Peruskurssilaisten tyypillisimmät virheet

[Andy]

Ketju peruskurssilaisten tyypillisimmille virheille. Siis niille jutuille joita tiedätte että saatte korjata uusilta tulokkailta väsymykseen asti. Mainitkaa lajinne, koska varmasti judossa ja thainyrkkeilyssä on aika erilaisia virheitä. Kiinnostavaa olisi nähdä ovatko eri pystylajeissa virheet kuinkakin samankaltaisia vai pidetäänkö jossain toisen virhettä jopa oikeana tekniikkana. Jos olette keksineet jonkun erityisen tehokkaan tavan opettaa virheestä pois, niin senkin voi tietysti sanoa.

Potkunyrkkeily:

- Jalat ovat peräkkäin kuin nuorallatanssijalla
- Seisotaan liian pystyssä jalat lähekkäin ja polvet suorassa
- Suojaus on liian lähellä päätä "kädet suussa"
- Takakäsi roikkuu
- Toinen käsi putoaa alas lyödessä
- Vartalo ei kierry lyödessä
- Hartia ei ojennu lyödessä
- Kyynärpää nousee sivulle suorissa lyönneissä
- Lyönneissä "niiataan" eikä ponnisteta jaloilla
- Vartalopotkuissa tukijalan polvi koukistuu jolloin jalalla ei voi ponnistaa
- Potkuissa tukijalka ei käänny
- Potkuissa ylävartalo on jännittyneenä "yhtenä puuna"
- Potkuissa katse ja/tai kädet vievät tasapainon sivulle

[halmehe]

Karatessa löytyy useimmat tuolta listalta. Toi "kädet suussa" ehkä puuttuu lajista johtuen. Yksi noiden lisäksi ehkä vasemman (etumaisen käden lyönnissä) oikean jalan liukuminen linjassa vasemman taakse. Eli siis astetta pidemmälle kuin jalat peräkkäin. Ristiin.

Kaatumisharjoitteissa ukemi tahtoo pysyä kuperkeikkana.

[DeusVult]

Monet noista kuulostavat tutuilta.

- Lyönneissä "niiataan" eikä ponnisteta jaloilla

Ite oon huomannut että tämä menee pikemminkin juuri toisin päin: ihmiset tapaavat suoristaa jalkojaan ja nostaa painopistettään koko ajan ylemmäksi lyödessään. Tapahtuu myös aseiden kanssa pelatessa. Puhun siis jujutsusta ja hemasta. Ilmeisesti ihmisellä on jonkinlainen luontainen taipumus pyrkiä lyömään vastustajaa "ylhäältä päin", ja muutaman toiston jälkeen kumpikin suorittaja on sitten jo varpaillaan jalat suorina. Opetan siis että lyödessä joustetaan polvista alaspäin, ei ylöspäin.

Noin niinkuin muuten minusta kurssilaisten tyypillisimmät virheet liittyvät jalkatyöhön. Tekniikoissa usein stepataan edestakaisin kuin 1,2 promillen riverdancessa, vaikka kuinka demotaan että siinä on vain 1-2-3 askelta koko suorituksessa. Ilmeisesti siis jalkojen ja yläkropan toiminnan koordinointi on monille aloittelijoille haasteellista.

[Lasse Candé]

Noita listattuja näkyy. Lyönneissä kumartaminen ja jalat peräkkäin asennon kanssa yhdistyy vielä välillä sellaiseen vartalon ylikiertoon, jolloin tulee melkoista sarjakuvalyöntiä. Lääkkeenä noihin toimii se että teettää lyöntejä riittävästi. Muu korjaaminen aiheuttaa usein sen että kun tilanne kun lähdetään tekemään tekniikkaa on jo valmiiksi niin jännä ettei hahmota vartalonsa asentoja, niin tilanne ei juurikaan aina parane liiallisella puuttumisella. Sen sijaan kun toistoja tulee, alkaa hahmottamaan vartalonsa toimintaa ja tällöin korjaukset menevät paremmin perille.

Tuo että jalat ovat liian suorana on myös yleistä. Karateissa tämä opitaan helposti pois kun käytetään sankariasentoja. Toki ongelma tulee sitten takaisin ottelullisemmassa tekemisessä, mutta kyllä se siitä.

EDIT: Samaa mieltä DV:n kanssa tuosta jalkojen suoristumisesta lyödessä. Vastaava oli viimeisessä virkkeessä mielessäni. Aloittelijan, ja muidenkin, tulee tottua ensin siihen että on monta vaikeusmomenttia. Vasta sitten pystyy siinä ympäristössä korjaamaan jotakin. Tämän takia ei pidä liikaa kiirehtiä virheiden korjaamisen kanssa vaan ns parannella.

[Zamikki]

Minähän en ole mikään oikea ohjaaja tai muuta, mutta olen joutunut muutamaan otteeseen vetämään alkulämpöjä ja jotain perusjuttuja peruskurssille tunnin alussa kun oikea ohjaaja on huidellut jossain muualla. Eli kokemusta ei ole kovin paljon, mutta yksi juttu on pistänyt silmään useamman kerran:

Magan 360 torjunta ja samanaikainen lyönti, siis ihan perusasennosta jalat vierekkäin ja lähtö kädet alhaalla ja toinen syöttää kiertäviä lyöntejä eli suunnista. Tässä tuntuu olevan hankalaa se, että kumpikin käsi tekee eri asiaa ja ne tuppaa sitten vähän sekottumaan keskenään. Torjunta ehkä menee vielä jotenkuten, mutta se lyönti sitten menee minne sattuu, yleensä lähemmäs napaa kuin leukaa! Ja katse on samaan paikkaan myös, tämä on pahimmillaan luonnollisesti kun torjuttava lyönti tulee alhaalta. Korjaavana toimenpiteenä, ehkä alottaminen pelkästä torjunnasta ja sen näyttäminen eri kulmista tulevia lyöntejä vastaan rautalangasta vääntäen.

Ja mikä oudointa, niin se kiertävä snägäriheijari jota torjutaan tuntuu olevan myös hankala! Tämä tuntuu korjaantuvan hieman, kun laittaa niille puukon käteen ja korostaa kiertävää liikettä eri suunnista.

[AlexMachine]

Lisätään vielä Andyn jo kattavaan listaan pari mitä nyrkkeilyssä huomannut. Pää käätyy sivuun lyönnin lopussa, esim etukäden yläkoukussa ja jabissa pää on lyönnin lopussa kääntynyt oikealle.
Jalkojen suunta. Jalkaterien pitäisi osoittaa vastustajaa kohti, mutta ne ovat oikeakätisellä kääntyneet molemmat oikealle.
Yritetään lyödä kaikki suorat "läpi" eli kurotetaan lyöntejä ja tasapaino menee sekä palautus on hidas.
Painonsiirto. Lyönnin lopussa paino ei ole ristikkäisellä jalalla vaan samalla puolella jolla lyötiin. Esim vasen yläkoukku, paino jää lyönnin lopussa vasemmalla jalalle ja jalat (tai tukijalka) ovat usein suorana, eli polvi ei ole vähän koukistunut.

[Tapani]

Jalkojen suunta. Jalkaterien pitäisi osoittaa vastustajaa kohti, mutta ne ovat oikeakätisellä kääntyneet molemmat oikealle.

Yleinen virhe myös meillä. Tankulassa takajalan varpaiden pitäisi osoittaa etuviistoon, mutta usein ne jää porukalla suoraan sivulle. Tällöin polvikin on väärässä asennossa.

Toinen aika yleinen virhe on liikkuessa siirtää toinen jalka aivan toisen jalan viereen, kun pitäisi sen sijaan olla koko ajan otteluasennossa jalat erillään.

[Lasse Candé]

Tuosta Tapanin mainitsemasta tulee kyllä mieleen sellainen yleinen liikkumisen tapa missä hypitään pois tai sisään sulkemalla jalkoja. Joissain lajeissa tapaa suositaan mutta monissa taas sitä vastaan neuvotaan ja suosituksena on että jalkoja avataan hieman ja sitten suljetaan toisesta jalasta saman verran.

[Presenter]

Nämä tuli ensimmäisinä mieleen:

- Nilkkojen ristiminen selässä oltaessa
- Nilkkojen ristiminen suoraa käsilukkoa alta tehtäessä
- Siltaa tehtäessä jalat liian kaukana pakaroista/jalat liian lähellä toisiaan
- Siltaa tehtäessä työnnetään ylävartaloa taaksepäin lantion nostamisen sijaan
- Hengittämisen unohtaminen
- Liiallinen puristaminen tai työntäminen väärässä tilanteessa
- Liiallinen suoritusnopeus
- Väärät/heikot otteet käsillä
- Lantion jättäminen ylös positioissa ja tilanteissa, joissa painon pitäisi olla alhaalla

[Ishiel]

Kendossa peruskurssilaisten virheet voisi tiivistää näin: vasen jalka ja oikea käsi.

Hieman tarkemmin listattuna:
- jäykkyys / rentouden puute
- vasen jalkaterä osoittaa vasemmalle
- vasen kantapää maassa, painopiste liian takana
- kamae on liian kapea (jalat lähes peräkkäin)
- tobikomissa / fumikomissa etujalka nousee korkealle
- väärä ote miekasta
- liiallinen oikean käden käyttö / liian vähäinen vasemman käden käyttö
- "kirveslyönnit" / kädet eivät ojennu lyönnissä
- jalkojen ja käsien synkronisaatio
- hiljainen kiai (tämä yleensä korjaantuu nopeasti)

[Jussi Häkkinen]

Karatessa:

Alussa kaikki on hieman pielessä. Yleisimpiä ovat liian korkeat perusasennot, taemman jalan osoittaminen sivulle zenkutsudachissa, ylävartalon ylenmääräinen jäkittäminen, etukumara tai takanojainen asento, paino kantapäillä seisominen, ranteiden oudot asennot, peukalon sulkeminen nyrkin sisään, peffan pyllöttäminen taakse, kehon yli- tai alikierto...aikalailla "you name it". Ja se on ihan luonnollista - ollaan liikkumassa tavalla, joka ei ole tuttua ja josta ehkä on jonkinlainen mielikuva, johon kehoaan yrittää taidotta sovittaa.

Ajan kanssa kokonaisuus pyöristyy oikeanlaiseksi ja hallintaa tulee mukaan. Sitten, paljon myöhemmin, kokonaisuus muotoutuu omalle keholle sopivaksi ja tehokkaaksi. Käytännössä tällöin ulkoinen muoto pysyy samana kuin muodollinen muoto (perustekniikassa), mutta siinä toimii luontaisemmin ja - joskus - joitakin "sääntöjä" hieman rikkoen, mutta samoja periaatteita noudattaen. Tällöin on tapahtunut tekniikan sisältämän periaatteen ymmärtäminen ja on saavutettu kyky tuottaa periaatteen täyttämää tekniikkaa määritelmän rajoissa. Yleensä tästä seuraa myös kyky soveltaa periaatetta vapaasti ja myös perusteknisen muodon ulkopuolella.

Aloittelija tekee siis vastaavan siirtymän alusta muodollisuuteen kuin kokenut tekee siirtyessään muodollisuudesta periaatteellisuuteen.

[Andy]

Pään kääntyminen lyönneissä tosiaan unohtui. Samoin tuo etujalan varpaiden osoittaminen sisäänpäin. Jälkimmäinenhän on (tai oli ainakin 10 vuotta sitten) Hokutoryussa oikeaoppinen tekniikka, perusteena nivusten suojaaminen potkuilta. Samoin nyrkkeilyssä on monilla tapana kääntää etujalkaa sisäänpäin. Huono puoli siinä on että se altistaa takareiden alapotkuille.

[Lasse Candé]

Etuvarpaiden sisäänpäin osoittaminen on tosiaankin hieman kaksipiippuinen miekka. Yleensä ottelussa ei kannata, varsinkaan kovin liiotellusti, mutta sitä voi olla hyvä käyttää treenimetodina silti. Munien suojaaminen polvella tosiaankin on yksi ajatus, mutta pitäisin sitä melko pienenä seikkana verrattuna siihen mitä se tekee liikkumiselle ja voimantuotolle. Täysin tyylistä riippuen, voisi kai ajatella että se on ennen kaikkea harjoitusasento ja sitten ottelussa voi korjata asioita mihin suuntaan tahansa, mikäli jostakin tulee ongelma. Liiallinen lukittuneisuus ja huonontunut etenemispotentiaali esimerkiksi voi hyvinkin olla ongelmia jotka tulevat siitä että varvas osoittaa liikaa sisäänpäin. Samaten Andyn mainitsema takareiden vaarantuminen. Muutenkaan kiertopotkujen vastaanottoon se ei ehkä ole kovin optimaalinen asento.

Jussilta hemmetin hyvä viesti.

[L.K.]

Lopetetaan homma kesken.

[nisukka]

Pukkarissa karatetakin pukeminen ennen housuja