Hertzyscowic kirjoitti:
Kyseessähän oli nimenomaan nämä järkyttävän pituiset toistosarjat. Olen itsekin huomannut että en pysty mätkimään mitsejä samalla sarjalla mitenkään pitkään ilman että aivot puutuvat.
Kiitos tarkennuksesta. Ymmärsin väärin.
Joskus on hyvä vähän haastaa jaksamista niin vartalo kehittyy. Väsyneenä tulee esiin uusia juttuja. Kuitenkin tietty mielekkyys on varmasti hyväksi. En tiedä mikä on optimaalinen tapa harjoitella. Itse olen vastaavasta mitsiharjoittelusta oppinut kantamaan käsiäni koko vartalolla, mikä parantaa otteluasentoa huomattavasti. Pistarien pitely ja niiden lyöminen on about samanarvoista.
Tässä on myös tärkeää erottaa harjoittelu valmistautumisesta. Se että "aivot puutuisivat" ei vielä suoranaisesti tarkoita että harjoittelu olisi huonoa. Se vain tarkoittaisi sitä että heti sen jälkeen olisi vähän heikommilla. Mutta viiveellä voi tulla hyötyäkin.
Itse uskon varioimiseen. Tekniikasta opitaan paljon mukavalla analyysillä ja toisaalta epämukavammilla sessioilla. Uskoisin että käyttämällä näitä vuorovaikutuksessa, ja tottakai testimenetelmiä kuten sparraamista, saa optimaalisen tuloksen. Tavallaan elementtejä näistä jokaisesta kolmesta pitää olla kaikissa kolmessa harjoittelumuodossa. Rankkudesta ja ottelusta pitää yrittää löytää mukavuutta ja niin rankan kuin kevyenkin pitää olla otteluun tms valmistavaa. Aina on myöskin tärkeää olla piittaamatta rankkuudesta mahdollisimman paljon eli ei laiskotella vaikka tehdään kevyesti.
Uskon että se miten paljon kenenkin pitää näitä tehdä vaihtelee elämäntilanteen ja ihmisen mukaan. Suuri osa ei osaa analysoida sillä tavalla että vuorovaikutuksellisuus kehittyy, ellei ole vuorovaikutusta. Pitää olla taustoja ottelemisesta tai muusta harjoittelusta. Olen täällä monesti sanonut että muusikot osaavat treenata, kun ymmärtävät että treenaaminen on sitä että toistamalla yhtä juttua pyritään kehittymään jossain muussa.