Tässä viestissä nyt lähinnä yritän saada aikaiseksi jonkinlaista keskusteluavausta asian tiimoilta jota olen hieman pyöritellyt päästäni. Ihan vastaavaa aihetta en löytänyt - mutta jos ylläpito kokee järkevämmäksi yhdistää tämän johonkin vanhaan niin tapahtukoon niin.
Nämä mietteeni nyt ovat vähän tälläisiä sekavahkoja, mutta uskoisin että monet sekä vähemmänkin aikaa ja varsinkin pidemmän aikaa laji(e)n kuin laji(e)n parissa touhuilleet ovat vastaavia jossain kohtaa miettineet?
Täällä laudalla on todettu minusta hyvin osuvasti, että oli kamppailulaji sitten sitä urheilupuolta, inhorealistista itsensä puolustamista, capoeiraa, hippi-aikidoa (
), bad-ass aikidoa ( 8-) vanhaa tai uutta budoa, perinteistä tai modernisoitua kung-fua/karatea niin ainahan siinä kuitenkin harjoitellaan ihmisten satuttamista - tavalla tai toisella, päämäärällä tai toisella. Tästä toki olen harvinaisen samaa mieltä.
Siitä, että miten tämä tiettyjen lajien "henkistely" on suht. kornisti mystifoitu ja ilmeisemmin juurikin lännenmiesten toimesta tai vastaavasti heidän toiveestaan on myös ollut hyvää keskustelua.
Kun se henkinen kehitys siitä "henkinen" sanasta huolimatta ei kuitenkaan taida olla ihan mitään henkimaailman juttuja - vaan voi ilmeta jopa niin yksinkertaisissa asioissa, että jokaiselta rookielta otetaan lajissa kuin lajissa aivan varmasti ne turhat luulot pois - tapahtuuko tämä sitten sitä kautta, että luulee olevansa sitä kuuluisaa "jotain" ja huomaakin että nyrkkeilytreeneissä ei saa yhtäkään iskua perille edes muutaman kk enemmän treenanneille tai kun vaikkapa judossa maistaa sitä tatamia tämän tuosta vaikka luulot olivat siitä omasta itsestään niin kovat aluksi. Tai vaikkapa kun on harjoitellut aikidoa, hapkidoa, koryu lajeja yms tms monia vuosia, mutta siltikään ei voi kun nöyrtyä niiden vanhan kaartin
tekijämiesten ylivoimaista tekniikkaa huuli pyöreänä katsellessa päätään pyöritellen.
Ja tästä seuraavaan aihepiirin osioon, elikkä kovin monilla alansa kovilla jätkillä on ollut sekä visio metodinsa mahdollisuudesta muokata parempia tappelijoita JA parempia ihmisiä... Funakoshit, Oyamat, Kanot nyt tietty ensimmäisenä tulee mieleen ja onhan näitä vastaavia juttuja vähän "yllättävimissäkin" piireissä...Kuten esim tämä 1900-luvun alkupuolen "physical culture" hommeli (josta Kari muistaakseni taisikin kommentoida jotain sensuuntaista, että nykyajan MMA-hommien voisi todeta olevan sukua tälle?).
Ja tuleehan tuota näitä henkistelyjä sellaistenkin suusta joilta sitä ei ihan pintapuolisten tietojen mukaan ekana odottaisi - kuten esim. Paul Vunak? Noita Vunakin Enigma -juttuja olen jonkinverran videolta tiiraillut ja ihan mielenkiintoista juttua itseasiassa...
Pidempäänkin voisin kirjoittaa, mutta lopetan nyt tähän siinä toivossa, että joku jaksaisi lukea edes tähän asti
Ja vielä selvennän sen verran, että tämän tarkoitus ei ole olla mikään haluan vastaukse kysymiksiin a b ja c -vaan nimenomaan olla jonkinlainen keskustelun aloitus aiheiden tiimoilta.
No, jospa loppuun vielä jonkinlainen tiivistys;
- Foorumilaisten ajatuksia, kokemuksia, mietteitä tappelemisen harjoittelun (metodilla kuin metodilla) ja ehkä toteuttamisen (tavalla kuin tavalla) mahdollisuuksista muokata parempaa, vahvempaa, empaattisempaa, kovempaa - mutta oikeudenmukaisempaa, nöyrempää yksilöä ja ehkä jopa pitkän aikatähtäimen mukaan edes sen 0,00001% maailmaa hänen ympärillään?
Kaikki mietteet siis tervetulleita kunhan ei tehtäisi tästä juupas - eipäs topicia
Ja loppuun;
ÄLKÄÄ ottako tätä
LIIAN vakavasti
