Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 11231
Lauteille: Kesäkuu 2008

Aloittelijoiden tukipulina

#421

Viesti Jorge »

Ei nyt ihan niinkään.

Itse väittäisin, että Kiinassa (kuten monessa muussakin Aasian maassa) ajatellaan ja puhutaan "mystisemmin" kuin vaikkapa Härmässä ja ne länkkärit, joiden kosketus aasialaisiin kulttuureihin on tapahtunut kamppailun kautta, ovat mieltäneet sitten kamppailulajit erityisen henkiseksi touhuksi.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Aloittelijoiden tukipulina

#422

Viesti Mika »

Jorge toki tietää mistä puhuu, mutta noin minäkin sen olen käsittänyt. Eli kun yhden kulttuurin tuotetta yritetään liiaksi sovittaa toiseen kulttuurin, on edessä umpikuja. Tässä tapauksessa, koska mystisyys kiinnostaa ihmisiä, umpikujasta onkin ajauduttu sivukujalle.

Lyöminen on lyömistä ympäri maapallon.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Re: Aloittelijoiden tukipulina

#423

Viesti Lasse Candé »

mushin kirjoitti: Miten suomalaisessa kamppailulaji-/taistelulajiskenessä näkyy (taistelijan) henkisyys opettajan ja oppilaitten vuorovaikutuksessa/opetuksessa? Puhutaanko tai käsitelläänkö tällaisia asioita, arvoja tai budofilosofiaa lajeissa ollenkaan? Vai ovatko lajit täällä "länsimaalaistuneita" ja harjoittelu on vain fyysistä jos niin voi sanoa?
Kyllä se henkisyys näkyy skenessä, mutta on jokaisen valinta miten asiaan suhtautuu. En itse koe että kenenkään opettajani tulisi olla "henkisempi" kuin mitä on. Päin vastoin, tahdon mieluummin saada kamppailuoppia.

Itselleni nuo jutut ovat toimineet niin että olen pohtinut kirjojen ääressä ja haastanut itseäni treeneissä. Ja sitten sitä normaalia aikuisuuden mukanaan tuomaa kyynistymistä, jolloin nuo joko unohtuvat tai muuttuvat itsestäänselvemmäksi. En oikein tiedä kummasta on kysymys.

Asiassa pitää mennä yli lajirajojen ja hakea vastakaiku sieltä mistä saa, jatkaen samalla omaa lajiaan. Jos löydät seuran jossa tuo painotus on vahva, uskon että sekä heidän henkisyytensä että kamppailullinen tasonsa on heikko. Budossa kun on nimenomaan tarkoitus käyttä taistelutaitoa tienä, niin tällöin jos jo siitä lähtökohdasta joustaa, on henkiselläkin puolella paljon puutteita.

Paljon välittyy myös vähäeleisesti, sanattomasti jne kun opettaja-oppilassuhde kehittyy. Näkisin että tuo on jossain määrin asian luonne.

Ensimmäiseksi pysäkiksi suosittelen kirjallisuutta ja sen asenteen välttämistä että jonkun muun tulisi tarjoilla henkisyyttä ja että tätä pääsee sitten tuomarina arvottamaan. Seuraksi kelpaa mikä tahansa. Niijoo... ja jos puhuu henkisyyksistä kavereille, kannattaa välillä puhua myös jostain muusta. Eikä kannata pukeutua nuuskamuikkuseksi tai muuksi oraakkeliksi jos tykkää henkisyyksistä.


Monesti puhutaan että kamppailijan käsitys kunnioituksesta ja kunniasta ovat vertaansa vailla.
Ainakin monesti puhutaan että monesti puhutaan.
Saattaa tuossa tottakin olla mukana, mutta vastaava normaalijakauma sieltä löytyy. Toivottavasti pienellä odotusarvon parannuksella suhteessa muuhun väestöön.

Eli se vanha (mistä oikeasti monesti puhutaan) kusipäitä löytyy kaikkialta, myös sieltä.
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Re: Aloittelijoiden tukipulina

#424

Viesti AriJ »

Lasse Candé kirjoitti: Ensimmäiseksi pysäkiksi suosittelen kirjallisuutta ja sen asenteen välttämistä että jonkun muun tulisi tarjoilla henkisyyttä ja että tätä pääsee sitten tuomarina arvottamaan. Seuraksi kelpaa mikä tahansa. Niijoo... ja jos puhuu henkisyyksistä kavereille, kannattaa välillä puhua myös jostain muusta. Eikä kannata pukeutua nuuskamuikkuseksi tai muuksi oraakkeliksi jos tykkää henkisyyksistä.
Monesti puhutaan että kamppailijan käsitys kunnioituksesta ja kunniasta ovat vertaansa vailla.
Ainakin monesti puhutaan että monesti puhutaan.
Saattaa tuossa tottakin olla mukana, mutta vastaava normaalijakauma sieltä löytyy. Toivottavasti pienellä odotusarvon parannuksella suhteessa muuhun väestöön.

Eli se vanha (mistä oikeasti monesti puhutaan) kusipäitä löytyy kaikkialta, myös sieltä.
Tuli mieleen, että jos "on kuulut" että kamppislajeissa on tuota henkisyyttä yllinkyllin ja yli äyräyden, ja opettajat ovat vain melkein dalailamoja.... saattaa pettymys ollakin raju kun paikalla onkin niitä tavallisia jannuja ja jennejä.

Kamppailija on aika laaja käsite nykyskenessä, lajeja on aiiiiika lailla laidasta laitaan ja siihen kolmanteen. Jos henkisyyttä (taas; mitä tämä mahtaa kenellekin olla :O ) etsii niin kannattaisi tehdä niitä tutkailuja eri lajien parissa vieraillen josko jostain löytyisi sitä asiaa siten kuin itse haluaa niitä painotettavan.

Plus että lajien sisälläkin on opetuksellisia eroja, jopa salien sisälläkin :D
______________________
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?

#425

Viesti Kuhmu »

Henkisyys ei ole itsestään selvyys missään lajissa. Vaikka japanilaisissa lajeissa puhutaankin tiestä, joka jalostaa ihmistä, niin ei sekään välttämättä liikoja näy lajien harjoittelijoissa.
”You must enjoy this”.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?

#426

Viesti Lasse Candé »

Juuri näin. Eikä ehkä pidäkään näkyä. (?)
Eikös hyvä paikka oman henkisyytensä tutkimiseen ole sellainen jossa on normaaleja ihmisiä? Varmaan riippuu tietenkin siitä mitä henkistä kehitystä haluaa. Jos asiaan liittyy rituaaleja, niin sitten ymmärrän ryhmäharmonian. Tällöin tosin kannattanee ottaa ritualisoidummat henkiset harjoitteet lajin rinnalle. (?) Itse ainakin koen monistakin aspekteista että niitä pitää ottaa erilliseen tarkasteluun. Miksei henkisyys (mitä se sitten tarkoittaakaan) voisi olla tällainen asia?

Kaikki tuo sanottuna, hemmetin hyvää vastakaikua about mihin tahansa löytyy yliopistojen seuroista tai muista joissa on paljon akateemista väkeä. Keskimääräisen fiksuuden nosto on keskimääräisen fiksuuden nosto ja se näkyy. Lisäksi niissä on paljon väkeä joilla on esim kokemusta soittimien soitosta tai muista taitojen oppimisista. Ja lukemisesta. Monella on henkisyyksiinkin melko testattuja hyviä syviä ajatuksia.
Kuvake
KungFuMiäs
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 5372
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vaasa

Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?

#427

Viesti KungFuMiäs »

Jos henkisyydestä tehdää jotain ulkopuolista asiaa, että se mainitaan jossain lajin sisältölistassa ja tehdään jonkinlaiseksi tavoiteltavaksi asiaksi niin ollan menty jo metsään heti alkumetereillä. Tälläisissä tapauksissa ja yhteisöissä juuri nähdään kaikenlaista nuorempien naisten hyväksikäyttöä ja muuta sairasta apina egon toimintaa.

Minä olen nähnyt niin monta tapausta henkisestä kehityksestä kamppailuhommien raameissa että siitä on tullut minulle itsestäänselvyys. Toki meidän lajiyhteistö ei ole mikään tyypillinen valkoinen-musta vyö progressio järjestelmä, mutta ehkä sen takia se onkin ollut hyvä kasvualusta ihmisten kehitykselle. Kun me ei ulkoisteta meidän kehitystä johonkin vöihin tai tyhjiin filosoofisiin/ideologisiin ideoihin, päinvaistoin näistä pitäisi päästä irti. Ja kun pääsee irti normeista jotka on itselleen luonut niin mahdollistaa uusien asioiden kehittymisen itsessään, eikä ime itseensä jotain uusia eksoottisia dogmia idästä tms. Kun laitetaan ihmisiä kyseenalaistamaan vaikka kamppailulajien kautta, vaikka niin että kaveri saa nyrkkiä naamaan kun hänellä on ollut rakentunut jonkinlainen kuvitelma taidoista. Näin hän joutuu kyseenalaistamaan omia ajatuksia, jos henkilö pääsee tämän ongelman yli eikä suojele egoaan ja lopeta treeniä, niin tämä kyseenalaistamisen idea voi leviää muihin asioihin jonka kautta meillä on henkistä kehitystä. Henkilö joutuu kasvotusten itsensä kanssa, eikä voi paeta johonkin egon toimintaan kuten vöiden suorittamiseen tai muuhun lajiegon pönkittämiseen. Tässä oikeasti otetaan mittaa kuka lopettaa ja kuka jatkaa.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?

#428

Viesti Lasse Candé »

Puoliksi samaa mieltä vyöjärjestelmän rasitepuolesta. Toinen puolikas on että kun siihen liittyvien egojuttujen kanssa joutuu painimaan, saa treeniä tästäkin.

Viittaan siis siihen että on haasteellista nähdä vyöjärjestelmät treeniä tukevina sen sijaan että treeni tähtää vöiden saamiseen. Asiasta on jo vaikea keskustellakin niin että vaikka ymmärtäisi mitä toinen sanoo, ymmärtäisi myös mitä hän tarkoittaa.

Noista syistä taistelu on todellinen. Itsekin huomannut välillä että on vaikea pysyä kantavassa ajatuksessa siitä että vyöt ovat treeniä varten eikä toisinpäin.

Henkinen kehitys aiheen tiimoilta näkynee arjessa monissa yhteyksissä. Titteleitä kun on maailma täynnä. Kamppailullisesti pohdinta voi antaa jotain voiton, tappion ja egon pohdintaan. Useammin kuitenkin saattaa tosiaankin olla että vöiden vaikutus henkiseen kehitykseen on negatiivinen.
Poista käyttäjä 8031
Viestit tässä aiheessa: 10

Re: Aloittelijoiden tukipulina

#429

Viesti Poista käyttäjä 8031 »

Lasse Candé kirjoitti:
mushin kirjoitti: Miten suomalaisessa kamppailulaji-/taistelulajiskenessä näkyy (taistelijan) henkisyys opettajan ja oppilaitten vuorovaikutuksessa/opetuksessa? Puhutaanko tai käsitelläänkö tällaisia asioita, arvoja tai budofilosofiaa lajeissa ollenkaan? Vai ovatko lajit täällä "länsimaalaistuneita" ja harjoittelu on vain fyysistä jos niin voi sanoa?
Kyllä se henkisyys näkyy skenessä, mutta on jokaisen valinta miten asiaan suhtautuu. En itse koe että kenenkään opettajani tulisi olla "henkisempi" kuin mitä on. Päin vastoin, tahdon mieluummin saada kamppailuoppia.

Itselleni nuo jutut ovat toimineet niin että olen pohtinut kirjojen ääressä ja haastanut itseäni treeneissä. Ja sitten sitä normaalia aikuisuuden mukanaan tuomaa kyynistymistä, jolloin nuo joko unohtuvat tai muuttuvat itsestäänselvemmäksi. En oikein tiedä kummasta on kysymys.

Asiassa pitää mennä yli lajirajojen ja hakea vastakaiku sieltä mistä saa, jatkaen samalla omaa lajiaan. Jos löydät seuran jossa tuo painotus on vahva, uskon että sekä heidän henkisyytensä että kamppailullinen tasonsa on heikko. Budossa kun on nimenomaan tarkoitus käyttä taistelutaitoa tienä, niin tällöin jos jo siitä lähtökohdasta joustaa, on henkiselläkin puolella paljon puutteita.

Paljon välittyy myös vähäeleisesti, sanattomasti jne kun opettaja-oppilassuhde kehittyy. Näkisin että tuo on jossain määrin asian luonne.

Ensimmäiseksi pysäkiksi suosittelen kirjallisuutta ja sen asenteen välttämistä että jonkun muun tulisi tarjoilla henkisyyttä ja että tätä pääsee sitten tuomarina arvottamaan. Seuraksi kelpaa mikä tahansa. Niijoo... ja jos puhuu henkisyyksistä kavereille, kannattaa välillä puhua myös jostain muusta. Eikä kannata pukeutua nuuskamuikkuseksi tai muuksi oraakkeliksi jos tykkää henkisyyksistä.


Monesti puhutaan että kamppailijan käsitys kunnioituksesta ja kunniasta ovat vertaansa vailla.
Ainakin monesti puhutaan että monesti puhutaan.
Saattaa tuossa tottakin olla mukana, mutta vastaava normaalijakauma sieltä löytyy. Toivottavasti pienellä odotusarvon parannuksella suhteessa muuhun väestöön.

Eli se vanha (mistä oikeasti monesti puhutaan) kusipäitä löytyy kaikkialta, myös sieltä.
Kiitos tästä vastauksesta. Saanko kysyä, mitä kirjoja olet itse lukenut?
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 40
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Henkinen kasvu kamppailulajien seurauksena?

#430

Viesti Lasse Candé »

Melko hyvän lähtölaukauksen saa Timo Klemolan Karate-do:n lainauksista. Tämän päälle paljon muuta. Karaten puolella voi vaikkapa lukea Funakoshin ja Itosun juttuja. Itämaisia uskontoja kannattanee jossain määrin silmäillä. Musashin kirja ja muutamat muut japanilaiset klassikot kannattaa lukea.

Sitten jos saat käsiisi, niin englantilaisella judopioneerilla Trevor Leggettillä on paljon hyviä tekstejä budosta sekä eurooppalaisesta ja japanilaisesta kulttuurista.

Tolleen roiskaisten suositeltuna. Pitäisin Klemolan kirjaa hyvänä listaaja-lainaajana, josta päässee hyvin alkuun.


Nämä jutut ovat tietenkin siitä haasteellisia että yhden henkisyys on toisen hyminää ja toisen henkisyys yhden barbaariutta. Jne. Toisaalta tällaisista syistä ei pääsekään liian helpolla ja voidaan ylipäätään puhua henkisestä kasvusta.

Noin yleisesti ottaen kaikki filosofinen pohdinta sisältyy tähän samaan kasvuun, mutta kai kamppailulajifoorumin kontekstissa täytyy tehdä sopivan tehokkaita rajauksia. Olkoon sitten vaikka niin, että haaste on oppia mitä tahansa niin laajasti että alkaa näkemään valideja yhteyksiä asioiden välillä. Asiahan on niin että mitä suurempi sovellusala, sitä suurempi sovellusala. Ja päin vastoin.

Niin joo, jos ruotsinkieli taittuu, suosittelen myös ehdottomasti Shingo Ohgamin toimittamaa (lähinnä kääntämää) kirjaa Introduktion till budo. Alkuperäistekstit ovat Shinji Nakabayashilta. Kirja on vieläpä suht halpa ja täyttä kultaa.
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Kamppailun henkinen kasvu arkeen?

#431

Viesti HannuL »

Jonkinlainen ainakin toive on, että kamppailulajit auttavat henkistä kasvua. Kamppaillen meistä tulee parempia ihmisiä: hyvät ominaisuudet jalostuvat ja kielteiset haihtuvat tai vähintään saadaan hallintaan.

Millaisia menetelmiä eri lajeissa tai ohjaajilla on henkisten ominaisuuksien kehittämiseen?

Onko mitään systeemiä miten salin opit saadaan arjen avuksi?
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Tapani
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 1996
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Turku

Kamppailun henkinen kasvu arkeen?

#432

Viesti Tapani »

Verrattuna muihin urheilulajeihin olen humannut vain yhden eron tässä suhteessa. Valmius väkivaltaan antaa itseluottamusta myös joillain muilla elämänalueilla.
Kuvake
Puni
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 3845
Lauteille: Kesäkuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Taekwondo Ilshin
Sivulajit: -
ITF Taekwon-Do
(Ch'ang Hon)
WT Taekwondo
(Kukkiwon, SimUu)
Takalajit: -
Urheilu
Kilpailu
Yhteystiedot:

Kamppailun henkinen kasvu arkeen?

#433

Viesti Puni »

Kun tekohymy toimii yhtä hyvin kun aitokin ja haukionkala-menetelmää on aina käytetty tehokkaasti, pelkkä hienojen sanojen tankkaaminenkin saa ihmisluonnossa aikaan omituisia reaktioita pitkän ajan kuluessa.

Ehkä sitä ehtii elää melko vanhaksi, ennen kuin alkaa miettimään syvempiä merkityksiä hienojen periaatteiden takana, mutta silloin on jo myöhäistä.

"1. Kohteliaisuus (Ye Ui) - Courtesy
2. Rehellisyys (Yom Chi) - Integrity
3. Kärsivällisyys ja uutteruus (In Nae) - Perseverance
4. Itsehillintä (Guk Gi) - Self Control
5. Lannistumaton henki (Baekjul Boolgool) - Indomitable Spirit"

edit:

Kohtuullisen hyvä kirjoitus ohuesti aihetta sivuten:
http://taekwon-do-moralguidebook.blogspot.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;
HannuL
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 563
Lauteille: Toukokuu 2013
Paikkakunta: Jyväskylä
Etulaji: kamppailu
Sivulajit: höntsy ja nuju
Takalajit: Monen lajin peruskurssit
Yhteystiedot:

Kamppailun henkinen kasvu arkeen?

#434

Viesti HannuL »

Kamppailulajien on mahdollista kehittää hyviä ja tietysti myös huonoja ominaisuuksia.

Pitää vielä lukea se blogikirjoitus eli haen kokemuksia siitä miten kamppailulajeissa kehitettyjen hyvien ominaisuuksien siirtymistä arkeen on tuettu. ( Toki voidaan ajatella, että esimerkiksi kärsivällisyys on niin yleinen ominaisuus, että sen kehittyminen heijastuu kaikkeen tekemiseen.)

Toisaalta monet asiat ovat tilannekohtaisia eli välttämättä ajattelu ei siirry tilanteesta toiseen.(Tämä on ihan arvausta eli puhdasta mutua. Jos joku on valistuneesti toista mieltä niin saa valistaa.)
Kiirehtimällä ehtii tehdä enemmän virheitä
Kuvake
Antti K
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1339
Lauteille: Tammikuu 2012
Paikkakunta: JKL

Re: Kamppailun henkinen kasvu arkeen?

#435

Viesti Antti K »

Itse näkisin, kamppailu-urheilupainotteisten lasien takaa, että kamppailulajit eivät varsinaisesti kehitä automaattisesti tai itseisarvoisesti mitään henkisiä ominaisuuksia sen kummemmin kuin mikään muukaan sosiaalinen kanssakäyminen.
Toki jos laji- tai seurayhteisö on omaksunut jonkinlaisen elämänfilosofian tai tavan käyttäytyä, tarttuu tämä pidemmän päälle yhteisön jäseniin, mikäli arvot ja käyttäytymismallit oikeasti näkyvät toiminnassa. Periaatteessa henkinen kehitys on tavallaan mielestäni kuitenkin keksittyä tai korkeintaan päälleliimattua.
Kontaktilajeissa kaverin kunnioitus, itsehillintä ja tietynlainen nöyryys tulevat automaattisesti fyysisen toiminnan mahdollistamiseksi, mutta uskoisin että vastaava kehitys tapahtuu yhtälailla esimerkiksi joukkuelajeissa.
Kova fyysinen treeni ja epämukavuuksien kestäminen kasvattavat varmasti myös ihmistä, mutta sama koskee varmasti kaikkea muutakin urheilua, jossa joutuu laittamaan itsensä koville.
Ego ja rähinähalukkuus usein vähenevät kamppailuharrastuksen myötä, mutta uskon, että sama vaikutus on muillakin harrastuksilla, missä ihminen kokee löytävänsä paikkansa ja saa onnistumisen tunteita.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 56 kurkkijaa