Henkisten ominaisuuksien kehittäminen

[Lohikäärmepallo]

Otsikosta tuli kyllä heti niin raflaava, että se voisi melkein olla alkeiskurssijulisteesta. Ihan oikea asia tässä on kuitenkin mielen päällä, johon toivoisin saavani hiukan valotusta. En ala omaa väkivaltakäytöstäni ihan perinpohjaisesti ruotia, mutta jossain vaiheessa aloin pelätä väkivaltaa niin paljon, että jo sen uhka sai polvet lyömään loukkua ja pään täysin jäähän. Sellaisen reagoinnin vaarat ovat melko ilmeiset, joten aloin tietoisesti hankkiutua tilanteisiin, joissa joudun kohtaamaan väkivallan uhkaa ja suunsoittoa. Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia ja miettiä toimintastrategioita väkivaltaisiin tilanteisiin sillä ajatuksella, että saan tarvittaessa käyttöön osaamiseni ja voimani. Harjoitukset tuntuvat toimivan juuri niin kuin niiden pitääkin, olen päässyt uhrin mentaliteetista jonnekin enemmän väkivallantekijän mielenmaiseman suuntaan. Moraali on tietysti tärkeä, ettei vahingossa ala käyttäytyä kuin ne huligaanit, jotka omassa mielessä vihollisina näyttäytyvät.

Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että nyt kun uskallusta on enemmän ja estoja on vähemmän, myös pinna on lyhentynyt selvästi. Välillä huomaan suorastaan toivovani, että joku antaisi syyn käydä päälle. Viime aikoina on käynyt niin, että suhtautumisessa toisiin ihmisiin ei ole kauheasti löysää. Joskus hyvin pienikin ärsyke saa paineen nousemaan nollasta sataan ja tekisi mieli ruhjoa lihaa ja katkoa luita. Kukkoilevat juppipojat, rajojaan kokeilevat teinit ja sikamaiset alkoholin ja huumeiden ammattilaiset ovat muutaman kerran jo ihan viimeisen viikon sisällä saaneet kierrokseni nousemaan nollasta sataan, järki on vielä voittanut kuitenkin.

Nopea kiihtyminen haittaa kuitenkin arvostelukykyä ja tappeleminen vasta-aiheet ovat kyllä ihan tiedossa. Ei tässä nyt ihan neljän seinän sisällekään viitsisi jäädä sen takia, että ihmiset alkavat ärsyttää järjestään. Olen pohtinut, että jos tämän aggression koettaisi polttaa loppuun treenaamalla. Sitä vaan vähän mietin, että millä tavalla sen tekisi. Mistä saisi sellaiset hermot, että kestäisi tätä hemmetin apinalaumaa.

[Candy]

lopeta treenaminen jos se aiheutta tollaisia tunteita, sulla ei ole oikeutta käydä kenenkään kimppuun.

[nomad]

Kävi tuo vaihe meikäläiselläkin, pidin taukoa ovelta hetken aikaa kun alkoi olla pinna liian lyhyt. Mulla se meni ohi kun priorisoin elämistä vähän uudestaan, nyt fiilis on varsin yhdentekevä noita perustolloja kohtaan. Lähinnä toivoo, ettei nyt satuttaisi itseään pahemmin hosuessaan.

[T-T]

Otsikosta tuli kyllä heti niin raflaava, että se voisi melkein olla alkeiskurssijulisteesta. Ihan oikea asia tässä on kuitenkin mielen päällä, johon toivoisin saavani hiukan valotusta. En ala omaa väkivaltakäytöstäni ihan perinpohjaisesti ruotia, mutta jossain vaiheessa aloin pelätä väkivaltaa niin paljon, että jo sen uhka sai polvet lyömään loukkua ja pään täysin jäähän. Sellaisen reagoinnin vaarat ovat melko ilmeiset, joten aloin tietoisesti hankkiutua tilanteisiin, joissa joudun kohtaamaan väkivallan uhkaa ja suunsoittoa. Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia ja miettiä toimintastrategioita väkivaltaisiin tilanteisiin sillä ajatuksella, että saan tarvittaessa käyttöön osaamiseni ja voimani. Harjoitukset tuntuvat toimivan juuri niin kuin niiden pitääkin, olen päässyt uhrin mentaliteetista jonnekin enemmän väkivallantekijän mielenmaiseman suuntaan. Moraali on tietysti tärkeä, ettei vahingossa ala käyttäytyä kuin ne huligaanit, jotka omassa mielessä vihollisina näyttäytyvät.

Ongelmaksi on kuitenkin tullut se, että nyt kun uskallusta on enemmän ja estoja on vähemmän, myös pinna on lyhentynyt selvästi. Välillä huomaan suorastaan toivovani, että joku antaisi syyn käydä päälle. Viime aikoina on käynyt niin, että suhtautumisessa toisiin ihmisiin ei ole kauheasti löysää. Joskus hyvin pienikin ärsyke saa paineen nousemaan nollasta sataan ja tekisi mieli ruhjoa lihaa ja katkoa luita. Kukkoilevat juppipojat, rajojaan kokeilevat teinit ja sikamaiset alkoholin ja huumeiden ammattilaiset ovat muutaman kerran jo ihan viimeisen viikon sisällä saaneet kierrokseni nousemaan nollasta sataan, järki on vielä voittanut kuitenkin.

Nopea kiihtyminen haittaa kuitenkin arvostelukykyä ja tappeleminen vasta-aiheet ovat kyllä ihan tiedossa. Ei tässä nyt ihan neljän seinän sisällekään viitsisi jäädä sen takia, että ihmiset alkavat ärsyttää järjestään. Olen pohtinut, että jos tämän aggression koettaisi polttaa loppuun treenaamalla. Sitä vaan vähän mietin, että millä tavalla sen tekisi. Mistä saisi sellaiset hermot, että kestäisi tätä hemmetin apinalaumaa.

Luulisin ymmärtäväni täysin mitä tarkoitat.

Itse olen viimeaikoina varsinkin antanut mennä.

Vetoketju auki, kaljamaha, penkkihauis, omasta mielestään nokkela vittuilija painoi nuoren tarjoilijatyttösen perään keittiön puolelle ja otti tarjoilijaa reilusti molemmilla käsillä perperistä kiinni.

Äijää sattui naamaan, nilkkoihin, sormiin ja nukahtikin välillä.

Itse olin ja olen vastuussa seurauksista, ja olisin hyväksynyt kaiken mitä mahdollisesti olisi tapahtunut tai miten minut tulevaisuudessa tästä oltaisiin sanktioitu.
En kadu, enkä katuisi. Koska joku sisällä sanoo, että näin pitää mennä.

Aineita ja viinaa vetänyttä kaveria pyysin kohteliaasti kaksi kertaa poistuun antaen myös oman tilan ja ajan, tallustelin odotteleen ovelle. jätkä tulee nyrkit kädet nyrkissä puhisten hammastenvälistä "nyt kuolee pipari portsari"
Tästä kaverista toivon, että se nenä murtui. Hyväksyn asian.

Mitähän mä koitan sanoa. hmm...
Moralisoijia riittää.Valinta on omas.

Ps. Mua helpotti vähän kun pidin pari viikonloppua lomaa.

edit. Samantien ot
anteeksi.

[T-T]

Sen verran pitää kyllä lisätä tähän lauseeseen

tai miten minut tulevaisuudessa tästä oltaisiin sanktioitu.

että puolustaisin kyllä itseäni.

Tosin kaverin oikeustaju menee sillain, että tulee todennäköisesti hakeen revanssin joskus.

[Lohikäärmepallo]

Ei se nyt niin kauas mennyt, T-T, oma ratkaisusi on ollut että kun jokin sopivan käytöksen raja ylittyy, on ihan oikein katkaista tilanne voimalla. Periaatteessa sen sortin väkivallan itsekin voin hyväksyä. Tuollaiset kuvailemasi siat ovat saaneet jo tarpeeksi mahdollisuuksia oppia ihmisten tavoille eikä jäljellä ole kuin sen näyttäminen mitä seuraa, kun oppi ei ole mennyt kaaliin. Poken hommat on mulla olleet nyt jonkin aikaa tauolla, teen satunnaista keikkaa välillä. Se työ ei ole oikein meikäläistä varten, eikä se varsinaisesti ihmisrakkauttani ole lisännyt.

Jonkin verran olen miettinyt sitäkin, että miten suosittu harrastus riidanhaastaminen ja örveltäminen olisi, jos se suunsoitto ja tökkiminen johtaisi aina kunnon tappeluun.

[Lasse Candé]

Näkisin että entiset estot ja nykyinen ihmisinho ovat yhteydessä toisiinsa. Pitää oppia kunnioittamaan ihmisiä, itsensä mukaanlukien. Juuri vastaliike siihen ettei ole kunnioittanut itseään tuo helposti mukanaan sen ettei kunnioita enää muita, kuten toisaalta vastaliike siihen että säikähtää ettei enää kunnioita muita tuo mukanaan sen että tekee itsensä kunnioittamisen vaikeaksi. Rajoja ja rakkautta.

Tee mitä tahansa että näet ihmiset mukavampina ja et koe rajoittavasi sillä itseäsi. Maailma ei ole sinä vs muut.




Saisikohan tähän jonkin otsikon joka tekee pesäeroa noihin henkinen kehittyminen kamppailulajeissa jne ketjuihin ja joka kuvaa aihepiiriä (josta näyttää eroteltuna jo ihan kivasti juttuakin löytyvän)? Esim "Paraneminen ihmisvihasta ja ei-toivotusta lyhytpinnaisuudesta" tai "Paraneminen ei-toivotusta lyhytpinnaisuudesta" tms? Mitäs Dragonball olet mieltä noista tai keksitkö jotain parempaa?

[V. R.]

Jos teet mielikuvaharjoituksia aggression ja kamppailuvaihteen herättelemiseksi, tee myös toisinpäin, eli koita onnistua myös de-eskaloimaan ittes. Eiks?

[KungFuMiäs]

Itselläni ei ole niin paljoa elämänkokemusta että voisin tähän sanoa mitään tyhjentävää. Mutta sen haluan kertoa että nämä on asioita joita ihmisen on hyvä kohdata, se ei ole ratkaisu että lopettaa treenin ja muuttaa suuntaa, koska silloin ei koskaan tule kohtamaan tätä. Kun sen kohtaa niin siihen löytyy ajan myötä jokin ratkaisu ja tuloksena on tasapainoisempi ja onnellisempi ihmiskokonaisuus. Liikaa näkee näitä jotka tukahduttaa ja pakoilee itseään, se tulee sitten esille muilla ikävillä tavoilla kuten voi nähdä erityisesti isosta osasta keski-iän ylittäneiden suomalaisten kyynisyydessä, katellisuudessa, sellasta kieroutunutta läheisvihaa ym. ym.

[nomad]

Kyynisyys on vaan katsontakanta, ei sinänsä hyvä eikä paha. Kukin tyylillään.

[KungFuMiäs]

Kyynisyys on vaan katsontakanta, ei sinänsä hyvä eikä paha. Kukin tyylillään.

Toki toki. Mutta paljon näkee oikeasti henkisesti ongelmaisia ihmisiä työelämässä, kyynisyys on yksi oire sielä muiden asioiden joukossa. Joskus tuntuu että 2/3 kaikista ( esim.) toimistotyöntekijöistä jotka ovat olleet työelämässä pidempään kuin 20 vuotta ovat sekaisin päästä. Ja mikä pahinta on että nämä ihmiset nähdään nykypäivän yhteiskunnassa normaaleina, vaikka henkinen terveys on ihan kuralla. En tiedä miten tämä enää tähän liittyy, mutta pääsinpäs avautumaan

[marcus]

Muiden urpoilu tuppaa ärsyttämään vähemmin kun tajuaa miten urpo sitä itse osaa pahimmillaan olla. Tai ei ehkä ärsytä vähemmin, mutta sitä antaa anteeksi enemmän, ja ehkä se oma satunnainen urpoilu ei enää pänni yhtä paljoa. Niinkuin eräs opettajani joskus totesi "ei kannata olla kauhean ankara itselleen"... Siihen vois lisätä, ettei oman onnellisuuden vuoksi kannata sitä olla muillekaan.

[obmijoy]

Muiden urpoilu tuppaa ärsyttämään vähemmin kun tajuaa miten urpo sitä itse osaa pahimmillaan olla. Tai ei ehkä ärsytä vähemmin, mutta sitä antaa anteeksi enemmän, ja ehkä se oma satunnainen urpoilu ei enää pänni yhtä paljoa. Niinkuin eräs opettajani joskus totesi "ei kannata olla kauhean ankara itselleen"... Siihen vois lisätä, ettei oman onnellisuuden vuoksi kannata sitä olla muillekaan.

NOIN se juuri on.

Mielestäni.

ja kun se ei pänni enään niin paljon on taas helpompi antaa anteeksi helpommin ja syvemälti.

mutta se suvaitsevaisuus ja riidankohteenaolemisen sivuttaminen on hankalaa sillä kaikki me olemme vajaavaisia ja emme toisiamme parempia.

Vaikka tuon tajuaa ONSE vaan hankalaa.
Itse en ymmärrä auktoriteetteja vastaan nousevia mälkyttäjiä sillä en käy määrääjiä vastaan itse, en ole koskaan käynyt. Siksi en enään viitsi hankiutua ovelle kun ne jotka ei usko ei usko vaikka voimakeinoista halvaantuisivat tai vaikka muutuisivat "michael Jacksóniksi" eli tietyihin ei mikään riitä paitsi elämä, joka riistää heiltä häröilyjen kautta kaiken mielekkyyden elämästä ja johdattaa ennenpitkään itsemurhaan joko suoraan tai välilliseen.

Siksi en siedä koska olen kateellinen. Jos minun on toteltava käskijöitä miksi heidän ei tarvi totella minua, vaikka olen asianmukaisesti varustettu ja valtuutettu työhöni.
Väitän tottelevani auktoriteetteja... olen nuorempana vaarantanut liikenteessä usein ja se on se oma akilleenkantapääni mistä olen yhtä idiootti ja härö niinkuin nuo minua siepovat elämäntapaNulkut.

Kun kirjoitan että kukaan ei ole parempi toista...etc jne. tarkoitan, että siinä on todellakin perää.
Se jos joku soitaa poskea ja yrittää lyödä kännissä portsaria ei ole edes kunnon rikos, siihen verrattuna kun 19v idiooti eli allekirjoittanut vetää auton kylkeen ja aiheuttaa ketju härdellin, jossa meina tulla ruumiita, mutta onneksi ei tule ja vammatkin ovat ihmeen kautta uskomattoman pieniä.
Yksi autoista meinasi mennä ja lähes menikin kaitestaläpi ja olisi tippunut sillalta moottoritielle 8m matkan ja kuvitella voi mitenkä autot olisivat siellä kimpoileet kuin dominonapulat tai ...

Niin ei ollut tahallista ei mutta Wittu olihan mulle opetettu autokoulussa, että risteystä lähestytään varovasti ja katsotaan tarkkaan... eli aivan yhtä witun idioottivirhe kuin on joka viikonlopuinen epäkunnioittava käytös kanssaihmisiä kohtaan. Omat ajotapani olivat vain vaaralisempia. Eli mun ei kannata osoitella sormella ketään.

On siis asioita jotka ovat minulle suojeluksen merkkejä, jotta pääsin koeteltavaksi oville 14vuodeksi.
Tehtäväni oli kai ottaa sitä Baskaa vastaan, jotta sisällä itsensä malttamattomiksi juoneet asiakkaat eivät olisi joutuneet tekemään murhia. Ja se yksi ainoa tapaus jonka vuosiensaatossa laskimme läpi silmien henkilökunnankin tahdosta aiheutti sen ainoan kuolemantapauksen. Murphy on kyllä lakinsa punninnut... huh huh.

Malttia lohikäärmepallo tee kaikkesi hallitaksesi itsesi, sillä jonkin tarkoituksen vuoksi sinullakin nyppii.
Hallitse itsesi ja seuraavat haasteet ovat mehukaampia. Mutta muista kehittyminen on myös suvantokohtia ja eheytymisen kausia. Taukoile ja eheytä itsesi. Mitä eheämpänä ja vakaampana säilyt, sitä kovemmat haasteet ja hedelmät.

Mitä korkeammalle pääset agressiossa ja mitä syvemmälle rauhoittumisen taidossa sen kovempia juttuja sulle elämä eteen kuljettaa. Tää vuoden poliisi Leo Gulsted vai mikä se oli ...? vois olla tässä asiassa aika mielenkiintoinen jututettava luulisin.

Ehkä karate do-kirja runoisaan sisälsi jotain näihin liittyviä juttuja. Tarvis ehkä lainata ja lukea lävitte viellä näin aikuisenakin.

En tunne tätä asiaa ja tämä on haastava minullekin.
Poken työ aukaisee pandorran-arkun, joka pakottaa itsetutkiskeluun.

Tää ei sitte oo mitään nuoleskelua. Kiitos eräälle Aittomäelle, sillä hänen kauttaan niille, jotka ovat oleet vain vähän baskoissa paikoissa; aukeaa ikkunaa siihen kannattaako noihin paikoihin ja elämäntapoihin liikaa perehtyä ja riitääkö pelon ja olemisen hallinta sekä missä kohtaa kannatta rajoittaa. Kiitos myös Huuskolle ja Mjölnir :lle ja Arsonsa:lle ja monelle mulle. Tää taitaa olla suomen ainut saitti, jossa voi lukea pitkälti asiaa ja ei aina asiaa. Muilta saitelta kun löytyy vain ehdotoman asiatonta huutelua. Niin ja kiitos itelles kun nostit tän esiin. on hyvä asia pohtia kaikille asiakas palvelijoille jotka ovat räkimisen kohteena.





Kirjoitin varmaan noi nimet väärin on huono nimimuisti.
Asiota kuuluu käännellä asiansa ja itsensä sekä aihepiiriin käsityskyvyn omaavien ihmisten kanssa.

Juomiset on juotava hilpeästi hilpeässä hengessä päätyen hilpeisiin tilanteisiin jne...

Puhtaalla kemialla eli selkeässä ja raitiissa mielentilassa tapahtuu seuraava... Purkava, Eheytävä ja Rakentava työ tehdään rauhallisessa ja ymärtävässä keskustelun ilmapiirissä.
Ymmärtävä ilmapiiri myös kopauttaa tarvittaessa, sanoilla ohjaten huomaamaan omiakin virheitä. Ymmärrys ei ole sama kuin kaiken salliva myötäily.

Ihminen oppii kääntelemään ja vääntelemään suhtautumistapoja ja toimintamallejaan elämäsä aikana, ja aika usein vanhuuttansa paremmilla ja kehityneemillä tavoilla. Joskus toki kehitys on päinvastaista, mutta silloin yksilössä riipuvuudet ovat kehittyneet vahvemmiksi ja kriisit on upotettu/hukutettu syvemmälle... johtaa ÄÄRITAPAUKSISSA usein kuolemisen kolmiyhteyteen ellei ole jo johtanut eli yksilö tapetaan, tapaa tai tappaa itsensä.

Näin ystävälleni kävi ja hänellä oli vain taustalla kriiseinä 20v vanha isänsä itsemurha, 15v vuotta jatkunut riipuvuuden positiivinen kehitys riippuvuuden kannalta ja osakeen omistajien edunvuoksi työn siirtyminen Kiinaan sekä läheinen joka tuki negatiivisesti vaikka tiesi riskit (tuon isän itsemurhan). Tiesin tuo jo hänen juttujen perusteella 5kk aikaisemmin, että Tappamisen3-yhteys napsahtaa sanoinkin siitä... ei auttanut.

Jokainen joka osaa pelata shakkia tai ymärtää domino efektin tietää jatkon... lasten yms. osalta.

Minä en sitä tiedä sillä en ole rouvaa jututtanut tuskimpa haluaisi jutellakkaan.

Huom. ei se oikeassa elämässä mene aina niinkuin dominonappuloilla eli ehkä heilläkin alkaa loppuelämä sujua hyvin. Toivotaan niin sillä mikäänhän ei ollut tahallista vaan kaikki oli elämää.

Ihmiset tekevät aina parhaansa syy-seuraus suhteiden unohtamisessa tai vakavasti ottamisessa. Tämä aiheuttaa matemaattisen kaavan uusiutumisen. Rakkaus ja välittäminen estäisi kaavan ainaisen toistumisen. Niin heikko kuin ihminen on, niin vahva ihminen myös on. Rakkaudettomuus saa kuolemaan tai ainakin kiumaan ja katkeroitumaan, ja se tieto, että rakastaa tai on jollekin tärkeä vaikka vain lapselleen, saa jaksamaa. Vaikka siellä granaatikuopassa, kun vihollinen on seitsenkertainen ja jäljellä on enää yksi panos.
Niin se vaan onnensoturi pääsee yhden panoksen turvin 5m eteenpäin ja saa käsiinsä torrakon jossa täysi lipas... otta lippan ehjään aseeseensa ja ... eikös me eletä itsenäisessä maassa.?

Eli aina kannattaa tehdä parhaansa ja periksi ei saa antaa...

Onni suosii hyvin valmistautunutta ja luoja autta ahkeraa elikäs vie virvoittavien vesien jne.
olise sun luojas Crom, Odin tai vaan jumala.


Taas tää juttu karkas... voi walhala

[AriJ]

Jos teet mielikuvaharjoituksia aggression ja kamppailuvaihteen herättelemiseksi, tee myös toisinpäin, eli koita onnistua myös de-eskaloimaan ittes. Eiks?

Itse koitan - saamani esimerkin mukaan - treeneissä aina suorituksen jälkeen, jossa on juuri murjonutrunnonutvääntänytrepinyt toista treenaajaa niin ikävästi kuin uskaltaa, saada kasvoilleni hymyn. Ettei jää se "angsti" päälle, vaan pitäisi pystyä siirtymään nollasta sataan ja takaisin aikalailla nopeasti.

Tämän näen osaksi esoteerisen budhismin, Mikkyôn, Kuji-kiri ja Kuji-in ajatusmaailmaa.

[Lohikäärmepallo]

Mielenkiintoisia vastauksia. Otsikoksi laitoin tuon henkisesten ominaisuuksien kehittämisen, sillä minusta se taistelutahdon luominen on ihan yhtä oleellinen osa treeniä kuin sen hallitseminenkin. Tuo itsensä de-eskaloiminen nauratti, mutta niinhän se tietty menee, että samoilla konsteilla millä taistelutahtoa on luonut, on mahdollista myös kehittää vastakkaiseen suuntaan toimintamalleja. Pitäisi vaan sitten suhteellisuudentajun ja jonkin muun minkä kautta löytää motivaatio siihen rauhantyöhön.

Kamppailulajeilla pitäisi olla jokin yhteys kamppailemisen kanssa. Olen kieltänyt ihan suoraan aloittelevia treenaajia pyytämästä anteeksi, jos osuvat minuun vahingossa kun treenataan tappelemista. Turha sitä on säikkyä, jos vähän tulee osumia, se ikään kuin kuuluu asiaan. Jos ei leikkiosumia salilla kestä, ei kestä oikeita osumia missään. Mahdollisesti tuossa treenitilanteessa tapahtuvassa tappelun harjoittelemisessa saattaa olla yksi keino jolla voisi olla mahdollista harjoitella omaa kontrollia. Nyt kun asiaa miettii, niin oman opettajan kanssa puhuminen ei ole välttämättä huono ajatus sekään.

Lupasin juuri tutulle järkkärifirman esimiehelle, että voin taas syksymmällä seisoskella ovilla ja narikoissa viikonloppuisin. Jos vaikka tulisi tarvetta sellaiselle inhimilliselle asenteelle.