Evoluutio ja tappelu

[RWAT]

Jos iskuvoima on nyrkkiä vastaava, tulisi mieleen kämmenpohjalyönti, mutta siinä käden rikkoutumisriski on mielestäni olennaisesti pienempi kuin nyrkillä lyödessä.

Ja tämä perustuu siihen että...

...olen nähnyt tappeluita ja niiden seurauksia ja joskus osallistunut itsekin. Nyrkillä lyöden voi todistettavasti rikkoa kädestään ranteen, sormien luita, niveliä taikka rystysten ihoa. Varsinkin viimeistä esiintyy käytännössä aina silloin, kun on lyöty paljaalla nyrkillä naamaan kovaa.

Vaatimaton mielipiteeni on, että kämmenpohjalyönnissä kaikki em. vammat ovat epätodennäköisempiä.

Selvittämättä on kuitenkin vielä se, puhuttiinko artikkelissa kämmenpohjalyönnistä, vai esim. kiertävästä suoran käden läpsystä, johon voi ladata kohtuullisesti voimaa siihenkin. Jossain Gracieiden 80-luvun ip-videossa esiteltiin kyseisenkaltainen lyönti, jota en kyllä suoralta kädeltä (ehhehe) kannattaisi.

[Mika]

Adaptaatio on mun kielenkäytössä lyhyen aikavälin totuttautumista.
Esimerkistä käy vaikka sparrikulttuuriin oppiminen tai korkeanpaikan leiri.
En tajua missä liittyy aiheeseen.

Adaptaatio on osa evoluutiota.

An adaptation is a feature that is common in a population because it provides some improved function. Adaptations are well fitted to their function and are produced by natural selection.

Adaptations can take many forms: a behavior that allows better evasion of predators, a protein that functions better at body temperature, or an anatomical feature that allows the organism to access a valuable new resource—all of these might be adaptations. Many of the things that impress us most in nature are thought to be adaptations.

Mimicry of leaves by insects is an adaptation for evading predators. This example is a katydid from Costa Rica.

[Jussi Häkkinen]

Adaptaatio on osa evoluutiota.

Aivan - tai ainakin voi olla. Käytännössä lajin pysyvä adaptaatio (josta seuraa yleensä hitaahko trade-offien katoaminen) on evoluutiota/eräs evoluutiota edistävistä voimista. Huomionarvoista on, että tällaisessa tilanteessa laji voi joskus maalata itsensä nurkkaankin, adaptaation edistäessä sopeutumista tiettyihin oloihin ja trade-offien katoamisen viedessä yleisadaptaatiokykyä evoluution myötä. Tällöin syntyy laji, joka on erittäin hyvin sopeutunut elämään vain tietynlaisessa ympäristössä, mutta joka on äärimmäisen herkkä pienillekin ympäristömuutoksille. Näiden sukupuuttoja on nähty viljalti myös ihmisen aiheuttamana.

Näin aiheeseen liittyen ottaisi siis melkoisen tovin, ennen kuin käsi erityisesti erikoistuisi lyömistyökaluksi. Lisäksi rystysen raajakäytön (nähty joillakin apinalajeilla) luulisi olevan tähän edullinen keino. Olettaisin, toki jyrkästi stetson-harrison -pähkäten, että käden sulkeutumistoiminto on sivutuotteenaan saanut aikaan vahingoittamiseen suht' kätevän luunuijan, joka, vaikka suhteellisen heikko onkin, on luonnollinen käytettäväksi ruhjomiseen.

Nyrkki on sikäli kätevä, että siinä on terävähköjä kulmia (myös osumat raajoihin sattuvat) ja etenkin vähän räkäisemmässä rähinässä se mahtuu pienempään avoimeen iskupaikkaan kuin avoin kämmen (kämmenpohjallakin lyödessä). Alistavassa heimokäytöskonseptissa nyrkillä tehty kipu voi olla sekä voimanosoituksena että rangaistuksena avoimen kämmenen tylpempää kipua tehokkaampaa.

[MtJ]

Kari, kyllä naama voi olla pelottava, vaikka se olisi siloinenkin

[Vanhakankea]

En tiedä miksi mutta mä annan suurimman painoarvon silmille ja seuraavana sitten tulee muu kasvojen kertoma; arvet, murtunut nenä, korvat. Tästä olisi muuten kiva ponkasta ihan oma ketjunsa aiheena "Vastustajan arviointi".

Toi mtj:n postaama naama ei kyllä pelota. Eikös tosta naaman pelottavuudesta ole tehty ihan tutkimuksiakin?

[Lasse Candé]

Luulisin että sellainen ketju tai muutama onkin jo olemassa.

[Paanari]

En tiedä miksi mutta mä annan suurimman painoarvon silmille ja seuraavana sitten tulee muu kasvojen kertoma; arvet, murtunut nenä, korvat. Tästä olisi muuten kiva ponkasta ihan oma ketjunsa aiheena "Vastustajan arviointi".

Toi mtj:n postaama naama ei kyllä pelota. Eikös tosta naaman pelottavuudesta ole tehty ihan tutkimuksiakin?

]

Jeps, allekirjoitan tämän.
Toiset on vaan niin hyviä "kätkee" ilkeen asenteesa ja pissipäisen luontonsa...
Mutta, autuaamilla metsästysmailla pitää olla esittää taisteluissa saatuja arpia.
Jaska
etiteerasin vähän kun nuo lainaukset tuli useempaan kertaan...

[MtJ]

Toi mtj:n postaama naama ei kyllä pelota. Eikös tosta naaman pelottavuudesta ole tehty ihan tutkimuksiakin?

Samartin pelko kehässä on viisauden alku...

Kuva on pikkasen verinen, niin en linkitä suoraan, vaan varoitan herkkähipiäisiä;

paljastus:

[L.K.]

[

Selvittämättä on kuitenkin vielä se, puhuttiinko artikkelissa kämmenpohjalyönnistä, vai esim. kiertävästä suoran käden läpsystä, johon voi ladata kohtuullisesti voimaa siihenkin. Jossain Gracieiden 80-luvun ip-videossa esiteltiin kyseisenkaltainen lyönti, jota en kyllä suoralta kädeltä (ehhehe) kannattaisi.

Sivulta tuleva avari, joka tehdään mekaniikaltaan kuten yläkoukku, on kyllä erittäin tehokas lyönti ja jopa usealle helpompi oppia kuin esim suora lyönti kämmenpohjalla.

Ihminen kyllä aika helposti stressin alla pistää kädet nyrkkiin (kun puhutaan tappelustressistä) ja sen pohjalta mun mielestä ainakin on aika loogista että alussa vahvistetaan tätä reaktiota. Kun sitten osaa lyödä ja harjoittelun kautta pystyy myös tod.näköisesti vähän paremmin kontrolloimaan omia stressireaktioitaan (vähintäänkin tunnistaa ja tiedostaa ne), pystyy lyömään myös avarilla halutessaan helpommin.

[Andy]

Minusta Samart ei kyllä näytä lainkaan pelottavalta, enkä usko juuri kenenkään joka ei häntä tunne pitävän häntä jotenkin pelottavan tai vaarallisen näköisenä. Kehässä hän on toki erittäin vaarallinen, mutta pikemminkin juuri sellainen ulkonäkö pettää -tyyppi.

Tai toisaalta jos ajattelee, niin onko häntä syytä pelätä? Mies on ollut äärimmäisen kova urheilija, mutta en ole kuullut hänen olevan millään tavalla vaarallinen lähiympäristölleen samaan tyyliin kuin joku Badr Hari tai vaikka Matti Nykänen.

[Vanhakankea]

Mä en myöskään edelleenkään näe pelkän naaman perusteella, että kaveria pitäisi peljätä. Mahdolliset muut merkit pitäisi sitten lueskella kohdatessa.

[Kuhmu]

eikai nyrkki ole hyödyline tapelussa
jos nyrkillä lyö se menne rikki ja työnteko ja kiipeämine turvaan hankaloituu.
Avokaat ovat kai se millä aikojen saatossa on aina lyöty vastapuolen komentokeskukseen.
Onkohan kyseinen proffa lyönyt ihmisiä nyrkillä.
Kun ihmistä lyö päähän se perskule työntää otsan eteen AI sattuu lyöjää nyrkkiin

itse luulen noiden kämene luiden jäävän lyhyemikis siksi kun ihminen ei rasita niitä niinkuin apina kiipeämällä ja roikumalla

katsokaas lapsia niillä reisiluut ovat lyhyet suhteessa kasiin mutta kun ihmislapsi kävelee jaloilaan kokko lapsuustensa kasvaa reisien pituus sujteessa muuhun kehoon eli rasitus pitkäkestoisena toistuvana ja sopivana lisää pituuskasvua

kämmenluut luutuvat vasta murrosiän puolivälissä
kasvaisivatko nuo pitemiksi jos niitä altistetais rasitukselle selaiselle mitä apinat saavt roikuessaan puussa ja liikuen käsienvarassa roikuen ja luononvalinan mukaan ne jotka olisivat kykenevämpiä heijaamaan itsensä nopeamin bannaitertulle niiden lissäntymiskyky vahvistuisi ja geenit menisivät suureman lapsimäärän vuoksi eteen päin.

Olisiko kuitenkin pyritty lyömään aseella aina kun on mahdollista?

[KSa]

Hyvä että tutkija lähtee miettimään aggression merkitystä, tutkijat kun on useinmiten eläny niin suojattua elämää...
Kun mennään kysymään kamppailu-urheilijoilta asiaa, niin eikös siinä jutella todennäköisesti pääosin väärälle porukalle?

Noiden tutkijoiden pitäis jutella niiden kanssa jotka on riittävän paljon väkivallan kanssa oikeasti tekemisissä.
Tuo lyöntivoiman mittaus on vain yksi osa asiaa. Avari pudottaa paremmin kuin nyrkki (samoin kämmentyvi leukaan), ellei nyrkillä osaa lyödä hyvin ja tarkasti. Ja sitä nyrkkiä pitää vahvistaa treenillä.

Tutkimuksen teko ja tulosten arviointi ei ole helppoa. Joskus tieteellinen tutkimus on tuottaa täyttä tuubaa. Useinmiten se on kuitenkin hyödyllistä, kunhan alan tieteellisiä metodeja on noudatettu ja edes pyritty objektiivisuuteen. Metatutkimukset sitten antaa usein vähän paremmin suuntaa, jos niitä on aiheesta. Tieteen keskeinen juttuhan on itsekorjaavuus. Hölmöhän sitä täytyy olla jos joka tutkimuksen johtopäätökset totuutena ottaa, saatikka sen miten niitä uutisoidaan.

[Lasse Candé]

En näkisi sen kummemmin aseenkäytön kuin tehokkaan eliminoinnin muilla käden osillakaan edustavan samaa asetelmaa kuin nyrkkitappelun. Kun näin ei näyttäisi tänäpäivänäkään olevan.
Roolit ovat toiset. Ihmisellä on lisäkynnys aseen käyttöön mikä varmasti selittyy myös evoluutiolla. Nyrkin käyttö on brutaalia mutta ei liian jotta olisi kadonnut. Edelleen aika normaalit ihmiset puhuvat turpaanvedosta suht vakavissaan ja jotkut jopa lyövätkin. Huomattavasti harvemmat "eliminoivat tehokkaasti". Tarkoitus on toinen ja yleensä täysin toisiin tilanteisiin.

[Vanhakankea]

Omassa laumassa kun tarkoituksena ei ole ollut tappaa vaan alistaa, aseeton käsi on voinut olla yksi lauman menestyksen salaisuus. Aseen kanssa on sitten ollut tehokkaampi ottaa päiviltä muiden laumojen jäseniä. Onhan nyrkillä alistaja saattanut saada laumaansa turhautuneita alistujia jotka ovat sitten olleet karmeita tappajia muita laumoja kohtaan. Purkaneet siis alistumisen aiheuttaman trauman muualle ja ansainneet näin arvostusta ilman, että repivät oman lauman arvojärjestyksen.