Kamppailulajien kaupallistuminen: hyvä vaiko huono asia?

[Jorge]

Mutta liikunnan kaupallistuminen on jo alkanut suurissa määrin. Samoin kamppailuharrastamisen. Mikään muu kuin yleinen kiinnostuksen puute ei ole ollut esteenä sille että pitkäjänteisyyttä vaativilla kamppailulajeilla ei olla suurissa määrin lyöty rahoiksi. Tuote on huono. Lesmillssit on parempia.

. Mutta ei pidä ihmetellä ettei jengiä suurina massoina kiinnosta maksaa niin paljon lyödyksi tulemisesta vuosia putkeen kuin jumppaamisesta annukoiden ympäröimänä kunnes motivaatio loppuu

Ovatko nämä mainitsemasi jutut joihinkin konkreettisiin esimerkkeihin perustuvia, vai mutua?

Edelleen olen kiinnostunut suuremmissa määrin mitä kaupallistumisella tarkoitetaan

Kasvavaa, kannattavaa liikevaihtoa. Siihen pääsemiseen ei missään bisneksessä ole yksiselitteistä viisasten kiveä.

[Jaakko Suhonen]

Ihanko Jorge tosissasi aprikoit kumpaan on helpompi tulla, kyokushinkai-treeneihin vai spinningiin? Tai kummalla on enemman harrastajia?

[Jorge]

Ensinnäkin: kiukkarillakin on kyllä tienattu, joten ihan tosissaan siinä mielessä olin. Myös siinä, että vaikkapa kiukkaria opettaa henkilöitä, jotka elättävät itsensä kamppailun ja muun urheilun parissa niin, että palettiin kuuluu muutakin toimintaa.

[Jaakko Suhonen]

Juu, en mina silla etteiko kiukkarilla tai vastaavalla voisi tienata. Vaan sita ajattelin kun Lasse totesi tuotteen "huonoksi" verrattuna vaikkapa Les Mills-spinning tunteihin. Mutu-heittona veikkaan etta jumppaohjaajina tienaa kuitenkin huomattavasti isompi maara ihmisia kuin kiukkarin puolella, joka kai noin peruspisnesajattelulla kertoo paremmasta tuotteesta.

[Jorge]

Onhan toki maailman parhaiten menestyneen jumppabrändin ja toivottomuuden välillä aika paljon skaalaa.

Jos tuohon LesMillsiin vielä palataan, niin moni olisi voinut sanoa ennen spinningin lanseeramista, että kuka nyt viitsii polkea kuntopyörää ryhmässä ja vielä maksaa siitä.

[JanneM]

Ihan hyvä kv taso ei minun mielestäni tarkoita maailman huippua vaan sitä, että lajeista tulee metalleja kv turnauksissa.
Maailman huipulta ollaan lajissa kun lajissa auttamatta jäljessä.
Ja lajien amatööriluonne ja talkoohengen (jota ei siis mielestäni nykyään ole) varaan laskeminen ovat mielestäni isoja esteitä maailman huipputason saavuttamiselle.

[L.K.]

Kyllähän se raha tietty monella harrastajalla on vaikuttava tekijä myös kun valitsevat lajia/harrastusta. Onhan se niin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin tämä yleensä tulee selkeämmin esiin jos on tarjolla kaksi samaa lajia eri hinnoin. Lisäksi kaikki on aina suhteellista.

Se on kuitenkin selvä, että harjoitusmaksut ovat useimmissa paikoissa kohtuullisen halpoja ja tämän johdosta moni seura jatkuvasti "taistelee" menot-tulot parivaljakon kanssa. Monikaan harrastaja kun ei ymmärrä niitä kaikkia kuluja mitä seuralle kuuluu, joku salivuokra/vast. on vain yksi.

On kuitenkin vaikea lähtetä korottamaan hintoja yhtäkkiä, eritoten kun tuo kulttuuri on edelleen vahvasti sellainen mitä on.

Itse olen valmis maksamaan ammattilaiselle hyvinkin sekä muutenkin itselle tärkeistä asioista. Läheskään kaikki tietysti eivät näin koe ja sen takia on pakko varmasti jokaisen seuran yrittää löytää sellainen kultainen keskitie hintojen suhteen.

[Andy]

Kyllähän se raha tietty monella harrastajalla on vaikuttava tekijä myös kun valitsevat lajia/harrastusta. Onhan se niin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin tämä yleensä tulee selkeämmin esiin jos on tarjolla kaksi samaa lajia eri hinnoin.

Juuri tämä tulee helposti ongelmaksi. Eihän se tavis tietenkään tiedä, että valmentaja X on tunnustettu kansainvälinen guru ja valmentaja Y on keskitason värivyö. Molemmat opettavat tsiutsauta eikä oppilas hahmota mitä hän saa enemmän jos valitsee kalliimman valmentaja X:n tuotteen. Tilanne näyttäytyy samana kuin jos yhdessä kaupassa maito maksaa 70c/l ja toisessa 1€/l.

Siksi on erittäin tärkeää että valmentaja X myös muistaa jatkuvasti kertoa asiakkailleen, kuinka hän on tsiutsaun maailmanmestari ja oppilaansa ovat myös tunnettuja ja taitavia tsiutsaukoja. Tällöin asiakas toivottavasti ymmärtää, että tilanne on pikemmin se, että yksi punaviini maksaa 6€ pullo ja toinen punaviini 20€ pullo ja tähän on jokin syy.

Suomessa on vain muutamia ihmisiä, kuten Amin Asikainen ja Anton Kuivanen, joiden nimi on niin tunnettu, että voidaan olettaa ihmisten suoraan tietävän, miksi heidän opetuksestaan kannattaa maksaa enemmän kuin jonkun muun.

[Mjölnir]

Myös itselle ammatikseen tehty opettaminen on tehnyt kyllä todella paljon varmuutta tiettyihin juttuihin.

Ymmarranko ma siis oikein, etta olet opettanut itse itseasi ammatiksesi ja viela kehdannut maksaa itsellesi palkkaa??

Heh, fingerporilainen sanojen kaksoismerkitys

[L.K.]

Kyllähän se raha tietty monella harrastajalla on vaikuttava tekijä myös kun valitsevat lajia/harrastusta. Onhan se niin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin tämä yleensä tulee selkeämmin esiin jos on tarjolla kaksi samaa lajia eri hinnoin.

Juuri tämä tulee helposti ongelmaksi. Eihän se tavis tietenkään tiedä, että valmentaja X on tunnustettu kansainvälinen guru ja valmentaja Y on keskitason värivyö. Molemmat opettavat tsiutsauta eikä oppilas hahmota mitä hän saa enemmän jos valitsee kalliimman valmentaja X:n tuotteen. Tilanne näyttäytyy samana kuin jos yhdessä kaupassa maito maksaa 70c/l ja toisessa 1€/l.

Siksi on erittäin tärkeää että valmentaja X myös muistaa jatkuvasti kertoa asiakkailleen, kuinka hän on tsiutsaun maailmanmestari ja oppilaansa ovat myös tunnettuja ja taitavia tsiutsaukoja. Tällöin asiakas toivottavasti ymmärtää, että tilanne on pikemmin se, että yksi punaviini maksaa 6€ pullo ja toinen punaviini 20€ pullo ja tähän on jokin syy.

Suomessa on vain muutamia ihmisiä, kuten Amin Asikainen ja Anton Kuivanen, joiden nimi on niin tunnettu, että voidaan olettaa ihmisten suoraan tietävän, miksi heidän opetuksestaan kannattaa maksaa enemmän kuin jonkun muun.

Totta, tämä on se asian toinen puoli kyllä. Tämä ei varmastikaan ole myös kovinkaan helppoa kun itsensä kehuminen/mainostaminen ei varmastikaan ole meillä suomalaisilla hirveän verissä..

[Ile]

Kyllähän se raha tietty monella harrastajalla on vaikuttava tekijä myös kun valitsevat lajia/harrastusta. Onhan se niin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin tämä yleensä tulee selkeämmin esiin jos on tarjolla kaksi samaa lajia eri hinnoin.

Juuri tämä tulee helposti ongelmaksi.

Joo, ja ehkä erityisesti lapsena, jolloin on ihan hyvä, että on matala kynnys kokeilla eri lajeja ja harrastella niitä rinnakkainkin. Esim. itse tulen perheestä, jossa "ymmärtämys" 13-vuotiaana aloitettua kamppailuharrastusta kohtaan taisi kasvaa pikkuhiljaa innokkaan harrastamisen myötä, mutta en ole lainkaan varma olisiko juuri siihen oltu heti kättelyssä valmiita satsaamaan jotain isompaa kuukausimaksua.

Anyway, tämäkään problematiikka ei estäne järkevää kaupallistumiskehitystä.

[Lasse Candé]

Perinteisempien puolella opetetaan samalla salilla useampaa lajia.

---

Jos joku haluaa ammattilaiseksi ja tahtoo että juttu pelittää pitkäjänteisesti myös hyvänä kouluna McDojon sijaan kannattanee opetella paria lajia lisää.

Liittyvätkö nämä kaksi toisiinsa? Onko maassamme siis paljonkin perinteisten lajien saleja, joissa opetetaan useampaa perinteistä lajia? Muutamia toki tiedän itsekin, mutta näkisin että suhteellisesti puhuen niitä on aika vähän, mutten tokikaan tiedä kokonaistilannetta.

Juuri näin. Perinteisiä kun opetetaan suhteellisen vähän ammattipohjalta.
Nämä liittyivät siihen että tyypillisesti ammattimaisessa toiminnassa lajitarjonnan on oltava isompi kuin yksi laji. Toki viestini oli pitkä, mutta toivon että tämä ajatus välittyi edes jollekulle. Puhuin siis kaupallistumisesta ja siitä miten sitä voisi toteuttaa. Ammattiopettajaketjukin näyttää mainitsemani trendin, vaikka siellä pari poikkeusta näkyykin. Mahtavatkohan opettaa monessakin näistä tapauksista vain yhtä lajia ainoana tulolähteenään..

Onhan toki maailman parhaiten menestyneen jumppabrändin ja toivottomuuden välillä aika paljon skaalaa.

Jos tuohon LesMillsiin vielä palataan, niin moni olisi voinut sanoa ennen spinningin lanseeramista, että kuka nyt viitsii polkea kuntopyörää ryhmässä ja vielä maksaa siitä.

Nimenomaan on paljon skaalaa välissä. Puhutaan paremmista ja huonommista tuotteista. Juuri tästähän puhuinkin. Suht hyviä kamppailulajituotteitakin on kuten esim body combat ja erinäiset kuntonyrkkeilyt. Sitten suuria massoja vetävät ja kurssimuotoisuuteen sopivat kamppailulajituotteetkin (kuten koulutukset firmoille) ovat parempia myyntituotteita kuin esim monet perinteiset lajit.

Onko tuota lainausta edeltävät kysymykset mulle vielä auki vai riittääkö Jaakon jatko ja tässä kirjoittamani?

Sanon vielä paremmista ja huonommista tuotteista että tiedän esim yhden tapauksen jossa hyvin pitkän karatetaustan omaava (verrattuna ammatillisiin koulutuksiin) veti palkkaa vastaan kuntonyrkkeilyä (mitä nimeä "röyhkeästi" käytti ilman mitään kuntonyrkkeily- tai nyrkkeilykoulutuksia) muttei juurikaan saanut palkkaa karatesta. Kuntonyrkkeily on selvästi parempi tuote kuin karate.

Kyllähän se raha tietty monella harrastajalla on vaikuttava tekijä myös kun valitsevat lajia/harrastusta. Onhan se niin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin tämä yleensä tulee selkeämmin esiin jos on tarjolla kaksi samaa lajia eri hinnoin.

Juuri tämä tulee helposti ongelmaksi. Eihän se tavis tietenkään tiedä, että valmentaja X on tunnustettu kansainvälinen guru ja valmentaja Y on keskitason värivyö.

(...)

Siksi on erittäin tärkeää että valmentaja X myös muistaa jatkuvasti kertoa asiakkailleen, kuinka hän on tsiutsaun maailmanmestari (...)

Olen törmännyt siihenkin että joku sanoo ettei sen opetuksen tarvitse olla niin hyvää. Sen, kuinka pahasti tällaiset ovat väärässä oppii kamppailulajiharrastajat aina ymmärtämään paremmin ja paremmin kehittyessään pidemmälle. Saman tajuavat myös muut jotain harrastustaustaa, missä on opetusta, omaavat. Mutta tätä ei tyypillisesti seuroja valitsevat ihmiset kovin hyvin tajua, vaikka kaikki data olisi pöydässä. Ehkäpä hyvä opetus nähdään turhana tehottomana luksuksena, kun on taustalla jokin ajatus jumalallisesta lajinimileiman autuaaksitekevyydestä tms. Tämä harhaluulo tuskin katoaa tästä maailmasta koskaan. Ehkäpä tittelit bläkbeltteine, diplomeine, mestaruuksineen lähinnä pahentavat tätä kehitystä, joskin niillä toki voi saada itse kilpailutilanteessa hyötyä. Jengiä kiinnostaa käytännössä enemmän imago kuin laatu. Kaikkein paras on laadukkaan imago mutta että treeni ei ole liian vaativaa ja on mahdollisimman kivaa. Tästäkin syystä perinteiset lajit ovat huono tuote kunnes tulee pari riittävän vahvaa harhakuvaa taas mukaan esim leffaskenestä.


Otetaan nyt vielä tämä Jorgen vastaus:

Edelleen olen kiinnostunut suuremmissa määrin mitä kaupallistumisella tarkoitetaan

Kasvavaa, kannattavaa liikevaihtoa. Siihen pääsemiseen ei missään bisneksessä ole yksiselitteistä viisasten kiveä.

Tämä on selvää että kaupallistumisella tarkoitetaan kaupallistumista, mutta kun sitä on peräänkuulutettu, mitä tarkalleen ottaen peräänkuuluttajat peräänkuuluttaa ja keltä? Tähän on jo pari vastausta tullutkin. Osalla jopa on käsittääkseni jalat asian suhteen maassa ja jotain ihan oikeasti konkreettista mielessä. Osa taas näyttää siltä että taikatemppuna "tulisi kaupallisuus" ja seuraavaksi "tulisi onni". Nämä eivät kerro miten kaupallisuus tulisi eikä miten siitä seuraisi onnea ja kelle. Ja uhkakuva-analyysit lähinnä loistavat poissaolollaan.

Mielestäni tässä siis pitäisi pohtia kysymyksiä "miten" ja "miksi" sekä vieläpä miettiä voisivatko seuraukset olla toivotut, mitä haittoja on ja keitä tämä voisi koskea, keitä ei jne jne.. Siis sen sijaan että vain sanottaisiin kaupallisuuden olevan niinq kova juttu. Mitään yhtä yhteistä tietähän tässä ei tule valita vaan pohtia markkinarakoja ja kenties kuinka niitä saadaan syntymään, jos joku sitä haluaa pohtia.

[L.K.]

Itse yritinkin osaltani sanoa sitä, että ilman muuta se harrastaminen pitäisi edelleen olla niin edullista kuin mahdollista, mutta se ei saisi suoraan sitten näkyä siinä laadussa. Ongelma vaan tulee siitä, että jos joku tekee hommaa ammatikseen niin hänen on se leipä siitä ansaittava ja aika pöljähän se pitää olla jos ei halua yrittää edes jollain tasolla pyrkiä vähintäänkin kohtuullisiin tai hyviin tuloihin. Tällöin sitten tietty maksuja pitää suhteuttaa tähän.

Sitten kun tähän soppaan tosiaan lisätään ne kaikki muutkin kulut mitä asiaan liittyy, ei ole ihme jos ammattiopettaja joutuu tai ainakin haluiaisi hinnoitella työtään vähän eri luokkaan mihin moni on tottunut. Volyymi on tietty yksi tapa sitten saada se sama tulo hiukan pienemmällä pyynnillä, mutta muutamaa lajia lukuunottamatta kamppis/ip-lajit on kuitenkin sen verran marginaalilajeja että harrastajamäärät on sitä luokkaa ettei tämä useinkaan sitten onnistu.

[Andy]

Minulla on sellainen kutina, että kaupallistuminen nähdään mörkönä lähinnä piireissä, joissa kamppailulajeihin katsotaan kuuluvan jonkinlaisia henkisiä ominaisuuksia. Siis muuta kuin sisu, periksiantamattomuus jne. Näitä siis joille laji on ainakin osittain "henkisen kasvun" väline. En ole koskaan kuullut, että joku pitäisi kaupallista zumba- tai spinningohjausta jotenkin arveluttavana. Eräs joogasaliyrittäjä puolestaan kertoi saaneensa palautetta, että joogaa pitäisi opettaa ilmaiseksi "koska se on niin henkistä". Noh, eipä ne kirkotkaan tapaa harrastepohjalta pyöriä...

Toinen syy kaupallisen opetuksen vierastamiseen ja käsitykseen sen tasoa madaltavasta vaikutuksesta lienee se, ettei varsinkaan perinne- ja pseudoperinnelajien harrastajilla usein ole siitä kokemusta. Siksi mielikuvat ovat jossain Rkhard van Donkissa http://www.richardvandonk.com/" onclick="window.open(this.href);return false; kun sen mielikuvan pitäisi olla Ilpo Jalamossa ja Yuji Matsuoissa. He edustavat suomalaista ammattiopetuskulttuuria ja nauttivat myös laajaa arvostusta. Ei kai kukaan voi ajatella, että Jalamon tai Matsuoin toiminta laskisi Suomen kamppailulajien tasoa?

Kun valmentajani Lepa ryhtyi ammattivalmentajaksi, treenien laatu parani huomattavasti. Yksin se, että hänellä on enemmän aikaa suunnitella treenejä eikä tule päivätöistä väsyneenä suoraan ohjaamaan merkitsee paljon. Lisäksi hän pystyy vetämään arkiaamuisin ykkösvalmennettavalleen Laurille yksityistreenejä kerran pari viikossa, millä on ollut vuosien aikana valtava merkitys kehitykseen. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista, ellei hän tekisi hommaa ammatikseen. Kokonaisuutena seuran menestys on noussut selvästi uudelle tasolle ammattivalmentajan myötä.

[mokuso]

Kaupallistumisella on toki (turhaan) huono kaiku. Ammattimaistuminen merkitsee tosin usein ihan samaa asiaa, mutta kuulostaa paremmalta. Eikä siinä ole mitään pahaa, oli kyseessä sitten moderni laji tai perinnelaji. En edes tajua miksi eroa noiden välillä olisi.

Kamppailupiireissä kai tuo negatiivinen kaiku tulee juuri niistä McDojoista, joista minulla ei Suomessa ole mitään havaintoa. Eihän kaikilla yhtä hyvä taso ole, mutta että olisi perustettu seura/kamppailulajiyritys pelkästään rahan takia? En ole nähnyt. En usko siihen että pitkällä jänteellä kusetuksella voi pärjätä millään alalla, ei edes mystisessä kamppailuskenessä. Kyllä se markkina korjaa aika äkkiä moiset yritykset.

Jos kohtuullisesti menestyvä seura pystyy palkkaamaan opettajan/valmentajan, niin en minäkään tajua miten se taso voisi siitä laskea? Ilmeisesti ajatus on se että taso laskee jos ei teekään hommaa pelkästä aatteen palosta? Uskoisin kuitenkin että Suomessa nuo tienestit näistä hommista on aikalailla kiven alla ja sen verran vaatimattomia, että sitä hengen paloa pitää kyllä mukana olla jotta viitsii näitä hommia vääntää.

Pelkkä ajatus että harrastaja=asiakas on monelle pyhäinhäväistys, mutta helkkari vieköön, noinhan se pitääkin ajatella. Ainakin jos seuran pyörittämisestä on vähääkään vastuussa.

Tietysti on vielä se, että menestyäkseen seuran asioita pitää jo nykyisellään hoitaa ammattimaisesti, sai siitä rahaa tai ei. Mieluummin tietysti saisi.