Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958

[Andy]

Okei. Ketkä saivat häneltä peek-a-boon opetuslisenssin?

[Jorge]

Miten tämä liittyy mihinkään?

[JanneM]

Sä teet JAsse kansainvälisestikkin merkittävää työtä tän suhteen. TOivottavasti jengi tajuais sen laajemmallakin spektrilä.


Ja mun mielestä mielenkiintoista on se, että oot ehkä ainut joka tekee tutkimuksiaan oikeasti tappelukontekstissa eikä siinä teoreettisessä "sit tää tekis tällein" kontekstissa. EN tiedä onko sillä jotain merkitystä että se sun oma maailma on nimen omaan siinä oikeassa tappeluss vai ei, mutta jotenkin se tuo mulle mielenkiintoa siihen.

JA se laajuus millä ulotat tutkimukset jiujitsun kansainvälistymiseen ja catch painin kansainvälistymiseen.

[Andy]

Miten tämä liittyy mihinkään?

Siten että peek-a-boo ottelutyyli tai vaikka ns. pakettinyrkkeily on eri asia kuin japanilaistyyppiset tyylisuunnat, joihin liittyy organisaatio, nimetty tekniikkakurrikulumi jne.

[Jasse]

Joo. Euroopassa tosiaan käytettiin vain nimeä "Jiu-Jitsu" vaikka olisi ollut kyse judosta. Tosin uskon että alkujudolla ei monilla JJ-koluilla oli enemmän yhteistä tuolloin kuin nykyään. Esim. ruurikin tuossa K.Miuran artikkelissa, jossa ei muuten lausuta judosta tai Kanosta halkaistua sanaa, haetaan JJ kataan ja randoriin. Nylyäänhän tuo randori koryu-tyyleissä ja kata judossa,on aika olemattomassa asemassa.

Olen tutkinut eri JJ/itsepuolustusmanuaaleja 1900-luvun alkupuoliskolta ja ollut huomaavinani että tekniikat monissa hyvin saman suuntaisia. Olen myös verrannut niitä ko-ryu katoihin, varsinkin Tenjin shinto ryu:n, ja yrittänyt löytää yhtäläisyyksiä.
Olen ajatellut tehdä jonkun kaavion jossa on listattu eri tekniikoita ja manuaaleja/videoita. Tämän avulla pystyisi paremmin hahmottamaan eroja ja yhtäläisyyksiä.

[Jorge]

Miten tämä liittyy mihinkään?

Siten että peek-a-boo ottelutyyli tai vaikka ns. pakettinyrkkeily on eri asia kuin japanilaistyyppiset tyylisuunnat, joihin liittyy organisaatio, nimetty tekniikkakurrikulumi jne.

Tuo tietenkin pitää paikkansa, mutta siitähän ei ollut varsinaisesti puhe, että länsimaissa kamppailuorganisaatio tai säännöt eivät ole sama asia kuin tyyli.

Nyrkkeilyssähän - niin ammatti- kuin amatööripuolella - nojataan aikalailla universaalisti Queensberry Rulesiin (tarkemmin ottaen siihen perustuvaan modernisoituun versioon); siis hanskanyrkkeilystä kun puhutaan. Vaikka organisaatioita on monia, niin sääntöjen mukaiset puitteet samat.

Tyylejä on toki monia, ja ymmärtääkseni jo pelkästään Suomen amatööripuolella on selkää eroa, että missä seuroissa on oppi haettu aikanaan Itäblokista ja missä Jenkeistä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

[Andy]

Yritän tässä nyt epätoivoisesti sanoa, että länsimaisissakin lajeissa on olemassa koulukuntia ja opettajalinjoja. Mutta niissä ei ole yleensä tapana nimetä näitä tarkasti määritellyiksi tyylisuunniksi. Ottelutyyleille on nimiä, mutta ne kuvaavat vain sitä tekemisen tapaa, eivät lajin tyylisuuntaa.

Minä voisin esimerkiksi ryhtyä valmentamaan nyrkkeilyä ja opettaa tuota peek-a-boo-tyyliä, vaikka minulla ei ole mitään kontaktia Cus D'Amatoon, eikä tätä pidettäisi mitenkään kummallisena. Mutta jos ryhtyisin opettamaan Wado-ryu karatea ilman mitään kontaktia tai opettajalinjaa Hironori Ohtsukaan, niin kaikki muut wado-ryun harrastajat pitäisivät minua huijarina.

Toinen selkeä ero on siinä, että yksi ja sama nyrkkeilyvalmentaja voi opettaa yhdelle oppilaalleen peek-a-boo-tyyliä ja toiselle oppilaalleen ns. outboxing-tyyliä jopa samoissa treeneissä. Kuitenkaan yleensä ei tehdä niin että karateopettaja opettaisi yhdelle oppilaalleen wado-ryuta ja toiselle kyokushinkaita - varsinkaan samoissa treeneissä.

[Jasse]

Tien videon tuosta Suomen urheilulehdessä julkaistusta JJ-artikkelista ja sivuiltani löytyy hieman lisää tietoa:
http://jassejunkkari.fi/2017/03/27/hist ... vara-1908/

Tästä ketjustahan löytyy käytännössä kaikki se tieto, ja enemmänkin jota noissa videoissa jaan, mutta sanottakoon että kysinen artukkeli on paras suomenkilinen kirjallinen tietolähde jujutsusta 1900-luvun alussa ja pitää kutinsa vielä nykyäänkin, toisin kuin esim. Hancockin tiedot.

[Jasse]

Sain käsiini tällaisen vuonna 1989 kyhätyn lehtisen jossa on Unto Honkonen kertoo kokemuksiaan Ju-jitsusta. Haastattelijana itse Kaarlo Valkonen.

Unto kertoo että jotkut Venäläiset sotavangit osasivat ja opettivat Ju-jitsua suomalaisille, ja tuumii että jotkut suomalaiset oppivat taitoa aikoinaan myös tsaarin armeijassa. Mielenkiintoinen haastattelu kaikin puolin.

[Mika]

Tuo myös nostaa Kaarlo Valkosen arvoa historiaan perehtyneenä.

[Andy]

Voisi veikata, että tämä venäläisten jiu-jitsu on ollut lähinnä samboa.

[ka1]

Voisi veikata, että tämä venäläisten jiu-jitsu on ollut lähinnä samboa.

Puna-armeijan aikana tämä tosiaan lienee todennäköinen vaihtoehto, tosin on mahdollista, että termi Jiu-Jitsu ja jotain sen alle lokeraituja tekniikoita on myös tunnettu. Japanilaiset opit kun kuitenkin ymmärtääkseni vaikuttivat myös Sambon kehityksen taustalla, vaikka ulkomaisiin tyyleihin ei virallisesti suopeasti suhtauduttu.

Venäjän keisarillisen armeijan piiriin saattoi kantautua sen loppuvaiheessa 1900-luvun puolella japanilaisia oppeja (kts. esim. https://zhongguowuxue.wordpress.com/201 ... -whoampoa/). Näin ollen teoria siitä, että venäläisessä sotaväessä palvelleita suomalaisia olisi tutustunut Jiu-Jitsuun, on ainakin periaatteessa mahdollinen. Olen itsekin tätä joskus spekuloinut.

Mielenkiintoinen löytö kaiken kaikkiaan Jasselta, joten kiitos sen jakamisesta!

[Jasse]

Kiitos ka1! Olipahan mielenkiintoinen artikkeli sambon taustoista 1900-luvun alku puolelta. Tätä keskustelua ajatellen nostan artikkelista pari pointtia. Toinen sambon taustavaikuttaja oli oppinut jujutsua kirjoista ja toinen judoa japanissa. Puolue hankkiutui kummastakin toverista eroon. Uuden lajin, sambon (tätä nimeä käytettiin ensimmöisen kerran v. 1940), tarinassa ei mainittu japania, judoa tai jujutsua laisinkaan.

Eli ju-jitsua ne venäläisetkin veivas, ja tällä nimellä tunnettiin suomessa kun sotavangit taitojaan opetti.

[Kari Aittomäki]

Niin, tämä kyllä osuu yhteen senkanssa mitä venäläiset minulle kertoilivat.. se tarina oli siten että olin ollut siinä käsityksessä että sodanaikana vihavälit olivat vahvoja ja että venäläisiä sotavankeja kohdeltiin ala-arvoisesti.. kuten myös suomalaisia neukkujen toimesta.
Sitten törmäsin tosiaan näihin inkeriläisiin jotka kyllä kertoilivat että välit olivat lämpimät tai ainakin lämpimämmät (heh, mukava sana tuo lämpimämpi) ja vuorovaikutteisemmat kuin olin kuvitellut ja lukenut..

Termi jiujitsu tai jujitsu tai.. oli tuohonaikaan juu yleisnimitys joka aivan epäilemättä oli myös matkautunut Venäjälle saakka.. Valtakunta ei ollut vielä kovinkaan umpinainen vaan vuorovaikutusta tapahtui. Ei ole vaikea uskoa että venäläinen saattaisi käyttää kuvatussa tilanteesssa hienoa ulkomaalais-sanaa, etenkin kun samooborona bez oružija ei kyllä taitu ku venäjäntaitoiselta ja sambokin lie juntimpi nimike.

Käsittääkseni alkusambon kohdalla nämä kaksi perustajaa saivat ihan tehtäväkseen koota sopivan koosteen tarjolla olevista lajeista, siis myös esim mongolipainista. Japaninmetodillinen tausta antoi ulkoasun ja esilletuonnin (sopi myös militantti-hahmotukseen), sisältö sorvattiin sitten sopivaksi..

Eli kyllä tämä tarina on mahdollinen. Kiitos Jasselle kaivelutyöstä, olet kyllä sälli.
Aikakone ois kyllä eto peli.

[Jasse]

Tässä ehkäpä ensimmäinen videointi suomalaisista tekemässä itämaista kamppailulajia. Poliisit judoamassa vuonna 1954.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/1 ... n-poliisit

En ole ennen videota nähnyt, mutta kylläkin lukenut filmatisoinnista judo-historiikista "Joustavan tien kulkijat - Puoli vuosisataa suomalaista judoa". Kirja on julkaista 2008 - puoli vuosisataa - eli 50 vuotta Suomen judoliiton perustamisen jälkeen. Joka siis perustettiin v 1958. Josta tulee vuosiluku ketjun otsikkoonkin.

Tämä video on ketjussa jo ollutkin. Suomen puolustusvoimien lähi-TST M-57 Tekijäiden filmatisointi tekniikoista.


Tämä oli poliisin ja armeijan jiu-jitsu/judo taso ennen vuotta 1958.