KungFuMiäs kirjoitti:
G12 kirjoitti:
Tarvitaan määrää jotta siitä voisi jossakin välissä mahdollisesti kehkeytyä laatua. Laatu siis voi syntyä vain määrästä, mutta se ei itsessään takaa laatua, eikä laatu ole vakio. Tämän oivaltaminen on oleellinen asia. Mainittu sahaaminen kun voi näyttäytyä ulkopuoliselle tarkastelijalle silkkana sahaamisena. Tämä havainto kuitenkin kertoo enemmän mainitusta tarkastelijasta ja tavasta nähdä ja kokea asioita, kuin itse tarkasteltavasta asiasta. – Sahaajalle toistaminen voi näyttyäytyä ajan myötä sisäisesti rikkaana ja moniulotteisena sisäisenä opettajana.
Sehän myös riippuu millaista laatua haetaan. Monesti näkee että ei haeta kovin laadukasta tekemistä, riittää että se toimii jotenkuten. Ei ole sitä tarvetta tehdä asiaa vaivattomammin ja hakea sitä korkealaatuista tekemistä.
Kommentoin, koska lainasit kirjoittamaani.
Vastine:
En yllä olleessa viestissäni puhunut sanallakaan mitään toimivuudesta – sinä tulkitsit minun puhuvan toimivuudesta, mikä näin sanallisella tasolla on tyyppiesimerkki siitä, mitä tarkoitin kirjoittaessani, että
"havainto kuitenkin kertoo enemmän mainitusta tarkastelijasta ja tavasta nähdä ja kokea asioita, kuin itse tarkasteltavasta asiasta".
Tämä sama siis pätee myös fyysiseen tekemiseen, eli ihminen mieluusti näkee vain sen mitä haluaa tai odottaa näkevänsä, koska tarkasteltavalle kohteelle (teko tai tässä tapauksessa siis kirjoitelma) on annettava merkitys. Ja juuri tässä merkityksenannossa mennään mielestäni pieleen. "Sahaamiseen" tulisikin mielestäni suhtautua ei niinkään väline-, vaan ennenkaikkea itseisarvoollisesti, arvottamatta. Tämän arvottamattomuuden kautta harjoitettava asia saattaa - jos sille ja itselle antaa mahdollisuuden - ajan ja toistojen myötä avautua, jolloin sahaamiseen tulee ns. sillä hetkellä "järkeä". Kussakin tällaisessa "järjenhivenessä" on kyse vain laajempaan aikaikkunaan osa-aikaisesti tarkasteltaviksi pysäytetyistä osaprosessin osista, ei mistä lopullisesta toimivuus-lopputulemasta. Toisin sanoen, laatu ei ole vakio siksi, että sen kohdekaan ei ole vakio.
Toimivuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä mainittujen aikaikkunaan pysäytettyjen yksittäisten osaprosessin osien kanssa. Eivät atomipomminkaan yksittäiset osat itsekseen poksahtele, oikein koostettuina ja kasattuina niillä voi kuitenkin saada paljon tuhoa aikaiseksi. Sahaamisessa onkin pitkälti kysymys henkilökohtaisten ominaisuuksien perustutkimuksesta. Tuotekehitys tapahtuu erillä tavalla. Lopputuotteen mahdollinen kulutus omallaan, joskin toivottavaa on, että papatti ei poksahda.
Antautumalla prosesille sen ehdoilla voi kenties saavuttaa kaipaamansa. Pyrkimys kontrolloida ja tehdä tekemiseen vaikuttavia päätelmiä asiasta jota ei ymmärrä (koska sitä vasta pyrkii oppimaan) on mielestäni nurinkurin marssijärjestys joka ei valitettavasti sovi monenkaan pirtaan tässä kontrollia, nopeutta ja individuaalisuutta korostavassa ajassa ja paikassa.
Yhtä kaikki yllä mainitsemani näkemys on subjektiivinen enkä väitä, että se olisi totta koska en pysty sitä perustelemaan. Minulle se on kuitenkin objektiivista totta siksi, että koen asian näin. Joku muu kokee sen varmasti erillä tavalla ja yhtä subjektiivisesti objektiivisena totena, niinkuin tietysti pitääkin. - Omaan tekemiseen tulee luottaa, jotta se voisi kantaa.
Sahaamisessa on kyse sisäisestä kokemuksesta. Sellaista ei voi toiselle välittää. Siksi koen, että asian jatkokäsittely on osaltani turhaa enkä näin muodoin osallistu mahdolliseen jatkokeskusteluun.