Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Keskustelua itsepuolustuksesta

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Ylipotkijat: TimoS, Totte, JanneM, Mjölnir, Tyttö

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 15633
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 472 kertaa
Tykätty: 203 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#286

Viesti Lasse Candé » elo 13, 2010, 01.03

L.K. kirjoitti: Tekopyhä? Jaa..ei ainakaan meillä kukaan ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä kun on selitetty miksi tehdään niin (eli veitsiä ei ojenneta käteen jne.).

Se on hyvä niin. Pääasia lienee että harjoittelee itselleen sopivalla tavalla. Idea on erottamisessa tekniikasta. Ei siinä miten sen tekee. Minä koen omalla kohdallani että se että kumartuilee laittelemaan veistä lattialle tuhlaa niin paljon aikaa että siitä saattaa tulla rutiiniin muuten kiirettä. Kun on kiirettä, tekniikat yhdistyvät. Niinpä minä uskon omalla kohdallani viivyttelyyn, etäisyyskontrolliin ja tiedostamiseen lähes ainoana järkevänä erottelutapana. Lyhyesti siis, uskon että veitsen asettamisessa lattialle on se vaara mitä sillä yritetään poistaa, mutta erilaisessa teknisessä muodossa. Ja vaikkei kukaan sitä veistä laittaisikaan tositilanteessa maahan, saattaa mieli henkisesti viedä ihmistä siihen suuntaan jopa tositilanteessa. Saattaa tulla kevyttä kumaraa tms. Taipumusta. Toki kaikki tämä riippuu siitä miten tuo asia harjoitellaan fyysisesti, pään sisällä ja ihmisestä muutenkin.

Olen viimeaikoina jonkin verran täällä jauhanut siitä miten ei aina ole takuita että harjoite harjoittaa asiaa johon pyritään ja varsinkin sitä että joillain ihmisillä ne harjoittavat asiaa paremmin. Omalla kohdallani pidän veitsen laittamista lattialle paperilla hyvänä juttuna. Jollain muulla se varmasti toimii hyvin myös käytännössä ja on ehkä jopa järkevin tapa harjoitella. Tärkeintä on se mitä sillä ajetaan takaa.
Tätä takaa-ajamista kai tällä tarkoititkin? :
Tajuaminen on tärkeää toki, siinä tulee taas juuri se että asiat selitetään hyvin.

Minusta kylläkin tuo ajankäyttö-aspekti huonojen tapojen avulla on taas vähän huono homma. But that´s just me. :)
Kuitenkaan ei puhuta minusta mistään dramaattisista aikasäästöistä..?
Tämä riippuu siitä mitä harjoitellaan. Jos kyseessä on pieni osasuoritus, esim jokin tähän esimerkkiin sopiva kaato (joita kyllä on), on mahdollista kaataa ja nostaa ylös, kaataa ja nostaa ylös... ja säästää hemmetisti aikaa, harjoitellen sitä oleellista asiaa kaadossa monilla toistoilla. Sitten taas kun kaadon laittaa kontekstiin, esim osaksi jotain skenariota ja jatkotekniikat perään, ei enää kannata kiirehtiä. Mutta itse kaadoissa ja vastaavissa on fiilis ja oikeanlainen kehonjalostus tärkeitä. Nämä harjoittuvat paremmin kun nostaa kaverin ylös ja saa enemmän toistoja. Sama voi koskea esim aseenriistoja, mutta toki näissä on vaara suurempi.

Sellainen joka tiedostaa vaarat ja omaa itsekriittisyyttä siitä ettei nyt sittenkin aja vahingossa epätoivottuja juttuja selkärankaan voi harjoitella nopeammin.



Clancy B. kirjoitti: sellainen tuntuma olisi että jos joku "meistä" joutuu teräaseella uhatuksi tai jopa hyökkäyksen kohteeksi, ja veitsi päätyisi omaan haltuun jossain vaiheessa tilannetta, niin enpä usko että kukaan ojentelee sitä takaisin hyökkääjälle/uhkaajalle.
Entäs ampuma-ase? Mjölniriltä kun kyselin tyyliin että "eikös joskus ollut jossain tapahtunut näin?", taisi hän valaista että niin on tapahtunut monta kertaa eri puolilla maailmaa. Muistatko Mjölnir tapauksia?
Sen uskominen ei ole ollenkaan vaikeaa. Olen itse kokenut harjoittelussa että asiat jäävät tavaksi. Sen takia pitää tiedostaa näitä juttuja ja on hyvä jos harjoittelutavat ovat järkevät. Esim ns seremoniallisissa harjoitusmuodoissa viivyttelyineen saa tällaisia asioita eroteltua ja jännitteet elämään. Tämäkin tosin on viimekädessä harjoittelijasta kiinni.

Itse harjoittelin yksikseni meidän alku-tapahtuma-loppu -peruskuvion huolella ja rauhallisesti silloin kun opettelin meidän alkupään perusparitekniikoita. Ennen sitä harjoitusta oli niin vaikeaa tehdä "seremoniallisesti" kokemattomien kanssa ja meni arpomiseksi. Harjoitellessa yksikseni teknistä osuutta, laitoin sen myös seremonialliseen kontekstiin "henkisenä varjonyrkkeilynä" ison osan ajasta ja itseluottamus tekemisessä kasvoi ja koko hommaan tuli fiilistä. Tekniikatkin sujuivat paremmin sitten parin kanssa.

Vetäjänä näen kyllä miten epävarmuus muodollisuudessa heijastuu sinne tekniikkaan ja tiedänhän tämän omastakin menneisyydestä. Koska vetäjänä en voi luottaa siihen että muut harjoittelisivat mainitsemallani tavalla, olen teettänyt (tilanteen kysynnän vuoksi) erittäin simppeliä paritekniikkaa, joka nostaa sitä ympäröivän muodon suurempaan rooliin. Vieläpä siten että ensiksi toistettiin tätä simppeliä tekniikkaa itsenäisenä, jotta homma sujuu vieläkin mutkattomammin.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan


Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 21
Viestit: 8451
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 39 kertaa
Tykätty: 56 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#287

Viesti DeusVult » elo 13, 2010, 01.37

Lasse Candé kirjoitti: Muuten tuossa ei oikein ole järkeä. Tai sitten vain minä en ymmärrä sitä. Minusta tuntuu että olet hieman väistellyt vastaamista tähän, koska olen näin kauan joutunut kysymään.
hUOH. Minulla on edelleen sellainen fiilis, että kirjoitan ihan samaa viestiä kuin jo pari sivua sitten. No menköön. Eli vaikka sellainen, että molemmat harjoittelijat asettuvat vastakkain tietyn ennalta sovitun etäisyyden päähän toisistaan. Hyökkääjä urahtaa matalalta "hoiiiiiiii!" ja "hyökkää" takakäden shomen-uchilla kohti vastustajan otsalohkoa. Puolustaja väistää, ja vie paikalleen jähmettyneen hyökkääjän ikkuylla mattoon. Sama toistetaan 45 000 kertaa, ilman minkäänlaista varianssia. Tämä on epäkamppailullista, eikä valmenna nykypäivän käytännön ip-tilanteisiin yhtä tehokkaasti kuin nimenomaan sitä varten suunniteltu harjoittelu.

TSM:sta sinänsä ainakaan minä en ole puhunut mielestäni tässä ketjussa mitään.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 30
Viestit: 88792
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: Pilates, HIIT
Sivulajit: Girya, Yin-jooga
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 555 kertaa
Tykätty: 212 kertaa
Viesti:

Keskustelua itsepuolustuksesta

#288

Viesti Mika » elo 13, 2010, 01.40

Varmasti kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tuollainen harjoittelu ei yksinään valmista tappelukseen. Vaan onko oikeasti paljonkin lajeja, joissa ei tuosta koskaan edetä elävämpään harjoitteluun? Vai onko kyse enemmänkin yksittäisistä seuroista tai opettajista?

Kysymys ei ole retorinen vaan ihan rehellinen.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 15633
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 472 kertaa
Tykätty: 203 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#289

Viesti Lasse Candé » elo 13, 2010, 02.44

DeusVult kirjoitti: Eli vaikka sellainen, että molemmat harjoittelijat asettuvat vastakkain tietyn ennalta sovitun etäisyyden päähän toisistaan. Hyökkääjä urahtaa matalalta "hoiiiiiiii!" ja "hyökkää" takakäden shomen-uchilla kohti vastustajan otsalohkoa. Puolustaja väistää, ja vie paikalleen jähmettyneen hyökkääjän ikkuylla mattoon. Sama toistetaan 45 000 kertaa, ilman minkäänlaista varianssia.
Missä tällaista on? Toki ymmärrän että tuo 45000 on liiottelua, mikäli tarkoitat harjoitussessiota, mutta minun on vaikea arvata minkäkokoista lukemaa tarkoitat, eli mitä oikeastaan tuossa kuvailet? Oletatko että opettaja on kovinkaan asiansa osaava ellei mitään varianssia tai kontekstiopetusta ole? Siis sen lajin asian? Jos jossain todella tällaista on, niin mitä tekemistä sillä on minkään ketjussa käsiteltävän tai varsinkin silloin käsitellyn asian kanssa ellei tällaista voida yleistää tai ellei sillä ole tekemistä TSM:n kanssa? Onko tällaisessa lajissa sanottu että kyseinen tapa on erittäin tehokas tapa harjoitella itsepuolustusta? Miksi tiedustelit tuollaista siinä kohtaa ketjua, etkä esim ko lajin opettajalta jossain muualla? Eli siis, mitä tekemistä tiedustelullasi oli minkään kanssa? (Tätä kai Mikakin vähän tiedustelee...)

Jonkin verran minä ja muut koitettiin selittää muodollisista harjoitteista aiempana ketjussa siellä missä puhuttiin gyakuzuki-hyökkäyksistä. Mikset silloin kysellyt enempää vaan katosit ketjusta? Mitä niistä kaikista selostuksista mitä siellä tarjottiin muodolliselle harjoittelulle perusteluksi et ymmärtänyt?

Voiko tuosta sinun esimerkistäsi yleistää mitään mihinkään suuntaan, esim kaikkia tai monia perinteisiä lajeja kattavaksi? Uskotko että kärjistävä tapasi kuvailla harjoitteita, jossa osoitat ettei ole edes kiinnostusta ymmärtää harjoittelutapaa, ei palvele kovin hyvin sitä että pointtisi menisi perille kenellekään? Varsinkin kun vielä kirjoitat sen tarkoituksella epätodeksikin... Sen sijaan siitä jää edelleen kuva että välttelet avointa keskustelua asiasta ja haluat pitää kiinni omista käsityksistäsi, joissa luultavasti on jonkin verran virheellisyyttäkin.
Tuosta seuratasolta löytyvästä osaamattomuudesta olenkin jo puhunut aiemmin...

Sinulla on oikeus pitää käsityksistäsi kiinni, mutta teet hallaa keskustelulle, mikäli yrität niiden pohjalta keskustella muiden kanssa joustamattomasti ja sitten vaieta kun sinulle vastataan.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 10680
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 64 kertaa
Tykätty: 53 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#290

Viesti flammee » elo 13, 2010, 05.55

Kari Aittomäki kirjoitti: No, tuo video ei ollu mulle tuttu.
Ilm amerikkalaisia keskitason harrastajia ottamassa tuntumaa.. johonkin.
Ulkona, epäröivä hyökkäys, tekninen taso verrattain hakusalla vaikka trendikästä lukkopainia haetaanki
Mikan pointti ei tainnut olla että se bjj siinä videolla olisi ollut noloa, vaan se yellow bamboo, eli se on pitkälti huijauslaji, jossa uskoteltiin että huutamalla voi torjua hyökkäyksen. Lajia markkinoidessa käytettiin sinänsä näyttäviä videoita siitä kuinka huutamalla kohtijuoksevaa porukaa lakoaa hyökkäyssektorilta.. Määrittelisin enemmän new age -kategoriaan kuin kamppailulajeihin.
[youtube][/youtube]

http://www.yellowbamboo.net/index_en.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

What is yellow bamboo?

Yellow Bamboo is a personal development, healing and white magic association founded in Singaraja Bali with over 33´000 members world wide.

The purpose of Yellow Bamboo is to create the necessary power within you to achieve whatever positive outcome you desire.
The benefits with Yellow Bamboo are that you learn very powerful methods of healing, self-development and protection.

On the first level of training you learn basic healing and protection techniques.

To advance to the next level usually takes about 2 months of serious practice.

The First Level of Yellow Bamboo is offered for FREE tryout over the web

Click here for the FREE Level 1 Video instructions

If you have any questions please E-mail me at: peter@yellowbamboo.net


Kovin tyypillistä new age/markkinointi -matskua siis.

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 22897
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 35 kertaa
Tykätty: 215 kertaa
Viesti:

Keskustelua itsepuolustuksesta

#291

Viesti Mjölnir » elo 13, 2010, 06.45

Lasse Candé kirjoitti: Entäs ampuma-ase? Mjölniriltä kun kyselin tyyliin että "eikös joskus ollut jossain tapahtunut näin?", taisi hän valaista että niin on tapahtunut monta kertaa eri puolilla maailmaa. Muistatko Mjölnir tapauksia?
Jos en aivan väärin muista, niin olen kuullut tämän kolleegalta Yhdysvalloista, Australiasta ja Ranskasta. Ranska ei ollut paikalliselta kuultua, vaan joltain kiertävältä opettajalta, joka kertoi, että Ranskassa olisi ollut myös tapaus.

Krav Maga Globalin porukat ovat tutkineet tuhansia tapauksia siitä, mitä on tapahtunut, miten hyökkääjä on toiminut, miten hyökkäyksen kohteeksi joutunut on reagoinut jne. kun tekniikoita ja taktiikoita on kehittety.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Kuvake
Tyttö
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 7287
Lauteille: Huhtikuu 2007
Paikkakunta: Kirkkonummi
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: Judo
Takalajit: Defendo, Karate (shorinji-ryu)
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 0

Keskustelua itsepuolustuksesta

#292

Viesti Tyttö » elo 13, 2010, 09.45

Lasse Candé kirjoitti: Minä koen omalla kohdallani että se että kumartuilee laittelemaan veistä lattialle tuhlaa niin paljon aikaa että siitä saattaa tulla rutiiniin muuten kiirettä. Kun on kiirettä, tekniikat yhdistyvät. Niinpä minä uskon omalla kohdallani viivyttelyyn, etäisyyskontrolliin ja tiedostamiseen lähes ainoana järkevänä erottelutapana. Lyhyesti siis, uskon että veitsen asettamisessa lattialle on se vaara mitä sillä yritetään poistaa, mutta erilaisessa teknisessä muodossa. Ja vaikkei kukaan sitä veistä laittaisikaan tositilanteessa maahan, saattaa mieli henkisesti viedä ihmistä siihen suuntaan jopa tositilanteessa. Saattaa tulla kevyttä kumaraa tms. Taipumusta. Toki kaikki tämä riippuu siitä miten tuo asia harjoitellaan fyysisesti, pään sisällä ja ihmisestä muutenkin.
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, niin hauskasti päätelty, että veitsi (tms.) kumarrutaan asettamaan lattialle. Toki sanot viimeisessä lauseessa, että riippuu, miten asia harjoitellaan. :D

Itse ainakin tiputan veitsen (enkä omille tai parin varpaille, vaan johonkin sivuun). Joskus väline tulee heitettyä pidemmällekin, mutta ne ovat satunnaistoistoja, koska kieltämättä toistot "hieman kärsivät", jos välinettä saa aina hakea toiselta puolelta salia.

Mielestäni tämä aseesta luopuminen tällä tavoin tehtynä edesauttaa myös harjoitteita, joissa tilapäisvälineestä (tms.) pitää luopua. Se ei nimittäin ole mitenkään automaattista, vaan tilapäisvälineessä "saatetaan roikkua", vaikka se jo pikemminkin haittaa tekemistä kuin auttaa sitä.

Saa jatkaa. Aiheesta. :smt003
Krav Maga 1998 > ja Judo 2006 >
KMG Instructor: Self Defence, Kids & Teens, Combat & Fighting, VIP, Women
Ammattivalmentaja
Method Putkisto ja MP Pilates -ohjaaja
Kahvakuulaohjaaja

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 22897
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 35 kertaa
Tykätty: 215 kertaa
Viesti:

Keskustelua itsepuolustuksesta

#293

Viesti Mjölnir » elo 13, 2010, 09.53

Tässä on esimerkki siitä, miten olen ehdollistunut aseen pudottamiseen, mikäli sitä ei voi itse käyttää:

Olimme sopineet tasokokeessa, että poikkeuksena normaaliin harjoitteluun, emme heitä asetta pois, vaan annamme sen toiselle käteen, että saadaan vähän nopeammin tehtyä toistot tekniikkaosiossa. Taktiikkaa testattaessa sitten toimitaan, kuten on harjoiteltu. Käsiinhän se meni :) Muistin tasan yhden kerran tehdä päätöksen antaa ase takaisin käteen...

Tässä videossa ei siis testattu taktiikkaa, vaan lähinnä teknistä lähestymistapaa eri ongelmiin, mutta tässä näkyy tuon oma ehdollistumiseni olemaan antamatta asetta toiselle käteen.

[youtube][/youtube]
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 14
Viestit: 5175
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 237 kertaa
Tykätty: 184 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#294

Viesti Ile » elo 13, 2010, 13.00

Kari Aittomäki kirjoitti: Kaikkinäämunviritelmät opettamispuolella on kariutunu siihen, että en oikeesti osaa hahmottaa kuten tervepäiset. .
Kun olet jo tässä julkista riistaa ja tarpeeksi paksunahkaista lajia... niin katsotaan saisimmeko avattua lisää viittaustani, että perinteisissä lajeissa opetetaan "kovia juttuja koville jätkille".

Olikohan sitten nämä sun kiukkarijutut vai mitkä treenit, joista on sanottu tyyliin, että puolet jengistä ei tullu enää toisiin treeneihin tai jotain...

Oli nyt oikeesti miten oli, niin tunnistanet (perinteisen) kamppailun piirissä sen ilmiön, että heti kättelyssä aletaan kattoon kenessä on ainesta. Ja jos mukana on vielä kilpailemisen aspekti niin homman ja koko sen kulttuurin fokus on melko luonnollisesti niissä kovissa ja lahjakkaissa. Vastaava juttuhan se on esim. yleisemminkin kilpaurheilussa.

Eikä ideanani ole dissata tuota lähestymistapaa, sehän toimii tietyissä jutuissa ja lienee joidenkin asioiden saavuttamiseen ainoa mahdollinen tie, tavallaan itsestään selvä lähestymistapa. Ja tapahtuu ihan reilun pelin hengessä.

Mutta tämä liittyy nyt siihen mitä olen tuosta "modernista ip-ajattelusta" yrittänyt sanoa. Sen näkökulmasta ei ole kiinnostavaa se, minkälaisia huippuyksilöitä (kilpailijoita, portsareita, henkivartijoita) harjoittelu tai "laji" tuottaa, vaan ennemminkin se, kuinka paljon ja missä asioissa kuka tahansa - vaikkapa se nössöinkin peruskurssille tulija - voi itseään itsensä puolustamisen saralla kehittää.

Eli jos opetetaan itsepuolustusta niin oikeasti mietitään, että mikä kaikki siinä oikeesti voi olla vaikeeta. Tämä kovis - nössö jaotteluhan on tietysti naiivi, mutta käytän sitä valottaakseni noita aika merkittäviä eroja pedagogisissa lähestymistavoissa ja opetuksen sisällöissä.

Jos nyt esimerkiksi on niin kuin sanoit, että valtava enemmistö ei tahdo kuulla "kadun varjoisammasta puolesta", niin sehän tosiaan on sitten vain yksi ip-opetuksen haasteista. Se että nöyrästi mietitään, miten sitä realismia pikkuhiljaa opetetaan sille tynnyrissä kasvaneelle pelokkaalle, joka tulee peruskurssille ja ilmoittaa haluavansa oppia itsepuolustusta. Eikös tällainen tyyppi haastavuudessaan ole ihan unelmaoppilas? ;) Ottelijaksi, portsariksi, katujen putsaajaksi tms. hän ei toki olisi unelmaoppilas.

Disclaimer: älkää edelleenkään lukeko niin, että mun mielestä kaikki perinteinen on vain "koville jätkille" osastoa jne... totta kai tässä kuvataan ilmiötä kärjistysten kautta.

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 21
Viestit: 8451
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 39 kertaa
Tykätty: 56 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#295

Viesti DeusVult » elo 13, 2010, 14.26

Lasse Candé kirjoitti:
DeusVult kirjoitti: Eli vaikka sellainen, että molemmat harjoittelijat asettuvat vastakkain tietyn ennalta sovitun etäisyyden päähän toisistaan. Hyökkääjä urahtaa matalalta "hoiiiiiiii!" ja "hyökkää" takakäden shomen-uchilla kohti vastustajan otsalohkoa. Puolustaja väistää, ja vie paikalleen jähmettyneen hyökkääjän ikkuylla mattoon. Sama toistetaan 45 000 kertaa, ilman minkäänlaista varianssia.
Missä tällaista on? Toki ymmärrän että tuo 45000 on liiottelua, mikäli tarkoitat harjoitussessiota
En tarkoittanut yhtä harjoitussessiota, vaan oikeastaan sitä koko "urakehitystä".

niin mitä tekemistä sillä on minkään ketjussa käsiteltävän tai varsinkin silloin käsitellyn asian kanssa ellei tällaista voida yleistää tai ellei sillä ole tekemistä TSM:n kanssa? .... Miksi tiedustelit tuollaista siinä kohtaa ketjua, etkä esim ko lajin opettajalta jossain muualla? Eli siis, mitä tekemistä tiedustelullasi oli minkään kanssa?
Niin, mitä tekemistä millään on minkään kanssa? Olet kysynyt tätä ketjun aikana jo niin monta kertaa - vastakysymyksenä melkein jokaiseen viestiini, että rehellisesti sanonottuna en ymmärrä enää ollenkaan mitä ajat takaa. :smt102

Jonkin verran minä ja muut koitettiin selittää muodollisista harjoitteista aiempana ketjussa siellä missä puhuttiin gyakuzuki-hyökkäyksistä. Mikset silloin kysellyt enempää vaan katosit ketjusta?
Se sinun viestisi, jossa selitit muodollista pariharjoittelua omassa lajissasi, oli jostain syystä jäänyt huomaamatta.

Eli siis ilmeisesti Sinun lajissasi muodollinen paritekniikka on - itseäsi lainaten - "ponnahduslauta" vapaaseen harjoitteluun, ja sparriharjoitteluun? Jos näin on, niin sehän on kiva kuulla. Olette siis ymmärtäneet, että pelkällä koreografialla ei saavuteta samaa käytännön osaamisen tasoa (ainakaan samassa ajassa) kuin vapaammalla treenillä (jossa siis oletan niiden mainitsemieni etäisyys, ajoitus, vastustajan reaktiot jne. olevan läsnä)?

Ihan mielenkiinnosta, mikä se on lajisi muuten on? Joku karate ilmeisesti?

Voiko tuosta sinun esimerkistäsi yleistää mitään mihinkään suuntaan, esim kaikkia tai monia perinteisiä lajeja kattavaksi?
Löysin tuolta aikaisemmin sinun itsesi antaman määritelmän "perinteiselle lajille":
Tosin omasta mielestäni lajista tulee perinteinen esimerkiksi jossain siinä vaiheessa kun sen tarkoitus alkaa hahmottua ja laji alkaa löytää harjoitusmuotoja. Siis siinä vaiheessa kun näihin ei enää tule koko jutun muuttavia muutoksia.
Tuon mukaanhan esimerkiksi historiallinen miekkailukin (tai tarkemmin moni sen osa-alue) on perinteinen laji. Voisiko olla, että olemme keskustelleet koko ajan täysin eri asioista?

Oli miten oli, pidän edelleen kiinni siitä ajatuksesta, että modernia ip-tilannetta varten valmentautuu parhaiten treenaamalla modernia ip-lajia. Ilmeisesti joissain perinteisissä lajeissa (kuten historiallisessa miekkailussa ;)) voidaan päästä lähelle (tai ollaan lähellä) sitä samaa harjoitteluajatusta kuin moderneissa ip-lajeissa, mutta täysin samaan pisteeseen on vaikea päästä muuttamatta lajin harjoittelusta jotain oleellista - ja eikö perinteisestä lajista tulekin moderni, jos sitä muutetaan muistuttamaan enemmän modernia ip-lajia?
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 15633
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 472 kertaa
Tykätty: 203 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#296

Viesti Lasse Candé » elo 13, 2010, 14.45

Tyttö kirjoitti: Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, niin hauskasti päätelty, että veitsi (tms.) kumarrutaan asettamaan lattialle. Toki sanot viimeisessä lauseessa, että riippuu, miten asia harjoitellaan. :D
En minä ole päätellyt että veistä kumarrutaan laittamaan lattialle missään erityisessä paikassa. Minä vain sanoin etten itse tykkää tavasta. Olen kokeillutkin sitä koska en ole halunnut ainoana puutanton mukanapitäjänä metelöidä parkettilattialla. (Eräällä leirillä olen kysynyt opettajalta luvan käyttää ensimmäisellä kerrallani ja olen myöhemmillä leireillä olettanut että se on yhteisössä OK. Enempää huomiota en ole halunnut itseeni vetää. Muut harjoittelivat kuvioita ilman veistä.) Siinä mielessä se on ollut ainoa tapa itseltäni toimittaa niissä tilanteissa veitsi maahan. Tatamillakaan en ole sitten heitellyt. Usein on jengiä aika lähellä treenaamassa ja jos on jokin kaato, ei ole kivaa että puutanto pomppii siinä jaloissa tai selän alla.

Yritin ainakin olla tarkka siitä että kirjoitusasu olisi korostanut että puhun omakohtaisesta kokemuksesta enkä vaikkapa mistään lajiyhteisöstä. Minähän en esim mistään moderneista lajeista tiedä juuri mitään enkä täten voi kovin vakavastiotettavasti kritisoidakaan näitä.

Itse ainakin tiputan veitsen (enkä omille tai parin varpaille, vaan johonkin sivuun). Joskus väline tulee heitettyä pidemmällekin, mutta ne ovat satunnaistoistoja, koska kieltämättä toistot "hieman kärsivät", jos välinettä saa aina hakea toiselta puolelta salia.
Tätä ajankäytön problematiikkaa yritin itsekin tuoda esiin. Jos tekisin tuontyyppistä harjoittelua tuohon tahtiin, mitä Mjölnir teki videolla, en kokisi että harjoitusratkaisut ja itse suoritus erottuisi riittävästi. Varmaan kokeneemmilla ajat sitten lyhenevät. Lisäksi en voi sanoa tietäväni harjoitteen tarkoitusta. Mjölnirin tekstin perusteella kun esim veitsen annossa oli tarkoitus kompromissata ajan takia, varmaan sama juttu koskee koko tilannetta? Eli harjoitellaanko yleensä pidemmillä tekniikanväleillä? Ns tauoilla?

Mielestäni tämä aseesta luopuminen tällä tavoin tehtynä edesauttaa myös harjoitteita, joissa tilapäisvälineestä (tms.) pitää luopua. Se ei nimittäin ole mitenkään automaattista, vaan tilapäisvälineessä "saatetaan roikkua", vaikka se jo pikemminkin haittaa tekemistä kuin auttaa sitä.

Saa jatkaa. Aiheesta. :smt003
Taas mitään tai ketään kritisoimatta haluan korostaa että kaikissa harjoitusratkaisuissa on se vaara että ratkaisut sekoittuvat harjoitteisiin. Veitsen heittelykin saattaa luoda taipumusta tai tavan. Pahimmassa tapauksessa heittää veitsen paikkaan mistä joku toinen poimii sen ja hyökkää kimppuun. Vaikka veitsi pudotettaisiin tai heitettäisiinkin, niin ellei se kuulu varsinaiseen harjoitteeseen, sekin täytyy siitä erikseen erottaa. Omalla kohdallani tämä erottaminen vaatii aikaa, rauhottumista ja etäisyyttä. Näiden jälkeen taas koen että voin jo tiedostamalla myös antaakin veitsen yhtä hyvin.
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Clancy B.
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 3386
Lauteille: Kesäkuu 2009
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Keskustelua itsepuolustuksesta

#297

Viesti Clancy B. » elo 13, 2010, 15.39

Kari Aittomäki kirjoitti: Hyvä keskustelu.
Mikan viimeiseen.. Ei ole huonoja lajeja.
Aina sielä on joku idea.
Mä koen haastavana kaivaa sieltä sofistikaation/herkuttelun/minkätahansa takaa sen varsinaisen kipinän, onpi vähä niinku olevinaan avain tai silta tai jotain..
Kaskun Kaikkinäämunviritelmät opettamispuolella on kariutunu siihen, että en oikeesti osaa hahmottaa kuten tervepäiset.
Tämän ketjun aihepiiriä, lähinnäkai.

En vaan saa puetuksi koko tietämääni sellaseks.. joksikin.
En edes tälläiällä ole saanut hahmotettua jotta valtava enemmistö tahtoo pelata pelejä eikä tahdo kuullakkaan siitä kadun varjoisammasta puolesta.
Mua on aina ihmetyttäny miksei.
Katu on kuitenki se kolmannekskovin koeponniste.

ettei tulisi ohitetuksi;
1. murha
2. sota
3. katu

Mjölnir; polvipotkusi jäävät far away. Tuohan on juuri sitä mitä mielestäni ei pitäisi tehdä, harjoituksissa. Liikerajoitus.
Lasse Candé kirjoitti: Entäs ampuma-ase? Mjölniriltä kun kyselin tyyliin että "eikös joskus ollut jossain tapahtunut näin?", taisi hän valaista että niin on tapahtunut monta kertaa eri puolilla maailmaa. Muistatko Mjölnir tapauksia?
Sen uskominen ei ole ollenkaan vaikeaa. Olen itse kokenut harjoittelussa että asiat jäävät tavaksi. Sen takia pitää tiedostaa näitä juttuja ja on hyvä jos harjoittelutavat ovat järkevät. Esim ns seremoniallisissa harjoitusmuodoissa viivyttelyineen saa tällaisia asioita eroteltua ja jännitteet elämään. Tämäkin tosin on viimekädessä harjoittelijasta kiinni.

Itse harjoittelin yksikseni meidän alku-tapahtuma-loppu -peruskuvion huolella ja rauhallisesti silloin kun opettelin meidän alkupään perusparitekniikoita. Ennen sitä harjoitusta oli niin vaikeaa tehdä "seremoniallisesti" kokemattomien kanssa ja meni arpomiseksi. Harjoitellessa yksikseni teknistä osuutta, laitoin sen myös seremonialliseen kontekstiin "henkisenä varjonyrkkeilynä" ison osan ajasta ja itseluottamus tekemisessä kasvoi ja koko hommaan tuli fiilistä. Tekniikatkin sujuivat paremmin sitten parin kanssa.

Vetäjänä näen kyllä miten epävarmuus muodollisuudessa heijastuu sinne tekniikkaan ja tiedänhän tämän omastakin menneisyydestä. Koska vetäjänä en voi luottaa siihen että muut harjoittelisivat mainitsemallani tavalla, olen teettänyt (tilanteen kysynnän vuoksi) erittäin simppeliä paritekniikkaa, joka nostaa sitä ympäröivän muodon suurempaan rooliin. Vieläpä siten että ensiksi toistettiin tätä simppeliä tekniikkaa itsenäisenä, jotta homma sujuu vieläkin mutkattomammin.
aivan sama mikä väline. Ammattilainen on ammattilainen.
Regard your soldiers as your children, and they will follow you into the deepest valleys; look on them as your own beloved sons, and they will stand by you even unto death.

Sun Tzu

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 15633
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 472 kertaa
Tykätty: 203 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#298

Viesti Lasse Candé » elo 13, 2010, 15.50

DeusVult kirjoitti: En tarkoittanut yhtä harjoitussessiota, vaan oikeastaan sitä koko "urakehitystä".
OK. Esitin niin monta kysymystä että ehkä päällimmäisin ajatus jäi vähän hämärän peittoon. Vastaatko sitten mielummin Mikan kysymyksiin joissa jotakuinkin minunkin pääpointti on tiiviimpänä...


Niin, mitä tekemistä millään on minkään kanssa? Olet kysynyt tätä ketjun aikana jo niin monta kertaa - vastakysymyksenä melkein jokaiseen viestiini, että rehellisesti sanonottuna en ymmärrä enää ollenkaan mitä ajat takaa. :smt102
Tiedustelemasi harjoittelumenetelmän yleistettävyysastetta jotakin lajiryhmää koskevaksi. Taas se varmaan tulee paremmin esiin kun vastaat Mikan kysymyksiin. Minä olen ehkä ollut vähän liikaa asian tiimoilta äänessä.


Eli siis ilmeisesti Sinun lajissasi muodollinen paritekniikka on - itseäsi lainaten - "ponnahduslauta" vapaaseen harjoitteluun, ja sparriharjoitteluun?
Totta kai. Sen takia sitä kutsutaan harjoitteluksi eikä päämäärän toistamiseksi.


Jos näin on, niin sehän on kiva kuulla. Olette siis ymmärtäneet, että pelkällä koreografialla ei saavuteta samaa käytännön osaamisen tasoa (ainakaan samassa ajassa) kuin vapaammalla treenillä (jossa siis oletan niiden mainitsemieni etäisyys, ajoitus, vastustajan reaktiot jne. olevan läsnä)?
En oikein suostuisi uskomaan että edes on mitään pelkkää koreografiaa missään lajissa missä tämä ei ole nimenomainen tarkoitus. Toki tämä riippuu siitä kuinka syvänä käsitteenä koreografia ymmärretään. Lajini harjoittelu on suunniteltu lajin omissa tavoitteissa kehittymiseen. Siksi en lähtisi vertaamaan toiseen lajiin missä on muut tavoitteet tai painopisteet. Lajini ei yleisesti markkinoi itseään itsepuolustuslajina. Voi toki olla että joku on joskus mainostanutkin.

Pointti tässä on kuitenkin se että täytyy ymmärtää että metodi on metodi. Ei päämäärä. Varmasti tätä ei ihan kaikissa "modernien perinteisten lajien" seuroissa ymmärretä.

Sehän on selvää että harjoitteet kehitetään harjoittamaan jotakin tiettyä asiaa tai useampaa. Juttu menee siinä vaiheessa mönkään jos asioita ei enää tiedetä. Silloin muuttuu yleensä näkyväkin muoto. Sinun kirjoitteluissasi on hieman sellainen kaiku että taustallaoleva ajatus olisi enemmän sen kaltainen että harjoitteet olisivat tyyliin tulleet joltain jumalalta ja sitten ihmiset yrittävät ratkoa tätä mysteeriä. Voin toki ymmärtää väärin, mutta kun sanot "pelkkä koreografia", tämänkaltainen ajatus tulee väistämättä mieleen. Ehkäpä vielä tarkennat tätä?


Ihan mielenkiinnosta, mikä se on lajisi muuten on? Joku karate ilmeisesti?
Sanotaan vaikka näin. Kuitenkin pariharjoittelutapamme tulee vahvemmin japanilaisesta perinteestä. Tyyli on Wado.


Löysin tuolta aikaisemmin sinun itsesi antaman määritelmän "perinteiselle lajille":
Tosin omasta mielestäni lajista tulee perinteinen esimerkiksi jossain siinä vaiheessa kun sen tarkoitus alkaa hahmottua ja laji alkaa löytää harjoitusmuotoja. Siis siinä vaiheessa kun näihin ei enää tule koko jutun muuttavia muutoksia.
Täytyy olla tarkkana. Lajista voi ajatella tulevan tuossa vaiheessa (uutena lajina) perinteinen, mikäli asiaa niin halutaan katsoa. Määritelmä tuo kuitenkaan ei ole, sillä lajin perinteisenä säilyminen on eri asia. Tätäkin olen yrittänyt selittää siellä aiempana. Muutenkin suuresti pyöristävällä ilmaisulla "esimerkiksi jossain siinä vaiheessa" halusin tuoda esiin että kirjoittamani on vain ajatus tai idea - ei määritelmä.


Tuon mukaanhan esimerkiksi historiallinen miekkailukin (tai tarkemmin moni sen osa-alue) on perinteinen laji. Voisiko olla, että olemme keskustelleet koko ajan täysin eri asioista?
Minusta tuntuu että olemme. Minä olen puhunut erittäin paljon TSM-ketjun alkuperäisistä lähtökohdista ja monet muut sitten käsittääkseni modernien lajien lähtökohtien lähtökohdista. Lisäksi alan olemaan vakuuttunut että sinä viittaat vain joihinkin seuroihin tai opettajiin jotka arvataksesi teettävät vain toistoja kun minä korostan että on muoto ja sisältö ja kohtaamasi on luultavasti joko huonoa opetusta, puuttellista kokemusta sinulta tai koreografinen laji. Historiallisesta miekkailusta taas en tiedä mitään.

Oli miten oli, pidän edelleen kiinni siitä ajatuksesta, että modernia ip-tilannetta varten valmentautuu parhaiten treenaamalla modernia ip-lajia.
Minulle on vieläkin vähän epäselvää mitä moderni ip-tilanne tarkoittaa, mutta lajinvalintakysymystä olenkin jo käsitellyt aiempana. Päälähtökohtana se että vastaus riippuu tavoitteista (esim sisältö ja käytettävä harjoitusaika) sekä henkilöstä. Taisin jopa mainita että uskoakseni joillekin persoonille urheilu voisi olla paras tapa mikäli puhutaan sopivasta ajasta.


ja eikö perinteisestä lajista tulekin moderni, jos sitä muutetaan muistuttamaan enemmän modernia ip-lajia?
Vastaus tähän riippunee vastaajasta, mutta itse näkisin että asia riippuu muuttajasta ja muuttamistavasta. Jos alkuperäinen ajatus jää ja paketti jalostuu, on laji perinteinen. Jos vanha ajatus hylätään on laji moderni. Tämäkään ei ole mikään määritelmä. Eikä välttämättä enää liity aiheeseenkaan..
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Ôari
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 12361
Lauteille: Tammikuu 2005
Tykännyt: 131 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#299

Viesti Ôari » elo 13, 2010, 16.06

Lasse Candé kirjoitti: Sehän on selvää että harjoitteet kehitetään harjoittamaan jotakin tiettyä asiaa tai useampaa. Juttu menee siinä vaiheessa mönkään jos asioita ei enää tiedetä. Silloin muuttuu yleensä näkyväkin muoto. Sinun kirjoitteluissasi on hieman sellainen kaiku että taustallaoleva ajatus olisi enemmän sen kaltainen että harjoitteet olisivat tyyliin tulleet joltain jumalalta ja sitten ihmiset yrittävät ratkoa tätä mysteeriä. Voin toki ymmärtää väärin, mutta kun sanot "pelkkä koreografia", tämänkaltainen ajatus tulee väistämättä mieleen.
Minulle tulee tuosta "pelkkä koreografia" heitosta mieleen, että opetellaan vain sitä muotoa, kuin se muoto tehdään, tarkalleen, prikulleen, aina samalla tavalla, minkään sitä muuttamatta.

Opetellaan muotoa kontra opitaan muodosta....
______________________

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 15633
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 472 kertaa
Tykätty: 203 kertaa

Keskustelua itsepuolustuksesta

#300

Viesti Lasse Candé » elo 13, 2010, 16.12

Samaa pointtia tarkoitan. Tosin hämmästelen minkäkaltaisena DV näkee näiden ns itsetarkoituksellisten muotojen syntyhistorian? Alunperin itsetarkoituksellisina?


Clancyn viimeistä en ymmärtänyt...
You may say that I'm a dreamer
But I'm not

- John Lennon

Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 kurkkijaa