Hyvä opettaja-oppilassuhde

[AriJ]

Eli tyylin 100-vuotias päämies on monesti hyvin korkealla tai korkeimmalla vyöarvollaan siksi, koska on vanhin ja tuon muotin mukaan vanhempia tulee kunnioittaa.

Puhutko nyt siis ihan vain tuosta fyysisestä iästä, ja sen kunnioittamisesta?

Itse liittäisin tähän ajatukseen myös lajiin "aiemmin syntynyt" ajatuksen... eli oletuksena tällainen henkilö voisi omata enemmän tietotaitoa lajista, hence kunnioituksen kohde. Vyöarvohan koskenee lajin kokonaisosaamista.

[Mika]

Itse liittäisin tähän ajatukseen myös lajiin "aiemmin syntynyt" ajatuksen... eli oletuksena tällainen henkilö voisi omata enemmän tietotaitoa lajista, hence kunnioituksen kohde. Vyöarvohan koskenee lajin kokonaisosaamista.

Näin se toimii kiinalaisissa tyyleissä, joskin myös tuo Akuman mainitsema fyysinen ikä on yksi vaikuttava tekijä. Jos iältään nuorempi henkilö on laji-iältään vanhempi, ei hänen silti tule hyppiä vanhemman ihmisen silmille. No, ei kukkoilua sallita perheen sisällä muutenkaan. Perheen ulkopuolella se on ajoittain ollut jopa suotavaa, kuten Akuma vähän vihjailikin.

Vyöarvoja ei Kiinassa muuten käytetä. Joitakin moderneja poikkeuksia voi olla, mutta perinteiden mukaista vyöarvojen myöntäminen ei ole.

[Akuma]

Puhutko nyt siis ihan vain tuosta fyysisestä iästä, ja sen kunnioittamisesta?

Jooh, en välttämättä pelkästään fyysisestä iästä, vaan yhdestä konfutselaisuuden kolmesta peruskivestä: Pieteetistä vanhempiaan kohtaan, joka voi ymmärrettävästi olla aika monesta suunnasta venyvä käsite.

EDIT:

Vyöarvoja ei Kiinassa muuten käytetä. Joitakin moderneja poikkeuksia voi olla, mutta perinteiden mukaista vyöarvojen myöntäminen ei ole.

Käy järkeen. Japanissakin se on suhteellisen uusi systeemi.

[AriJ]

EDIT:

Vyöarvoja ei Kiinassa muuten käytetä. Joitakin moderneja poikkeuksia voi olla, mutta perinteiden mukaista vyöarvojen myöntäminen ei ole.

Käy järkeen. Japanissakin se on suhteellisen uusi systeemi.

OffTopic-vyöhykkeellä hypellään, mutta...

Kyûdan-systeemi tosiaan on tuore, mutta eiköhän tuo Menkyo-systeemi ole myös laskettavissa samaan kategoriaan, se kun taas nimenomaan osunee siihen lajin olemuksen hahmottamiseen.

[giryaman]

Hmm, tanssikoulujen kohdalla olen kohdannut päinvastaista. Eli että aika monilla hojotreenaajilla olisi paljo oppimista tanssijoiden kurinalaisuudesta.

Ballapuolesta en edes puhu. Eräs ex-tyttöystäväni kun jorasi balettia & moderneja työkseen ja treeniensä kuripuoli oli sitten jotain järjetöntä.

noh, riippuu ihan mistä tykkää, kyllä mun mielstä tuollainen seksuaalinen kanssakäyminen kuuluisi perustua vapaaehtoisuuteen.

[Paanari]

Mässäytämpä minäkin puukauhani tähän soppaan 8-)
Tässäpä niin oppilaille kuin opettajillekin,
älkää missään tapauksessa uskoko Paanarin esiin tuomia asioita...

Älä anna minun hämätä itseäsi, älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi, sillä kannan tuhansia
naamiota, joista en uskalla luopua, vaikka yksikään niistä ei ole omani.

Teeskentely on taidetta josta on tullut toinen luontoni, mutta näethän lävitseni.
Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta, tasapainosta niin itseni kuin maailman kanssa,
elämäni aurinkoisuudesta.
Saatan sanoa, että itseluottamus on nimeni ja itsevarmuus peilini,että purjehdin tyynillä vesillä
ruori vakaasti käsissäni, enkä tarvitse ketään. Älä usko minua. Ethän.

Pinnalta saatan näyttää tyyneltä, mutta se on vain harhaa. Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan
mielen kaaos, todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen.
Mutta tämän minä piiloitan. En halua kenenkään tietävän siitä. Kauhistun ajatellessani heikkouttani
ja pelkään paljastuvani.

Sen tähden luon epätoivon vimmalla naamion, jonka taakse piiloudun, teennäisen ja huolettoman
julkisivun, joka auttaa minua katseelta joka tietää. Mutta sellainen katse on juuri pelastukseni.
Ainoa pelastukseni ja tiedän sen.
Pelastava katse, jos se vain on ymmärtävä ja rakastava, voi yksin vakuuttaa minulle sen mistä en
omin voimin voi vakuuttua, että olen jonkin arvoinen.

Mutta tätä en voi sinulle kertoa. En uskalla, pelkään.
Pelkään, että katseesi ei ole ymmärtävä eikä rakastava. Pelkään että halveksit minua, nauraisit minulle
ja naurusi tappaisi minut.
Pelkään että pohjilmitani en ole mitään, en minkään arvoinen ja hylkäät minut, jos näet sen.
Niimpä pelaan peliäni, epätoivoista peliäni.

Ulkoisesti olen turvassa julkisivuni takana, mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi.
Ja niin alkaa tämä naamioiden juhlakulkue elämäni kuoren tyhjällä pinnalla.
Joutavia juttelen sinulle, pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin
Kerron siitä, millä on vähiten merkitystä, enkä mitään siitä mikä on todellä tärkeää.
Miten itkenkään sisimmässäni.

Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä itseäsi, älä usko mitä minä sanon, vaan yritä kuunnella
tarkasti mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa, mutta en voi.
En pidä tästä piiloleikistä. En todellakaan.
Inhoan tätä pelaamaani peliä, valheellista peliä.

Haluaisin vilpitömästi olla aito ja luonnollinen, oma todellinen itseni, mutta sinun autettava minua siinä.
Sinun on ojennettava kätesi, vaikka juuri sitä minä näytän vähiten haluavan.
Ainoastaan sinä voit voit pyykiä silmistäni tämän kuolemaa enteilevän tuijotuksen.
Ainostaansinä voit herättää minut eloon. joka kerta kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää, koska todella välität, sydänmeni saa siivet.
Hyvin pienet siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet joka tapauksessa

Herkkyydelläsi ja osanotollasi, ymmärryksesi voimalla voit puhaltaa minuun elämän liekin.
Tahdon sinun tietävän tämän.
Tahdon sinun tietävän kuinka tärkeä minulle olet, kuinka olennaisesti voit auttaa sen henkilön
luomisessa joka minä olen. Jos vain tahdot.

Haluathan, sillä sinä yksin voit murtaa sen muurin, jonka takana vapisen.
Sinä yksin voit poistaa naamioni.
Sinä yksin voit vapauttaa minut paniikin ja epätoivon varjomaailmasta, yksinäisyyteni eristyssellistä.
Ethän kulje ohitseni. Jumalan tähden, älä kulje ohitseni.

Pysähtyminen ei ole sinulle helppoa. Mitä lähemmäksi minua tulet, sitä sokeammin lyön takaisin,
sillä vankka vakaamus omasta arvottomuudesta tekee muurit paksuksi.
Taistelen juuri sitä vastaan, jonka eniten haluaisin puolelleni voittaa...

Mutta minulle on kerrottu, että rakkaus on voimakkaampi kuin kaikki maailman muurit ja tähän
perustuu toivoni.
Yritäthän murtaa muurini lujin, mutta hellin käsin, sillä ymmäräthän, haavoittuvainen olen
lapsen lailla.

Saatat ihmetellä kuka oikein olen.
Olen ihminen jonka tunnet oikein hyvin, sillä olen jokainen mies ja jokainen nainen jonka
tielläsi kohtaat.
OLEN SINÄ ITSE.
(Sharon Millerin paatosta teille)



Jaska Meskus

[Mika.Sutinen]

Mulle oikeastaan riittää aika pitkälle molemmin puoleinen kunnioitus. Minun ei tarvitse pitää opettajastani eikä hänen tarvitse pitää minusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opettaja kohtelee minua tasaveroisesti muihin harrastajiin nähden, tietää mitä tekee, tekee itse samoin kuin pyytää oppilaitaan tekemään, on nöyrä eikä puhu pahaa muista harrastajista, opettajista tai muista lajeista. Opettajan tulee olla myös sanansa mittainen mies tai nainen ja ahkera harjoittelija. Nämä ovat tietysti samoja ominaisuuksia joita vaadin itseltäni.

Esimerkiksi HJJ:ssa tiukkaa salikuria perustellaan kunnioituksella. Minusta asialla ei ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa, eikä pokkurointi ole muuta kuin opittu ja opetettu tapa joka lajiin kuuluu. Kunnioitusta voi osoittaa lukemattomilla muillakin tavoilla, jotka mainitsin yllä. En erityisemmin pidä tai ole pitämättä tiukasta salikurista jatkuvine kumarteluineen jne, mutta ei se ole toisaalta minulta poiskaan joten samapa tuo minulle.

On todella iso plussa jos opettaja on lämmin, ulospäinsuuntautunut, rento, ja huumorintajuinen. Se keventää mukavasti tunnelmaa, ja kumma kyllä, se näkyy myös tekniikassa lisääntyneenä rentoutena ja sulavuutena.

EDIT: En yleensäkään kunnioita opettajia vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Kunnioitus on ansaittava, eikä siihen nyt niin ihmeitä vaadita. Sama koskee tietysti minua, en oleta opettajan kunnioittavan itseäni ennen kuin olen osoittautunut sen arvoiseksi. Opettajalta tämä edellyttää hyvää lajiosaamista ja moitteetonta käytöstä, minulta oppilaana taas em. käytöksen lisäksi halua oppia ja kuunnella nöyrin, avoimin mielin.

[Aleksi T]

Olisiko se salikuri myöskin (tai enemmänkin) kunnioitusta lajia kohtaan ja sitä "tapahtumaa", kun lajia harjoitellaan. Ainakin mulla judo-aikoina toimi hyvin ne alkukumarrukset ja muodollisuudet ikään kuin huomion herättäjänä ja mielen tyhjentäjänä, että juuri nyt mikään muu ei ole tärkeää kuin judo ja sitä eletään täysillä seuraavat 60-90 min.

[Mika.Sutinen]

Aleksi, tuo on kyllä totta myös HJJ:n kohdalla. Tiukka salietiketti pitää huolen siitä, että treeneissä keskitytään olennaiseen, se hyvä puoli siinä eittämättä on.

[Aihki]

Tiukka salietiketti pitää huolen siitä, että treeneissä keskitytään olennaiseen, se hyvä puoli siinä eittämättä on.

Hmmm... myös siitä, että kun kukaan ei tajunnut mitä sensei sanoi ja tarkoitti niin asiasta ei voi puhua kun seuraava kommentti on: "tämä ei ole marttakerho, turpa kii." Tosin hyvä opettaja tunnistaa tämän nopeasti ja asia korjataan. Toisaalta uusi harjoittelija tarvii sitä neuvoa ...

Suo siellä ja vetelä täällä ...

Ei se HJJ:n etiketti ongelma ole jos on hyvä opettaja, sama lie pätee muuallakin. Auktoriteetistaan epävarma opettaja sen sijaan saa tuhoa aikaiseksi, tosin pätee lajissa kuin lajissa.

[Mika.Sutinen]

HJJ:n salietiketti on varmaan aika off topic, mutta olen harjoitellut sekä leppoisalla salikurilla että tiukemmalla. Pidän enemmän leppoisammasta meinigistä vaikkei minulla mitään asenneongelmaa ole tiukempaa salikuria vastaan. Lajissa lajin tavalla, kaikista asioista ei kuitenkaan tarvi olla sensein kanssa samaa mieltä, ja näin saadaankin palattua takaisin aiheeseen. Minulle on erittäin tärkeää myös se, että opettaja hyväksyy sen ettei oppilas ole eikä tarvitsekaan olla kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä vaan omaan ajatteluun jopa rohkaistaan.