Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Iskunkestävyys

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Poista käyttäjä 1747
Viestit tässä aiheessa: 2

Iskunkestävyys

#1

Viesti Poista käyttäjä 1747 »

Idea aiheeseen syntyi yhdestä metsästykseen liittyvästä artikkelista. Tuossa lainauksessa on olennaiset osat:

Which brings me onto Gunshot Injuries by Colonel Louis La Garde, United States Army Medical Corps. It is a book every hunter should read, and it certainly opened my eyes. The colonel was in charge of the Army medical school and professor of surgery, and his work spans the period from 1860 to 1916 i.e. from the days of the large bore muzzle loaders through to the modern, high velocity cartridges like the 30-06 that we see today. It was though, all in the days before antibiotics. Antiseptic techniques only became common practice AFTER the American Civil war and the Franco Prussian war of 1870. Most of the period covered by La Garde’s work was in what were essentially the dark ages of medicine. And yet he makes some starting revelations about wounds and their survivability, both with the old heavy black powder loads and the high velocity smokeless ones.

Man is hardly a tough resilient animal. We tend to think too much and make assumptions about the severity of the injury which dictate our actions. In days gone by I suspect that lack of knowledge helped people to keep going longer, but we are still small, thin skinned and light boned animals.

La Garde notes, with “modern” rounds (i.e. 30-06 & 7mm Mauser) that lung injuries are the most survivable of all “dangerous” wounds, and that if a man was alive more than five minutes or so after being hit in the chest then he had a 72% chance of survival, and with minimal medical intervention. If the man was still alive an hour after being hit through the lungs he had a 96% chance of survival. One lung was considered no problem at all, and even if both lungs had been hit the good surgeon considered that this was no crisis. Unless the pulmonary artery or vein had been hit, the person generally only needed a sterile dressing over the wound!! If of course the artery had been hit the person would be dead within five minutes and so never reach a dressing station.

This got me thinking. If a frail man can survive such wounds with ease, why cannot game? To be sure, we generally use expanding bullets and try and place our shots so that they rake more than just one lung, but it doesn’t always work out. Both La Garde, and Blair-Brown, the military surgeon who attended to many of the British wounded in the Zulu war of 1879, noted that lungs healed quicker than any other tissue and even tended to re-inflate themselves if bleeding had caused one of them to collapse. The entry of air into the chest cavity was more complicated and tended to require medical intervention. Small diameter bullets seldom made a wound large enough to admit significant quantities of air and the .45-70’s and .577/.450’s were the smallest bore weapons that usually caused this kind of problem.

xxx

What about shots through the heart? Anybody who has long hunted buffalo know that even a direct hit on the heart sometimes fails to produce the required result within an acceptable period of time. Relatively small diameter solids from rifles like a 9,3 or .375 are the usual culprits but occasionally there are stories about bigger bullets “almost” failing. The heart is a fascinating muscle and trauma surgeons in some of the less salubrious City hospitals are fairly adept at treating heart wounds and expecting the patient to survive. The bottom two thirds of the heart (the ventricles) are composed of thick muscle with a small opening inside for blood. As the heart pumps it contracts and tends to seal the wound. In humans, knife wounds are remarkably survivable...

xxx

The other very note-worthy fact to come out of La Gardes’ book is just how often round nosed bullets push organs out of the way without damaging them. From both the Spanish American war, and Anglo-Boer wars he documents several hundred instances of 7mm Mauser bullets whistling straight through men without causing any damage. Arteries and intestines were frequently moved aside, but also the heart, liver etc. La Garde estimates that 30% of the abdominal wounds received by American troops in the Spanish American war actually failed to perforate the intestines. If a 7mm has that little success on man how much more so a .375 (which has less than double the frontal area of a 7mm) on an animal more than ten times our size? Even where organs such as the stomach, intestines or liver had been hit, fit men in a reasonably clean environment had a 30+% chance of surviving without medical intervention. I always thought that liver hits were invariably fatal, but both La Garde and Blair-Brown note that liver wounds were amongst the most survivable of all abdominal wounds provided a major blood vessel hadn’t been hit (and if it was then the person usually failed to live long enough to reach a dressing station).

xxx

Even the brain is not a dead certainty (excuse the pun). Photo below is an X-ray, taken thirteen years AFTER he was shot, of a troopers’ head (Co D, 1st Neb Vol infantry), clearly showing the 7mm caliber bullet lodged in the back of his brain. The bullet entered his head just off centre above the left eye, although it caused him some inconvenience, the only medical treatment he received was a sterile wound dressing. La Garde cites other instances supported with photographs and X-rays, while more recently there was a well documented case of a journalist covering a dockyard strike who was knocked unconscious in a scuffle. He thought it was the brick that he saw lying next to him when he came round, but some years later when he went for a check up on eye trouble they found the .45 bullet in his brain. Certainly the frontal lobes are not vital to life, as the old system of “Frontal Lobotomy” for criminals shows. It is only the back third of the brain which is essential for life support functions.

xxx

The last category of wounds that require our attention are neck wounds, which are so favoured by meat hunters. Even .577 musket balls or .45 Martini Henry bullets were generally pretty harmless on neck shots, provided the spine wasn’t broken. Hits on the spiny processes, cause spinal concussion but even large bullets usually failed to break the neck on a man. True, todays’ high velocity soft points are far more effective than either a round nosed 7mm solid or low velocity .45 lead slug, but it is still cause for thought.
En valitettavasti löytänyt nopealla googlejutsulla joskus muinoin lukemani artikkelia iskunkestävyydestä. Siinä muistaakseni iskunkestävyyteen vaikuttavat seikat jaettiin kolmeen osaan; fyseologiset, fyysiset ja henkiset ominaisuudet.

Kuitenkin kun lukee nuo yllä olevat lainaukset, niin tulee väkisinkin mieleen kysymys notta kuinka moni väkivaltatilanteessa tippuminen johtuu tosiasiallisesti henkisen kantin katkeamisesta eikä esim. tajuttomuusta tai muusta fyysisen toimintakyvyn menetyksestä. Tai ottelussa? Toki jos taju lähtee niin taju lähtee mutta kuinka moni lopettaa sitä ennen omasta valinnasta vastaan tappelemisen...joka on kuitenkin väkivaltatilanteessa ainoa asia mikä pelastaa Kalle Karatekan takaliston...

Sana ollos vapaa.
Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009

Iskunkestävyys

#2

Viesti Point »

Enhän minä väkivallasta mitään tiedä, mutta sillä pienellä otannalla mitä olen katu/koulun takapiha tapahtumia nähnyt niin "tipahtamis" ovat olleet juuri näitä henkisen kantin katkeamisia. Ollaan säikähdytty väkivaltatilannetta ja/tai havaittu vastusta ylivoimaiseksi ja vaistonvaraisesti ikään kuin "esitetty Karhun edessä kuolutta".

Eli "tippuminen" on ollut ikäänkuin itse suojelukeino sillä harvemmin aseettomissa väkivalta tilanteissa mennään loppuun saakka. Kilpailutilanteista en osaa sanoa mitään, mutta kaipa niissäkin tilanteissa on merkitystä sillä onko olemassa valmiiksi voittajan vai häviäjän asenne...
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.
Poista käyttäjä 1747
Viestit tässä aiheessa: 2

Iskunkestävyys

#3

Viesti Poista käyttäjä 1747 »

Haha, ottelussa se tunneskaala voi muuttua sekunnissa ihan päinvastaiseksi. Saatat olla yhtenä hetkenä löysät housussa epätoivon partaalla ja sekunttia myöhemmin olet valmis tappamaan mammutin eväiksi kotimatkalla. Ja vice versa.

Mikään ei opeta itsestä niin paljon kuin pitkitetty oleskelu epämukavuusalueella. Mitä enemmän pelkoa, epätoivoa ja kipu, sitä enemmän opit.Tämähän ei rajoitu ainoastaan kamppailuun. En edes halua ajatella millaisten demoonien kanssa esim. tour de france kilpailijat painivat...viikkotolkulla.

Enivei tuosta "tippuuko oikeasti" jutusta vielä sen verran että se kantin katkeaminen ei ole aina tietoista. Ihmisen alitajunta saattaa keksiä mitä ihmeellisempiä tekosyitä. Ihmiset myös reagoivat eri tavalla kipuun. Jotkut lamaantuvat ihan aidosti ja kokevat etteivät yksinkertaisesti kestä enempää, toiset taas suuttuvat. Kuinka paljon tämä on riippuvainen "luonteen lujuudesta" tai pallien ja lisämunuaisten hormoonituotannosta niin siihen en osaa sanoa paljoakaan.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on miten ihminen pystyy kestää kovinkin tällejä jos näkee niiden tulevan, mutta paljon kevyempi veto puskista saattaa sammuttaa valot. Osa selittyy varmaan sillä että ehtii purra hampaat yhteen, jännittää yläkropan jne. mutta...
Rahanpesijä
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2402
Lauteille: Toukokuu 2010

Iskunkestävyys

#4

Viesti Rahanpesijä »

Mun joku kaukainen sukulainen näytti joskus ku olin pentu röntgenkuvia keuhkoistaan joita oli vanhemmalla iällä kuvattu syystä taikka toisesta. Ja luotihan siellä oli, sotien veteraani kun oli. On aina ihmetyttänyt, että eikö ole huomannut osumaa vai eiko mennyt lääkärille vai mitä, koska muistamani mukaan luoti oli yllätys myös tälle ukolle. Ei liittynyt aiheeseen, sorry.
Kuvake
Lohikäärmepallo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 792
Lauteille: Syyskuu 2006

Iskunkestävyys

#5

Viesti Lohikäärmepallo »

Jokin stressireaktio kaiketi suojelee ihmistä kivun kokemukselta. Jotkut väittävät että kipu ei ole niinkään kudoksista tuleva viesti aivoille, vaan aivojen luoma aistimus, joka jossain tilanteessa auttaa suojelemaan vahingoittunutta kudosta (tarpeeksi epäselvästi selitetty varmaankin). Jossain tilanteissa ei vaan ole henkiinjäämisen kannalta tarpeen tuntea kipua, vaan vähän kehnommankin jaman voi sivuuttaa, jos on jokin syy.
Itse olen pari kertaa mennyt lääkäriin murtuneiden luiden takia eikä lääkäri ole uskonut vammoja pahoiksi, koska en ole kuulemma osoittanut niin paljon kipua kuin ihmiset yleensä jonkin paikan mennessä rikki. Jotkin kamppailuharjoitukset ovat sattuneet paljon enemmän, vaikka vahinko on ollut olematonta.
Kuvake
nomad
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2972
Lauteille: Syyskuu 2010

Iskunkestävyys

#6

Viesti nomad »

Mä nyt muumilandian empiiristen kokemuksien ja harhaanjohtajien opetuksien perusteella sanoisin, että kivun sietäminen on ihan yhtä motivaatiokeskeinen taito kun mikä tahansa epämukavuuteen liittyvä muukin asia. Jos motivaatio pettää niin tonttu jäätyy, muussa tapauksessa voi jatkaa toimintaa kunnes jokin ei vaan mekaanisesti enää toimi.
-Tämän maallikkomielipiteen jätän tyystin omaan arvoonsa. Todellisuutta se ei tietenkään vastaa.
-Oletan ettei tämä perustu mihinkään lähteisiin vaan kyseessä on pelkkä mutusta kumpuava mielipide.
-Tosin asenteesi tuntien vanhastaan voin sanoa, ettei sinun mielipiteelläsi ole asian todellisuuden kannalta mitään merkitystä.
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Iskunkestävyys

#7

Viesti AlexMachine »

nomad kirjoitti: Mä nyt muumilandian empiiristen kokemuksien ja harhaanjohtajien opetuksien perusteella sanoisin, että kivun sietäminen on ihan yhtä motivaatiokeskeinen taito kun mikä tahansa epämukavuuteen liittyvä muukin asia. Jos motivaatio pettää niin tonttu jäätyy, muussa tapauksessa voi jatkaa toimintaa kunnes jokin ei vaan mekaanisesti enää toimi.
Ja osin opittavissa oleva, tai ainakin sen kanssa oppii tulemaan toimeen ja toimimaan.
Hyvänä esimerkkinä vaikka nyrkkeilyssä sparratessa kun suht raakileet (sellaiset alle vuoden treenanneet) ottavat mittaa toisistaan. Kun ei ole koskaan tyrmätty tai saanut kunnon osumaa niin että päässä vinkuu ja silmissä mustuu, niin sitä osumaa "pelätään" ja kun vähän heikompi osuma tulee ja ottaa kipeää, on sillä osumalla paljon tehoaan isompi vaikutus. Kun taas sitten on oppinut että ei se kunnon osuma niin pahaa teekään, noilla aikasemmin vaikutuksen aikaan saaneilla osumilla on enää ehkä hymyilyttävä vaikutus. Ravistellaan päätä vähän ja jatketaan kuin mitään ei olisi sattunut ja edes rytmi ei juuri rikkoonnu.
Eli se tottuminen ja kivun odotus/pelko on varmaankin monelle paljon isompi juttu ja kun sitä kipua sitten tulee, "luovutetaan".
The beatings will continue until morale improves.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Iskunkestävyys

#8

Viesti Andy »

Mahtaakohan tämä olla ainakin osasyy joidenkin ottelijoiden vanhemmiten huonontuvaan iskunkestävyyteen? Tasapainoelimet ei enää kestä täräyksiä yhtä hyvin.
47-vuotias entinen kilpaurheilija Laukka on huomannut saman kuin moni muu nelikymppinen: erilaiset pyörähdykset tuntuvat kropassa eri tavalla kuin ennen. Vapaauinnin volttikäännökset eivät olleet nuorena urheilijana Laukalle mikään ongelma, mutta kun Laukka aloitti hiljattain uinnin pidemmän tauon jälkeen, häntä alkoi huimata samoissa käännöksissä.

Ikä vaikuttaakin myös tasapainoelimen toimintaan ja heikentää sitä. Kaarikäytäviin tulee sakkaa, joka johtaa huimaustuntemukseen.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-200000 ... d3902d7271
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 6229
Lauteille: Joulukuu 2010

Iskunkestävyys

#9

Viesti Aihki »

Muutama kuperkeikka/pyörähtävä ukemi menee putkeen, mutta koko salin mitta on liikaa, onnistui vielä 20v sitten. Elikkä kaikki pöyriminen ja keikkuminen on pahasta, en ole niinkään huomannut tärähdyksillä olevan vastaavaa vaikutusta.
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Iskunkestävyys

#10

Viesti DeusVult »

Voisiko jatkuvalla harjoittelulla, eli siis pyörimiselle altistumisella olla hidastava vaikutus tuohon tasapainoelimen heikkenemiseen? Taitolentäjät tapaavat olla kaikki jotain eläkeläisukkoja, eikä niitä näytä hirveästi pyöriminen haittaavan. Esim Sami Saikkonen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Saikkonen) ymmärtääkseni aloitti lentämisen vasta eläköidyttyään tanssijan uralta - tokikaan hän ei mikään ihan ikäloppu ole vieläkään. Jurgis Kairys (https://en.wikipedia.org/wiki/Jurgis_Kairys) on 65, ja ne jotka on nähneet ukon shown ilmailunäytöksissä tietävät ettei häntäkään taida ihan helpolla alkaa huimaamaan.

En tosin tiedä kummankaan iskunkestävyydestä. :)
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Iskunkestävyys

#11

Viesti Mika »

Minäkin kirjoitan vähän ohi aiheesta, pahoittelen.

Taannoin luin tutkimuksista, joissa todettiin että iän karttuessa ihmisen voi alkaa karttaa korkeita paikkoja, vaikka aikaisemmin hänellä ei mitään tavallisesta poikkeavaa korkeanpaikankammoa olisikaan ollut. Tätä on selitetty iän mukanaan tuomalla varovaisuudella ja sitten tasapainoaistin heikkenemisellä. Itselläni olen kummallisesti huomannut tämän niin, että televisiota katsoessani korkeat paikat voivat jopa saada minut tuntemaan jonkinlaista hassua pelkoa. :D Sitten testasin tätä kuukausi sitten Tampereen Tornissa kattoterassilla, eikä se tuntunut erilaiselta kuin aiemmin. Mutta jotakin on muuttunut.

Mutta voisin siis hyvin kuvitella Andyn olevan oikeilla jäljillä. Kysymys on mielenkiintoinen.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Iskunkestävyys

#12

Viesti Andy »

DeusVult kirjoitti:Voisiko jatkuvalla harjoittelulla, eli siis pyörimiselle altistumisella olla hidastava vaikutus tuohon tasapainoelimen heikkenemiseen?
Et ilmeisesti lukenut artikkelia? Siellähän sanotaan tällaista:
HS kirjoitti:Tähänkin vaivaan lääke löytyy liikkeestä. Kun keski-ikään ehtinyttä kroppaa totutetaan erilaisiin käännöksiin, pyörähtelyihin ja monimutkaisempaa koordinaatiota vaativiin liikkeisiin, se alkaa vähitellen toistaa liikkeitä paremmin.
En tosin usko että tämä on pitkän päälle hyvä ajatus iskunkestävyyden säilyttämiseksi, että ottaisi tahallaan jatkuvasti koppeja päähän...
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
injunjack
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1617
Lauteille: Heinäkuu 2005
Paikkakunta: Helsingin mlk.
Etulaji: Seibukania - perkele

Iskunkestävyys

#13

Viesti injunjack »

Sanoisin, että pyörähdyskestävyys on sidoksissa siihen, että onko sitä tehnyt koko ajan vai onko välissä taukoa kuten artikkelin uimarilla, ja vaikkapa Aihkilla.
Tämä näin mutuna. En henk.koht koe pyörimisen olevan nykyään haastavampaa kuin vaikkapa kolmekymppisenä.
Deusvultin mainitsema lentävä tanssija on harjoitellut pyörimistä ikänsä tanssilattialla....

Iskunkestävyydestä en tiedä mitään.
-REMEMBER; SOME PEOPLE ARE ALIVE SIMPLY BECAUSE IT IS ILLEGAL TO SHOOT THEM-

Kauas on pitkä matka.
https://www.facebook.com/SeibukanPKS/
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Iskunkestävyys

#14

Viesti Kari Aittomäki »

Tuntuu kyllä melko uskottavalta että se iän mukanaan tuoma huimailuherkkyys on sidoksissa iskunkestävyyteen, ainakin jollain tavoin.
Toki mikään ilmiö ei ole pelkän fyysinen mutta ihan itteäni kuulostellen veikkaisin etten enää pysty ottaan tällejä vastaan samassa mitassa kuin.

Tuo Mikan mainitsema ikävaikutus korkeusherkkyyteen pitää kohdallani paikkansa, olen huomannut arastelevani jopa tosiaan niitä telkkarin huimauskohtauksia..
Ja mä olen sentäs paitsi kiipeillyt myös hyppinyt laskuvarjolla ja sekä työskennellyt että kohdannut vaaratilanteita korkeissa paikoissa. Ja nyt pelkkä telkkari saa epämukavuusvibran käyntiin, prkl..

Tosin, hyvä pointti on tuo taitolentojuttukin, siellähän tosiaan kurvailee iäkkäitäkin tapauksia. Iäkkäistä uimahyppääjistä ei kyllä ole muistikuvaa..
Kaiketi se on niin että ominaisuuden ylläpito hidastaa rappeutumista.

Poislukien tietysti iskunkestävyys.. sitäpä ei toinna treenimielessä ylläpitää ainakaan tällejä ottamalla.
Kiinalaiset potkunyrkkeilijät muuten teki sitäki treeniä. Minen suostunu.
kojiro
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 301
Lauteille: Toukokuu 2006

Iskunkestävyys

#15

Viesti kojiro »

https://en.wikipedia.org/wiki/Orlando_Duque

Tuo on uimahyppääjäksi kaiketi suht vanha mutta ei mikään ikäloppu kuitenkaan. Tää on siis niitä kavereita, jotka hyppii 27 metristä.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 46 kurkkijaa