Itsepuolustukseen soveltumattomat kamppailulajit

[Mika]

Jotkut ovat esittäneet, että kaikki itsepuolustusta mainostavat lajit eivät sovellu itsepuolustukseen. Tässä ketjussa on tarkoitus ruotia tätä ajatusta tarkemmin.

Erittäin tärkeää on, että jokainen keskustelija sekä perustelee kantansa että kertoo oman kokemuksensa tällaisista lajeista. Muunlainen keskustelu yksinkertaisesti poistetaan. Etätyrmäyksiin pääasiallisesti keskittyvät lajit voimme suosiolla jättää keskustelun ulkopuolelle.

[Mika]

Kutsun keskusteluun nimimerkki (!) @Hertzyscowiczin (tämän viestin pohjalta).

[Hertzyscowicz]

Olen näköjään puhunut läpiä päähäni, ja Suomessa elämättömät mukarealistiset lajit ovat rajoittuneet näihin joista järjestetään parin tunnin kursseja.

Jotenkin on jäänyt mieleen, että näitä "Vain tositilanteisiin" tarkoitettujen lajien mainoksia olisi näkynyt mitä mielikuvitukseelisimpien nimisiin systeemeihin, mutta kätevästi yksikään ei muistu mieleen. Niissä lajeista mitä onnistuin netistä kaivamaan näkyy olevan jotain merkkejä elävästä harjoittelusta.

[DeusVult]

Mielipiteeni on, että itsepuolustukseen huonoiten soveltuvia kamppailulajeja ovat sellaiset, joihin ei kuulu vähintään kahden ihmisen fyysisen vuorovaikutuksen konkreettinen harjoittelu, tai se on hyvin pienessä osassa. Näitä ovat mm. (moderni) Wushu, Iaido ja mummu-Taiji. Tosin nämähän eivät yleensä mainostakaan itseään varsinaisina itsepuolustuslajeina, ja omasta mielestäni niiden kutsuminen ylipäätään kamppailulajeiksi on termin melkoista venyttämistä... toisaalta sitten taas nämäkin voivat intensiivisesti harjoiteltuina kehittää tasapainoa, koordinaatiota ja määrätietoisuutta, eli ominaisuuksia joilla ymmärtääkseni selviää aika hyvin suurimmasta osasta ip-tilanteita.

Oikeastaan kyse ei ole siitä mitä harjoitellaan, vaan miten ja millä mielenlaadulla. Saman lajin treeneissä voi periaatteessa olla valtavia seurakohtaisia eroja, ja jos harjoittelija käy kamppistreeneissä samalla mentaliteetillä kuin ryhmäliikuntatunnilla (eli vain jumppaamassa ja hakemassa vähän hikeä pintaan), ei se todellinen kamppailuvalmius siitä juurikaan parane vaikka treenaisi miten katu-uskottavaa lajia.

[nomad]

+1.

[Rojola]

Oikeastaan kyse ei ole siitä mitä harjoitellaan, vaan miten ja millä mielenlaadulla.

Komppaan tuhannen auringon voimalla.

[Mjölnir]

Sanoisin, että nykyaikainen miekkailu (floretti/kalpa yms.) ei välttämättä ole hyvin itsepuolustukseen soveltuva kamppailulaji. Tosin olen valmis muuttamaan kantaani, jos joku toisin osoittaa

[Aihki]

Joo, ei urheilumiekkailu varmaan suoraan anna IP:een mitään, epäsuorasti ehkäpä, etäisyyden hallinta ja taaksepäin meno kehittyvät kyllä.

[Taijin harjoittaja]

Joo, ei urheilumiekkailu varmaan suoraan anna IP:een mitään, epäsuorasti ehkäpä, etäisyyden hallinta ja taaksepäin meno kehittyvät kyllä.

Jossain jutussa joku sanoi, että itsepuolustus on paras tehdä välineitä käyttäen. Hän kehoitti käyttämään niitä välineitä joita on saatavana: puukapula korvaa veitsen ja sateenvarjo/kävelykeppi korvaa keihään. Ja nimenomaan keihäs (tai sateenvarjo) oli hänen suosikkiaseensa, koska se toimii kauempaa. Urheilumiekkailun harrastaja on varmasti sateenvarjon käyttäjänä parempi kuin ihminen, joka ei ole harjoitellut lainkaan miekkailua.
Jk. savatessa on osa-alueena keppitaistelu La Canne.

[Mjölnir]

Joo, ei urheilumiekkailu varmaan suoraan anna IP:een mitään, epäsuorasti ehkäpä, etäisyyden hallinta ja taaksepäin meno kehittyvät kyllä.

Jossain jutussa joku sanoi, että itsepuolustus on paras tehdä välineitä käyttäen. Hän kehoitti käyttämään niitä välineitä joita on saatavana: puukapula korvaa veitsen ja sateenvarjo/kävelykeppi korvaa keihään. Ja nimenomaan keihäs (tai sateenvarjo) oli hänen suosikkiaseensa, koska se toimii kauempaa. Urheilumeikkailun harrastaja on varmasti sateenvarjon käyttäjänä parempi kuin, ihminen joka ei ole harjoitellut lainkaan miekkailua.
Jk. savatessa on osa-alueena keppitaistelu La Canne.

no, kuitenkaan sateenvarjon pisto-ominaisuudet eivät varmaan ole sitä luokkaa, että sillä välttämättä pysäytettäisiin hyökkääjä, ja urheilumiekkailussa ei taas laajakaarisia lappeellalyöntejä käsittääkseni harjoitella

[Aihki]

no, kuitenkaan sateenvarjon pisto-ominaisuudet eivät varmaan ole sitä luokkaa, että sillä välttämättä pysäytettäisiin hyökkääjä, ja urheilumiekkailussa ei taas laajakaarisia lappeellalyöntejä käsittääkseni harjoitella

Kokoonpantava varjo ei taida oikein soveltua tappeluun, mutta sellainen kiinteärunkoinen terävähköllä kärjellä tekee kyllä kipeää ja sillä kun pistää naamaan niin avot ... Kyllä säilällä isketään joskaan nyt ei niin kovin laajakaarisesti, kokenut säilämiekkailija luultavasti saa kävelykeppiin aikamoisen vauhdin.

[Taijin harjoittaja]

no, kuitenkaan sateenvarjon pisto-ominaisuudet eivät varmaan ole sitä luokkaa, että sillä välttämättä pysäytettäisiin hyökkääjä, ja urheilumiekkailussa ei taas laajakaarisia lappeellalyöntejä käsittääkseni harjoitella

Joo sateenvarjon pisto-ominaisuudet eivät ole hyvät mutta ajattelin sitä pahaa tapausta :-(, että joku tähtää silmään: florettimiekkailijan onnistumistodennäköisyys on suurempi kuin ihmisen, joka ei ole harjoitellut miekkailua.

[Ile]

Oikeastaan kyse ei ole siitä mitä harjoitellaan, vaan miten ja millä mielenlaadulla. .

Noinkin, mutta toisaalta tämä on eräänlainen zoomauskysymys, eivätkä "mitä", "miten" ja "millä mielenlaadulla" ole välttämättä aivan helposti eroteltavia asioita.

Siis voihan vaikka jonkun lajin peruslähtökohta olla juuri se, että on havaittu tuo sanomasi asia, eli että itsepuolustusharjoittelussa oleellista on se "miten" ja "millä mielenlaadulla" harjoitellaan, ja sitten on rakennettu opetusmetodi pitkälti tämän lähtökohdan ympärille.

Tällöin voi suoraan lajisisällössä ("mitä harjoitellaan") olla vaikkapa suoraan mieleenlaatuun viittaavia juttuja (esim. aggressio-/päättäväisyysharjoitteita tms..) ja kaikessa harjoittelussa mietitään, että "miten" tämä oli fiksuinta itsepuolustuksen oppimisen näkökulmasta tehdä.

Se, että lähtökohta on edellä kuvaamani, ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että valitut metodit tuottaisivat aina hyvää tulosta. Pointti on kuitenkin se, lajeja ei pidä vertailla esim. siten, että se "mitä missäkin lajissa tehdään" hahmotetaan pelkästään fyysisinä koreografioina, joita voi sitten tehdä hyvin tai huonosti.

Aina jää tietysti jäljelle se, että yksilö voi olla enemmän tai vähemmän kyvykäs/halukas hyödyntämään niitä oppeja, ja se, että toiselle sopii joku laji paremmin kuin toiselle.

Mielestäni on joka tapauksessa ihan liian ylimalkaista suhtautua siten, että "lajilla ei ole väliä, ainoastaan yksilöllä ja tämän asenteella", ikään kuin pedagogialla ei olisi mitään merkitystä asioiden oppimisen kannalta. Ja ikään kuin maailma olisi valmis eikä millään uudella tiedolla olisi merkitystä, eikä itsepuolustusopetusta oli mahdollista enää kehittää.

Asiat menevät eteenpäin ja kehitys ilmenee pikkuhiljaa sekä lajien sisäisenä evoluutiona, että uusina lajeina ja konsepteina yms...

"Lajivertailuissa" on keskustelulliset haasteensa, mutta omasta mielestäni näin kamppailukontekstissa ihan parhaita aihepiirejä on avoin keskustelu eri lajien toimintamalleista, ja pohdinnat miksi jossain lajissa tehdään joku asia niinkuin tehdään.

[Mjölnir]

Olen Ilen kanssa vähän samaa mieltä tuosta, että varmasti kaikki kamppailulajit antavat fyysisiä tekniikoita (tai työkaluja ) joita voi käyttää itsensä puolustamiseen, mutta en ole täysin varma, että voidaanko sanoa lajin soveltuvan itsepuolustukseen, jos sen kurrikulumiin ei kuulu ns. yleisimpiin katuväkivaltahyökkäyksiin vastaaminen, ennakointi ja itsepuolustuksen taktiikka. Ja nyt tarkoitan nimenomaan opetusta, en sitä, että onko lajissa tekniikoita näihin vai ei.

[Mika]

Nyt varmaankin pitäisi ensin määritellä termi itsepuolustus.

Minä olen harjoitellut vain perinteisiä lajeja, eikä niissä ole käsitelty esimerkiksi taktiikkaa, joskaan en ole varma, mitä taktiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä. Joka tapauksessa olen näiden lajien oppien ja oman harjoitteluni pohjalta pystynyt puolustamaan itseäni oikean elämän väkivaltatilanteissa. Siksi voin oman määritelmäni mukaan hyvällä omallatunnolla kutsua näitä lajeja itsepuolustuslajeiksi.

Niille lajeille, joita nykyään yleisesti kutsutaan nykyaikaisiksi itsepuolustuslajeiksi, voisi toisaalta kehittää uuden kategoriatermin. Muissa kuin näissä lajeissa ei ainakaan pääsääntöisesti opeteta esim. lainsäädäntöä. Poikkeuksia varmasti on.