Kamppailulajien suosion hiipuminen

[Lasse Candé]

Kyllä rajoihin ja kannustavuuteen, kuten myös viestitykseen!

Fudiksessa lasten ehdoilla on hyvä mennä oikealla tavalla. Fudiksessa lapset pitää kehittää sellaisiksi jotka uskaltavat rohkeasti leikkiä myös kovassa paikassa pallon kanssa. Hauskaa pitää olla aina ja ikuisesti. Näin ne joukkueetkin kestävät kasassa ja on kivaa. Kamppailulajeissa on tietty sävyero. Ensinnäkään pää tai vartalo ei ole mikään lelu jota lyödään tai potkitaan. Kamppailulajien anti on jotain muuta. Tämä muuten melko varmasti aiheuttaa jonkin verran hämmennystä. Varmasti osan valmennus-/opetusopista voi yleistää lajiriippumattomaksi, mutta pidän hyvinkin mahdollisena että tietynlaista vääränlaista leikkiajattelua on otettu joidenkin seurojen lapsitoimintaan muista lajeista siten ettei se ehkä kuitenkaan lajeihin sovi. Tiedä kuitenkaan en.

Minkälaisia painopisteitä lasten opetukselle annetaan lajiliitoissa? (Sitä kai kutsutaan usein valmennukseksi, sen ollessa kuitenkin opetusta. Yäk.) Osaako kukaan sanoa onko painopisteillä vahvoja samankaltaisuuksia muiden lajien valmennuksen kanssa ihan esimerkkeihin asti?

[Tyttö]

Kyllähän kaikilla judoseuroilla pitäisi olla tavoitteena pitää harjoittelun laatu niin korkeana, että heidän seuransa voisi tuottaa sopivista henkilöistä olympiavoittajia. Jos olet seurannut, niin tämä on myös Suomen Judoliiton tavoite jokaiselle judoseuralle.

Tosin olen myös vakaasti sitä mieltä, että kaikista ei tarvitse tulla olympiavoittajia, vaan lajia voi harjoitella vakavasti myös ilman kilpailutavoitteita.

Koska esitit tuon minun kommenttiani vastaan, niin se tarkoittaa että olet eri mieltä minun kanssa. Vai rakensitko SINÄ olkiukon?

Ei tarkoita. Se tarkoittaa että Tyttö esitti samasta ajatuksesta laajemmankin näkemyksen. Näin minä sen luin ja edelleen luen.

Näin se juuri on tarkoitettu.

Yksi seuran tavoitteista voi olla hyvinkin tuottaa olympiavoittajia, mutta seuran pitäisi myös pystyä hyväksymään, että kaikista niitä ei tule. Koska se on realiteetti. Vaikka kaikki saisivat yhtä laadukasta opetusta, harjoittelisivat kovaa ja ahkerasti...

[Tyttö]

Meillä (BJJ) alkeiskurssin aloittaa vuosittain reilu 200 kaveria. Jatkoryhmän puolella harrastajamäärä on hieman toista sataa. Siitä voi laskeskella, ettei peruskurssilaisista kovin moni ole enää vuoden päästä kuvioissa mukana. Kyse ei ole siitä, että treenit olisivat liian kovia (melkein päinvastoin), tai jotenkin huonosti rakennettuja. Se nyt on vaan fakta, että kamppailu-urheilu on helvetin rankkaa hommaa niin kropalle, kuin nupillekin. Varsinkin kun harjoituksissa tehdään paljon sparria, kuten jokaisessa kilpaorientoituneessa seurassa tehdään. Vaatii kohtuullisen perverssiä luonnetta ravata monta kertaa viikossa ottamassa jatkuvasti turpaansa.

Mä uskon, että BJJ:ssä ja vaparissa osasyy varhaiseen lopettamiseen/suureen lopettamisprosenttiin on se, että peruskursseille tullaan kokeilemaan. Koska BJJ ja vapari ovat sitä kuuminta hottia...

[JanneM]

Mika: Tarkoitin sitä, että lapsille ja aikuisille ei välttämättä tarvitse järjestää erillisiä treenejä kun voivat treenata kuitenkin täysin samoja asioita kun aikuisetkin. Se että aikuiset vetelisivät lapsia kuulaan tai edes pädeihin täysiä on vaan tyhmää. Mutta ei 12-15 vuotiaille tarvitse järjestää erinlaisia treenejä kuin aikuisille. Jos salissa sattuu olemaan yksi lapsi ja loput on aikuisia, niin se on sitten vetäjän ammattitaidosta kiinni pystyykö järjestämään kaikille mielekkään harjoituksen. Ja jos se jostain syystä tarkoittaa sitä, että joku aikuinen joutuu himmaamaan, niin sit se sitä tarkoittaa. Siihen voi ottaa vaikka sen pienimmän tytön pariksi tai vaikkapa sen aikuisen joka vaan harrastaa ja käy jumppaamassa, tai tehdä vaikka kolmen ryhmä jotta junnu voi vedellä omaan tahtiin ja aikuiset pääsee mättämään.
Jos taas junnuja on 30 ja aikuisia 20 niin sehän on vaan itsestään selvää, että asioiden näin salliessa heille järjestetään täysin omat ryhmät.

Vertaisin sinua nyt kahteen muuhun ihmiseen jos se olisi potkujen sääntöjen mukaista.

[jarkko]

Kamppailulajien kirjo on vuonna 2012 niin iso, että harrastajien kokonaismäärä on helposti isompi kuin vaikka vuonna 1980, jolloin lajeja oli korkeintaan kymmenkunta. Suurimmissa/perinteisimmissä lajeissa ei tietääkseni ole tapahtunut harrastajamäärien laskua ja useita uusia lajeja on tullut markkinoille. En siis usko, että kamppailulajien suosio on harrastajamäärällä mitattuna laskenut, vaan päinvastoin.

Taekwondossa erityisesti juniori-ikäisten harrastajien määrä on kasvanut voimmakkaasti 2000-luvulla. Tällä hetkellä 44 % Suomen Taekwondoliiton lisenssin hankkineista on alle 14 vuotiaita lapsia. Täsmälleen saman verran on täysi-ikäisiä harrastajia. Huolestuttavaa on nuorten eli 14-18-vuotiaiden määrä, sillä heitä on taekwondon lisenssin haltijoista vain 12 %. Kyseinen ikäryhmä ei ainakaan taekwondossa näytä olevan "se helpoin", vaan nimenomaan alle 14-vuotiaita on tulossa aktiiviin junioriseuroihin niin paljon kuin ryhmiin voidaan ottaa. Kehityspotentiaalia lajina on erittäin paljon jäljellä, sillä liiton yli 70 jäsenseurasta vasta vain parinkymmenen seuran voi perustellusti sanoa pyörittävän laadukasta junioritoimintaa!

Lajeja on erilaisia, eikä osa sovi lapsille. Taekwondo sopii erinomaisesti!

[MtJ]

Mutta ei 12-15 vuotiaille tarvitse järjestää erinlaisia treenejä kuin aikuisille.

Inttäisin tämän osalta vielä sen verran, että kyllä mielestäni tarvitsee. Oikeastaan jopa 12-vuotiaille ja 15-vuotiaille pitää olla eroja. En itse pysty keksimään esimerkiksi turvallista tapaa treenata valvomatta sparria. Ainakin omana aikanani sparria oli tosi paljon treeneissä, ehkä kerran viikossa 4 treenikerrasta oli jotain muuta yli puolet. Muuten mentiin aikalailla ottelunomaista treeniä (eli täysin vapaata, mutta esmes comboja).

12-vuotiaille on joka tapauksessa ainakin uhrattava eri tavalla aikaa, kuin sille aikuisten ryhmälle, ellei sitten halua pallotella heitä "siinä sivussa". Tiedän tästä asiasta hyviä poikkeuksia, mm. Lahdessa. Omat treenitilat olivat pieniä ja valmentajia useinkin se yksi paikalla. Resursseja nuoriin ei vaan ole, kun pitäisi panostaa niihin salikisoissa käyviinkin sälleihin, jotka on sitä ikäluokkaa 18-24 vuotta suurinpiirtein.

[HarriN]

Valtaosa porukasta tajuaa peruskurssin aikana, ettei oma mukavuusalue veny lajin edellyttämälle tasolle ja tekee omat johtopäätöksensä. Se vähemmän motivoituneen porukan tehokas karsiutuminen on hyvä juttu kaikkien kannalta.

Näinhän se menee. Jos laji ei kiinnosta, niin kaikkien osapuolten kannalta parempi jos jättää harjoitukset niille joita kiinnostaa.

Jos tilojen ahtaus ei ole ongelma, niin mitä haittaa niistä vähemmän motivoituneista harrastajista on?

Joskus vuosia sitten kuulin miten meilläkin osa vetäjistä olisi halunnut kovilla jumpilla ja simputuksella testata jengin motivaatiota ja ajaa vähemmän sitoutuneet pois treeneistä. Kisaryhmissä tuo käykin (siis kova tempo, ei simputus), mutta harrastelijaryhmissä ei tuossa ole mitään järkeä.

Mulle on eräskin kotimaiseen ehdottomaan kärkeen kuuluva kisaaja/vetäjä sanonut, että olisi ollut todella helposti ajettavissa treeneistä pois mikäli jumpat ja vetäjien käytös eivät olisi olleet mielekkäitä. Kaveri oli silloin pieni ja huonokuntoinen, innostunut kylläkin.

Ajan myötä normiharrastajasta voi kehittyä hyvä kisaaja tai hyvä treenien vetäjä ja motivaatiotasot vaihtelevat meillä kaikilla. Peruskurssin keskivertoa huonompi kaveri voi puhjeta kukkaan myöhemmin, tai sitten voi käydä ilmi, että tyyppi ei koskaan opi painimaan, mutta tykkää silti vääntämisestä ja viihtyy salilla kerran kaksi viikossa. Kyseinen kaveri maksaa maksut ajallaan, mainostaa salia tutuilleen, on hyvää seuraa baarissa ja sivutyönään laittaa seuran kotisivut uusiksi.

Suurista joukoista löytyy useammin lahjakkuuksia kuin pienistä joukoista, joskus vain niiden lahjakkuuksien heräämiseen menee aikaa. Samoin suuret joukot tuovat seuroille enemmän hilloa, jolla sitten taas maksetaan kisaajien leiritykset, varusteet jne.

[L.K.]

Minusta beefcake kiteytti hyvin mistä hommassa on loppujen lopuksi kyse. Ei siis siitä opetuksen tasosta tai treenien kovuudesta vaan siitä että kamppailulajit ei vaan sovi kaikille. Ne on nyt trendilajeja mikä tarkoittaa, että niitä mennään herkemmin kokeilemaan, eritoten sellaiset ketkä sinne ei vaan kuulu...

Sopivilla ryhmäjaoilla ja asteittaisella porrastamisella intesiteetin yms. osalta voidaan pedata näille "heikommillekin" mahdollisuus pysyä kelkassa ja ehkä innostua, mutta eihän sitä hommaa voida kuitenkaan rakentaa vain heidän varaansa tai mennä koko ajan heidän mukaansa. Tiedän seuroja jossa on vain panostettu ns. peruskurssiin ja aloittelijoihin, jonka jälkeen ne kokeneemmat käyvät aikansa ja sitten kyllästyvät kun eivät saa itseensä panostusta. Vaikka heihin pitäisi panostaa enemmän, koska jos he ovat jo useamman vuoden käyneet,heissä on silloin potentiaalia jäädä pitkäaikaiseksi harrastajaksi.

Järkevällä suunnitetlulla voidaan kuitenkin pitää sekä harrastelijat että totisemmin treenaavat aika mukavassa symbioosissa mukana. Tässä tulee se muu ilmapiiri ja suhtautuminen jengiin. ettei ketään luokitella tasojen tms. mukaan muuten kuin korkeintaan treenimielessä.

Jäniskevennys: Mtä tulee satujumppaan, niin sehän ei muuten ole automatic mikään löysäilyn termi;) Tervetuloa kokeilemaan meille legendaarista satujumppaamme;)

[Andy]

Jos tilojen ahtaus ei ole ongelma, niin mitä haittaa niistä vähemmän motivoituneista harrastajista on?

Haittaa on siitä, jos treenejä aletaan vetämään heidän ehdoillaan. Eli kevennetään fyysisiä osuuksia eikä puututa esim. jutteluun kesken harjoitusten jne. Ongelma on se, että se taas karsii niitä reippaammasta menosta tykkääviä, kun treeneissä ei ole riittävästi haastetta ja muutenkin eletään kuin pellossa. Ainakin minua häiritsee suunnattomasti, jos viereinen pari treenaamisen sijaan juttelee omiaan, puhumattakaan siitä jos oma treenipari alkaa tehdä näin. Ei tulisi mieleenkään treenata seurassa, jossa tämä on normaalikäytäntö.

Kova intensiteetti treeneissä ei kuitenkaan tarkoita pieniä harrastajamääriä, kunhan vetäjä osaa asiansa ja meininki on kannustava. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ja minusta on parempi ottaa seuraan 100 kokeilijasta ne 70 parhaalla asenteella olevaa kuin 70 huonoimmalla asenteella olevaa.

[AriJ]

Ajan myötä normiharrastajasta voi kehittyä hyvä kisaaja tai hyvä treenien vetäjä ja motivaatiotasot vaihtelevat meillä kaikilla. Peruskurssin keskivertoa huonompi kaveri voi puhjeta kukkaan myöhemmin, tai sitten voi käydä ilmi, että tyyppi ei koskaan opi painimaan, mutta tykkää silti vääntämisestä ja viihtyy salilla kerran kaksi viikossa. Kyseinen kaveri maksaa maksut ajallaan, mainostaa salia tutuilleen, on hyvää seuraa baarissa ja sivutyönään laittaa seuran kotisivut uusiksi.

Oma ideologiani on, että annan oppia, ja jos kiinnostaa niin annan lisää Ja lisää... Ja lisää... Ja....

Lahden salimme vetäjä, Suomalaisen Samu, on hyvä esimerkki, oli aloittaessaam juurikin enemmän tuommoinen hiljainen takarivin harrastelija, mutta piti ekana kesänä taukoa, ja sen jälkeen lähtikin huimaan nousuun oppimiskykynsä, ja saavuttikin tuossa juuri Shodanin arvon.

Kuten aikoinaan Ruotsissa vieraillessani kuulin sivukorvalla kahden vanhemman harjottelijan jutustelun "jos vaan harjoittelet ahkerasti niin väistämättä saat mustan vyön"

Mutta se on kiinni siitä harjoittelijasta itsestään, opettaja voi auttaa, mutta oppiminen on harjoittelijan tehtävä. Ja jos se asia ei vaan uppoa sillä tavalla jolla on tarjolla, niin miksi ei etsisi toista tapaa.

[HarriN]

Haittaa on siitä, jos treenejä aletaan vetämään heidän ehdoillaan. Eli kevennetään fyysisiä osuuksia eikä puututa esim. jutteluun kesken harjoitusten jne. Ongelma on se, että se taas karsii niitä reippaammasta menosta tykkääviä, kun treeneissä ei ole riittävästi haastetta ja muutenkin eletään kuin pellossa. Ainakin minua häiritsee suunnattomasti, jos viereinen pari treenaamisen sijaan juttelee omiaan, puhumattakaan siitä jos oma treenipari alkaa tehdä näin. Ei tulisi mieleenkään treenata seurassa, jossa tämä on normaalikäytäntö.

Ei kai missään seurassa mennä niiden löysäilijöiden ja pulisijoiden mukaan? Tietty meilläkin on sellaisia "kivampia" treenejä, joissa otetaan iisisti, mutta pääpaino on sellaisessa raskaamman puoleisessa keskitiessä. Kisaajat sitten saavat omissa ryhmissään treenata niin kovaa kuin ikinä haluavat.

Kova intensiteetti treeneissä ei kuitenkaan tarkoita pieniä harrastajamääriä, kunhan vetäjä osaa asiansa ja meininki on kannustava. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ja minusta on parempi ottaa seuraan 100 kokeilijasta ne 70 parhaalla asenteella olevaa kuin 70 huonoimmalla asenteella olevaa.

Juu, pitää paikkaansa. Mutta kaikkiin treeneihin ja kaikkiin ryhmiin se kova tempo ei aina sovi.

[Lasse Candé]

Kova vs kiva -keskustelussa mulla on ollut Tytön ensimmäisestä viestistä alkaen fiilis että pointit menevät täysillä molemminpuolin ohi. Pelätään että toinen osapuoli sanoo että kiva ei tarkoita kovaa ja että toinen puoli ettei kova tarkoita kivaa. Tämän vastakkainasettelun arvelen heränneen vasta hieman alkuperäistä pointtia myöhemmin.

Kovan pitää olla kivaa, mutta kenelle?

Hämmästelen tosin sitä hemmetin paljon että jengi pitää sitä huolestuttavana millään tasolla että jossain seurassa on 100 aloittajaa vuodessa ja 300 jäsentä. Jo vanhat karatekat totesivat että kuudessa kuukaudessa ja vuodessa tapahtuu merkittävää hävikkiä. Sama tapahtuu toki jäljellejääneistä tasaiseen tahtiin vuosi kerrallaan. Noin isoilla aloitusmäärillä ei ole mitään huolenaihetta siinä että seura on "vain" kolme kertaa isompi kuin koko vuoden aloittajamäärä. Noista lukemista on molemmat erittäin kunnioitusta nostavia. Myös suhteessa toisiinsa.

[PetriP]

Mutta kun mielestäni kukaan ei ole puhunut judoharjoitusten laadun alentamisesta tai mistään satujumpasta. Se mua tässä nyt eniten ihmetyttää...

Kyllä siitä kaksi kirjoittajaa on puhunut: PetriP ja jutoka. Nyt haluaisinkin heiltä sekä tietysti keneltä tahansa muulta kysyä yhtä seikkaa. Missä tällaisia judoseuroja oikein on? Tarkoitan Suomea. Onko näissä seuroissa tarkoituksella kevennetty harjoittelua esimerkiksi siitä syystä, että harjoittelijat pysyisivät tehokkaammin muonavahvuudessa? Vai mistä te oikein puhutte?

Tässä on kaksi syytä ja kaikki liittyy vetäjiin:
1. Seuraan on pesiytynyt vetäjiä jotka ovat kiinnostuneita kevyestä treenauksesta. Syinä iän tuomat rajoitteet, se etteivät koskaan ole itse kilpailleet tai sitten ideologisista syistä yrittävät miellyttää kaikkia
2. Seura on vain kärsinyt vetäjäkadosta niin pitkään ettei osaavia vetäjiä ole. Ja sitten loppu seura vielä ukkoutunut jolloin tempo laskee entisestään.

Koska perinne on ettei vetäjille makseta niin vetäjiä on vaikea saada.

Judo-kan maksaa vetäjilleen. Judo-kan on kallein ja isoin ja menestynein.

Niin ja Espoossa on neljä judo seuraa joista toiminnassa kolme, eli seuraa voi vaihtaa. Itse kyllästyin Shogunin pyörittämiseen kun vetäjiä ei enää ollut ja olin yhdessä toisen kaverin kanssa vetänyt treenejä 10 vuotta.

[Mika]

Ja jos se jostain syystä tarkoittaa sitä, että joku aikuinen joutuu himmaamaan, niin sit se sitä tarkoittaa.

Mutta kun juuri tästä olemmekin eri mieltä. Mielestäni esitin ihan hyvät perustelut kannalleni. Totta kai ymmärrän sinunkin kantasi, vaikken sitä jaakaan.

Vertaisin sinua nyt kahteen muuhun ihmiseen jos se olisi potkujen sääntöjen mukaista.

Tätä en aivan ymmärtänyt. Olen keskustellut tästä aiheesta nähdäkseni asiallisesti ja perustellen. Selvää on että kantamme eroavat, mutta ei se uskoakseni tarkoita muuta kuin sitä, että kantamme eroavat. Voit vaikka kuiskaten kertoa, mitä tarkemmin ottaen tuolla tarkoitit. Missään nimessä en ole trollannut, väitellyt väittelemisen ilosta, saivarrellut tai viilannut pilkkua viilaamisen takia. Ihan tosissani olen ajatukseni jakanut yleisen keskustelun nimissä.

[Mika]

Mutta kun mielestäni kukaan ei ole puhunut judoharjoitusten laadun alentamisesta tai mistään satujumpasta. Se mua tässä nyt eniten ihmetyttää...

Kyllä siitä kaksi kirjoittajaa on puhunut: PetriP ja jutoka. Nyt haluaisinkin heiltä sekä tietysti keneltä tahansa muulta kysyä yhtä seikkaa. Missä tällaisia judoseuroja oikein on? Tarkoitan Suomea. Onko näissä seuroissa tarkoituksella kevennetty harjoittelua esimerkiksi siitä syystä, että harjoittelijat pysyisivät tehokkaammin muonavahvuudessa? Vai mistä te oikein puhutte?

Tässä on kaksi syytä ja kaikki liittyy vetäjiin:
1. Seuraan on pesiytynyt vetäjiä jotka ovat kiinnostuneita kevyestä treenauksesta. Syinä iän tuomat rajoitteet, se etteivät koskaan ole itse kilpailleet tai sitten ideologisista syistä yrittävät miellyttää kaikkia
2. Seura on vain kärsinyt vetäjäkadosta niin pitkään ettei osaavia vetäjiä ole. Ja sitten loppu seura vielä ukkoutunut jolloin tempo laskee entisestään.

1. Tämä on omasta mielestäni paha, paha tilanne.
2. Tämä on ymmärrettävää.

Kuitenkaan kumpikaan noista ei omassa päässäni ihan suoraan mahdu sen alle, että harjoittelua on tarkoituksella kevennetty, jotta harjoittelijat pysyisivät tehokkaammin muonavahvuudessa. Tietysti tuon ensimmäisen kohdan viimeinen ajatus kaikkien miellyttämisestä on kylläkin juuri se, mitä itse ajattelin. Sitä pitäisin erittäin huolestuttavana ja karmeana tilanteena. Toivottavasti tällaisia seuroja ei ole.

Eroja näkisin silti siinäkin, onko johonkin tilanteeseen tavallaan vain ajauduttu vai onko kyseessä ihan tietoinen ja harkittu päätös.