Lepoa vai laiskuutta?

[Mika]

Palautua tarvii paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Joskus on kuitenkin niin että henkinen palautuminen voi alkaa vasta sitten kun on fyysinen palautuminen hoidettu alta pois. Liian tiukka aikataulu ei siis ole hyvästä vaikka tuntuisikin että keho olisi kunnossa. On joku raja miten paljon voi oppia tietyssä ajassa. On siis ehdottoman tärkeää pitää välipäiviä silloin kun tuntuu. Väkisin treenamalla huomaa kohta että menee maku koko hommasta jonka jälkeen olisi pakko pitää pidempi tauko ennen kun edes tekee mieli palata salille. Henkinen ylirasitustila tai mikä nyt lie.

Täältä

Miten muuten määrittelette eron ansaitun tai kaivatun tauon ja laiskuuden välillä, jos fyysisen ylirasitustilan oireita ei ilmene? Ja nimenomaan kamppailulajeissa.

Kuinka kivalta sinne salille meneminen tulisi tuntua ja kuinka usein (joo, ei voi tarkkaan määritellä, esim. 48 % )? Useinhan sanotaan, että tavoitteellinen harjoittelu on työtä, joka ei aina niin hyvältäkään maistu.

Milloin sitten taas harjoituksista pois jääminen on silkkaa laiskuutta?

[Elina]

Tuopa onkin hyvä kysymys.

Omalla kohdallani suht jatkuva (kestää useamman päivän), voimakas väsymys on yleensä merkki siitä, että elimistö on syystä tai toisesta kuormittunut (sairastuminen, työ...). Tällöin tulee pidettyä lepoa liikuntahommista, koska ei yksinkertaisesti jaksa. Sairastaminen on tietenkin täysin oma juttunsa - silloin pakkolepoa, vaikka ei huvittaisi levätä.

Vuosien saatossa (viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana) on saattanut kyllä olla parinkin kuukauden mittaisia vähäliikuntaisia jaksoja, mutta ne ovat yleensä sijoittuneet lajiharrastuksen katkeamisen tai jonkin vastaavan "mullistuksen" jälkimaininkeihin. Kai sitä on ollut sitten jonkinlainen surutyön tekeminen siinä, tai jotain Ehkä tuo lienee sitä henkistä rasitustilaa, jonka purkuun menee oma aikansa.

Noin yleisesti ottaen liikunnattomuus ja tuollaiset liikuntatauot (oli syy mikä hyvänsä) rassaavat todella paljon. Erityisesti tilanteessa, jossa pohjaton väsymys vaivaa ja jo töidenkin hoitaminen tuntuu rankalta, sitä tuntee helposti hirveästi syyllisyyttä siitä, ettei treenaa. Sama asenne tuntuu lipsuvan koskettamaan vähän muidenkin ihmisten liikuntaharrastuneisuutta - on vaikea ymmärtää, miksi joku ei harrasta liikuntaa. Kyseessä on kuitenkin aika iso ja tärkeä elämäntapapalikka.

[m4G-]

No omalla kohdallani siinä vaiheessa, kun vaikkapa menen mielummin syömään kavereiden kanssa, kuin treeneihin, niin tiedän, että taas laiskottaa, vaikken sitä itselleni myönnä... Mutta ainakin siinävaiheessa, kun juuri tuo uudenoppiminen jää kokonaan sivuun, tekniikat ei muistu mieleen ja kaikki menee päin persettä, on lepo ansaittu :evil:
Kuinka mukavalta sen tulisi tuntua on varmaankin täysin yksityiskoht aista, mutta omalla kohdallani on se hauskaa kuin mikä. Sitten siitä ilmenee myös vieroitusoireita tauon jälkeen. Ihan kuin olisi huumenarkkari... Juuh ja eihän se treeneihin meneminen aina niin maukasta olekkaan, mutta lopussa, kun on rääkätty/rääkännyt itsensä rikki, ei pahemmin enää mieti tuollaisia.

[Mika]

Juuh ja eihän se treeneihin meneminen aina niin maukasta olekkaan, mutta lopussa, kun on rääkätty/rääkännyt itsensä rikki, ei pahemmin enää mieti tuollaisia.

Toivoinkin että tämä tulisi esille.

Mitäs jos harkat ovatkin aika kevyet, enemmän tekniikka- ja taktiikkapainotteiset (paljon puhumista)?

[bodyguard]

Omalla kohdallani suht jatkuva (kestää useamman päivän), voimakas väsymys on yleensä merkki siitä, että elimistö on syystä tai toisesta kuormittunut (sairastuminen, työ...). Tällöin tulee pidettyä lepoa liikuntahommista, koska ei yksinkertaisesti jaksa.

Itse pyrin välttämään tätä siksi että ensinnäkin olen lähestulkoon aina voimakkaasti väsynyt ja toisekseen, henkinen väsymys pahenee vaan jos ei liiku. En tiedä onko ihan kaikkein viisainta mutta ei sitä vaan jaksa himassa maata.

[Mika]

Omalla kohdallani suht jatkuva (kestää useamman päivän), voimakas väsymys on yleensä merkki siitä, että elimistö on syystä tai toisesta kuormittunut (sairastuminen, työ...). Tällöin tulee pidettyä lepoa liikuntahommista, koska ei yksinkertaisesti jaksa.

Itse pyrin välttämään tätä siksi että ensinnäkin olen lähestulkoon aina voimakkaasti väsynyt ja toisekseen, henkinen väsymys pahenee vaan jos ei liiku. En tiedä onko ihan kaikkein viisainta mutta ei sitä vaan jaksa himassa maata.

Päästiin ongelman ytimeen.

Tietenkin olemme kaikki erilaisia, mutta tässä onkin tarkoitus keskustella asiasta jokaisen omista lähtökohdista. Yleisiä neuvoja voi jokainen poimia halutessaan, mutta pääasiassa aihe lienee ainakin jonkin verran subjektiivinen.


Kysymys kuuluukin: Tietääkö jokainen omalta kohdaltaan, koska väsymys edellyttää taukoa kamppailusta ja koska väsymys on vain laiskuutta?

[m4G-]

Itse koen myös ammentavani paljon tietoa puhumisesta ja katselemisesta, eli ei se koskaan haittaa. Ja lopussa kuitenkin aina sparria, jolla pystyy sitten aikalailla kompensoimaan vaikkapa sen tekniikkapainoitteisen treenin, eli pystyy vetämään itsensä rättiväsyneeksi painimalla hieman toisella tyylillä, esimerkiksi liikkumalla aivan älyttömästi. Ja minulla melko usein vielä kahdet treenit päivässä, niin ei tule tuollaistakaan ongelmaa, pitemmän päälle. Ja näin alkuvaiheessa ymmärrän ainakin itse sen, että tekniikassa on aivan älyttömästi opeteltavaa. Ja painimisessa se tekniikka onkin tavallaan se kerroin. Eli kun aloitat kerroin on 1 ja silloin käytännössä on vain voima vastaan voima. Mitä enemmän hiot vaikkapa käsilukkoa yms. sitä enemmän saat tätä ns. kerrointa ja homma muuttuu helpommaksi ja onnistumisprosentit kasvavat...
Taas kirjoittelen läpiä päähäni, mutta kenties joku ymmärtää näkökulmani...

[MarkkuT]

Kysymys kuuluukin: Tietääkö jokainen omalta kohdaltaan, koska väsymys edellyttää taukoa kamppailusta ja koska väsymys on vain laiskuutta?

Mä näkisin, että tämä on ihan opittava taito, joka tulee kokemuksen myötä. Ja valitettavasti tässäkin täytyy vissiin mennä kantapään kautta.

Itse olen mielestäni nykyään jo aika hyvä arvioimaan väsymystilaani. Joskus kuitenkin tulee arviointivirheitä ja silloin tulee sitten usein loukkaantumisia. Se "kohta muuten sattuu leukaan" -fiilis on kyllä jännä. Yleensä sen aistii heti ensimmäisissä lämmittelyliikkeissä.

[Beatrix]

Tietenkin olemme kaikki erilaisia, mutta tässä onkin tarkoitus keskustella asiasta jokaisen omista lähtökohdista.
...
Kysymys kuuluukin: Tietääkö jokainen omalta kohdaltaan, koska väsymys edellyttää taukoa kamppailusta ja koska väsymys on vain laiskuutta?

Aika hyvin. Joskus on tullut virhearvioita niin päin että olen mennyt treeneihin, vaikka olen ollut henkisesti liian väsynyt, ja heijastuuhan se sitten fysiikkaankin. Aivot eivät vain ole pystyneet ottamaan mitään vastaan, en ole pystynyt keskittymään. Ei ne treenit välttämättä ole silti olleet hukkareissuja, koska ei kai sitä tauon tarvetta opi tuntemaan kuin yrityksen ja erehdyksen kautta, ja oppiihan sitä itsestään kun joutuu joskus ihan pakolla yrittämään. Nöyryyttäviä ne kerrat ovat kyllä olleet

Kehtaakohan tällaista edes sanoa ääneen, mutta mulle on aika lailla tuntematon tää nk. "tekis mieli jäädä sohvalle" -fiilis. Ehkä se on ennaltaehkäisevää, että suunnittelen ja syklitän liikuntaharrastukset ennakkoon. Ei tasapaksua jolkottamista, vaan rankalla viikolla jo tiedän, että seuraavalla viikolla tulee niitä löhöiltoja. Kaipa oon muutenkin sen verran perusankara itselleni, että jos tuntuu että ei jaksa, ei huvita, tunne on jo ihan todellinen ja merkki levon tarpeesta.

[Elina]

Omalla kohdallani suht jatkuva (kestää useamman päivän), voimakas väsymys on yleensä merkki siitä, että elimistö on syystä tai toisesta kuormittunut (sairastuminen, työ...). Tällöin tulee pidettyä lepoa liikuntahommista, koska ei yksinkertaisesti jaksa.

Itse pyrin välttämään tätä siksi että ensinnäkin olen lähestulkoon aina voimakkaasti väsynyt ja toisekseen, henkinen väsymys pahenee vaan jos ei liiku. En tiedä onko ihan kaikkein viisainta mutta ei sitä vaan jaksa himassa maata.

Päästiin ongelman ytimeen.

Tietenkin olemme kaikki erilaisia, mutta tässä onkin tarkoitus keskustella asiasta jokaisen omista lähtökohdista. Yleisiä neuvoja voi jokainen poimia halutessaan, mutta pääasiassa aihe lienee ainakin jonkin verran subjektiivinen.


Kysymys kuuluukin: Tietääkö jokainen omalta kohdaltaan, koska väsymys edellyttää taukoa kamppailusta ja koska väsymys on vain laiskuutta?

No, jos tunnen itseni hyvin väsyneeksi, ja menen siltikin treenaamaan, saan rytmihäiriöitä.

[sivarinlötkö]

Mä ainakin pyrin ihan vain miettimään edeltäviä treenejä ja että milloin on tullut palauduttua viimeksi.

[antti_lk]

Milloin sitten taas harjoituksista pois jääminen on silkkaa laiskuutta?

Nykyään mietitään ylirasituksia ja ylikuntoja ihan liikaa. Liian monella tuntuu olevan (ainakin nettikirjoittelun perusteella) todella raskasta, kun on koulu ja harrastus ja välillä pitäisi vähän levätäkin, eikä millään jaksaisi kaikkea.

On toki mahdollista, että jotkut treenaavat liikaa ja ajautuvat huomaamattaan ylikuntoon, mutta ne tapaukset ovat aika vähissä. Valtaosa "en mä jaksa" -valituksesta on pelkästä laiskuudesta johtuvaa.

Esim. Pertti Ukkolan tai jonkun muun aikuisten oikeasti harjoitteluun panostaneen jutuista saa vähän vertailukohtaa nykymenoon. Itse harjoittelin aktiiviaikanani aika paljon, mutta se oli ihan pikkupuuhastelua verrattuna niihin jotka oikeasti panostivat/olivat panostaneet harrastukseensa. Eli niihin joilla kertyi vuodesta toiseen 10+ harjoituskertaa viikkoon.

[KonDe]

Milloin sitten taas harjoituksista pois jääminen on silkkaa laiskuutta?

Nykyään mietitään ylirasituksia ja ylikuntoja ihan liikaa. Liian monella tuntuu olevan (ainakin nettikirjoittelun perusteella) todella raskasta, kun on koulu ja harrastus ja välillä pitäisi vähän levätäkin, eikä millään jaksaisi kaikkea.

On toki mahdollista, että jotkut treenaavat liikaa ja ajautuvat huomaamattaan ylikuntoon, mutta ne tapaukset ovat aika vähissä. Valtaosa "en mä jaksa" -valituksesta on pelkästä laiskuudesta johtuvaa.

Esim. Pertti Ukkolan tai jonkun muun aikuisten oikeasti harjoitteluun panostaneen jutuista saa vähän vertailukohtaa nykymenoon. Itse harjoittelin aktiiviaikanani aika paljon, mutta se oli ihan pikkupuuhastelua verrattuna niihin jotka oikeasti panostivat/olivat panostaneet harrastukseensa. Eli niihin joilla kertyi vuodesta toiseen 10+ harjoituskertaa viikkoon.

Tämä on muistelua, mut eikös vähempi treenimäärä riitä huonompikuntoisella ylikunnon saavuttamiseen kuin parempikuntoisella? Eli ei tarvita +10 harjoituskertaa viikkoon, ennen kun voidaan puhua ylikunnon riskistä.

[AMH]

Yleensä liikuntaharrastuksissa (oli sitten kyse kamppailusta tai vaikkapa siitä sählystä) olen yrittänyt kuunnella omaa kehoani. Itsestä ainakin on tuntunut että tiedän milloin vain laiskottaa ja milloin pitäisi antaa kehon palautua vielä rauhassa.

Tuossa antti_lk:n pointissa treenimääristä & ylikunnon/-rasituksen yhteydestä heittäisin vielä sellaisen kommentin, että jos aloittaa liikunnan nollatasolta ja heti alkaa treenata vaikkapa nyt 5 kertaa viikossa niin aivan varmasti on mahdollista ylirasittaa itsensä ihan vaan siksi, että keho ei ole tottunut moiseen rasitukseen eikä myöskään palaudu siitä yhtä nopeasti/helposti.

Uskon että monesti myös tehdään kärpäsestä härkänen, mutta kyllä itse lähtisin siitä että jokaisen tulisi opetella kuuntelemaan kehoaan ja sovittamaan treeni sitten siihen. Aktiivisimmillani kävin lajitreeneissä 8 krt viikossa (ei kamppailua) enkä tuolloin juurikaan tuntenut, että koskaan olisin varsinaisesti väsynyt, mutta joskus kyllä laiskotti.
Treenin aloittamisvaiheessa tauon jälkeen taas kaksikin kertaa viikossa tuntui olevan tarpeeksi (ainakin muutaman ensimmäisen viikon ajan), jonka jälkeen kertoja uskalsi lisätä kun keho 'antaa luvan'.

[antti_lk]

Tämä on muistelua, mut eikös vähempi treenimäärä riitä huonompikuntoisella ylikunnon saavuttamiseen kuin parempikuntoisella? Eli ei tarvita +10 harjoituskertaa viikkoon, ennen kun voidaan puhua ylikunnon riskistä.

Toki, onhan se mahdollista. Mutta vastaan ei ole tullut ainuttakaan huonokuntoista, joka olisi rääkännyt/pystynyt rääkkäämään itsensä ylikuntoon. Liian innokkaasta aloituksesta johtuvan paikkojen kipeytymisen/ylirasituksen ja siitä seuraavan harjoitusmotivaation romahtamisen takia lopettaneita on puolestaan riittänyt.

Eli näitä "Ai nyt särkee paikkoja - eikä yhtään huvita - olen varmaan ylikunnossa" -tyyppejä.

edit.
AMH puhui asiaa. Kyllä useimmat varmaan tietää, koska on sellainen olo ettei treeneihin kannata lähteä, ja koska "ei vaan huvita". Jälkimmäisessä tapauksessa kannattaisi vaan olla hiljaa tai sanoa että laiskotti, mutta jättää ylikunto- yms. tekosyyt käyttämättä.