Miten puolisosi suhtautuu kamppailuharrastukseesi?

[Mika]

Puoliso = avio- tai avomies tai -vaimo, myös tyttö- ja poikaystävät kelpaavat

Lähdetään siitä, että jokainen voi äänestää vain yhtä vaihtoehtoa. Nyt kun Polvikin on jo

[KungFuMiäs]

Nyt on ollut onni löytää sellainen nainen joka ei tuosta paljoa valita. Mulla menee kuitenkin joka päivä treenatessa, ma-to koko illan aina poissa, lauantaina päivällä tai illalla useita tunteja ja sunnuntaina aina iltapäivä poissa. Sitten vielä siihen päälle ryyppäämiset, yleensä lauantai ilta-yö menee. Sen verran olen sopinut että perjantai ilta on naiselle varattu, treenit hoidan sitten päivällä jos pystyy. Ehkä se on vaan hyvä suhteelle että ei näe liian usein.

[Mosa]

Samat on harrastukset, joten varsin ymmärtäväistä on suhtautuminen.

[Polvi]

Alkuun oli itkua ja vääntöä, mutta nykyisellään hieman helpottanut. Silti jos nujuillessa menee joku 3 arki-iltaa viikossa , niin parku pahenee. Onneksi olen laiska reenaaja..

Itse lajista ja sen harrastamisen mielekkyydestä tulee kyllä välillä aika mielenkiintoisia kommentteja.

[typpihappo]

Edellinen tyttöystävä ei ikinä ymmärtänyt miksi pitää harrastaa näinkin "väkivaltaisia" lajeja, tosin ei se pitänyt armeijaakaan järkevänä..

Sitä edellinen taas oli varsin innoissaan.
On muuten todella hankalaa löytää tyttö, joka on ensimmäisellä kerralla kun kertoo mitä harrastaa, että: "vautsi, oon aina pitäny sitä mielenkiintosena lajina." Vaan pari tällaista tullut vastaan, mut ne onki niitä parhaita.

[MarkkuT]

Muutama päivä, jos tulee treenitaukoa, niin alkaa sanomaan, että "Kyllä sun pitää jo sinne reeneihin päästä!".

[Tyttö]

Matollahan me ensimmäistä kertaa törmättiinkin. Se on parasta, kun voi yhdistää ja ...






Jos Poika alkaa treeneissä liikaa neuvomaan, niin ja muuten sitten ...

[pulkkanaru]

Molemmilla omat harrastuksensa kuutena päivänä viikossa, lauantai-illat ja sunnuntait on rauhoitettu yhteisille aktiviteeteille. Minkäänlaista avautumista ei ole harrastuksista ikinä tullut. Enemmänkin on ollut nopeaa lämpenemistä havaittavissa kun on tullut kotiin tuliaisinaan satunnaisesti mustelman tai ruhjeen kanssa Tällainen elämäntapa parisuhteessa vaatii kyllä samanlaisen "urheiluhullun", opiskelijaelämän ja onnekkaan lapsettomuuden vielä näin toistaiseksi

[SotaRonsu]

Ei tuo ukkeli mitään ihmeempää. Harmittelee välillä kun oon pois kotoa treenien takia, mutta samaan tapaan se valittaa olin sitten hiihtämässä tai jutsussa.

Mistään nujutessa syntyneistä mustelmista ja säryistä ei parane kyllä valitella, koska kommentti on sitten että "Itehän sä siellä haluut käydä, eli se on nyt kestettävä kaikki kolhut." Tottahan se, mutta vaikka tuleekin kolhuja niin pakko käydä....

[bodyguard]

Ei kyllä kauheasti tulisi aikaa tuhlattua neitokaiseen joka jotenkin paheksuisi kampailulajeja.

(okei, ei oo puolisoa, eli OT, mutta kuitenkin)

[Janney]

Meillä on semmonen että tuo pentule yrittää kuristella aina välillä. Lisäksi lyö vatsaan. Elikkä jatkuva AWARENESS pitäisi olla pääl (No kyl sitä itekkin sohvalla jos ei oo pitkään aikaan päässy painii niin joskus jotain tullu väännettyä).

[kaikue]

Vastasin nyt, että "Mikä puoliso?" mutta 2-3viikon kuluttua saatan vaihtaa tuohon "Harrastaa itsekin"-kohtaan

[Lasse Candé]

Mikä puoliso?

Edeltävistä jokainen on suhtautunut positiivisesti, enkä osaa toisenlaista suhtautumista kuvitellakaan. Yleisestihän liikuntaharrastusten voisi kuvitella olevan isoa plussaa...

EDIT: Mutta en osaa kuvitella harrastuksen jakamista. Ehkäpä tästä vielä viisastun joskus?

[Ronin]

Samassa seurassa treenataan ja vielä samaa lajia. 8-)

[JanneM]

Mun vaimoke suhtautuu mun harrastamisiin todella suvaitsevasti ja kannustavasti. Vaikka meillä on lapsi ja kaikkea, niin ei valita lainkaan treenauksesta ja reissuista. Kannustaakin jopa treenaamaan ja on sanonut, että mun pitää päästä vaparitreeneihinkin. (näin välillä vähän väkivaltaisia unia )
Ollaan toki sovittu tietyistä järjestelyistä, että treeni ei hallitse elämää, mutta että pääsen kuitenkin aktiivisesti treenaamaan.