Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Oikeat toistot

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Oikeat toistot

#1

Viesti Andy »

Omia harvoja vahvuuksiani kamppailijana on se että osun yllättävän hyvin. Suoritus on yleensä hidas ja kankea ja tekniikassakin on virheliikkeitä, mutta osumia tulee silti yllättävän paljon. Olen miettinyt mistä tämä johtuu ja tulin siihen tulokseen että syynä on, että lyön aina kohti. Yritän siis aina osua vastustajaa leukaan tai mihin nyt kulloinkin tähdätään, vaikka harjoituksen idea olisi että vastustaja blokkaa lyönnin ja tekee jotain vastatekniikkaa.

Todella monet treenaavat niin, että lyönti tai potku vain heitetään sinnepäin. Pahimmillaan jopa niin että suoritus jää kymmeniä senttejä vajaaksi tai menee valmiiksi ohi vastustajasta, jos tämä vain seisoo paikallaan eikä tee mitään.

Jos yhdessä treenissä tekee vaikka 500 lyöntiä ja treenaa neljä lajitreeniä viikossa eli 200 treeniä vuodessa, tämä tekee jo 100 000 toistoa. Miettikääpä jos joku harjoittelee tikanheittoa niin että heittää 100 000 kertaa yrittäen aina osua kymppiin ja toinen heittää 100 000 kertaa vain summittain kohti taulua. Kumpikohan on sen jälkeen tarkempi heittäjä?

Toinen vastaava asia on erilaiset lajikuntoharjoitukset. Siis sellaiset, joissa esim. potkaistaan 50 kertaa tyynyyn mahdollisimman nopeasti tai vastaavaa. Näissä todella moni alkaa hakea nopeutta huonontamalla tekniikkaa niin ettei vartaloa enää käytetä suorituksessa ollenkaan, vaan heilutetaan vain jalkaa. Tämä on minusta järjetöntä. Tekisi sitten vaikka vähemmän suorituksia jos ei pysy muiden tahdissa mieluummin kuin tahallaan huonontaa omaa tekniikkaansa. Tässähän vain opetellaan pois oikeasta suoritustavasta. :oops:

Harjoittelun olisi kuitenkin syytä kehittää harjoittelijaa maksimaalisesti.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Mjölnir
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 24803
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Yhteystiedot:

Oikeat toistot

#2

Viesti Mjölnir »

Mä olen samaa mieltä. Minäkään en ole mikään älyttömän nopea tai teknisesti hyvä, mutta mulla on hyvä päätöksentekokyky, ja samoin treenaan aina tarkkuuslyömistä. Tykkään kovasti mm. B.O.B:n tai Hammerheadin lyömisestä, jossa oikeasti saa välittömän palautteen siitä, kun lyö oikeaan kohtaan.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
Kuvake
Eizei
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 928
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Jyväskylä

Oikeat toistot

#3

Viesti Eizei »

Meillä on Hanskissa näille väärille toistoille termi "miinusharjoittelu". Perussääntönä se, ettei näitä kuuluisi tehdä. Tietysti kukaan ei ole täydellinen ja sitä ollaan aina enemmän tai vähemmän tutkimusmatkalla kohti parempaa tekemistä. Mutta kun selkeä fokus on olemassa, kuten esimerkiksi noissa Andyn mainitsemissa esimerkeissä, niin mennään sillä, eikä ruimita sinne päin. Se kuinka ohjenuora toteutuu käytännössä on toinen juttu, mutta koen hyväksi, että se on olemassa.
Antti Junikka
obmijoy
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 3461
Lauteille: Maaliskuu 2009

Oikeat toistot

#4

Viesti obmijoy »

ampumisessa on tärkeintä saada aina osuma wc paperitötsän reiästä sisään (josta se valahtaa pyyhkeeseen osuesaan laatikon pohjalle niin että kuulaa ei tarvitse hakea latialta)
näin opetelaan osumaan kuivaharjoiteluna yksöislaukauksilla kaasutoimisell aaseella 10-6m säteeltä
ja kun tässä (kahteen maaliin osumisessa peräkäin aletaan olemaan nopea on aika siirtyä ruutiradalle)

näin kaksoislaukauksiata eka on aina maalissa ja toinenkin siinnä aika lähellä 50mm päässä

ja idea on ihan sama kuin mitä Andy tossa avas
kas jokainen laukaus on elämä
ja jos on pakko pysäyttää pysyvästi on se paras tehdä medulao.. kautta
ALOITTELIJA perehdy tähän:
linkki
tärkeintä on venyt. ja keskivart. vahvistus, jotta voi harjoitel. turvallisesti linkki
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p ... tulle.html
https://www.youtube.com/watch?v=VJK2hIf6Ptg&t=3s
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Oikeat toistot

#5

Viesti Jussi Häkkinen »

Andy kirjoitti: Yritän siis aina osua vastustajaa leukaan tai mihin nyt kulloinkin tähdätään, vaikka harjoituksen idea olisi että vastustaja blokkaa lyönnin ja tekee jotain vastatekniikkaa.
Tätä ei voi kylliksi korostaa harjoittelijoille. Muistan, että tuo ajettiin meillä sisään jo alkeiskurssista lähtien ihan urakalla. Tuota myötä sitten olen havainnut hieman samaa oiretta - tälli menee sinne, minne pitääkin.

Opettajana (ja parina) on hyvä tapa jättää joskus torjumatta tai liikkumatta, jos toinen ei oikeasti lyö lainkaan kohti. Tällöin kannattaa kehottaa napakasti, että "lyö sinne, minne pitääkin, että tarvitsee toimia". Pikkuhiljaa oikeat tavat ajautuvat mieleen näin.
Toinen vastaava asia on erilaiset lajikuntoharjoitukset. Siis sellaiset, joissa esim. potkaistaan 50 kertaa tyynyyn mahdollisimman nopeasti tai vastaavaa. Näissä todella moni alkaa hakea nopeutta huonontamalla tekniikkaa niin ettei vartaloa enää käytetä suorituksessa ollenkaan, vaan heilutetaan vain jalkaa. Tämä on minusta järjetöntä. Tekisi sitten vaikka vähemmän suorituksia jos ei pysy muiden tahdissa mieluummin kuin tahallaan huonontaa omaa tekniikkaansa. Tässähän vain opetellaan pois oikeasta suoritustavasta. :oops:

Harjoittelun olisi kuitenkin syytä kehittää harjoittelijaa maksimaalisesti.
Hemmetin hyvä postaus!
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Teurassika
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 68
Lauteille: Lokakuu 2010

Oikeat toistot

#6

Viesti Teurassika »

Kompataan. Itse on olen pienen pääni sisällä pähkäillyt meillä niin suositun potku-tabatan järkevyyttä, kun sitä teetetään kaltaisillani tapauksilla, joilla muutenkin potkutekniikka on huonolla tasolla. Eikö siinä mennä teknisen kehityksen kannalta vain syvemmälle metsään kun tabataa roiskitaan "vauhti nopea eikä saa hidastua"-mentaliteetilla, joten alkupään potkut sujuvat parhaimmillaankin vähän-niinkuin-sinnepäin-tekniikalla ja loppua kohdin tekniikka on mallia ei-sinnepäinkään-kuin-pitäisi.

Eli kaipa tuo harjoitus kunnolle ja hapenottokyvylle yms. on hyväksi, mutta puhtaasti potkimisen oppimista ajatellen, niin onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä?
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

Oikeat toistot

#7

Viesti saarikko »

Niin tekee kuin on harjoitellut.

Jäin vaan miettimään miksi tehdään väärin:
1) Opettaja näyttää vastatekniikan ja hyökkääjä tekeekin tarkemmin/tehokkaammin. Kaikilla ohjaajilla ei ole riittävää nöyryyttä tai verbaalisia kykyjä selittää, joten tekniikka otetaan uusiksi...
:) Jotenkin se löysempi hyökkäys otetaan käyttöön.
2) Item. Ajatus, että jos itse tekee löysästi niin toinenkaan ei tee kovaa. Inhimillistä mennä siitä missä aita on matalin.
3) Liian pitkä etäisyys. Vaikka itse jossain määrin tiedostankin sen, niin mieluummin toimin alueella, jossa en edes teoreettisesti voi vahingoittaa harjoittelupariani - Varsinkin jos harjoittelen aseilla.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Oikeat toistot

#8

Viesti Andy »

Teurassika kirjoitti: Kompataan. Itse on olen pienen pääni sisällä pähkäillyt meillä niin suositun potku-tabatan järkevyyttä, kun sitä teetetään kaltaisillani tapauksilla, joilla muutenkin potkutekniikka on huonolla tasolla. Eikö siinä mennä teknisen kehityksen kannalta vain syvemmälle metsään kun tabataa roiskitaan "vauhti nopea eikä saa hidastua"-mentaliteetilla, joten alkupään potkut sujuvat parhaimmillaankin vähän-niinkuin-sinnepäin-tekniikalla ja loppua kohdin tekniikka on mallia ei-sinnepäinkään-kuin-pitäisi.

Eli kaipa tuo harjoitus kunnolle ja hapenottokyvylle yms. on hyväksi, mutta puhtaasti potkimisen oppimista ajatellen, niin onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä?
Minusta tämä on itsestä kiinni. Ottelussa kuitenkin väsyy ja on tärkeää, että niitä potkuja on harjoiteltu myös väsyneenä. Tärkeintä on pitää kiinni siitä, että tekee väsymystilan huomioonottaen mahdollisimman hyviä suorituksia. Silloin se väsyneenä potkimisen taso nousee. Mutta jos väsyessä tahallaan huonontaa suoritusta, niin siitä ei kyllä hyvä heilu.

Erityisesti lyömisessä pyrin siihen, että väsyessäni korostan vartalon painon saamista iskun taakse. Pyrkimys on, että vaikka väsyneenä menettäisin lyönneistä terävyyden, olisivat ne ainakin raskaita niin ettei niistä voi kävellä läpi vaan ne on pakko blokata. Siitä ei nimittäin hyvä seuraa, jos väsyessä alkaa lyödä niin kevyesti että kaveri voi ottaa lyönnit huoletta vastaan, koska sehän voi sitten tempoa kaikin raajoin minkä lähtee eikä tarvitse huolehtia suojauksesta. Ilmiö tunnetaan nimellä yli käveleminen.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Kalle Koskinen
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 4217
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Iisalmi

Oikeat toistot

#9

Viesti Kalle Koskinen »

Mjölnir kirjoitti: Mä olen samaa mieltä. Minäkään en ole mikään älyttömän nopea tai teknisesti hyvä, mutta mulla on hyvä päätöksentekokyky, ja samoin treenaan aina tarkkuuslyömistä. Tykkään kovasti mm. B.O.B:n tai Hammerheadin lyömisestä, jossa oikeasti saa välittömän palautteen siitä, kun lyö oikeaan kohtaan.
Voitko kertoa että mikä on Hammerhead?

Kohti lyöminen on kyllä aika järkevä asia, väkivaltaista ja tuomittavaa mistä kun kerran harrastamme. Kaikista elävimmin muistan tulleeni tämän kohti lyömisen korostamiseen itsellä sekä muilla kun erään kerran katselin erään Taekwondoseuran treenejä. Sinivöinen nainen ja vihreävöinen nainen treenasivat mahaan tulevan suoran lyönnin torjumista. Molemmat löivät valehtelematta puoli metriä ohi keskikropasta ja toinen teki siihen siten onnistuneen tekniikan. Katselin tarkasti ja päätin, etten ainakaan itse enää tule tietoisesti tekemään noin, sellainen kun ei palvele ketään.

Eräs kaveri sitten minun jankkaamisen seurauksena toteutti tätä kivasti Ruotsissa ollessaan aikido-leirillä. Napautti 50-vuotiasta naista suoraan nenään, hän kun ei ollut oikeasti tottunut siihen että lyödään oikeasti kohti. Kuulema pikkuisen läts-äänen jälkeen koko tatamin harjoittelu taukosi hetkeksi ja kaikki kääntyivät katsomaan nenäänsä pitelevää naista. Kasvoilla oli varmaan se Kummelin larppaajailme: Jätkä löi oikeesti!

Ja tässä remonttihelvetin ohella olen vain erittäin satunnaisesti käynyt jutsujätkien treeneissä ja siellä olikin kiva huomata erään miehen kanssa pitkästä aikaa treenatessa eräs asia. Hän löi oikeasti minua, eikä ns. arastellut. Kerroin sitten että kiva kun lyö eikä varo, niin kommenttina oli että tietää että minua voi lyödä. Se oli kiva huomata kuinka siinäkin tämä kohti lyömisen jankkaaminen meni varsin nopeasti perille. Omapahan moka jos jään nyrkin tielle.

Mutta joo, vähän harhailin. Kitetytettynä se että kohti lyöminen on terveellistä ja kivaa!
Jaakko Suhonen
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 158
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Varsova

Oikeat toistot

#10

Viesti Jaakko Suhonen »

Viimeksi tanaan todistin tata ilmiota jossa samat henkilot roiskii tyynyihin ihan hyvia potkuja mutta sitten kun aletaan reenaamaan saaritorjuntoja kiertopotkua vastaan, on se hyokkaajan tyoskentely sikamaisen loysaa. Tietysti talloin blokkaajankin ote helposti lipsuu kun ei anneta syyta torjua kunnolla. Eipa minullakaan tahan mitaan patenttiratkaisua ole, muuta kuin ohjaajan jatkuva muistuttaminen asiasta.
"it is better to be hated for what you are
than to be loved for something you are not."
Jufa
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 16
Lauteille: Helmikuu 2013

Oikeat toistot

#11

Viesti Jufa »

Hyvä kirjoitus Andy! Olen täysin samaa mieltä.

Kun harjoittelen parin kanssa jotain tiettyä tekniikkaa, toivon ja pyydän paria lyömään perille ja kohti. Näin minun on pakko tehdä tekniikat oikein sen sijaan, että jättäisin ne puolitiehen/vähän sinnepäin. Itse myös yritän aina tehdä mahdollisimman hyvin tekniikat ja lyön kohti & perille. Harjoitusparin on tällöin myös pakko kiinnittää huomiota omaan tekniikkaansa, eikä hänelle tule niitä Eizein mainitsemia miinustoistoja.

Tämä käytäntö edistää kummankin oppimista ja tekniikka hioutuu oikeanlaiseksi.
Kuvake
Mjölnir
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 24803
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Yhteystiedot:

Oikeat toistot

#12

Viesti Mjölnir »

Kalle Koskinen kirjoitti:
Mjölnir kirjoitti: Mä olen samaa mieltä. Minäkään en ole mikään älyttömän nopea tai teknisesti hyvä, mutta mulla on hyvä päätöksentekokyky, ja samoin treenaan aina tarkkuuslyömistä. Tykkään kovasti mm. B.O.B:n tai Hammerheadin lyömisestä, jossa oikeasti saa välittömän palautteen siitä, kun lyö oikeaan kohtaan.
Voitko kertoa että mikä on Hammerhead?
Toki. Hammerhead on kuvassa keskellä.

Kuva
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Oikeat toistot

#13

Viesti Jopo »

Andyltä hyvä alustus. Olen miettinyt samaa ilmiötä usein ja jopa käynyt muutaman keskustelunkin siitä. Nähdäkseni ohi lyömiseen ja potkaisemiseen vaikuttaa usea psyykkinen muuri samanaikaisesti joka tekee ilmiön korjaamisesta todella vaikeaa. Tämä onkin yksi syy miksi osa juuri alkeiskurssin päättäneistä on ottelun taktisella osaamistasolla valovuoden edellä parivuotta harrastaneita.

Suuri osa harrastajista ei keskity tekemiseensä. Pariharjoittelussa lyöjä ei varsinaisesti yritä lyödä kun ajattelee, että harjoite on suunnattu puolustajalle. Ja vaikeuttaahan se nyt väistöä ihan kohtuuttomasti jos lyödään osumia. Lisäksi ajatellaan omien lyöntien olevan niin helvetin hyviä, ettei vastustaja niitä voi väistää jos ne päätä kohti lähetetään. Tätä ei luonnollisestikaan suoraan myönnetä, mutta kautta rantain asia tulee selville, lähinnä selittynä kuinka joskus on osuttu kovaa ja.... Unohtamatta sitä kuinka mukava huiskiessa on keskittyä ajattelemaan naapurin liisan tissejä. Ne muuten on aika nätit.

Välineharjoittelu ja sen krooninen väärinymmärrys. Välineharjoittelu ajatellaan ensisijaisesti väsytystreeniksi ja toissijaisesti voimaharjoitteluksi. Kaikenlainen korjaaminen, varsinkin harjoitusparin toimesta, koetaan henkilökohtaiseta loukkauksena. Useamman kerran samasta asiasta huomauttaminen on jo tyylipuhdasta v1ttuilua. Ratkaisuna toimii täydellinen keskittymiskyvyn herpaantuminen ja tekemisen pakoilu, leikitään yliväsynyttä, kehitetään vamma, aletaan muuten vaan juttelemaan tyhjänpäiväisyyksiä ja tiirailemaan seinältä löytyviä julisteita, vaihtoehtoisesti voidaan yrittää lyödä vielä hitusen kovempaa. Jos ongelma ei ratkea on työkalu liian pieni.

Liian pitkä etäisyys on pääsääntöisesti pariharjoittelun ja sparrin ongelma. Jos minä en osu, niin eihän kaverikaan siihen voi pystyä. Hankkiudutaan tietoisesti niin kauas, että illuusio turvallisuudesta on helppo myydä itselleen. Jos ja kun vastustaja on päätynyt samaan ratkaisuun saadaan aikaa pari, jossa kumpikin lyö ilmaan mielestään tosi cooleja kombinaatioita. Usein tähän liittyy vielä pelko, että osumasta rankaistaan vastustajan toimesta lattiaanlyönnillä.

Liian lyhyt etäisyys on voimalyöjien ongelma. Välineharjoittelussa liikkuminen on jätetty vähemmälle, kun se haittaa voimalyömistä suhteettoman paljon. Sparratessa yritetään noudattaa samaa kaavaa. Lyödään aina täysiä ja liikutaan mahdollisimman vähän. Seurauksena on ilmaan huitomista ja nyrkkiin kävelemistä, kunnes onnistutaan osumaan itse ensimmäisen kerran.

Ihmisen lyömisen vaikeus. Ihmistä on vaikeaa lyödä, vielä vaikeampaa se on kun pitäisi lyödä osumia muttei täysiä. Isohko osa ihmisistä pääsee alkeiskurssilla yli psyykkisen kynnyksen joka liittyy kanssaeläjän lyömiseen. Sen sisäistäminen, että hipaisun ja täysiä lyömisen välillä on toimintakenttää tuntuu olevan yllättävän haastavaa. Usein etusuora on lähinnä tökkimistä ilman pienintäkään aikomusta varsinaisesti osua, takasuoraa taas ladataan sitten ihan huolella. Minä en ole koskaan pystynyt lyömään tai potkaisemaan erityisen kovaa. Täysiä en lyö oikeastaan koskaan, mutta pyrin lyömään aina osumia. Pääsääntöisesti minulle riittää, että yksittäisen tekniikan voima riittää pysäyttämään vastustajan jolloin minulle tarjoutuu tila seuraavalle siirrolle. Kovia lyöntejä pyrin viljelemään sinne tänne, silloin niillä on ohikiitävä mahdollisuus osuakin.

Tarkkuus. Pääsääntöisesti välineharjoittelussa osutaan annettuun maaliin. Sparrissa homma kääntyy monilla täysin päälaelleen. Sparrauksen aiheuttama stressi ja osumapelko laskevat useilla ihmisillä osumatarkkuutta kohtuuttomasti. Lyönnit ja potkut heitetään vastustajan suuntaan ja toivotaan osuttavan johonkin. Paniikkiratkaisuna lyödään kovaa kun ei muuten osuta.

Kuten jo mainittua minulla ei tekniikka eikä voimatasot riitä kovaa lyömiseen tai potkaisemiseen. Pystyn pääsääntöisesti tekemään tekniikoita ihan hyvin liikkeestä, voimatason hirveästi kärsimättä, ja osumatarkkuuteni on ihan kohtalainen. Liike onkin yksi vaikeimmista asioista juurruttaa. usein aloittelijapareilla liike on lähes symbioottista. Toinen vie ja toinen seuraa, ilman sen kummempaa tarkoitusta. Jos viejän pysähtyy, niin seuraaja tekee samoin, ja osat vaihtuvat. Suunnan vaihdot ovat tuntemattomia eikä liikkeellä tietoisesti haeta mitään. Välillä pariharjoittelua seuratessa huomaa kuinka pari kiertää myötäpäivään useamman kierroksen, ilmeisesti puhtaasta kiertelyn ilosta.

Kamppailun valmennus on haastavaa puuhaa. Jos otetaan esimerkeiksi vaikka minut ja Andy, me kun edustamme samaa lajia ja juurilta samaa seuraakin. Toki ottelutaktiikkani on muuttunut jonkin verran Oulun ajoista, mutta uskoakseni se olisi muuttunut sielläkin. Meillä on Andyn kanssa täysin eri tapa rakentaa tilanteita ja toimia iskunvaihto tilanteissa. Yhdistävätekijänä toimii kuitenkin tietynlainen suunnitelmallisuus, tekniikoilla pyritään johonkin. Toinen yhdistävä tekijä liittyy harjoitteluun. Yksittäisiin harjoitteisiin keskitytään ja niillä pyritään johonkin, itsensä väsyttämisen lisäksi. Tuosta potkutabatasta kun oli puhe, niin on hyvinkin yleistä, että aloittelijat ovat tuollaisen jälkeen vähemmän puhki kuin kilpailijat. Kilpailijat kun eivät pyri huijaamaan, esimerkiksi 20 potkua on paljon raskaampaa tehdä hyvin kuin pelkästään jalkaa nostamalla. Aika "kilpailut" ovat tietyssä mielessä huono harjoite aloittelijoille, tai oikeastaan lähes kaikille, koska ylleke huijaamiseen on todella suuri. Valmentajan tehtävä olisi saada motivoitua ihmiset tekemään jotakin mitä he eivät kuitenkaan halua, siis väsyttämään itsensä turhan päiten. Lisäksi pitäisi saada vielä taottua omia vahvuuksia vahvistava ottelu-/harrjoittelutyyli ja saada harrastaja sisäistämään itse kyseinen asia.

Ei ole suurikaan ihme, että suurehko osa kamppailijoista puuhastelee turhuuksia. Nyt tuli tällainen suomalaisen asiantuntijan mallivastaus. Luetellaan lista epäkohtia, muttei yhtään varsinaista korjausehdotusta.

Itse pyrin korjaamaan epäkohtia pariharjoittelussa prässäämällä kaveria tekemään oikein ja jättämällä huomiotta pakoiluyritykset. Jos pikakehitetään vamma, niin vammautunut kohta jätetään rauhaan, tai lähdetään kotiin parantumaan. Sparrissa otan jonkun teeman mihin pakotan vastustajani mukautumaan ja selvitän jälkikäteen oliko hän yhtään kartalla tilanteesta. Ohjaajan roolissa keskeytän tekemisen jopa liiankin usein joko korjatakseni tai vain yksinkertaisesti rauhoittaakseni tilanteen.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Jopo
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2241
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Pori

Oikeat toistot

#14

Viesti Jopo »

Pakko vielä hieman jatkaa ketjua, kun tämä harmillisesti hiljeni eilen.

Mikä on teidän mielestänne toimivin tapa opettaa lyömään osumia? Nyt oletuksena on, ettei aina voida osoittaa pidempään harjoitellutta paria aloittelijalle.

Itse suosin pariharjoittelua, jossa tehdään ennalta määrättyjä kombinaatioita pyrkien osumaan niillä vastustajaa. Vastustajan tehtävänä taas on suojata ja väistellä parhaansa mukaan, sortumatta kuitenkaan pakoiluun. Menetelmässä on pari sisäänrakennettua ongelmaa, joiden vuoksi sen käyttö on hieman haastavaa. Ensinnäkin, tuo ei varsinaisesti ole hauska harjoittelumuoto, joka rajoittaa sen käytön melkeimpä pelkästään kisaryhmän käyttöön. Toinen ongelma linkittyy ensimmäiseen, harjoitusmenetelmä vaatii sitoutumista kummaltakin osapuolelta. Turvamarginaalien ollessa lähes olemattomat keskittymiskyvyn herpaantumiselle ei varsinaisesti ole hirveästi tilaa. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulee pakoilun yleisyys.

Sparraaminen on hyvä työkalu, muttei liikaa tehtynä kehitä vaan alkaa juurruttamaan vääriä suoritusmalleja. Puolivauhtisparri taas tuntuu olevan käsittämätön sanayhdistelmä, aiheuttaen joko taputtelua tai yksittäisiä täpölyöntejä verkkaisen liikkumisen lomassa. Tehtäväsparri taas on parhaimmillaankin epämukavuusalueella harjoittelua.

Välineharjoittelu opettaa tottumattomat helposti väärään etäisyyteen, ja korostaa usein jo edellisessäkin pätkässä mainittuja rajoittavia ominaisuuksia. Sama pätee myös hanskoihin lyömiseen. Aloittelijat kun tuppaavat näyttämään kämmentään kädenmitan pään edessä ja puolimetriä sivulla.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

Oikeat toistot

#15

Viesti DeusVult »

Jopo kirjoitti: Mikä on teidän mielestänne toimivin tapa opettaa lyömään osumia? Nyt oletuksena on, ettei aina voida osoittaa pidempään harjoitellutta paria aloittelijalle.
Briteissä tämä toteutettiin rankaisemalla niitä jotka eivät lyö kunnolla, ja heidän parejaan, esim. vyökokeissa reputtamalla sekä uke että tori. :D
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 55 kurkkijaa