Hyvä opettaja-oppilassuhde

#1

Shotokan-ketjusta dojolta..

Ôari kirjoitti: Kannattanee valita opettaja omien arvojen mukaisesti, vaihtoehtoja yleensä lienee sillä ihmiset ovat erilaisia.

Olen osittain eri mieltä.
Jos hyvä oppi on "huonossa" ihmisessä, se ei poista sen opin arvoa. On tärkeää osata erottaa se miten paljon ihmistä arvostaa siitä miten paljon hänen lajiosaamistaan arvostaa. Lajikuvioissa välillä yököttää kun jotkut tuntuvat moittivan toisen lajiosaamista vain koska eivät pidä ihmisestä. Omaa lajiuskottavuuttaan he siinä vain tuhoavat.

Samaa mieltä olen niiltä osin että sosiaalinen aspekti on erittäin tärkeä. Oppi imeytyy paljon paremmin jos opettaja-oppilas -suhde on kaikin puolin hyvä. (Tämä pointti painaa niin paljon harrastamisen jatkuvuuden kannalta että taivun olemaan lähinnä samaa mieltä Ôarin kanssa.) Kyllähän sen ymmärtää että pientä kieroutumista voi tulla jos ottaa kuspäältä osumaa oppiakseen, verrattuna siihen että kunnioittaa tyyppiä. Ja toisaalta juuri siksi onkin tärkeä osata erottaa lajiosaamisen kunnioittaminen tarvittaessa.

Tavallaan ongelmallista on se että monesti joillain vähintään hieman vastenmielisillä ihmisillä on paljon annettavaa lajillisesti. Tässä se oikea suhtautuminen kunnioittamiseen nousee melko tärkeäksi. Ja tavallaan lajit antavat näin väylän monipuolisemman kunnioittamisen harjoitteluunkin, mikä ei ole pahitteeksi. Koskaan ei voi olla täysin varma onko se vika itsessään vai siinä toisessa.

#2

Noinhan se menee.

Mitkä sitten ovat kenellekin niitä "kiitos ei" lipun nostavia asioita toisen persoonassa.... tämähän on taas siellä oppilaan päässä.

Hatsumi-sôke onkin todennut, että on hyvä että on huonoja opettajia, jotta huonoille oppilaille on paikka jossa oppia :evil:

PS. tuo adjektiivi "huono" tuossa taas taipunee moneen, japanista englanniksi käännetynä se oli "bad"

#3

Tämä on tärkeä ja monimutkainen aihe.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että henkilökemioiden tulee kohdata erittäin hyvin. Jos opettajani on ihminen, jonka kanssa en ole samalla aaltopituudella, en koe mielekkääksi harjoitella hänen opissaan, vaikka opetus olisi ensiluokkaista. Muutenkaan en kerää ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen erinomaisesti. Työpaikoilla tähän en voi vaikuttaa, mutta harrastusten ollessa kyseessä en edes pohdi moista: joko kemiat kohtaavat tai sitten matka jatkuu.

Perinteisten lajien parissa kuulee joskus todella merkillisiä tarinoita omalaatuisista opettajista (viittaan lähinnä Kiinaan). Kyllähän se kertoo paljon henkilön motivaatiosta ja vaikka nöyryydestä sietää vastenmielistä opettajaa ja hänen metodejaan, mutta itse en moiseen alistuisi. Harrastuksistahan tässä nyt vain on kyse. Toisille tietysti kyse on paljon enemmästä.

#4

Mika kirjoitti: Perinteisten lajien parissa kuulee joskus todella merkillisiä tarinoita omalaatuisista opettajista (viittaan lähinnä Kiinaan). Kyllähän se kertoo paljon henkilön motivaatiosta ja vaikka nöyryydestä sietää vastenmielistä opettajaa ja hänen metodejaan, mutta itse en moiseen alistuisi. Harrastuksistahan tässä nyt vain on kyse. Toisille tietysti kyse on paljon enemmästä.

Onkohan tuossakin kuinka paljon kulttuurieroja?

Kuinka moni Suomessa sietäisi kepillä oppilaitaan verille pieksävää opettajaa....

Kyynikko · #5

tää on ehkä vähän eri asia, mutta toisellakin tavalla voi opettaja saada oppilaansa "kärsimään". meillähän on näitä oppilaitaan rahastavia kulttivalmentajia joiden yksityiselämä ei ole niin katseenkestävää... Tämähän on suoraan oppilaan hyvinvointiin (ainakin henkiseen) vaikuttava asia.

Lisäksi on opettajia, jotka aiheuttavat jumalatonta myötähäpeää mutta silti oppilaat luimistelevat ukana korvat punaisina, koska kokevat saavansa kamppailullisesti jotain tältä opettajlata. Kaikenmaailman keksityt tarinat omista seikkailuista muukalaislegioonassa, lajin synnystä valehtelu tai oma tausta milloin minäkin erikoiskouluttajana ja miljoonannen danin saajana paljastuvat äkkiä nykyään...

Usein vanhemmat oppilaat tietävät totuuden ja kertovat vähitellen nuoremmille ahrjoittelijoille että ihan kaikkea ei kannata uskoa...

Ajan myötähän esim. vyöarvoja voi saada ihan suhteilla, ja vanhat tarinat katoavat itsestään repertuaarista kun tilalle tulee uusia, ihan legitiimejä suhteita tunenttuihin valmentajiin jne joilla voi retostella.
Pahinta on jos laji on täysin marginaalitapaus, jolloin tulee me vs. ne - ilmiö, ja huijaaminen voi jatkua vaikka kuinka pitkään koska oppials ei uskalla edes ajatella että ei usko mitä opettaja höpöttäää...SIlloinhan olisi yksi "Niitä".

#6

Ôari, suattaapi olla. Joskus kuulee sanottavan, että se kaikki kuuluu kokonaisuuteen, ja jos ei ymmärrä tuota osaa kokonaisuudesta, ei ymmärrä mistä oikeasti on kyse koko lajissa. Minä sitten taas esitän, että tuo on silkka defenssimekanismi...

obmijoy · #7

erikoinen kysymys

vuorovaikutus suhde jossa täytyy oppia jotain

hae tämä------------------------------------------viiva lopusta ja lue siitä eteenpäin välissä on asiaa josta et ole kiinostunut usko pois

täytyykö oppia selviytymään
vai
täytyykö oppia urheilemaan
periaATEESSA SELVIYTYJÄLLE TARVII OPETTAA ENSIN SELVIYTYMISEN PERUSTEET
ja sen jälkeen opetettava ja harjannutettava selviytymis reagointi liikevarastoa ja jossain vaiheessa haettava urheiluliikeillä nopeutta ja tehoa treeniin, näin tässä järjestyksessä koska treenaajalla pitää olla urheilutekniikoita treenatesaan käsitys siitä kuinka kauon esim tekniikan eli lopetuksen teko maassa saa kestää ja kuinka hyökääjään on sijoituttava, jotta aseelle pääsyt yms hätävarat estyvät hyökääjältä ja mahdolistuvat itselle.

oppilas tulee huvikseen urheilemaan ja hakeen kivaa sisältöä elämään
vaiko
oppilas on hajoamassa sisältä (tarvii ymärtävää kuuntelijaa (tyson ja vanha valmentaja), onnistumisia ja huomiokyky treeniä)
tai oppilas on tarpeessa oppia selviytymistä tulevissa tehtävissä johon sukurasite esim työntää (sotilas suvut)
tai oppilas haluaa kostaa (tää on huttua ja höpö höpöä, mutta maailma on isopaikka ja jossain on pienipoika jolta kaikki läheiset ovat poltettu jostain syystä tai on tapahtunut jotain jonka vuoksi kosto voi oikeesti olla motiivi, tai lähempää kas jokelasta josta yksinäinen poika menee bokraan ja painiin sekä jutsuileen ja vetää kaikia pelkiä kiusaajia pataan ja unohtaa kokonansa nuo ihmisvihaus jutut jne.)

oppilas-opettaja suhteesta esim leffa tähtien sota 5
No se tähtien sota siis se osa, jossa se Luke meni sinne suoplaneetalle, jonne ei edes halunnut eli paljastu ekaks, että täähän on ihan syvältä ja ei täällä mitään voi edes oppia.
heh opeki oli kääpiö josta ei oikeestaa päälisin puolin nuorenmiehen materialistisella maailman-hahmotus kyvyllä ollut yhtään mihinkään

ja kaikista paras kohta ruokakin oli ihan baskaa hah

kun tuota tulkitsee ruoka ja lepo olivat ne tärkeimät asiat ja ympäristö jota ei voinut hahmottaa kunnolla eli mentiin kokonaan pois mukavuus alueelta

treeni oli kehon hahmotusta keskittyen kehon halintaan ääriasenoissa, mutta mukana oli ympäristön tiedostaminen ja se "voima" hallinta samaan aikaan
lopuksi sai esimakua pelkonsa hallinasta myyränkolossa... open lupaus piti oppilas tuli viellä pelkäämään

...no elämässähän joutuu hallitseen samaan aikaan ihmisuhdehelvetit, uhkat, taloudellisen epävarmuuden ja itsensä
siis on kyettävä suhteuttamaan itsensä voimavaroineen näihin kaikiin muuttujiin ja stressitekijöihin
elämä on raskasta ja siten kuolee voi voi pikku ihmistä

Yksi pieniosa eläämää on se kohta kun pelkäät menettäväsi jotain tosi rakasta, ja loppuosa on se kun joku/jotkut menttävät sinut silloin kannat mukanasi muistoa, joka on nimeltää syväkatumus tai huokaava helpotus, näiden kahden asian väliin mahtuu paljon ja se tuntuu, se laitetaan tuntumaan ja silloin kysytään rehellistä itsetuntemusta hallinan kera, näillä merkihetkillä tapahtuu myös kätkemistä ja patoamista ja se on pahaksi... vesi on luotu virtaamaan niin tunteetkin.

siten tuo usko johonkin itseä suurempaan joka on muka attamassa ja jota voi hallita jotenkin jos uskoo itseensä... kuinka hankalaa on uskoa itseensä...
jos näet jonku joka on mielestäsi itseäsi edempänä, korkeamalla tai nöyrästi rauhalisen matalalla
näet todenäköisesti juuri ihmisen jota on koeteltu ja hänellä on luja usko selviytymiseen,
ehkä hän on niin sekaisin että kuvittelee omaavansa jonkin elämäntarkoituksen kaltaisen jutun
tai siten hän ei kuvittele...

SE siitä leffasta loppu.

Vastuulinen itsepuolustusopettaja työntää ne oppilaat tosipaikoihin jotka halua ja katsoo sopiviksi kantamaan "suojelevan viittaa". Nykyjään tätä ei edes tarvita sillä moni oppilas ihan itse hakeutuu
ja miksei; on ovityö kumminkin melko turvallista ja antaa silti hyvät mahdolisuudet painia oman sisäisen hyvän ja pahan kanssa. Siellä egoasi oikeasti loukataan ja alistamisen tielle lähdetyäsi tulet viellä alistumaan. (ehkä alistajasi on se lastenvalvoja joka määrää sulle ylisuuret elarit ja lopujen lopuksi uusi lapsiesi äitipuoli huumaa lapsesi kun et ole kotona (tästä tiedän esimerkin jossa lapset suljetiin lukojen taka ja nainen lähti lahistölle ryypään) ja oma exäsi laiminlyö lapsesi harrastukset.
Alistaja saa alistuksensa tavalla tai toisella.
Pelkonsa kieltäjä joutuu pelkäämään kunnes hallitsee pelkonsa, TÄMÄ kaikki on kumminkin vain elonpolkua, jolla opetellaan tunteiden ja reakointien hallintaa ja palkintona on kuolema.
Joskus jotkut nuoret miehet yrittävät parhaansa kuolakseen vaikkapa ihan suojelu-tehtävissä työntäen itsensä niin turhiin riitoihin väliin; vaan ei täältä niin helpolla pääse jokaisen veri punnitaan ja palkitaan...

no elämässähän joutuu hallitseen samaan aikaan ihmisuhdehelvetit, uhkat, taloudellisen epävarmuuden ja itsensä voimavaroineen näihin kaikiin suhteuttaen SIKSI NUORET koitakaa helvetissä hoitaa edes se keholinen hahmottaminen ja perusteet kun toon siloin kun joku antaa teille siihen rauhan eli siloin ku vanhemat pitää huolen rukavaroistanne ja pakottavat nukkumaan.
nääs ku maailma on iso ja en oo nähnyt sitä, mutta tiedän että sinussa lukija on isomat munata ku mussa ja sä voit mennä vaikka minne, maailmasta löytyy sullekki sopivia kriisipesäkeitä ja hattivatti hässäköintiä.

osa joka tulee ennen pahoja paikoja on 1-2v monen lajin ristiin reenaaminen malliin Aittomäki
eli perus laji jonka handalaa hyvin vaikka kake tai hoku ju-jutsu + siihen ne kb bjj aselaji jutut

noiden jälkeen ja aikana ovihommia ja jotain reittiä kansainvälisiin hommiin

ps
eräs tuttuni treenas aikidoa 3x vko karatejutsua 3x vko ja puntir 3xvko samalla ku kävi turvalukion ja siitä legioonaan ja lopulta eläköityi työuralleen suomeen alle 30 vanhana ja jo riitämiin maailmaa nähneenä suoritelee dane ja nykyään ja käy Japskeissa treenaileen kerran vuoteen

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
minun mielestä
Urheilu puolen open kuuluu olla kiva siihen asti ku päätät suunnata kisaryhmään, sitte on alettava oleen selkeä rajoista ja vaatimuksista ja annettava rehelistä palautetta.

taistelupuolen open on nähtävä mieleen jotta tietää tarviiko topuutella vai tarviiko kevyesti tuoda oppilasta häijylle puolelle
kaksi oppilas esimerkkiä (nää on olettamuksia tunen näistä vain toisen eli itseni)
Aitomäkeä nuorena ehkä ope topuuttelis koska on luonteeltaan ehkä selainen, että antaa jos pyydetään kokorahan edestä...
Itseäni opettaja ei päästäisi treeneistä pois enne kuin reiteni ovat potkittu lähes kävelykyvyttömiksi ja olen tehnyt saman treenikaverillenikin... Olen kaikesta Husan koulutuksesta sekä 14v ovikokemuksesta huolimatta vielä tänäpäivänäkin liian kiltti...

siksi olen tyytyväinen etten kulkeutunut pahoihin mestoihin koska epäröinti = kuolema
kuolemani 2003-2023 vuosien aikana olisi anteeksiantamaton rikos jälkikasvulleni

onkohan T-T tämä sama sairaus
saakohan jostain pillereitä kilteyden poistoon

Jussi*M · #8

Mika kirjoitti: Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että henkilökemioiden tulee kohdata erittäin hyvin. Jos opettajani on ihminen, jonka kanssa en ole samalla aaltopituudella, en koe mielekkääksi harjoitella hänen opissaan, vaikka opetus olisi ensiluokkaista. Muutenkaan en kerää ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen erinomaisesti. Työpaikoilla tähän en voi vaikuttaa, mutta harrastusten ollessa kyseessä en edes pohdi moista: joko kemiat kohtaavat tai sitten matka jatkuu.

Olen samaa mieltä, ja olen itse ollut tällaisessa tilanteessa. En koskaan kokenut olleeni ns. "omieni" joukossa vaan jokin selittämätön "mun koti ei oo täällä" -fiilis oli mukana koko usean vuoden taipaleen aikana. Leireillä viihdyin mutta kotisalin suhteen oli sellaista "budo-bluesia". Uskon että syynä oli se että olin "liian erilainen" ihmisenä kuin he.

bodyguard · #9

Mika kirjoitti: Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että henkilökemioiden tulee kohdata erittäin hyvin. Jos opettajani on ihminen, jonka kanssa en ole samalla aaltopituudella, en koe mielekkääksi harjoitella hänen opissaan, vaikka opetus olisi ensiluokkaista. Muutenkaan en kerää ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen erinomaisesti. Työpaikoilla tähän en voi vaikuttaa, mutta harrastusten ollessa kyseessä en edes pohdi moista: joko kemiat kohtaavat tai sitten matka jatkuu.

Joo, olen ainakin osittain samaa mieltä joskin ehkä lievemmin. Tuollaisissa hyvin pinnallisissa merkeissä kuin joku kamppailulajien harrastaminen niin tulen aika vaivattomasti ihmisten kanssa toimeen. Se mikä näissä yhteyksissä eniten tuppaa rassaamaan on kaikenlainen päälleliimattu auktoriteetti yms. keinotekoiset käyttäytymissäännöt jotka parhaimmillaan ulottuvat ihan "siviilielämään". Vielä jos näitä käyttäytymissääntöjä on tuotu jostain ihan tyystin toisista kulttuureista niin oma ymmärrykseni tuppaa kyllä loppumaan melko helposti. Tosin kaikkia tämä ei tunnu häiritsevän mutta ite en oikein tykkää tehdä asioita ilman syytä. Mielestäni auktoriteetti hankitaan sillä omalla olemisella ja tekemisellä ja siihen ei tarvita mitään keinotekoisia sääntöjä päälle. Tai siis jos tarvitaan niin jossain on vika. Tässä tulee mieleen eräs keskustelu jota todistin vierestä kun kaksi lajin x ohjaajaa juttelivat siitä miten ohjaaja A haluaisi että ohjaaja B tulisi vetämään heidän seuralleen treenit kaupungissa ollessaan mutta tämä ei onnistu koska lajin pääopettaja ei antaisi asialle siunaustaan koska ohjaaja B ei kuulu enää hänen suosikkeihinsa. Tuollainen ei sovi kyllä millään allekirjoittaneen ajatusmaailmaan ja kyllä ne lajit/opettajavalinnat ovat tätä heijastelleet koko oman kamppailulaji "urani" ajan.

edit: En siis halua tuomita ketään, joittenkin mielestä voi olla ihan siistiä seurata jotain kiinalaisia tai japanilaisia käyttäytymissääntöjä istuessaan Suomessa ravintolassa suomalaisten kesken ja se on ihan ok, ei vaan mun teekuppini.

obmijoy · #10

bodyguard kirjoitti:
Mika kirjoitti: Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että henkilökemioiden tulee kohdata erittäin hyvin. Jos opettajani on ihminen, jonka kanssa en ole samalla aaltopituudella, en koe mielekkääksi harjoitella hänen opissaan, vaikka opetus olisi ensiluokkaista. Muutenkaan en kerää ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen erinomaisesti. Työpaikoilla tähän en voi vaikuttaa, mutta harrastusten ollessa kyseessä en edes pohdi moista: joko kemiat kohtaavat tai sitten matka jatkuu.
Joo, olen ainakin osittain samaa mieltä joskin ehkä lievemmin. Tuollaisissa hyvin pinnallisissa merkeissä kuin joku kamppailulajien harrastaminen niin tulen aika vaivattomasti ihmisten kanssa toimeen. Se mikä näissä yhteyksissä eniten tuppaa rassaamaan on kaikenlainen päälleliimattu auktoriteetti yms. keinotekoiset käyttäytymissäännöt jotka parhaimmillaan ulottuvat ihan "siviilielämään". Vielä jos näitä käyttäytymissääntöjä on tuotu jostain ihan tyystin toisista kulttuureista niin oma ymmärrykseni tuppaa kyllä loppumaan melko helposti. Tosin kaikkia tämä ei tunnu häiritsevän mutta ite en oikein tykkää tehdä asioita ilman syytä. Mielestäni auktoriteetti hankitaan sillä omalla olemisella ja tekemisellä ja siihen ei tarvita mitään keinotekoisia sääntöjä päälle. Tai siis jos tarvitaan niin jossain on vika. Tässä tulee mieleen eräs keskustelu jota todistin vierestä kun kaksi lajin x ohjaajaa juttelivat siitä miten ohjaaja A haluaisi että ohjaaja B tulisi vetämään heidän seuralleen treenit kaupungissa ollessaan mutta tämä ei onnistu koska lajin pääopettaja ei antaisi asialle siunaustaan koska ohjaaja B ei kuulu enää hänen suosikkeihinsa. Tuollainen ei sovi kyllä millään allekirjoittaneen ajatusmaailmaan ja kyllä ne lajit/opettajavalinnat ovat tätä heijastelleet koko oman kamppailulaji "urani" ajan.

edit: En siis halua tuomita ketään, joittenkin mielestä voi olla ihan siistiä seurata jotain kiinalaisia tai japanilaisia käyttäytymissääntöjä istuessaan Suomessa ravintolassa suomalaisten kesken ja se on ihan ok, ei vaan mun teekuppini.

olen samaa mieltä myös mikan pointista, tärkeintä on se että opettaja on sitoutunut viemään oppilaan kohti tavoitetta reilusti ja vaikka kovinkin ottein jos se sattuu oleen se ainoa tie ja siihen sitoutuu oppilaskin

monesti vain harrastuksissaan voi valita seuransa

toi bodyguardin pointti alkaa elämään japanilaisemin kuin japanilaiset on hyvä niille joille se käy OK
mutta toivottavasti se ei sisällä sisäistä olettamusta että nyt ollaan siten enemmän seppukuun ja lopulliseen taisteluun valmiita aitoja samuraita; koska se ei vaan toimi...
aikonaan samurailla oli takanan suvun paine ja peritty hierarkia puoli pakko jatkaa isänsä jäljillä ja kunnia olla vähintään yhtärohkea

nykyaikana meidän tarvii olla vain niin rohkeita että uskalletaan otta kännykkä ja valita 112 "poliisi tänne pian" ja tuota rohkeutta ei lisää mikään rituaali.

ja niinkuin josain luki se voittaa joka ajaa autolla yli seurauksista piitaamatta
tai se joka miinottaa sen auton tai se joka ampuu sen miinottajan tai se joka myrkyttää sen aamukahvin tai se joka elää rauhassa kaikkien kanssa sovussa tai...

jos tarvitset työhösi voimakeinoja kaikki se aika jonka käytät liiallisesti rituaaleihin syö tehokasta omaksumis aikaasi, viimeksi kun olin ikävässä paikassa ilman tuuria ja vahvoja niskoja oisin kuolut ehkä, tuuria tarvin siksi koska en ollut vielläkään kasvanut tarpeeksi julmaksi ja häikäilemättömäksi

siis jos oot kesy vaihda ne rituaalit 1vuodeksi salilla kaveripiirissäsi "häijyt jekut temppupiiriin" tai johonkin keksikää vaikka ite...
tästä mulla ei oo tarpeeksi kokemusta mutta se vois olla vaikka 1x viikossa treenit joissa kaikki on salittua turvallisuuden nimissä tietysti... esim alkukumaruksissa päälekäynti salittua milon haluaa
esim loppukumaruksen jälkeen kun palataan paikoileen kaverijuokseekin selkään ja yrittää hapetta takaa päin
esim kumartaessa jos tulee mieleen että kaveri kumartelee liian alas ja ei pidä silmäkontaktia vedä keskenkaiken avarilla päähän 5xkertaa nopeesti kevyellä kontaktilla

alkaa tapahtuun heräämisiä jengi alkaa tajuun kuinka nopeesti ja arvaamatta iskuja voi tulla mistä vaan ja kuinka kauon menee saada paketti kasaan

jos tysoni lyö 7x sekunissa joku freessi narkki suoraan linasta lyö 6x sekunissa
no joo onettomia läpsyjä kyllä mutta riittäviä ehkä saamaan sut epäbalansiin ja seitsemänteen iskuun onkin jo ehtinyt mattoveitsi käteen

harva kampailija on sisäistänyt edes sitä että veitsimies on vaarallinen jo silloin kun on 7m päässä ja tahtotila on 101% tappamisen suuntautunut

ps
sitte on viellä nää piraija lammikot ja laava sekä meteoriitit saatika exä ja nykyinenn sekä kumankin anopit ja lastenvalvoja + hyppykuppa ja miehet mustissa sekä väärin otetut aamulääkeet ja rauni leena luukane kilden perässä olevat tappajat jotka ovat sekoitaneet sinut ja leenan ja ... nii in kuvitteleppas

kyllä opettajalta paljon vaaditaan kun uhkakuvatkin voivat olla tälaiset ihan minimisään vaan...

Kari Aittomäki · #11

Mua ei koskaan suuresti puristanu oliko mulla treeneissä sosiaalisesti kivaa.
Usein oli, koska meänväki nyt vaan on laatuisaa.
Muttei aina. Etenkin massalajeissa se kukkokiekuu olijoskus varsin epämiellyttävää.

Eipä paljo puristanu.
Kaskun olin oppimassa ja omahyväisyys-nupit nollilla.

Ohjaana koitin olla aina.. lämmin.
Katella ja syvätajuta mikä on sällin motiivi, kurotus ja koitin aina puskee persaustaan seuraavanki mäennyppylän yli tai ainaki partaalle.

Mä sanosin niinku eräs melkoisen legendaarinen valmentaja kerran sanos: Päteminen ei kuulu salille.

Jussi Häkkinen · #12

Kari: Näin. Tai kuuluu se - se, minkä näet, saat. Jos haluat/osaat ottaa.

Loppu on mainontaa.

#13

Tämä ketju herätti paljon ajatuksia.

bodyguard kirjoitti: Joo, olen ainakin osittain samaa mieltä joskin ehkä lievemmin. Tuollaisissa hyvin pinnallisissa merkeissä kuin joku kamppailulajien harrastaminen niin tulen aika vaivattomasti ihmisten kanssa toimeen. Se mikä näissä yhteyksissä eniten tuppaa rassaamaan on kaikenlainen päälleliimattu auktoriteetti yms. keinotekoiset käyttäytymissäännöt jotka parhaimmillaan ulottuvat ihan "siviilielämään". Vielä jos näitä käyttäytymissääntöjä on tuotu jostain ihan tyystin toisista kulttuureista niin oma ymmärrykseni tuppaa kyllä loppumaan melko helposti. Tosin kaikkia tämä ei tunnu häiritsevän mutta ite en oikein tykkää tehdä asioita ilman syytä. Mielestäni auktoriteetti hankitaan sillä omalla olemisella ja tekemisellä ja siihen ei tarvita mitään keinotekoisia sääntöjä päälle. Tai siis jos tarvitaan niin jossain on vika.

Huomasin olevani hyvin samoilla linjoilla kuin bg. Osuvasti ilmaistu!

Toinen saa olla aikamoisen erilainen, kunhan se kamppailun ulkopuolinen erilaisuus ei välity treeneihin värittämään niitä. Tällä hetkellä fiilikseni on, että opettajalleen on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus kuin oppilalleen, sillä opettaessaan jotenkin pakosti tutustuu tarkemmin siihen yksilöön. Siten oppilaan erilaisuus saattaisi helpommin alkaa värittää suhdetta.

#14

Jatkan aiemmasta viestistäni sen verran, että joskus nuo toiseen kulttuuriin liittyvät tavat hyväksytään osaksi omaa lajikulttuuria vähän väkisinkin. Silloin kyse on mielestäni itsepetoksesta. Tapanin kanssa tarkkaan punnitsimme näitä seikkoja tuodessamme Tang Langin Suomeen. Parhaamme mukaan teimme siitä suomalaiseen kulttuurin sopivan paketin. Opettajamme oli riittävän avaranäköinen hyväksyäkseen toimintatapamme.

Sitä en nimittäin usko alkuunkaan, että oppiakseen jotakin lajia siinä pitää kiinteästi olla mukana jonkin toisen kulttuurin tapoja. Itse en yhtään pidä joidenkin (useimpien...) kiinalaisten lajien tiukasta ja armottomasta hierarkiasta, joka ei monenkaan kohdalla Suomessa edistä oppimista vaan osaltaan haittaa sitä. Hyvä opettaja osaa nähdä kokonaisuuden monimuotoisuuden eri kulttuureissa. Suomessa ei ole mitään syytä opettaa kiinalaista lajia kaikin puolin samoin tavoin kuin Kiinassa. Opettaja ei ole jumala.

Ymmärrän Karin kannan hyvin, mutta itselleni sen saliympäristön on aina ollut oltava miellyttävä ja ystävällinen. Minulle kaikki vaikuttaa kaikkeen. Entisen lajini aikoihin soitin harjoituksissa joskus musiikkia taustalla, vaikka lajin yksi korkeimpia auktoriteetteja Australiasta sanoi ettei musiikki sovi sen lajin harjoituksiin. Syytä hän ei maininnut, joskaan en sitä kysynytkään. Mainittakoon että tulimme kyseisen henkilön kanssa erittäin hyvin toimeen ja hän Ausseistakin muutaman kerran soitteli minulle ihan muista syistä kuin lajia koskien.

Eri ihmiset arvostavat eri asioita ja sopeutuvat samoihin tilanteisiin eri tavoin. On hyvä että vaihtelua on ja jokainen voi valita itselleen parhaiten soveltuvan lajin ja salin.

Obmijoy, nyt kun olet Saunassa eli pyhimmistä pyhimmässä, ole hyvä ja mieti tarkkaan kahta seikkaa.

Aloita virkkeesi ISOLLA alkukirjaimella sekä käytä pilkkuja.

Keskity vain yhteen punaiseen lankaan kerrallaan. Älä yritä jokaiseen viestiisi sisällyttää mietteitäsi yhteiskunnasta ja varsinkin kasvatuksesta. Viestisi rönsyilevät äärimmäisen pahasti. Jos keskityt vain yhteen asiaan kerrallaan, ovat viestisi koherentteja ja lukijaystävällisen pituisia. Sinulla on pari omaakin ketjuasi, joissa voit avautua ihan mielin määrin kenenkään puuttumatta. Täällä Saunassa tämä ei vetele.

#15

Mänzy kirjoitti: Toinen saa olla aikamoisen erilainen, kunhan se kamppailun ulkopuolinen erilaisuus ei välity treeneihin värittämään niitä.

Tässä minusta tullaan siihen, että kun harjoitellaan lajia samoin kuin "pääkallopaikalla", eli kopioidaan se malli eikä kehitetä omaa. Luonnollisesti siihen tulee mukaan oman kulttuurin sävyjä, mutta sitten taas jos liikaa tekee oman maansa näköisen niin saattaa yhteisharjoittelu muiden maiden saman lajin harjoittelijoiden kanssa tuoda jänniä efektejä

Mänzy kirjoitti: Tällä hetkellä fiilikseni on, että opettajalleen on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus kuin oppilalleen, sillä opettaessaan jotenkin pakosti tutustuu tarkemmin siihen yksilöön. Siten oppilaan erilaisuus saattaisi helpommin alkaa värittää suhdetta.

Avaisitko tuota hieman lisää, sillä eikö se ole ihan yhtä hankala tilanne kumminpäin tahansa katsottuna koska se tutkailtu suhde on sama....?

Vai voiko se suunta tuossa vaikuttaa niin paljon, ja jos, niin miksi/miten?

Jonkinlainen hypoteettinen esimerkki voisi avata tätä varmaan paremmin.

Potku.net

Potku.net