Nöyryys vs. kriittisyys / skeptisyys

[Kari Aittomäki]

Onko tämä samaa ajatusmaailmaa kuin mistä joskus kirjoitit, että pitäisi niihin vastustajan vahvoihin puoliin kiinnittää huomiota ja sitä ajattellen rakentaa se game plan?

Ei tulis tuhlata aikaa negaatioihin. Oikeestansa ikinä.
Jos pööpöilee heikolla jäällä ja ajattelee "kestää se, kestää se.."
Silloin todella kävelee heikoilla jäillä kun kuvittelee että toiveajattelulla on jotain vaikutteitta reaalimaailman tapahtumisiin.

Mutta, jos menee sinne samoille jäille ja otta huomioon realiteetit...
Okei, ohut jää mutta takana pakkasyö, virtakohta mutta mulla on lumikengät..
Oddsit on hyvät jos mä saan liikeen pidettyä yllä ja paino jakautuu tasasesti.

ja eiku mokoman suon yli että heilahtaa.
Pohjan poikana vaan.


Kyse ei ole niinkään pelisuunnitelmasta kuin ihan aidosta ja virnuilevasta, pelottomasta realismista.
Tää ois nyt se tilanne, katotaas miten kanootti kulkee.

"Kritiikki" ei palvele realismia, vain minäkuvaa.
I do my wanking in other areas.
Myllyttelyssä se voi maksaa pahaarahaa.

[nassesetä]

Treenitilanteessa onkin nähdäkseni kokonaisuuden kannalta parasta, että mölyt pidetään mahassa ja yritetään nöyrällä asenteella keskittyä itse asiaan. Kyllähän pa$kojakin opettajia on (joka alalla). Osa ei osaa mitään, osa ei osaa jotakin osaa ja osa on huonoja tiedonvälittämisessä, vaikka taitoa löytyisikin.

Silti asiallisestikin esitetty kritiikki joukon edessä on aina hyökkäys henkilöä ja tämän asemaa vastaan. Kysyä saa ja pitää, mutta vaikka vastaukset eivät tyydyttäisikään, ei porukan edessä ole mielekästä aloittaa vänkäämistä. Kahden kesken tilanne on eri, mutta silloinkin voidaan kysyä mitä hyötyä on siitä, että kykenee toiselle todistamaan hänen metodinsa olevan kamppailulliseti huono/puutteellinen?

Ehkä on parempi pitää tieto itsellä, koittaa muokata omaa treeniään tehokkaammaksi ja hienovaraisilla vihjeillä koittaa saada toisessakin heräämään itsekritiikkiä, koska sehän vasta palkitsevaa (tuskaistakin joskus) onkin, että saa sen ahaa-elämyksen. Tietojen ja arvojen pakkosyöttäminen on yleensä aina huono vaihtoehto. Väittäjänkin kannalta tätä voidaan pitää huonona, koska ego paisuu, tiedon vastaanottokyky kapenee ja elämä jää köyhemmäksi.

On myös syytä erottaa kritiikki lajin periaatteita ja toteutustapaa kohtaan. Wado-keskustelussa oman kritiikkini ydin on ollut siinä, että mielestäni eritoten karateliiton wado on liiaksi irronnut juuriltaan ja osittain jämähtänyt liiaksi paikoilleen. Tiedän tosin, että treenivuoteni huomioonottaen olen ollut ehkä liian äänekäs ja voi olla, että marmatukseni hävettää ajan kuluessa entistä enemmän.

Kari, muistaakseni wadoketjussa myötäilit aikalailla airaktin näkemyksiä, joissa hän suoraan antoi ymmärtää ettei anna Klemolan metodeille paljoakaan arvoa. Nyt vaikuttaisi olevan eri ääni kellossa.

[Poista käyttäjä 3276]

Kyse ei ole niinkään pelisuunnitelmasta kuin ihan aidosta ja virnuilevasta, pelottomasta realismista.
Tää ois nyt se tilanne, katotaas miten kanootti kulkee.

"Face the facts. Then act on them. It's the only mantra I know, the only doctrine I have to offer you, and it's harder than you'd think, because I swear humans seem hardwired to do anything but. Face the facts. Don't pray, don't wish, don't buy into centuries-old dogma and dead rhetoric. Don't give in to your conditioning or your visions or your fucked-up sense of... whatever. FACE THE FACTS. THEN act."
-Quellcrist Falconer, speech before the Assault on Millsport.

Harmi sinänsä. Fiktiota. Kirjailija Richard K. Morganin kynästä.
Mutta on se mahtavaa tekstiä, ja mies seilaa samaa aatosaaltoa Karin kanssa, mä näkisin.

[Kari Aittomäki]

Tää on jotakuinkin kauneinta mitä mulle on netissä ojenneltu.

jaksamista combatin kans.
" onclick="window.open(this.href);return false;

[Kari Aittomäki]

Niinja Nasse, airakti on hyvä frendini.
Mutta oon ostanu omaks kaikki Klemolan kirjat.

Jokaisella on näkemyksensä.
Mä se vaan poimin, yhä.

comprende?

[AriJ]

Mutta entä sitten jos jotkin asiat tuntuvat järjettömiltä tai tehottomilta vuosi vuoden jälkeen?

Itse elin wadon suhteen suurinta kriisiaikaani juuri silloin kun potkuun rekisteröidyin. Marisemiseni (ja hyvä palaute tottakai) ehkä kuitenkin edesauttoi uusien näkemysten syntymistä. Johonkin oli avauduttava, kun ei dojolla kehdannut liian äänekkääksi ryhtyä.

Luin tätä aloitusviestiä taas uudemman kerran, ja minusta tuohon "wax on, wax off" -nöyryyden ja "järjettömyyden/tehottomuuden" -kritisoinnin väliin mahtuu ihan luonnollinen "kysynpä apua opettajaltani". Tietty, jos näin on tehty, ja vastaus on ollut se "vahaa sinä vaan, kyllä se rupeaa loistamaan" niin turhautumisen voi ymmärtää, ja se taas voi johtaa juuri johonkin avautumiseen Niin, ja on myös eroa onko joillakuilla oikeasti opettaja-oppilassuhde, vai ollaanko vaan "kasvot väkijoukossa"...

Johtihan se kysyminen Karate Kidissäkin asioiden oikean yhteyden opettamiseen

Eri asia sitten se jos opettajan opetustapa ei miellytä, silloin on ehkä jonkinasteisen miettimisen paikka, oletko itse ehkä oikeassa opissa itsesi kannalta... Jos opettajan pitäisi opettaa kaikkia siten kuin jokainen itse haluaa; aika raju yhtälö jos porukkaa on enemmältikin. Yksityis/pienryhmöopetus on eri lukunsa.

Ihan kuin olisin jo tämän sanonut... noh, menkööt sitten kertauksena.

[Streetwise]

Kaikki nyt varmaan ymmärtää sen, että ei sieltä peruskurssilaisten rivistöstä kannata huudella "tää on ihan peestä". Tunnin jälkeenkin voi asiansa kertoa "mites kato ku... jne". Siinä vaiheessa mulla ainakin tulee mieleen, että "katos vaan, tää kaveri on oikeesti kiinnostunut asiasta". Mitä enemmän on treeniaikaa takana, niin sitä enemmän niillä omilla mielipiteillä on painoa. Itse taisin treenata aikoinaan ensin 3 vuotta ennen kuin avasin suuni Nöyrä olin kuin kirkon vaivaisukko.

Kari kyseli, että mitä kritiikillä saavutetaan? Jos kukaan ei olisi koskaan ollut saamansa opetuksen suhteen kriittinen, niin mitään realistisia systeemeitä ei olisi koskaan syntynyt. Eikä mikään koskaan kehittyisi mihinkään suuntaan. Tämä pätee ihan mihin tahansa alalle. Bruce Lee taisi olla näitä ensimmäisiä traditionaalisten lajien kritisoijia. Nykyään niitä ei kannata kritisoida, koska niiden ei ole tarkoituskaan muuttua. Muut lajit ovat sitä varten.

Suomalaiset on yleensä niin nöyriä, että ulkomaiset staratkin voi käydä opettamassa ihan mitä soopaa hyvänsä ja kukaan ei koskaan edes kysy mitään. Ei kehdata kun ei uskalleta, kun ei kaverikaan kysy ja mitä se gurukin sanoo. Tämä on ihan ymmärrettävää. Suomalainen ei puhu, eikä puukota... vai miten se meni

[suppulam]

Niin ja kuten nassesetä aikaisemmin sanoi, harjoitteen tai lajin kritisointi otetaan usein henkilökohtaisena kritiikkinä. Jos osallistun leirille, johon on tuotettu isolla rahalla ja vaivalla ulkomainen valmentaja, pitäisin melko epäkohteliaana kritisoida tämän opetusta julkisesti. Olisihan se ensinnäkin hyvin noloa järjestäjän kannalta, mutta tunnen myös myötätuntoa kritisoitavaa valmentajaa kohtaan, joka tulee vieraaseen maahan opettamaan ja joutuu sitten kuuntelemaan tuntemattomien arvostelua. Tokihan aiheellinen kritiikki pitäisi ottaa vastaan kehittävänä palautteena, mutta usko omaan lajiin on yleensä järkähtämätön ja tulkitaan swidduiluksi.

[L.K.]

Mutta piti kuitenkin sanoa? Siis siita huolimatta etta itsekkin tunnustit etta et asiasta tieda.

Kyseenalaistaminen on hyvä asia, ja siihen pitäisi seurassa kuin seurassa kannustaa.

Kyseenalaistaminen kyseenalaistamisen vuoksi ei palvele mitään tai ketään.

Kyseenalaistamiselle on aikansa ja paikkansa KUN on treenannut sen verran pitkään ko. lajia/asiaa, että on jotain pohjaa mihin voi nojata.
Silloinkin kun kyseenalaistaa, pitää olla mielestäni aika paljon vasta-argumentteja valmiina ja knowhota alkaa kertomaan miten sitten omasta mielestä asia pitäisi tehdä.

Lisäksi tulee myös lajikohtaiset jutut. En itsekään pidä monen lajin tapaa tehdä joku asia ehkä omasta näkemyksestä käytännöllisempänä, mutta silloin pitää aina miettiä että onko kyseessä esim. IP-laji,mitä ko. jutulla/tekemisellä tavoitellaan jne.

Eli esim. Bujinkan-harrastaja voi kyseenalaistaa helpommin toista Bujinkan-harrastajaa tai miksei ohjaajaakin. Tai Karate-harrastaja Karaten ohjaajaa.
Mutta Bujinkan-harrastaja esim. potkunyrkkelyn (tai defendon) ohjaajaa....tällöin pitää sitten oikeasti olla tietämystä ko. lajista aika paljon.
Minun mielestäni. Joku voi toki olla aivan eri mieltä.

Toki sitten ns.bullshido-jutut on eri juttu. Eil hommat mistä näkee mitään treenaamatonkin että toi on täyttä scheissea.

Edelleen odotan taikurin vastausta ja mieluusti kuulisin hänen kokemuspohjansa IP-lajien maailmasta.

[taikuri]

Mutta piti kuitenkin sanoa? Siis siita huolimatta etta itsekkin tunnustit etta et asiasta tieda.

Kyseenalaistaminen on hyvä asia, ja siihen pitäisi seurassa kuin seurassa kannustaa.

Kyseenalaistaminen kyseenalaistamisen vuoksi ei palvele mitään tai ketään.

Kyseenalaistamiselle on aikansa ja paikkansa KUN on treenannut sen verran pitkään ko. lajia/asiaa, että on jotain pohjaa mihin voi nojata.
Silloinkin kun kyseenalaistaa, pitää olla mielestäni aika paljon vasta-argumentteja valmiina ja knowhota alkaa kertomaan miten sitten omasta mielestä asia pitäisi tehdä.

Lisäksi tulee myös lajikohtaiset jutut. En itsekään pidä monen lajin tapaa tehdä joku asia ehkä omasta näkemyksestä käytännöllisempänä, mutta silloin pitää aina miettiä että onko kyseessä esim. IP-laji,mitä ko. jutulla/tekemisellä tavoitellaan jne.

Eli esim. Bujinkan-harrastaja voi kyseenalaistaa helpommin toista Bujinkan-harrastajaa tai miksei ohjaajaakin. Tai Karate-harrastaja Karaten ohjaajaa.
Mutta Bujinkan-harrastaja esim. potkunyrkkelyn (tai defendon) ohjaajaa....tällöin pitää sitten oikeasti olla tietämystä ko. lajista aika paljon.
Minun mielestäni. Joku voi toki olla aivan eri mieltä.

Toki sitten ns.bullshido-jutut on eri juttu. Eil hommat mistä näkee mitään treenaamatonkin että toi on täyttä scheissea.

Edelleen odotan taikurin vastausta ja mieluusti kuulisin hänen kokemuspohjansa IP-lajien maailmasta.

Aiemmin kirjoittamani asia on ymmärretty ilmeisen vahingossa väärin. Tarkoituksenani ei ollut arvostella IP- lajien ohjaajia, sillä heillä on epäilemättä "homma hanskassa" ja ovat omassa asiassaan osaavia. Ei minulla ole mitään varaa arvostella ketään.

Se mitä ajoin takaa oli kysymys siitä miten asioita tehdään (eli muodon ulkoinen osaaminen vs. muodon todellinen "elävä" osaaminen). Tämä on todella vaikea pukea sanoiksi.

Kokemuspohjani IP lajien maailmasta (jos hjj lasketaan IP lajiksi) ei ole muutamaa vuotta suurempi, eli voin rehellisesti myöntää, että en tiedä juuri mitään. Israelissa asuessani harjoittelin muutaman kuukauden ajan paikallisen jäpiskän kanssa kahdestaan (hän siis opetti) jotain IP hommelia millä ei ilmeisesti ollut mitään nimeä. (krav maga?=lähitaistelu).

Toivottavasti pystyin vastaamaan edes auttavasti.

[Antti Koljonen]

Saanen esittää kysymyksen.

Mitä kriittisyydellä on saavutettavissa?

...

Mutta mulla ei ikinä, ikinä ole ollu tarpeeks kikkeliä lähestyä Tietoa julkean omahyväisesti.
Eikoskaan. Mä olen könynny niin pirun monen ojan yli että olen oppinut sen että en ole oppinut oikeestaan mitään.

...

Mitä mä yritän tässä känistä on että kertokaapa, onko sillä "kritiikillä" oikeasti jotain saavutettavissakin?
Mulle ei tule mieleen mitään.

Kritiikki on kehityksen moottori. Ihan niin kuin STR kirjoitti, niin ilman kritiikkiä mikään ei koskaan kehittyisi. Tämä siis koskee kamppailun lisäksi ihan kaikkea muutakin. Ilman kritiikkiähän kouluissa opetettaisiin vieläkin, että maapallo on litteä, eli kai sillä noin yleisesti ottaen jotain on saavutettavissa.

Kamppailulajikontekstissa saattaa olla ihan asiallista pohtia, onko joku tapa tehdä asioita juurikin se paras mahdollinen. Tämä tietysti riippuu siitä, mitä, miten ja miksi treenaa. Mä en itse alle vuoden kokemuksella vielä kritisoi juuri mitään, mitä mulle opetetaan, mutta ehkä joskus myöhemmin sitten kun tajuan jostain jotain. Tai ehken sittenkään, mutta joka tapauksessa mun mielestäni kriittisyys ei todellakaan tarkoita "julkean omahyväistä" tiedon lähestymistä. Mulle kriittisyydessä kyse on enemmänkin siitä, että yrittää nähdä niitä vaihtoehtoja ja hahmottaa erilaisia tapoja tehdä juttuja.

Kriitikin asiallisuus tietty riippuu ajasta ja paikasta sekä miljoonasta muustakin asiasta, mutta mun mielestäni kahden henkilön välinen keskustelu siitä, miten jokin tietty asia kannattaisi toteuttaa, voi antaa molemmille paljon uutta ajateltavaa.

[Lasse Candé]

Mielestäni kriittisyys on hieman kuin pureskelisi ennen mahdollista nielaisua. Ei siis välttämättä että sylkisi osan pois. Ymmärrän kyllä Karin pointin siitä miten on paljon fiksumpaa itse muovautua, mikäli tuota ajaa takaa, mutta kriittisyys ei ole välttämättä tämän vastakohta. Kriittisyys takaa sen että ymmärtää oikein / muovautuu oikeaan suuntaan. Se myös saattaa paljastaa mikäli on epäkohtia eli ristiriitoja. Vaikka niitä ei lajeissa juuri olisikaan saattaa niitä opettajien opetuksessa olla. On hyvä asia havaita jos opettaja opettaa ristiriidassa itse lajin kanssa.

Vastaanpaneminen sitten taas on vastaanpanemista.

[Kari Aittomäki]

Sori nyt vaan mutta mä en edellenkään näe kriittisyyttä minkäänlaisena työkaluna.

Jos mä nyt tästä lähtisin ja osallistuisin vaikkapa Defendo-seminaarille, asenteenani se että katotaas ny mitä poijjat osaa, mihin asti ne on päässy..
Oisin tontilla vaan statementtinä.
Ikäänkuin rinta kaarella, "olen sitä minäki istte muuten ollu"-asenteella.

Kykyni nähdä ja kokea metodin anteja olisi huomattavan merkittävän huono.
Infon tulisi ikäänkuin penetroitua omahyväisyyteni kuoren läpi.

Kun sensijaan oma oppimistapani on mennä tilaan, kumartaa ihan fyysisesti tilanteelle ja kytkeä aivot pois päältä.
Ja vain matkia. Matkia ihan kaikessa, jopa kävelytyylissä ja olemisen sävyssä.
Antaa sen myrkyn vaikuttaa.
Siten niitä muistitaskuja muodostuupi.

Ja toimii.
Olen joskus tiedonhankinnassa epäonnistunut mutta en monasti.
AINA olen saanu jotain kotisalille tuotavaa, aina on tullut saalista.
Mä ajattelen sen niin, että jokaisella tappelijalla (lue metodilla) on juttunsa. Ja sillä jutulla se tulee, sillä se yrittää.
Mun tehtäväni on painua sen potentiaalisen yrittäjän kaalinsisään väijymään niitä rakennuspalikoita.
Riistää ostoskoriin NIINPALJON ku ikinä pystyn.
Ja painua luolaani sulatteleen saamaani tietoa.

Hilseet karisee ihan luontojaan, pala kerrallaan.


Tai ehkä mä vain nillitän termeistä.
Ehkä se, mitä minä kutsun sulauttamiseksi on sama asia kuin kriittinen havainnointi.
Mulla kun nää omaksumiset on niin karkeeta sorttia, jos mä saa hakattua sen kulloisenkin jutun osaksi omaa olemistani niin sepä jo riittääpi.

Bruce oli juu kritisoija.
Mutta hänhän olikin ikuinen ulkopuolinen.
Ensimmäinen RBSD-sälli.

[halmehe]

Saanen esittää kysymyksen.

Mitä kriittisyydellä on saavutettavissa?

Sääli että kielemme on tavallansa köyhä ja siksi jää..
Englannin kielen sana audacity ei taitu ydinmerkityksineen rukiiseen olemiseemme.
Kun säädyt ja synnyinveri ei ole niin oleellisessa asemassa kuin.
Mitä nyt nuo ruotsalaiset vähä yrittää yhä ylvästellä.

Mutta mulla ei ikinä, ikinä ole ollu tarpeeks kikkeliä lähestyä Tietoa julkean omahyväisesti.
Eikoskaan. Mä olen könynny niin pirun monen ojan yli että olen oppinut sen että en ole oppinut oikeestaan mitään.
Metodeihin kun sulauttaa se jutun kehittänyt ihmispolo ikäänkuin sisäisen rytminsä ja kokonaisnäkemyksensä, ja vaikka se kulloinenkin treenitilanne sisältäis tuttuja elementtejä.. se ei tarkoita että minä siitä kulloisestakin kokonaisuudesta tajuaisin yhtään mitään.

Enhän minä jumalauta voi alkaa arvosteleen aikidoa siltäpohjalta että olen juttua vuodenverran veivaillut ja runsaasti väijynyt ja tajuan perusideasta myötäämisen ja osaan useita tekniikoita ja olen heitä jopa tilanteissa soveltaen käyttänyt.

Mitä mä yritän tässä känistä on että kertokaapa, onko sillä "kritiikillä" oikeasti jotain saavutettavissakin?
Mulle ei tule mieleen mitään.

Pikku tarina.
KKK:n ollessa todella voimissaan mentiin katteleen HMD:n aluekisoja.
Rivissä monenmoista ukkoa, kaikki myllyttäjiä ja osa aktiiveja kilpailijoita.
Mä olen.. aika vahva persoona, kaiketikin kai. Pystyn manipuloimaan tilanteita.
Juttelin rauhallisesti, käyttäydyin korrektisti ja analysoin ääneen näkemieni skabaajien hyviä puolia.
Ilmapiiri muotoutui ikäänkuin itsestään hiljaisen arvostavaksi, sällit mietti ääneen mitenhän he omilla ominaisuuksillaan ja omalla osaamisellaan pärjäisivät aina kulloisellekin ottelijalle. Hyvin realistisesti jopa, tyyliin "emmä kenties sais tota kiinnikään ees".
Hankimonot huomas tämän ja yleistunnelmasta tuli lämmin ja positiivinen. Saatiin katella hyviä ja innottuneita matseja.

Se vaikutti jopa pitkällä juoksulla, jätkät todentotta näki harppuunataktiikan hyvät puolet ja treeneissä rupes esiintyyn innottuneempaa jalkatyötä, hämäyksiä kaukaa ja kunnianhimoisia potkuja.
Ihan spontaanisti.


Mtäs jos mä ja me oltais oltu "kriittisiä"?
Eli kauniisti sanoen vankan subjektiivisia.

Sattuu vaik ´ei tapakaan. Täytyy myöntää, että olen henk. koht. ollut todistamassa tätä kritiikittömyyttä vetämissäni harjoituksissa. Kun Kari Skipin kans kävi jotain esittelemääni idioottimaistakin juttua läpi niin yrittivät löytää neulan heinäsuovasta. Asennetta.

Kritiikillä on onneksi hintansa. Parasta siinä on, että ostat tietämättä hintaa. Maksu voidaan periä huomattavasti myöhemmin kuin kritiikki on annettu. Velkojana usein laki Karman.

Toisaalta. Siellä syvällä voi piillä turvallisuuden kaipuu. - Näytä ny jumalauta, et tällä saa äijän aisoihin. Muistan jostain aikidon alkutreeneistä -76 , kun Ichimura Sensei heitti kaverin seinään stadikan tornin treenisalissa. Kaveri halus nähdä onko siitä mihinkään ja olihan siitä. Nyt jo edesmenneestä treenaajasta tais kuitenkin tulla Ichimuralle yksi rakkaimmista harjoittelijoista. Eikä vähiten siks, että halus tekniikoiden toimivan. Ainakin myönsi jonkun asteen mustan.

[Mika Luostarinen]

Jokainen kai tietää itse, kyseleekö hän saadakseen tietoa vai tuodakseen itseään esille. Oman osaamisensa esiintuonti puetaan usein kysymykseksi, harva kehtaa (ikävä kyllä) suoraan kehua itseään.

Kun tekniikat harvoin onnistuvat tositilanteessa oppikirjamaisen puhtaina, niin olettaisin että minkä tahansa lajin arvostelu harjoitusten perusteella on melko vaikeaa. Tavoille voi tietysti löytyä helppojakin selityksiä kuten "savatessa on kengät jalassa" tms. oletuksia jotka oikeuttavat tiettyyn tekniikkaan.