Liikesarjat: kuinka paljon on tarpeeksi? Ajatuksia ja mielipiteitä liikesarjoista

[Mika Väyrynen]

Potkussa oli äänestys siitä, kuinka monta liikesarjaa porukka osaa. Sen seurauksena jäin miettimään sitä, onko liikesarjamäärällä oikeastaan merkitystä. Tekeekö kymmenien sarjojen läpi meneminen harjoittelijan taidoista "parempia" tai "syvällisempiä"? Onko ylipäätään mahdollista että harjoittelija voisi "osata" läpi suurten liikesarjamäärien opettaman sisällön? Mitä mieltä olette?

Itse olen, vaikka suht pitkän harjoittelu-urani aikana olenkin melkoisen määrän liikesarjoja läpi tahkunnut, tullut siihen johtopäätökseen että vähemmän on enemmän. Nykyään tuntuu siltä että parin-kolmen katan jauhaminen ja funtsiminen riittää. Katat jaan "aktiivisiin" ( niihin joihin paneudun parhaillaan, mahdollisimman perusteellisesti) ja "passiivisiin" (niihin joiden sisällöstä ei vielä ole hajuakaan, mutta joiden muodon pyrin pitämään mielessä ja lihasmuistissa tulevaa opiskelua ajatellen). Tuntuu että jo yhdessä katassa on omaksuttavaa asiaa vuosikausiksi.

Toisaalta, olen joskus treenannut lajia jossa liikesarjoja on kymmeniä. Varsinaisia "uusia" tekniikoita tai liikeperiaatteita niissä ei kauheasti tule, mutta tuollaisessa tapauksessa kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että samoja asioita jauhetaan hiukan eri järjestyksessä- pyrkimyksenä liikkeiden automatisointi.

Voiko pelkällä liikesarjaharjoittelulla oppia asioita kamppailu/ip - tilanteita ajatellen? Itse en pidä tuota mahdollisena, näkisin soveltavan harjoittelun ja pariharjoittelun oleellisena jotta periaatteita voidaan soveltaa sujuvasti.Voiko esim aseiden käyttöä"oppia" tai "osata" vain liikesarjoja yksin tekemällä? Etäisyydentaju, ajoitus, tilanteeseen reagointi jnejne eivät mielestäni varsinaisesti liikesarjaa yksin jauhamalla juurikaan kehity.

Kiitos kampittelulajien harjoittelijoiden määrän, on todennäköistä myös törmätä yössä lyömämieheen jolla on kokemusta niin pystyottelusta kuin maassa painimisesta. Tuolloin se ensihyökkäys ei olekaan se ryysyihin tarttuminen, vaan asioissa edetään huomattavasti "ammattimaisemmin". Antaako se liikesarjaharjoittelu eväitä sellaisten kanssa toimimiseen? Esim pidempään nyrkkeillyt löymämies versus liikesarjatekniikat.

Juridisesti asiat ovat myös mielenkiintoisia. Jos liikesarjojen tekniikoita sovelletaan esim IP-tilanteessa, seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Niihin kun on jemmattu varsin räkäistä kamaa, se tavara ei ole kaunista vaan karua ja synkkää. Olisiko siis kenties parempi ettei liikesarjoja edes ymmärrettäisi muuten kuin pinnallisella tasolla, vaan pidettäisiin niiden karuimmat aspektit jemmassa, jottei väärinkäyttöjä tulisi?

Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksianne, mielipiteitänne ja kokemuksianne liikesarjaharjoittelusta,rakentavassa hengessä. Tarkoitus ei ole jakaa porukkaa "puolesta ja vastaan", vaan lukea erilaisia näkemyksiä asiasta johon varsin monet Potkua lukevat omassa harjoittelussaan viikoittain törmäävät. Liikesarjoihin.

Mika V.

[Mika]

Näkisin liikesarjojen tarkoituksen olevan pääasiassa lajin tappeluperiaatteiden opettamisessa. Siksi niitä ei mielestäni tarvitsisi olla kuin muutama. Eräässä aiemmin harjoittelemassani lajissa liikesarjoja on yli 200. Kyllä, yli 200. Pidän tuollaista määrää megalomaanisena. Okei, vaikkei kaikkien tarvitsekaan opetella kaikkia noita liikesarjoja, miksi niitä ylipäätään on pakko olla niin monta? Ja jonkun ne kaikki on kuitenkin osattava, jotta hän voi opettaa niitä muille. En ymmärrä.

[jarkko]

Toimin taekwondon liikesarjamaajoukkueen päävalmentajana 2004-2012 ja vastaan siltä pohjalta. Kokonaisia liikesarjoja harjoiteltiin yleensä vain 2-3 treenissä viikossa, kilpailujen lähestyessä toki enemmän. Eli suhteellisen pieni osa treeniajasta käytettiin liikesarjojen "läpi menemiseen" verrattuna fysiikkatreenin ja muuhun tekniikkaharjpitteluun. Siksi liikesarjojen toistomäärät antavat melko huonon kuvan tekniikoiden kokonaistoistomääristä.

Tyypillinen toistomäärä yhdessä treenissä on 16 täysitehoista liikesarjaa eli viikossa kokonaisia esityksiä kertyi noin 30-50 kpl.
Tämä on tietenkin todella vähän, ja automaation saavuttamiseen tällä metodilla menisi ehkäpä nelisen vuotta YHDESSÄ liikesarjassa.
Yksi tapa (monessa Aasian maassa käytetty) on treenata enemmän kokonaisia, mutta itse pidän kustannustehokkaampana metodina yksittäisten tekniikoiden ja lyhyiden kombinaatioiden toistotreeniä.

Vertailun vuoksi yksittäisten tekniikoiden toistomääriä:
- lyönti 700-1100 kpl/vko
- etupotku 500-800 kpl/vko
- sivupotku 200-400 kpl/vko

Automaation saavuttamisen kokonaisessa liikesarjassa tekee haastavaksi siis erilaisten tekniikoiden suuri määrä. Jos jokaisessa taekwondon liikesarjassa on vaikkapa parikymmentä erilaista tekniikkaa ja kilpailija harjoittelee normaalisti kahdeksaa eri liikesarjaa, niin...laskekaa ite

[DeusVult]

Onko automaation saavuttaminen liikesarjassa sitten joku itseisarvo? Kysyn kun en tiedä, itsehän vastasin siellä gallup ketjussa etten osaa yhtäkään liikesarjaa - iaidoa kun ei laskettu.

Onko "automaatioon" pääseminen muutenkin hieman yliarvostettua? Siitä aina välillä kuulee puhuttavan, mutta mitä sillä edes tarkalleen ottaen tarkoitetaan?

Aiheesta vielä: tosiaan en ole ikinä harrastanut lajia jossa olisi minkäänlaisia yli 10 sekuntia kestäviä soololiikesarjoja, eli en osaa yhtäkään. Olisinko tehokkaampi taistelija jos osaisin jonkun liikesarjan? En suoraan sanoen usko. Vastaan "kuinka paljon on tarpeeksi?"-kysymykseen siis että yksikin on tarpeeksi mutta yhtään ei tarvita.

[Alioppilas]

Voiko pelkällä liikesarjaharjoittelulla oppia asioita kamppailu/ip - tilanteita ajatellen?

Ei.

Voiko esim aseiden käyttöä"oppia" tai "osata" vain liikesarjoja yksin tekemällä? Etäisyydentaju, ajoitus, tilanteeseen reagointi jnejne eivät mielestäni varsinaisesti liikesarjaa yksin jauhamalla juurikaan kehity.

Ei voi, olet oikeassa.

Kiitos kampittelulajien harjoittelijoiden määrän, on todennäköistä myös törmätä yössä lyömämieheen jolla on kokemusta niin pystyottelusta kuin maassa painimisesta. Tuolloin se ensihyökkäys ei olekaan se ryysyihin tarttuminen, vaan asioissa edetään huomattavasti "ammattimaisemmin". Antaako se liikesarjaharjoittelu eväitä sellaisten kanssa toimimiseen? Esim pidempään nyrkkeillyt löymämies versus liikesarjatekniikat.

Ei anna, ellei pidempään nyrkkeillyt lyömämies ole harjoitellut pelkästään varjonyrkkeilyä tai hyppynarulla hyppimistä.

Juridisesti asiat ovat myös mielenkiintoisia. Jos liikesarjojen tekniikoita sovelletaan esim IP-tilanteessa, seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Niihin kun on jemmattu varsin räkäistä kamaa, se tavara ei ole kaunista vaan karua ja synkkää. Olisiko siis kenties parempi ettei liikesarjoja edes ymmärrettäisi muuten kuin pinnallisella tasolla, vaan pidettäisiin niiden karuimmat aspektit jemmassa, jottei väärinkäyttöjä tulisi?

Taistelulajeissa on yleensä jokseenkin olennaisena osana se vastustajan telomisen aspekti, ja olen ymmärtänyt IP-tilanteiden olevan melko kaoottisia, joten vahinkoja voi sattua. Luulen, että näitä vahinkoja sattuu eniten esimerkiksi klassisella nyrkki leukaan - taju pois - takaraivo katukiveen -kombinaatiolla, eikä se sinänsä vaadi mitään liikesarjoihin piilotettujen salaisten, karuimpien juttujen ymmärtämistä. Väkivaltatilanteet eivät ole yleensä kovin kauniita.

[Kuisidu]

Mika taisi viitata tuossa edellä Choy Lee Futiin, jossa todellakin on paljon liikesarjoja. Olen myös kuullut tuon luvun 200, mutta tarkkaa määrää en osaa sanoa, eikä se tässä olekaan olennaista. En tiedä, mikä tällaiseen määrään on johtanut. Yksi arvaus on, että jokainen sukupolvi on halunnut tuoda systeemiin omia liikesarjojaan ikään kuin puumerkiksi itsestään tuleville sukupolville. Kun kaikki liikesarjat on taltioitu kirjoihin, ollaan jossain vaiheessa ollaan päästy huimiin lukemiin.

Choy Lee Futissa on siis paljon liikesarjoja. Perusharrastaja ei opettele edes puolta niistä, eikä ole tarkoituskaan. Vyökoeohjelmaan on valikoitu tietyt liikesarjat, joiden voi sanoa sisältävän järjestelmän ytimen. Näissä harrastajalla on jonkin verran valinnaisuutta. Ohjelman ulkopuoliset liikesarjat ovat sitten täysin vapaaehtoisia. Mustalle vyölle tultaessa liikesarjoja on tehty vyökokeissa n. 20 kpl. Tähän sisältyy mm. 5 asetta ja pari kahden henkilön liikesarjaa (aseeton ja aseellinen).

Usein liikesarjassa on jokin yksittäinen painotus, jokin osa-alue, jota kehitetään. Esimerkiksi yhdessä varhaisen vaiheen liikesarjassa keskitytään suoriin lyönteihin ja voiman tuottamiseen suoraviivaisen liikkumisen yhteydessä. Seuraavassa liikesarjassa tekniikat ovat pyörivämpiä ja liikkuminenkin soljuvampaa. Eri liikesarjoissa toistuvat usein tietyt peruskombinaatiot, joita ehkä tehdään hieman eri tavoilla riippuen liikesarjan "hengestä".

Olen mieltänyt liikesarjaharjoittelun sykliseksi siten, että yhtä tiettyä liikesarjaa ei hinkata täydellisyyteen asti ennen seuraavaan siirtymistä, vaan riittää ymmärtää pääpointit ja hallita riittävä suoritustaso. Myöhemmin kyseiseen liikesarjaan palataan, ja kun osaamisessa on tapahtunut yleistä kehitystä, voi siitä löytyä (ja usein löytyykin) jotain uutta. Eri liikesarjat itse asiassa palvelevat toisiaan ja kokonaisuus menee eteenpäin. Tästä syystä en pidä liikesarjojen suurta määrää ongelmallisena harjoittelijan näkökulmasta.

Olen aiempien kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että pelkkiä liikesarjoja harjoittelemalla eivät taidot kamppailutilanteisiin kehity. Harvapa kai yksinomaan liikesarjoja harjoitteleekaan. Liikesarjoja voisi ehkä verrata tarinoihin suullisessa perimätiedossa. Tarinoiden avulla voidaan välittää yhteisössä pärjäämisen kannalta tärkeää tietoa, mutta se pitää osata viedä käytäntöön (testattavaksi), ennen kuin siitä tulee käyttökelpoista. Ja kuten liikesarjoja, tarinoitakin pitää toistaa, että sisältö menee perille.

Itselleni liikesarjatreeni on mielekästä yksinharjoittelua (joskus kaksinkin). Yksittäisen tekniikan tai kombinaation sijaan tulee tehtyä pidempi sarja, jossa on mm. liikkuminen mukana. Samoin kun treenivuosia kertyy, pitää uusien liikesarjojen opettelu osaltaan treeni-intoa yllä.

[Alioppilas]

Hyvä viesti.

Tässähän nämä Suomen CLF:n vyökoevaatimukset ovat:



Kyseisiä vaatimuksia on hieman karsittu omista harjoitteluajoistani, jolloin mustaan vyöhön vaadittiin 28 liikesarjaa. Ainakin qigong-sarjat on nähtävästi pudotettu.


Tang langissa mustaan vyöhön vaaditaan 20 liikesarjaa, ja siinä on kyllä ihan tarpeeksi. Oletuksena lienee, että mustat vyöt ovat niitä opettajia, joiden tulee hallita tyylin liikesarjat jo perinteen siirtämisenkin vuoksi. Lisäksi on tietenkin eri sovellusten ja periaatteiden tunteminen, josta on kummasti apua opetusteknisenä välineenä. Kuisidun pointti treenimielenkiinnosta on myös hyvä näkökulma; on inhimillistä kyllästyä, mikäli tekee vain yhtä ja samaa juttua vuodesta toiseen. Lajiperiaatteiden ja kehonkäytön harjoitteleminen toisella - tai kolmannella ja neljännellä - tavalla saattaa tuoda hieman piristystä toimintaan. En tiedä voiko tähän soveltaa samaa sääntöä kuin voimaharjoitteluun, jossa ymmärtääkseni pitäisi varioida treeniä silloin tällöin ettei jumitu vuosiksi samaan rutiiniin.

[injunjack]

Karaten kantiltahan katsottuna liikesarja ts. kata(t) on muistikirja ko. tyylisuunnan tekniikoista. Ja tottakai pitää tietää mitä harjoittelee ja miksi. Eikä niissä (katoissa) mielestäni mitenkään erityisen raäkäistä tekniikkaa ole sisällä, jos ottaa huomioon sen, että saman asian voi opettaa jollekulle ihan hyvin ilman että ko. opetettava ei tiedä liikesarjoista mitään.

eli kumpi oli ensin...muna vai kana?

Jos ei ymmärrä liikesarjojen tekniikoita, kuinka voi ymmärtää lainkaan harjoittelemaansa lajia? Liikeasrjojen ymmärtämättömyys aikaansaa vain tyhjän kuoren hinkkaamista. Toki oppii sitä lyömään ja torjumaan ilman liikesarjojakin.

Luulen, että viittaat synkillä ja räkäisillä/vaarallisella kamalla japanilaisessa karatessa/katoissa oleviin ns. piilomerkityksellisiin tulkintoihin. Minä kun katselen asiaa okinawalaisten lasien läpi, ei mitään jemmattuja tekniikoita ole. Aika usein nuo "piilotetut" tekniikat ovat vain väärin ymmärrettyjä tai "itse" keksittyjä tulkintoja.

Harjoitelkaa liikesarjoja..ja oppikaa ymmärtämään ne.

[Andy]

Juridisesti asiat ovat myös mielenkiintoisia. Jos liikesarjojen tekniikoita sovelletaan esim IP-tilanteessa, seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Niihin kun on jemmattu varsin räkäistä kamaa, se tavara ei ole kaunista vaan karua ja synkkää. Olisiko siis kenties parempi ettei liikesarjoja edes ymmärrettäisi muuten kuin pinnallisella tasolla, vaan pidettäisiin niiden karuimmat aspektit jemmassa, jottei väärinkäyttöjä tulisi?

Kyllä, juuri näin. Se on parempi että porukka treenaa nykyään vapaaottelua ja krav magaa ja muita vaarattomampia lajeja. Jos treenattaisiin liikesarjojen todellisia merkityksiä, niin silloin tulisi kaduilla ruumiita...

[Mika Väyrynen]

Aloitusviestissä käytin ilmaisua "rakentavassa hengessä". Tämä ketju on perustettu ihan uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta.

Injunjack: esim Tekki/Naihachi löytyvät niskojen vääntelyt eivät ole mitään piilomerkityksiä- ihan simppeliä, toimivaa, nopeaa ja karua puuhaa. Kyynärpäätä tauluun ja niskat nurin.(Räkäistä, ainakin mun mielestä). Sieltä ne löytyy. Muun muassa.

Toivoin kokemuksia ja mielipiteitä. Liikesarjaharjoittelusta. Tietysti on plussaa jos sattuu vielä tietämään asiasta edes hiukan pintaa syvemmältä.

Mika

[Mika]

Alla oleva artikkeli liittynee aiheeseen.

[Poista käyttäjä 1747]

Ashiharan parikatoissa on paikka paikoin kivaa karkkia kuten solisluiden telomisia, lopetus stomppeja ym. kivaa. Mukavahan tuollaista settiä on (ollut) treenata asianmukaisella asenteella ja loppuun asti visualisoimalla. En ole kuitenkaan tuntenut hallitsematonta tarvetta laittaa kanssakansalaisia huonoksi.

Epäilen ettei esim. koryun harrastajatkaan tunne lajilähtöistä tarvetta moiselle.

Se että treenaa ns. ikäviä tekniikoita ei vielä tarkoita että paukut riittäisivät käytännön soveltamiseen asti. Se edellyttää harjoittelulta jo muutakin kuin tekniikkapohjaista fiilistelyä...joka on toki hauskaa sekin.
Eräänlaista vahingoittamisesta syväoppia.

Parikatoissa on se hyvä puoli ettei bunkai puolella ole mitään epäselvää. Saattaa olla pyhäinhäväistystä mutta esim. pienillä kulmanvaihdoksilla, yksityiskohdilla ja auttavalla anatomian ymmärryksellä voidaan usein lisätä "textbook" tekniikoiden tuhovaikutusta. Se missä en näe mitään mieltä on treenata asioita vajaalla ymmärryksellä.

[Paanari]

Ashiharan parikatoissa on paikka paikoin kivaa karkkia kuten solisluiden telomisia, lopetus stomppeja ym. kivaa. Mukavahan tuollaista settiä on (ollut) treenata asianmukaisella asenteella ja loppuun asti visualisoimalla. En ole kuitenkaan tuntenut hallitsematonta tarvetta laittaa kanssakansalaisia huonoksi.

Epäilen ettei esim. koryun harrastajatkaan tunne lajilähtöistä tarvetta moiselle.

Se että treenaa ns. ikäviä tekniikoita ei vielä tarkoita että paukut riittäisivät käytännön soveltamiseen asti. Se edellyttää harjoittelulta jo muutakin kuin tekniikkapohjaista fiilistelyä...joka on toki hauskaa sekin.
Eräänlaista vahingoittamisesta syväoppia.

Parikatoissa on se hyvä puoli ettei bunkai puolella ole mitään epäselvää. Saattaa olla pyhäinhäväistystä mutta esim. pienillä kulmanvaihdoksilla, yksityiskohdilla ja auttavalla anatomian ymmärryksellä voidaan usein lisätä "textbook" tekniikoiden tuhovaikutusta. Se missä en näe mitään mieltä on treenata asioita vajaalla ymmärryksellä.

Allekirjuutan tuon..
Tuossa punkaissa ratkaisee kuinka sun opettaja/valmentaja/tms osaa selittää kuinka sovellat tekniikkaa.... No, kaikista ei ole siihen, se ei pois sulje etteikö olisi hyvä opettaja.
Vähän ninku sävelkorva/rytmitaju kaikilla ei ole sitä, mutta mekaanisesti voit opetella soittamaan/opettamaan ja voit olla ihan hyväkin....
He uskoo kuka uskoo
Jaska

[injunjack]

Injunjack: esim Tekki/Naihachi löytyvät niskojen vääntelyt eivät ole mitään piilomerkityksiä- ihan simppeliä, toimivaa, nopeaa ja karua puuhaa. Kyynärpäätä tauluun ja niskat nurin.(Räkäistä, ainakin mun mielestä). Sieltä ne löytyy. Muun muassa.
Mika

Hyvä, hyvä. Ja niinhän karate on karua ja räkäistä, ei siinä ole juuri mitään kaunista.

Kunhan muistaa, että liikesarjoissa(kaan) kaikki ei liity kaikkeen, vaikka saattaa siltä näyttääkin. Siitä ne "mielenkiintoiset" tulkinnat syntyy.
Se mitä yritin tuoda esiin on se, että kyllä ne tekniikat voidaan opetella/opettaa ilman liikesarjoja(kin).

Eikä se muutu siitä miksikään. ip-tilanteessa juridisesti ei liene väliä oletko opetellut toimimaan liikesarjan välityksellä vai irrallisia tekniikoita treenaten.

Katan harjoittelulla pystyy mainiosti hoitamaan yksinharjoittelunsa, ja pysyypä asiat mielessä. Joten treenimielessä tarpeeksi on paljon...vielä kun ymmärtää tekemänsä, niin hyvä.

Luupäältä mainio viesti. Noinhan se menee...

[Tapani]

Totesinkin tossa toisessa ketjussa jo, että omasta mielestäni noin viisi liikesarjaa olisi sopiva määrä, siinä pitäisi pystyä tuomaan lajin olennaisuudet ilmi. Shifuni totesi joskus, että hänen mielestään kymmenen liikesarjaa olisi sopiva määrä.

Liikesarjojen olennainen merkitys on lajin liikekielen opettamisessa, keho totutetaan tietynlaiseen liikkeeseen. Sen sijaan minun mielestäni on väärin ajatella, että liikesarjojen liikkeitä pitäisi suoraan sellaisenaan siirtää kamppailukontekstiin. Tämä jo tuon Mikan linkittämän oman shifuni kirjoittaman artikkelin syiden takia: liikesarjat muokkautuivat vähitellen näyttävämpään suuntaan, eikä niillä aina ole suoraa soveltavaa yhteyttä taistelutaitoon.