Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

[Lasse Candé]

Andy, törmään mainitsemaasi ajatteluun juuri nyt, kun sinä toit sen ketjuun. Epäselvää on silti miksi sinä toit tällaisen ajatuksen ketjuun. Ja nyt vielä kysyt että väitänkö minä jotakin.

Minä en näe ajatuksessa järkeä ja tuossa esim luupää toteaa ettei hänkään näe ajatuksessa järkeä. Sinun muotoilusi näyttää alunperinkin siltä että jotkut tyhmät ehdottavat jossain netin syövereissä tyhmiä asioita jotka eivät ole kestävällä pohjalla. Minulle on ehkä juuri siksi niin iso mysteeri, miksi sitten varta vasten tuot näitä oletettavasti sinunkin mielestäsi virheellisiä ajatuksia ketjuun.

Ymmärtäisin sen muutenkin paremmin, mikäli sinulla olisi autenttinen lainaus, jolloin voisimme keskustella jostakin jonkun henkilön ihan oikeasta ajatuksesta, sinun oman lähteettömästä mutusta rakentamasi olkinuken joukkopieksännän sijaan. Ja kun minä kysyn onko asialla muuta relevanssia kuin sinun tunne, olisi normaali vastaus kertoa mitä, eikä kysyä minulta että väitänkö ettei tätä relevanssia muka ole.

[Hemmukka]

Sanoisin lähes kaikki isoimmat mestarit omaa saman ajattelutavan kuin Airakti taikka Aittomäki.
Luulen että oppilaansa eivät välttämättä.
Sit on näitä kuten eräs kirjojakin aiheesta kirjoittanut kaveri joka oppi meditaatiosta henkisen kehityksen.
Itse näen että asiassa isoin asia tappelusjutussa on se että kykenet naureskelemaan asialle, "mikä hätänä?".
Tietysti paljon luonne juttu.
Mutta jos pystyt ottamaan toisen kuin pikkutytön, ja käyttäytymään sen mukaan.
Olet niin kova että näet toisen niin helposti voitettavana että miksi viittis.
Tämä vaan yksi näkemys, itsellä muutamia korkeita vyöarvoja lajeissaan omaavia kavereita, heidän käytös huonompaa kuin oppilailaan mikäli tulee konflikti. Olen nähnyt vierestä.
En tiedä onko sekään väärin, tavallaan ei. Ehkäisee mahdollista jatkoa ja pysyy maine.
Airaktista veikkaan et ole vielä tavannut sitä kengittäjää, mikäli et niin tuskin tässä vaihees ikinä tapaatkaan.
Tai sit mielenlaatu on kuin lätkäpelaajilla, kaikkia päin.
Mielenkiintoinen aihe.

[Andy]

Andy, törmään mainitsemaasi ajatteluun juuri nyt, kun sinä toit sen ketjuun. Epäselvää on silti miksi sinä toit tällaisen ajatuksen ketjuun. Ja nyt vielä kysyt että väitänkö minä jotakin.

Hämmentävää. Itse olen kuullut tällaista ajattelua vuosikymmenien varrella varmasti satoja kertoja. En kuitenkaan pidä nauhuria päällä jatkuvasti, joten en ole tallentanut näitä keskusteluja.

[Lasse Candé]

Hämmentävää tosiaankin.

Siis ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi vuosikymmenien varrella sadat kerrat jotkut nimeämättömät ihmiset ovat sanoneet hölmösti joillakin erinäisillä tavoilla mitä et tarkasti pysty selittämään? Mutta yhteistä niille oli että itämaisten lajien puku tekee lyönneistä henkisesti kehittävämpiä?

Jos ihan oikeasti näin ja ihan oikeasti joku on ehdottanut tuollaista, yhä edelleen ihmettelen, että mitä sitten? Onko tästä tarkoitus keskustellakin ja miksi? Mitä asiaa tarkalleen hyödyttää importoida keskusteluun kaikkein tyhmimmät jutut mihin on koskaan törmännyt?

Kysyn tätä sen takia, että tämä aihe houkuttelee kerta toisensa jälkeen erilaisia läskiksilyömisen muotoja ja minun mielestäni sille olisi hyvä saada loppu, jotta varsinainen keskustelu voisi kukoistaa. Tästä syystä kysynkin, mikä tuossa puskista tulleessa nostossasi on mielestäsi keskustelemisen arvoista?

[Hemmukka]

Itse olen tähän törmännyt lukemattomia kertoja, että itämaisiin lajeisiin liitetään henkinen kasvu.
Asiaan liittyy tietty mystiikka, kuten mustaan vyöhön. Salaista tekniikkaa, budo, zen, vanha mestari. Tähän suuntaan.
Kuitenkaan samaa ei edellytetä esimerkiksi kehälajeissa/ tai vaikkapa painissa.

[Lasse Candé]

Tätä asiaa olisi ihan oikeasti paljon järkevämpää lähestyä esimerkkien kautta.

Ainakaan minä en hahmota mitä muuta yritätte sanoa kuin että joku ihminen jossain ajattelee tyhmästi. Jos sanotte tätä, niin kysymys kuuluu yhä, että miksi sanotte tätä, toistoon asti tässä keskustelussa?

Varmaan tässä jokin ajatus on jostakin, mikä voisi oikeastikin olla keskustelun aihe, mutta te ette nyt yhtään avaa että mikä se aihe siis on.

[tapsaattori]

mä tuon nyt ihan henkilökohtaisen näkökulman tähän esiin tämmösen henkisen kehityksen, tai oikeastaan tällä hetkellä henkisesti pystyssä pysymisen osalta.

reilut kolme vuotta menny pääsääntösesti jatkuvien kipujen kanssa joista viimeset kuukaudet unettomuuden kanssa. viime aikoina kroppa on mahdollistanut penkkipunneruksen harjoittelun, jota en oo aiemmin pitänyt oikein tarpeellisena liikkeenä harjoitella.
No nyt se on tarpeellista, on joku homma missä pystyy tekemään pientä tuloskehitystä, kroppa pysyy vähän liikkeessä ja mieli virkeämpänä. Nämä asiat juontaa positiivisuutta kaikkeen muuhunkin elämässä.

Mulla ei oo mitään syytä epäillä, etteikö henkinen kehitys ja siihen liittyvä harjoittelutapa ole ennen kaikkea yksilöllinen, ajasta ja paikasta riippuva homma. Voi olla polttopallo, karate tai nyrkkeily. Eikös näitä oo ihan useampi sellainen tarina että syrjäytymisvaarassa ollut nuori löytänyt elämäänsä sisältöä nyrkkeilystä...
Jokainen käsittää henkisen kehittymisen omalla tavallaan. Jollain se voi olla hyvin konkreettinen tavoite esim. vaikkapa huomattavan impulsiivisen käytöksen hillitsemiseen pyrkiminen. Tai uskonnollisen vakaumuksen löytäminen.. mitä näitä nyt on.

Arvon karatekat: Mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että juuri karate on se, minkä koette kasvattaneen henkisesti?

[Mika]

Siviilit tietävät kamppailulajeista yhtä paljon kuin kastemadot astrofysiikasta. Siksi ihan alkuaikoja lukuun ottamatta pidin kamppailuharrastukseni vakan alla. Sitä siviilien puusilmäisyyttä ei vain jaksa. Eiväthän he toki tahallaan ole tyhmiä. Mutta tuo jonkinlaisen valaistumisen liittäminen itämaisiin lajeihin on nimenomaan heidän ajatteluaan. Joo-o...

Kamppailijoiden kesken tuollaista ei juurikaan esiinny, joten siviilien harhakäsityksistä keskusteleminen kamppailijoiden kanssa on vähän erikoista...
Oma ketjunsa siviileiden harhaluuloista varmaan saisi tulille.

[AriJ]

Itselleni on tullut vastaan ihmisiä jotka ovat olleet oikeasti ihmeissään kun joku ännännen danin mestari ei eläkään usvalla ja leiju vessaan päästelemään laventelintuoksuisia aforismeja

[mention]Mika[/mention] nää mun esimerkkitapaukset oli jopa itsekin budoharrastajia, muutamia vuosia kokemusta vöiden alla

[Mika]

Heitä ei vain ole lyöty tarpeeksi.

Onhan sitä kaikenlaista Yellow Bamboota. Viisikin vuotta täyskontaktilajia harrastanut ei haihattele.

Joka tapauksessa tuo Eizein iltapäiväinen viesti on minusta helkkarin hyvä. Se kyllä vastaa moneen tähän liittyvään kysymykseen.

[Antti]

Olen tässä asiassa aika lailla Mikan linjoilla. Varmasti maallikot eli jästit liittävät romantisoidut mielikuvansa eksoottisista henkisen kasvun opeista ennen kaikkea itämaisiin lajeihin, mikä varmaan juontaa juurensa siihen, miten näitä lajeja on markkinoitu hyvinä, väkivaltaan ja muuhun pahaan mitenkään liittymättöminä harrastuksina. Mutta koska me taidamme kaikki olla sitä mieltä, että tämä on vähän hölmöä, niin ehkä voimme antaa asian olla ainakin siihen asti, kunnes joku potkutyyny tulee asiasta kyselemään?

[Andy]

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/16412

Molskille vai tatamille?: tutkielma kamppailulajien harrastamisen kehityksestä Suomessa 1960-luvulta nykypäivään

Tiivistelmä: Suomea pidetään urheiluhulluna kansana. Keihäänheiton, kestävyysjuoksun ja hiihdon rinnalla eräs suomalaisten lempilajeista on ollut paini. Painia on harrastettu Suomessa laajasti ja lajin kansainvälinen kilpailumenestys, etenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä on ollut erinomaista. Pitkään paini ja nyrkkeily olivat käytännössä ainoat maassamme harrastetut kamppailulajit. Tilanne muuttui 1960-luvulla, jolloin budolajit judon johdolla rantautuivat Suomeen ja tarjosivat uudenlaisia mahdollisuuksia kamppailulajien harrastamiselle. Tutkielmani käsittelee suomalaisen kamppailu-urheilun muutosta ja kehitystä 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin asti. Tutkielma keskittyy selvittämään miten perinteiset suomalaiset kamppailu-urheilulajit paini ja nyrkkeily ovat pärjänneet uusien lajien aikaan saamassa kilpailussa. Tärkeimpänä tilastollisena mittarina toimii harrastaja- ja seuramäärien kehitys. Kvantitatiivisen tarkastelun pääpaino on horisontaalisessa ja vertikaalisessa tilastollisessa analyysissä. Ajallisen kehityksen tarkastelu muodostaa tutkimuksen horisontaalisen ulottuvuuden, eri lajien välisten suhteiden ja kehityksen seurannan muodostaessa vertikaalisen tason. Suurimman osan tilastoaineistosta muodostavat Suomen urheiluarkistossa sijaitsevat Suomen Valtakunnan Urheiluliiton ja Suomen Liikunnan ja Urheilun jokavuotiset toimintakertomukset sekä eri lajiliittojen toimintakertomukset ja vuosiraportit. Määrällisen tutkimuksen tulosten valossa itämaisten budolajien voidaan nähdä lisänneen kamppailulajien absoluuttista harrastusta Suomessa. Perinteisten lajien, painin ja nyrkkeilyn, absoluuttiset harrastajamäärät eivät kuitenkaan samalla vähentyneet vaikka niiden suhteellinen osuus kamppailulajien harrastamisesta pienenikin. Painin harrastajamäärät ovat jo pitkään pysyneet suhteellisen muuttumattomina, mutta nyrkkeily nosti 1990-luvun alusta alkaen suosiotaan menestyksekkään kuntonyrkkeilykampanjansa avulla. Tilastolliseen tarkasteluun nojaten on ollut olennaista kysyä, mitä sellaista uudet lajit tarjosivat harrastajilleen jota vanhat eivät voineet tarjota? Mikä uusissa lajeissa kasvavaa harrastajakuntaa viehätti? Tutkimuskysymystä on lähestytty diskurssianalyyttisen metodin avulla. Analysoimalla sitä, miten eri lajeista on puhuttu ja miten niistä on aikanaan kirjoitettu, on luotu kuva kamppailulajien harrastajien harjoittelun taustalla vaikuttaneista motiiveista. Suomen Urheilulehdessä vuosina 1962 1979 ilmestyneet kamppailulajeja koskevat artikkelit muodostavat tutkielman artikkelianalyyttisen osuuden tutkimusaineiston. Analyysissä ja tulkinnassa on tukeuduttu vahvasti saksalaisen tutkijan ja teoreetikon Henning Eichbergin näkemyksiin urheilusta ja liikunnasta. Hänen trialektinen mallinsa urheilun harrastamisen motiiveista on luonut perustan analyysille. Uusien lajien saapuessa maahamme 1960- ja 1970-luvuilla mielikuvat lajeista olivat sekavia ja monenkirjavia. Diskurssianalyysin tuloksena mystisyyttä, itsepuolustuksellisuutta ja henkistä kehitystä korostavat diskurssit nousevat kuitenkin selkeästi esiin uusien kamppailulajien yhteydessä. Tutkielmani valossa näyttää siltä, että maahamme 1960-luvulla saapuneiden uusien kamppailulajien harrastamisen nopea kasvu selittyy ensisijaisesti lajien tarjoamalla uudella mahdollisuudella harrastaa liikuntaa, joka korostuneesti vastasi Eichbergin trialektisen mallin kuvaileman terveysorientoituneen funktion mukaiseen tarpeeseen. Käytännössä uusien kamppailulajien harrastamisessa korostui fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi kilpailemisen ja suorittamisen sijaan. Uudet kamppailulajit, ennen kaikkea judo ja karate, tarjosivat maassamme uudenlaisen ja vähemmän kilpailuorientoituneen mahdollisuuden harrastaa kamppailulajeja.

[Lasse Candé]

Luin koko tuon Andyn laittaman lainauksen läpi, mutta en kyllä mitenkään päin ymmärrä että miksi tein näin.

Liittyykö tuo käytyyn keskusteluun jollakin tavalla vai mikä tuon lainauksen tarkoitus niinkuin oli?

Noissa olisi saatesanat aina poikaa.

[Andy]

Uusien lajien saapuessa maahamme 1960- ja 1970-luvuilla mielikuvat lajeista olivat sekavia ja monenkirjavia. Diskurssianalyysin tuloksena mystisyyttä, itsepuolustuksellisuutta ja henkistä kehitystä korostavat diskurssit nousevat kuitenkin selkeästi esiin uusien kamppailulajien yhteydessä.

[Lasse Candé]

Ja?

Auttaisi ihan oikeasti asiaa, jos kertoisit omin sanoin mitä ajat takaa ja mistä asioista tähän liittyen sitten tulisi keskustella.

Minä en näe tuossa kapulakielessä mitään pihviä, josta löytyisi keskusteltavaa. Mitä ajat takaa?