Videovalmennus

[Andy]

Oletteko käyttäneet videokuvausta opetuksen apuna? Jos niin millä tavoin? Kuvaatko tekniikkaa, sparria vai mitä? Nyt puhutaan siis nimenomaan opetustarkoitukseen otetuista videoista eikä esittelyvideoista.

[cheapshot]

Kyllä.
Ollaan kuvattu otteluiden lisäksi otteluharjoituksia, lajitekniikkaharjoituksia, säkkitempoja, välineharjoituksia ja oheisharjoituksia.
Tässä esimerkiksi 15-vuotiaan junnun otteluharjoitus viikkoa ennen kaverin ensimmäistä matsia. Tuon perusteella oli helpompi antaa kaverille ohjeita mitä kannattaa yrittää tehdä toisin, kun näkee itse miltä homma näyttää.
" onclick="window.open(this.href);return false;

[Rojola]

Senshidossa ollaan kuvattu skenaarioharjoittelua ja sen jälkeen analysoitu tapahtumia ja suorituksia.

[YJT]

Olen kuvannut yksittäisten taitojen harjoittelua (esim ammunta, fyysinen voimankäyttö, välineet), taktiikkaharjoituksia, elävää harjoittelua, skenaarioharjoituksia, sekä aitoa kenttätoimintaa. Kerran meillä oli kahvakuulatreeniä, ja kuvasin siinäkin tekniikkaharjoittelua.

Porukka on tykännyt kun on päässyt seuraamaan omaa suoritustaan, vaikka niiden johdettuun analysointiin ei yleensä ole aikaa tai mahdollisuuksia.

[L.K.]

On kuvattu eli käytetty. Kyllähän sille paikkansa, kuva ei valehtele:)

[JarkkoP]

Nyrkkeilyn puolella videota käytetään etenkin maailmalla paljon. Videoidusta materiaalista työstetään jonkin sovelluksen avulla performance analysis. Britit ovat vieneet tämän tällä hetkellä pisimmälle, ja heillä käytössä oleva iBoxer softa on todella edistyksellinen. Briteillä on aina joukkueessaan "videovalmentajat", jotka kuvaavat ja analysoivat ottelut. Myös irkuilla on joukkueessan "videovalmentajat", tai käytössä oleva termi taitaa olla Performance Analysist. Ainakin Englannissa, Irlannissa ja Saksassa harjoituskeskuksissa on kymmeniä kameroita keräämässä kuvaa ja dataa. Muistaakseni Irlannissa oli kuusi kameraa per kehää.

Itse käytän videota jonkin verran, mutta lajikohtaisen sovelluksen puuttuessa ja ajanpuutteen vuoksi varsinainen analysointi on jäänyt vähemmälle. Vaikka nykyään läppäreihin ja/tai tabletteihin saakin halpoja tai jopa ilmaisia sovelluksia, niin useimmiten niitä ei ole kehitetty kehäkamppailulajeja silmällä pitäen. Pari eri sovellusta ja "täggäys-ohjelmaa" tabletista löytyy, mutta pelkkä "täggääminenkin" on yllättävän työlästä, kun ei mikään ammattilainen ole. Pari videoanalyysisovellusta ovat kyllä erittäin käteviä osoittamaan virheitä, jos esim. matsissa tulee toiselta puolelta iskut läpi.

Yleensä katson, lasken tai "täggään" otteluista tai sparreista kokonaisuutta. Esim. hyökkäystiheys, hämäysten määrä, iskumäärä, etäisyydenhallinta, kehänhallinta, ottelunjatkuvuus, liikekuvio jne.

Jos jossain näistä on häikkää, niin sitten vasta katselen yksityiskohtia, että mistä se johtuu.

Palloilulajeissa videoanalyysi on viety todella pitkälle, ja monissa joukkueissa toimiikin omat videovalmentajat valmennustiimissä. Esimerkiksi lentopallossa on Suomessa sekä miesten että naisten sm-sarjassa käytössä todella hyvä italialainen videoanalyysisovellus. Sääntöjen mukaan tunti ottelun päättymisestä, tulee kotijoukkueen luovuttaa pelistä video ja tilastot vierasjoukkueelle. Pintapuolisesti kyseiseen sovellukseen tutustuessa leuka kyllä loksahti pahemman kerran.

[Lasse Candé]

Dan-kokeita olen kuvannut ja joitain muitakin. Alunperin ei ollut tarkoitus niinkään kehittymisessä kuin muistojen keräilyssä, mutta käytännössä sieltä on settiä irronnut ja nykyään ei enää moiset muistot niin kiinnostakaan. Kyllä sieltä aina löytyy pari pointtia joita tulee sitten jalostettua.

Herranjessus miten hirveää settiä muutaman vuoden vanhoilla videoilla!

En analysoi kovinkaan systemaattisesti. Jos niitä rajuimpia juttuja parantaa, paranee moni muu asia samalla. Sikäli ehkä sopii hieman huonosti, mikäli urheilusta on kyse, mutta toki vyökokeissa on otteluosuuskin ja esim ryhtiä otellessa on tullut sen osalta yritettyä petrata niin että vapautuu lihakset itse tekemiseen.


EDIT: Ja sitten on tietenkin opettajien kuvaaminen, mitä settiä mulla on melko paljon. Wadossa en käytä kun on jo riittävästi videoreferenssejä. Parempi kirjallisilla muistiinpanoilla joita voi iteroida ja kasvattaa. Iso videokirjasto hitonmoisella toistolla ei palvele juuri mitään asiaa.

[kimmokammo]

Näin joskus vuonna papu itseni näytöksessä ja se avas kyllä silmät, varsinkin oman treenin kuvaaminen opettaa ihan pirusti, ja tekniikkojakin opin ihan kivasti pelkästään katsomalla kisa- ja tekniikkavideoita.

[Andy]

Olen ottanut viimeisen vuoden aikana melko runsaasti videoita. Youtube on tässä varsin kätevä. Lataan videot aina suoraan sinne, jolloin niitä on helppo jakaa ottelijalle ja valmentajalle ja niitä voi katsella missä vaan. Videot saa myös piilotetuiksi jolloin ne näkee vain jos tietää linkin tai yksityisiksi jolloin ne näkee vain jos on kirjautunut sisälle. Käytännössä ensinmainittu on meillä riittänyt salaukseksi. Osa videoista on sitten tietysti julkisia. Juuri nyt näyttäisi olevan yhteensä 154 videota kuvattuna, näistä 40 julkista.

Eniten on sparrivideoita. En osaa kovin järjestelmällisesti analysoida niitä vaan ainoastaan katson yleiskuvan mikä tuntuu menevän hyvin ja mikä huonosti. Tarvittaessa sitten oleelliset tilanteet uusiksi useampaan kertaan. En tiedä miten Lepa niitä katselee mutta yleensä hän löytää niistä enemmän kuin minä. Omat otteluvideot katson yleensä aina vähintään 5 kertaa läpi ja koetan selvittää mitä tapahtui milloinkin. Tunnen sellaisenkin valmentajan, joka tekee tilastoja matsinauhoista ja esim. laskee kuinka monta potkua tai hyökkäykseenlähtöä missäkin erässä oli. Tällainen epäilemättä antaa paljon jos osaa käyttää sen hyödykseen eikä ole liikaa tilastojen orjana.

Kuvaan myös tekniikkaharjoittelua. Joskus myös niin että kun käyn sanomassa jostain asiasta jollekin, otan sen videolle ja näytän jälkikäteen mistä on kyse. Joskus myös niin että video katsotaan saman tien kameran ruudulta. Kuvaan säännöllisesti omia tekniikkaharjottelujani mahdollisuuksien mukaan. Omiin heikkouksiini kuuluu huono motoriikka ja minun on usein vaikea hahmottaa, missä asennossa joku ruumiinosa on liikkeen aikana. Video auttaa tämän hahmottamisessa paljon.

Videokuvausta käytetään mielestäni aivan liian vähän harjoittelun tukena. Etenkin kun nykyään lähes kaikilla kulkee taskussa mukana riittävän suorituskykyinen videokamera. Ongelma on tietysti se, että yleensä potentiaaliset kuvaajat ovat samalla itse treenaamassa ja ohjaaja keskittyy treenaajien neuvomiseen. Videokuvaus vaatii panostusta että siitä olisi hyötyä ja se vie kokonaisuutena aika paljon aikaa. Optimihan olisi se että treeneissä olisi kaksi ohjaajaa, joista "kakkosvalmentaja" hoitaisi videokuvauksen.

[JarkkoP]

Otan muutaman kopin Andyn heittämistä pointeista. Ja lähinnä urheilun näkökulmasta.

Eniten on sparrivideoita. En osaa kovin järjestelmällisesti analysoida niitä vaan ainoastaan katson yleiskuvan mikä tuntuu menevän hyvin ja mikä huonosti. Tarvittaessa sitten oleelliset tilanteet uusiksi useampaan kertaan. En tiedä miten Lepa niitä katselee mutta yleensä hän löytää niistä enemmän kuin minä. Omat otteluvideot katson yleensä aina vähintään 5 kertaa läpi ja koetan selvittää mitä tapahtui milloinkin. Tunnen sellaisenkin valmentajan, joka tekee tilastoja matsinauhoista ja esim. laskee kuinka monta potkua tai hyökkäykseenlähtöä missäkin erässä oli. Tällainen epäilemättä antaa paljon jos osaa käyttää sen hyödykseen eikä ole liikaa tilastojen orjana.

Mielestäni urheilijoiden ja valmentajien tulisi tietää, minkälainen on oman lajinsa kv.huippusuoritus. Kun tämä tunnetaan, on myös paljon helpompi verrata omaa suoritustaan kv.huippusuoritukseen. Luonnollisesti se huippusuoritus on muutettava ja analysoitava mitattaviksi määreiksi. Yleensä mitattavia määreitä ovat iskumäärä, iskusarjat, hyökkäystiheys, hämäysten määrä, osumat ja osumaprosentti. Suomalaisten kehäkamppailijoiden suurimmat haasteet ovat hyökkäystiheydessä, hyökkäysten valmistelussa, johon myös hämääminen kuuluu sekä puolustus/jälkitilanteet. Esimerkiksi kv.nyrkkeilyssä hyökkäystiheys on noin 2-3 sekuntia. Tämä ei tarkoita aina varsinaista hyökkäystä, vaan hyökkäyksen valmistelua tai aloitteellisuutta, mikä estää vastustajan aloitteellisuuden. Se on kylmä fakta, että jos hyökkäystiheys on esim. 5 sekuntia, niin huipulla ei pärjää. Sanoisin että esim. amatööripotkiksessa, jossa erän pituus on 2 minuuttia, niin hyökkäystiheys tulisi olla noin 2 sekuntia.
Kaikkea ei tietenkään voi aina suorittaa tiettyjen kaavojen tai määreiden mukaan, vaan siihen vaikuttaa otteluparin väliset erot teknis-taktisessa osaamisessa, ruumiinrakenteessa ja fyysis-motorisissa kyvyissä.

Kuvaan myös tekniikkaharjoittelua. Joskus myös niin että kun käyn sanomassa jostain asiasta jollekin, otan sen videolle ja näytän jälkikäteen mistä on kyse. Joskus myös niin että video katsotaan saman tien kameran ruudulta. Kuvaan säännöllisesti omia tekniikkaharjottelujani mahdollisuuksien mukaan. Omiin heikkouksiini kuuluu huono motoriikka ja minun on usein vaikea hahmottaa, missä asennossa joku ruumiinosa on liikkeen aikana. Video auttaa tämän hahmottamisessa paljon.

Tekniikkaharjoittelussa videollakin on paikkansa, mutta vaikka kehäkamppailulajit taitolajeja ovatkin, niin alkuvaiheessa videon käyttö ei ole kovin kustannustehokasta. Lahjakkaat tai motivoituneet oppivat kyllä, näkivät videoita tai eivät. Tärkeintä on saada riittävästi massaa, että todennäköisyys lahjakkaiden ja motivoituneiden urheilijoiden lajiin saamiseen nousee. Kun lajiin kiinnittyminen on jo tapahtunut, ja urheilijan ominaisuudet riittävät kv.tasolle, niin sitten mielestäni kannattaa jo käyttää aikaa videoiden käyttöön tekniikkaharjoittelussa. Mainitsemassasi esimerkissä kerrot kärsiväsi huonosta motoriikasta. Video toki helpottaa tiettyyn rajaan asti tekniikoiden oppimista, mutta kehittääkö se motoriikkaasi? Vaikka yleistaidon, motoriikan tai koordinaation pohja luodaan nuorena, ei sen kehittäminen ole poissuljettua viellä vanhemmallakaan iällä. Pelkällä lajiharjoittelulla ei kehity taitavaksi kamppailijaksi.

Videokuvausta käytetään mielestäni aivan liian vähän harjoittelun tukena. Etenkin kun nykyään lähes kaikilla kulkee taskussa mukana riittävän suorituskykyinen videokamera. Ongelma on tietysti se, että yleensä potentiaaliset kuvaajat ovat samalla itse treenaamassa ja ohjaaja keskittyy treenaajien neuvomiseen. Videokuvaus vaatii panostusta että siitä olisi hyötyä ja se vie kokonaisuutena aika paljon aikaa. Optimihan olisi se että treeneissä olisi kaksi ohjaajaa, joista "kakkosvalmentaja" hoitaisi videokuvauksen.

Siinä olet aivan oikeassa, että videota käytetään liian vähän harjoittelun tukena kehäkamppailulajeissa. Näkisin kuitenkin kuvausta suurempana haasteena materiaalin analysoinnin. Se helpottaa sekä urheilijaa että valmentajaa melkoisesti, kun saa käteensä valmiit tilastot ja analyysin ottelusta. Seuran tai valmentajan näkökulmasta perusharrastajien tai alemman tason kilpailijoiden harjoittelun tukeminen videon avulla on mielestäni resurssien haaskaamista. Uskon että varsin pian jo Suomessakin, on ainakin kehittyneimmissä seuroissa kiinteät kamerat kuvaamassa kehään tai häkkiin.

[Andy]

Tuossa analyysissähän sitä eniten kehitettävää olisi, mutta se vaatii aika paljon pohjatyötä etenkin kun potkunyrkkeilystä ei ole kauheasti saatavilla verrokkimateriaalia.

Miten muuten lasket tuon hyökkäystiheyden? Lasket vain hyökkäysten lukumäärän erässä ja jaat sillä erän sekuntimäärän vai jotenkin muuten? Tuossa lienee eroja myös painoluokkien suhteen? Katselin illalla ammattilaismatseja videolta ja Semmy Schiltin ja Robin van Roosmalenin hyökkäystiheydessä oli "vähän" eroa.

Tuo kiinteä kehäkamera olikin mielenkiintoinen idea. Asiaa pohtiessani sain ehdotuksen auton kojelautakameran asentamisesta kehää kuvaamaan. Sellaiset eivät maksa halvimmillaan kuin jotain 40€ ja niissä on kiinnityssysteemi valmiina. Homma olisi paljon helpompaa, jos sparraajat voisivat itse vain napsauttaa kameran päälle erän alkaessa.

Videokuvauksen kautta saatu palaute tekniikkavirheistä ei tietenkään paranna motoriikkaani, mutta tekniikkavirheitä se parantaa. Nämä kaksi eivät ole millään tavoin toisilleen vaihtoehtoisia menetelmiä, koska ne vievät ihan eri määrän aikaa. Tekniikan korjaus tapahtuu lähinnä siten että otetaan puoli minuuttia videota tekniikasta kameran ollessa jalustalla ja sitten katsotaan se suoraan kamerasta niin että palaute tulee heti. Tekniikan parantaminen motoriikkaa kehittämällä on aika paljon isompi projekti. Teen tätä pääosin omissa tekniikkaharjoituksissa, joissa käyn yksin treenailemassa eikä valmentajakaan ole paikalla neuvomassa.

[JarkkoP]

Mitä analyyseihin ja verrokkiarvoihin tulee, niin se työ on vain tehtävä. Ei Suomessa nyrkkeilyssäkään ole juuri mitään benchmarkattu. Ja siinä onkin melkoinen työsarka, kun periaatteessa tulisi benchmarkata kaikki, ei pelkästään kehätapahtumat.

Hyökkäystiheys on helppo selvittää esim. Dartfish Easy Tag sovelluksella, joka taitaa olla vieläpä ilmainen. Sovellus tekee itse alla olevan kaltaisen taulukon.

Etukäsi pää 0:00:15.000 0:00:01.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:16.000 0:00:00.000 Etukäsi pää
Takakäsi pää 0:00:16.000 0:00:02.000 Takakäsi pää
Etukäsi pää 0:00:18.000 0:00:00.000 Etukäsi pää
Takakäsi pää 0:00:18.000 0:00:01.000 Takakäsi pää
Etukäsi pää 0:00:19.000 0:00:01.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:20.000 0:00:02.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:22.000 0:00:01.000 Etukäsi pää
Takakäsi vartalo 0:00:23.000 0:00:01.000 Takakäsi vartalo
Etukäsi pää 0:00:24.000 0:00:02.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:26.000 0:00:02.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:28.000 0:00:01.000 Etukäsi pää
Takakäsi pää 0:00:29.000 0:00:01.000 Takakäsi pää
Etukäsi pää 0:00:30.000 0:00:01.000 Etukäsi pää
Takakäsi vartalo 0:00:31.000 0:00:03.000 Takakäsi vartalo
Etukäsi pää 0:00:34.000 0:00:00.000 Etukäsi pää
Takakäsi pää 0:00:34.000 0:00:02.000 Takakäsi pää
Etukäsi pää 0:00:36.000 0:00:05.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:41.000 0:00:03.000 Etukäsi pää
Etukäsi pää 0:00:44.000 0:00:00.000 Etukäsi pää
Takakäsi pää 0:00:44.000 0:00:02.000 Takakäsi pää
Takakäsi pää 0:00:46.000 0:00:00.000 Takakäsi pää
Etukäsi pää 0:00:46.000 0:00:05.000 Etukäsi pää

Eli tuossa on osa erään turnauksen finaalin toisesta erästä. Olen jakanut iskut vain etu- ja takakäden iskuihin päähän tai vartaloon ja hämäyksiin. Eli taulukosta näkee mitä urheilija on tehnyt, missä ajassa ja mikä on seuraavan tapahtuman tai teon välinen aika. Jos arvona 0 sekuntia, niin kyseessä on ollut iskusarja. Kyseisellä c-juniorilla kaikissa erissä hyökkäysväli on noin 1,5 sekuntia, joka on hyvä tuossa ikävaiheessa. Yhteensä tuossa esimerkkierässä oli 55 hyökkäystekoa tai niiden valmistelua. Kun c-junioreiden erä kestää 90 sekuntia, niin erän kokonaissumma kertoo, että ottelija on ollut aktiivinen. Kuitenkin järki on ollut mukana hommassa, koska etukäden käyttö on ollut aktiivista.

Hyökkäystiheyteen ja eri mitattavien määreiden painoarvoon luonnollisesti vaikuttaa painoluokka, käytössä olevat säännöt sekä kuten edellisessä viestissä mainitsin otteluparin väliset erot esim. teknis-taktisessa osaamisessa ja fyysis-motorisissa kyvyissä. Nyrkkeilyn pistekoneaikakaudella analyysi on ollut melko tärkeässä roolissa, koska suorituksista jaetaan pisteitä, jotka on helppo todentaa. Oliko nyrkkeily enää varsinaisesti kamppailua tässä vaiheessa, niin enpä tiedä.

Esimerkissäsi Schilt-Roosmaalen tulee huomioida, että otteluaika lienee ollut 3x3, miehet isoja sekä ammattilaissäännöt, eli ei päänsuojia. Nyrkkeilyn tempo ja kenties myös hyökkäystiheys tulee hieman laskemaan, kun päänsuojat poistuvat syksyllä.

Tekniikkavirheiden korjaaminen ja motoriikan kehittäminen ovat molemmat hyvin työläita projekteja. Videopalaute toki lisää omaa ymmärrystä tiettyyn vaiheeseen asti. Painin junioreiden Euroopan mestari Sasu Kaasinen kertoi katsoneensa youtubesta jonkun huippupainijan hyvää suoritusta jostain tekniikkasta vähintään 1000 kertaa, ja sitten sen pohjilta harjoitellut kyseistä tekniikkaa treeneissä. Lopulta Kaasinen oppi tekniikan hyvin, mutta videon katselu ja käytännön harjoittelu veivät silti melko paljon aikaa. Tosin, kertoo jotain myös Kaasisen asenteesta.

Kiinteät kamerat eivät teknisesti ole varmasti kummoinen juttu asentaa salille. Ja tekniikka menee nykään sellaista vauhtia eteenpäin, että monet hienoudet on kohta lähes kaikkien saatavilla. Venäjällä on käytössä Polar Team laitteiston kaltaiset vehkeet käytössä, joissa valmentajat seuraavat näytöiltä urheilijoiden kuormitusta reaaliaikaisesti esim. sparreissa. Se on huono yrittää luistella, kun valmentaja näkee koko ajan millä tehoilla mennään.

[Lasse Candé]

Helkkarin hyvää settiä Jarkolta. Kyllä on tasokasta luettavaa, täytyy sanoa!

Painin junioreiden Euroopan mestari Sasu Kaasinen kertoi katsoneensa youtubesta jonkun huippupainijan hyvää suoritusta jostain tekniikkasta vähintään 1000 kertaa, ja sitten sen pohjilta harjoitellut kyseistä tekniikkaa treeneissä. Lopulta Kaasinen oppi tekniikan hyvin, mutta videon katselu ja käytännön harjoittelu veivät silti melko paljon aikaa. Tosin, kertoo jotain myös Kaasisen asenteesta.

Itse olen käyttänyt hieman vastaavaa menetelmää mutta huomattavasti pienemmällä määrällä, huomattavasti pintapuolisempaan oppimiseen. Varsinkin hieman yli 20:senä kun alkoi hikoilemaan jo tekniikan katsomisesta (sitä on vieläkin jäljellä mutta polte on laskenut) sain paljon ihan videoiden katsomisesta. Jokin rytmittämisestä ja tekniikan fiiliksestä tarttuu. Myös fiilis päämäärästä, aukon löytämisestä ja päättäväisyydestä voi tarttua. Keho alkaa jo jollain tasolla toimimaan pelkästä katsomisesta. Mestareita kannattaa katsoa. Olen kuullut tutkimuksesta että ihmisellä aktivoituu samoja (olikohan) aivon osia kuin katsomallaan urheilijalla.

Isoveljeni oli nuorempana hyvä maalintekijä fudiksessa, osittain varmasti koska faija otti nauhalle erinäisiä koosteita maaleista ja veljeni sitten katseli niitä ihan hemmetisti osaten koosteet suurinpiirtein ulkoa. Jotakin tarttuu. Teki täysin samanlaisia maaleja, tosin alemmalla osaamisen ja vastustajien tasolla ja tietenkin isommilla liikkeillä.



Silloin kun tahdoin oppia katat Naihanchi ja Kushanku päällisin puolin askeltaen katsoin niitä noin 10 kertaa putkeen siinä vaiheessa kun suunnat ja liikkeet olivat melkein tiedossa. Tätä menetelmää suosittelen liikesarjaharjoitteluun jos ulkomuodon tahtoo oppia ja on hyvää videomateriaalia. Yksi tällainen videosessio vie noin 10 min ja sitten kun on salilla, hämmästely on huomattavasti vähäisempää ja takomisinto huomattavasti suurempaa. Treeniteho kasvaa. Paras on jos tämän tekee ennen kuin saa opetusta ensimmäisen kerran. Kuuleekin jotain eikä vain arvo suuntia ja liikkeitä. Ehkä on jo vähän testaillutkin ennakkoon. Näissä hommissa pääsee kivaan vaiheeseen heti kun motorisen suorituksen alkeet on hanskassa (jotain 100 fiilistelevää toistoa suoritteesta riippuen - jotkut vaativat paljon enemmän ja jotkut vähemmän (*) ). Taso jonka hakemiseen monet jämähtää näissä hommissa aivan liian pitkäksi aikaa kun työ kuitenkin olisi melko vaivaton.

Yksittäisissä tekniikoissa olen ottanut heittoja sekä lyönteihin, potkuihin ja pyyhkäisyihin liittyviä ajoituksia/askelluksia uudestaan ja uudestaan hiiren pointteri aikajanassa tai etusormi <- -näppäimellä. Mukavaa ajanvietettä. Onneksi fudisaikoina askellettiin paljon lämmittelyissä..




(*) Vähän offtopicia... aiheesta voi avata uuden ketjun... Jotkut "yksinkertaiset" motoriset jutut ovat vaikeita: Näytä molemmilla etusormilla eteen ja pidä kädet muuten nyrkeissä. Nosta molemmat peukalot ylös ja pidä kädet muuten nyrkeissä. Palikat kasassa. Nyt opettele vuorottelemaan molemmin käsin näitä tekniikoita sille nopeudelle että saat molemmat tehtyä sekuntissa, eli puolen sekuntin vaihdot, siten että molemmat kädet näyttävät aina samaa. Oppii suht nopeasti. Sitten vaihdat oikean käden osoittamaan etusormella ja vasemmasta peukalo ylös. Nyt alat vaihtelemaan siten että kädet tekevät näistä kahdesta samaan aikaan eri tekniikkaa vuorotellen. Ihan hemmetin vaikeaa. Vaati itseltäni varmaan tuhat toistoa että pystyn tekemään niin että vielä on epävarmuutta jäljellä ja kehoon tulee ylimääräistä jännittämistä. Mutta treenaaminen on silti helppoa ja vaivatonta ja rentous vain lisääntyy. Vastaavien pikkuesteiden yli kannattaa lajeissa mennä melko nopeasti ja se onnistuukin kun vain tekee työn. Sen jälkeen pääsee sitten siihen voimantuoton harjoitteluun jne.

Isomahasenseiden olemassaolo perustuu siihen että he pystyvät aloittelijoille briljeeraamaan joskus opittujen motoristen suoritteiden hallinnalla. Settiä mikä katoaa hyvin hitaasti kun on kerran oppinut vaikka moni muu asia olisikin huonoa.

[Ikkyu]

Olen kuullut tutkimuksesta että ihmisellä aktivoituu samoja (olikohan) aivon osia kuin katsomallaan urheilijalla.

Peilineuronit.

[Andy]

Otin tänään sparreista videota (en laita jakoon). Laskin 3 minuutin erästä itseltäni yhteensä 54 erillistä hyökkäystä tai valehyökkäystä. Huomattava osa hyökkäyksistä käsitti siis useamman tekniikan. Erästä meni noin 15 sekuntia hukkaan kun jalkasuoja lähti paikoiltaan, joten aikaa oli noin 165 sekuntia. Hyökkäysten väli oli siis noin 3 sekuntia. Vastustaja oli hidasrytminen raskassarjalainen ja minä tein selvästi enemmän aloitteita. Luulisin että keskikokoisilla ja vähän sähäkämmillä kavereilla se 2 sekunnin hyökkäystiheys on aika realistinen, etenkin 2 minuutin erillä. Pitää tutkia asiaa tarkemmin.

EDIT: Toinen 3 minuutin erä sisälsi 61 hyökkäystä eli jokseenkin se sama 3 sekunnin hyökkäysväli. Nämä olivat ko. harjoituksen erät 8 ja 9 eli ei ihan fressinä enää oltu.