Potkulaisten tositilanteet

[sivarinlötkö]

Mitenkä Kari varmistat että kuritat vaan porukkaa joka ansaitsee sen?

[Kari Aittomäki]

Kysyn neuvoa tiätenki. Yleensä asianomaiselta.
Yleensä vastaus on "nomuttatottakai ansaitsen pikkuopetuksen, ensivaikutelmasi oli aivan oikea."

Tai ehkä se on sitä valikoivaa kuulemista.

[Fubarbarian]

Ai että tulee oikein ilon kyynel poskelle, kun lukee näitä Karin juttuja! On se vaan hienoa, kun paha saa palkkansa.

[Sylvesteri]

Ettei vain olisi silloin tällöin saanut joku sivullinenkin havainnointivirheen takia...

[Poika]

Oletkos Poika varma, ettet vaistonnut asetta?
Oireet ainaki sopis, just tommonen tunne tulee kun jokinkertoo jotta "tolla on kahva".

No tiedäppä tuosta vaistoamisesta, mutta niin monesti buuggo on ollut vastapuolella mukana (yleensä kylläkin jäänyt taskuun), jotta tulee varauduttua sen mukanaoloon vieläkin.

Stressin sietokyky tosiaan alenee ajan kanssa...

Taitaa olla sama juttu esim. korkeanpaikan kammon kanssa, jos harvoin käy korkealla niin huimaa ja pelottaa...

...ittekkin meinasin just paripäivää sitte päästää kissanruokapurkilla eräältä hörhöltä lärvin sisään.

Heh. Aleneepas tosiaankin...

Ja tottakai sitä kaipaa nujakointia, kivaahan se on ja aiheuttaa riippuvuutta.

Mukavampihan tohinassa on mukana olla jos ei itse hirveästi tärise ja pystyy jopa jotain ajattelemaankin.

[Kari Aittomäki]

Tjah, tarkennan tota aseasiaa.
Toki niitä turvarieputeriä liikkuu niin perkuleesti.
Mutta oletan, näinsinua tuntematta, että kohteen ruumiinkieli suodattui kokemuksesi lävitte ja muodosti tiedostamattoman viestin valmiudesta ottaa piilotettu ase käyttöön. Maistuu vähä stressireaktiolta, juu. Mulla ainakin.

Rottaosasto vähäjäykistyy ja kylmäilee ennen sitä salavetoa ja tuikkausta, käsi, yleensä sisäranne, hieraisee sitä kahvanpaikaa. Juttelussa saattavat usein olla hyvinkin rentoja ja odottavat sitä keilan sivulle kääntymistä.
Tottakai se veto on usein silkka roiskaisu mutta silti se terä saattaa osua pahasti. Luoti aseesta myös.

Tarkistittehan te sen?

Ei noita tärinöitä kannata ihmetellä, joskus jopa myllyttäjä tajuaa miten paljo mukavaa maailmassa onkaan josta voi naattia ja sitte kaikki saattaa päättyä yhteen pusuun, just kun katoit väärään suuntaan.
Täriseehän siinä.
Ihan ja aivan jokamies.

[PaavoH]

Eräänlainen tositilanne tämäkin, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunut: puhetta, kiukkua pahaa naamaa, uhkaavia eleitä ym.

Tänään duunissa kun poistimme yhden duunikaverin kanssa myymälästä narkkarirosvon vai onko se rosvonarkkari. Keikalla kaveri oli koska tavaratkin jäi puolitiehen. Syy minkä takia kirjoitan oli se tunne silloin tapahtumahetkellä, pulssi aika korkealla ja muita stressireaktion oireita. Tuttu tunne mitä ei ole aikoihin ollut (toki eipä tilanteitakaan), mutta kun joskus tuommoiset "uhkatilanteet" oli lähes jokapäiväisiä ei ne paljon hetkauttaneet. Näköjään stressin sietokyky heikkenee, jossei sitä "harjoita" säännöllisesti.
Tilanne itsessään ihan simppeli: rauhallisella, mutta tiukalla äänellä duunikaveri "käskytti" potilasta ja itse tulin mukaan tilanteeseen kun näin kuinka narkin "muka rauhallisuus" muuttui sekunnissa hyvin agressiiviseksi käytökseksi. Alkoi olla kohta päälletulossa, mutta ymmärsi vissiin tilanteen mahdottomuuden, kun meitä siinä oli kaksi.

Tilanne kun oli ohi, tuli semmonen hyvä fiilis. Syytä en tiedä. Vai kaipaako sitä sittenkin vielä jännitystä elämään ? (ja pikku nujuamista)

Saman kaipparin joutui ohjaamaan tänäänkin ulos, eikä tilanteessa mitään kummallista ollutkaan, mutta jälleen syke taivaissa ja "epätodellinen" olo.

Jäinpä kuitenkin miettimään, että entäs sitten kun rupeaakin tapahtumaan, niin jäätyykö sitä paikalleen, kun tuommoinenkin tilanne tekee jo tepposia.
Pystyykö noita tilanteita "harjoittelemalla" helpottamaan vai pitäisikö tästä palata "asiakaspalveluhommiin" tai ruveta käymään nakkikioskilla säännöllisesti?
Ei mukava fiilis huomata, ettei noi kohtaamistilanteet olekaan enää tuttuja.

Oliskohan tällekkin ollut joku sopivampi ketju: Lähesmelkeintilanteet...

En oo mikään kovin kokenut mutta mietin että jos sulle ei oo tullu noita vähää aikaa ja sitte kelaat sitä että vaikka "pystynköhän mä vielä" tai "tuleekohan sitä jotain oireita" niin siinä alussa voi sitte ruveta jännittämään ?

Että jos et miettis asiaa niin ei välttämättä olis niin iso juttu ?

Mulle ainakin on tuttua sellanen.

[Poika]

Eräänlainen tositilanne tämäkin, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunut: puhetta, kiukkua pahaa naamaa, uhkaavia eleitä ym.

Tänään duunissa kun poistimme yhden duunikaverin kanssa myymälästä narkkarirosvon vai onko se rosvonarkkari. Keikalla kaveri oli koska tavaratkin jäi puolitiehen. Syy minkä takia kirjoitan oli se tunne silloin tapahtumahetkellä, pulssi aika korkealla ja muita stressireaktion oireita. Tuttu tunne mitä ei ole aikoihin ollut (toki eipä tilanteitakaan), mutta kun joskus tuommoiset "uhkatilanteet" oli lähes jokapäiväisiä ei ne paljon hetkauttaneet. Näköjään stressin sietokyky heikkenee, jossei sitä "harjoita" säännöllisesti.
Tilanne itsessään ihan simppeli: rauhallisella, mutta tiukalla äänellä duunikaveri "käskytti" potilasta ja itse tulin mukaan tilanteeseen kun näin kuinka narkin "muka rauhallisuus" muuttui sekunnissa hyvin agressiiviseksi käytökseksi. Alkoi olla kohta päälletulossa, mutta ymmärsi vissiin tilanteen mahdottomuuden, kun meitä siinä oli kaksi.

Tilanne kun oli ohi, tuli semmonen hyvä fiilis. Syytä en tiedä. Vai kaipaako sitä sittenkin vielä jännitystä elämään ? (ja pikku nujuamista)

Saman kaipparin joutui ohjaamaan tänäänkin ulos, eikä tilanteessa mitään kummallista ollutkaan, mutta jälleen syke taivaissa ja "epätodellinen" olo.

Jäinpä kuitenkin miettimään, että entäs sitten kun rupeaakin tapahtumaan, niin jäätyykö sitä paikalleen, kun tuommoinenkin tilanne tekee jo tepposia.
Pystyykö noita tilanteita "harjoittelemalla" helpottamaan vai pitäisikö tästä palata "asiakaspalveluhommiin" tai ruveta käymään nakkikioskilla säännöllisesti?
Ei mukava fiilis huomata, ettei noi kohtaamistilanteet olekaan enää tuttuja.

Oliskohan tällekkin ollut joku sopivampi ketju: Lähesmelkeintilanteet...

En oo mikään kovin kokenut mutta mietin että jos sulle ei oo tullu noita vähää aikaa ja sitte kelaat sitä että vaikka "pystynköhän mä vielä" tai "tuleekohan sitä jotain oireita" niin siinä alussa voi sitte ruveta jännittämään ?

Että jos et miettis asiaa niin ei välttämättä olis niin iso juttu ?

Mulle ainakin on tuttua sellanen.

Ihan hyvä pointti. Olenpa miettinyt tuotakin vaihtoehtoa, mutta kun nuo "tilanteet" tuleepi nykyään niiiin harvoin ja niin odottamattomasti, ettei niitä kerkiä siinä kummastelemaan enempiä.

Toi oli hyvä: "pystynköhän mä vielä" ja oma vastaus: en varmaankaan, hyvä jos ennenkään...

Asiaan: Tokihan noi jutut monestikin tulee yllättäen ja niinpoispäin, mutta kun niihin joskus pääsi "turtumaan" oli se ongelman ratkaisujuttu aivan erilainen, kun ei ruvennut tykyttelemään eikä muitakaan isompia reaktioita tullut. (Toki ainahan se on jännää)

Varmastikkaan se liika itsevarmuus ei myöskään ole hyväksi.

Ei omalle "turvauralle" mitään umpimahdottomia juttuja tullut, mutta vaikeata oli aika-ajoin. Suurin osa kuitenkin oli niitä entäs jos...juttuja ja sen semmosia.

Mutta nytten semmonen entäs jos juttukin tuntuu olevan liikaa.....

Tarkistittehan te sen?

No ei ollu fyysinen tilanne ollenkaan....välimatkaa kuitenkin... metrejä.

[Haapasalo]

Hah, tänään oli kyllä hauskaa Jokelassa. Kahden oluen kiitos kirjoittaminenkin onnistuu mainiosti. Tämä nyt on napattu suoraan mesestä, itteni kirjoittamana, eli ei ole ihan parhaassa mahdollisessa muodossa. Toivottavasti idea kumminkin välttyy. De-eskalointia tai jotain.



Si vis pacem, para bellum sanoo:
pipari miten hyvä tilanne baarissa

Taneli sanoo:
noh?

Si vis pacem, para bellum sanoo:
lähetin tuossa aikasemmin yhelle tytölle tekstarin et missä se on,
ei sen kummempaa. No sit baarista löysin sen, oli jeppensä kanssa siellä.
istuin sit kolmen tytön kanssa samaan pöytään oluen ääreen parantamaan maailmaa. No sit siitä samasta baarista löysin sen tytön jolle laitoin tekstarin, oli jeppensä kanssa siellä.

Taneli sanoo:
niih

Si vis pacem, para bellum sanoo:
sit siihen tuli joku 22-23v jätkä repimään vaatteista et nyt pipari tuut perässä. No olin et wtf ja menin vaan

Taneli sanoo:
?

Si vis pacem, para bellum sanoo:
no se meni vessaan ja rupes selittää miten sitä harmittaa kun laittelen sen eukolle tekstareita
et oon niin pipari mustasukkasta sorttia et pipari miten sapettaa tuo.
se oli joku 10cm lyhempi ja ainakin 20kg kepeempi kun mä.
Seisoin vaan siinä sellasessa leveessä levossa, peukut vyönsoljella et se varmasti näki vyön pst-logon, mietin siinä yhden oluen hujakassa et vaikka millanen oot niin painat perkele vähemmän kun raskon putki.
Áikani kuuntelin ja sit se taas alotti jotain saagaa, rykäsin vaan ja tuijotin koko ajan silmiin sitä. Se oli sit hiljaa ja sit vaan kysyin et voinko pipari jo mennä kuselle kun siks tänne tulinkin

Taneli sanoo:
haha

Si vis pacem, para bellum sanoo:
sano et joo, joo, voit, hei muuten poltatko, no sanoin en pipari en polta
- ai joo
-halusinkin vaan esittäytyy
-oon jyrki
-joo oon timo kiitti hei

Si vis pacem, para bellum sanoo:
lähti vaan pois
no kusin ja menin takas pöytään
Taneli sanoo:
haha

Tytöt siinä sit ihmetteli et miten tuli se jeppe niin alakuloisena takasin, oli ollut tod siipi maassa. En oikeen tiedä mitä se luuli saavuttavansa tekstillään, kontra fyysisellä/verbaalisella uhoamisella. Aika namu oli kaikkineen, suorastaan herkkua tuollanen. En tiedä mistä johtui mut en jotenkin lähtenyt mitenkään altavastaajana tuohon, mietin et per**** jos se jotain tekee niin nippuun vaan. Tuo siis ei ole tyypillistä itseäni. Tiedä sit vaikuttiko osaltaan n. 1.5v treenattu thaikku + intissä lutin vaparitunnit sun muut ja jokin, jokin. Halu olla ykkönen eikä kakkonen?
Tilannehan ei sinällään mikään erikoinen ollut, mut jotenkin jäi siitä jepestä sellanen olo et jos en ois hoitanu sitä niinkun hoidin niin ois varmasti jatkunu toisella tavalla. Tulevaisuus jää hämärään, toivottavasti jos joskus tollanen sattuu kohalle niin menis yhtä helposti ohi. Kai siinä se oma järkähtämättömyys tms vaikuttaa, pirustako minä tiedän. Tilanteena vaan kutkuttava.

[Kyynikko]

Seisoin vaan siinä sellasessa leveessä levossa, peukut vyönsoljella et se varmasti näki vyön pst-logon, mietin siinä yhden oluen hujakassa et vaikka millanen oot niin painat perkele vähemmän kun raskon putki.

-

Miksi pst-logon pitäisi kiinnostaa ketään mitenkään liittyen yhtään mihinkään?????????

[Haapasalo]

Eipä mitenkään, eikä se tuon homman pointti ollutkaan. Kunhan olen reilusti oma itseni enkä lähde luikkimaan. Jos ei muulle niin itsellenihän se on muistuke et kuka tai mikä painaa ja minkä verran.

[Kyynikko]

jepjep...

[Mika]

Miksi se kaveri niista tekstereista suutahti? Millainen sun ja sen tyton historia on?

[Haapasalo]

Niin no, tekstarini oli malliltaan näinkin rivo et:
Luuraatko missä päin, itse olen kaupungissa.

Jeppe vauhkos siitä et miten sitä harmittaa kun laittelen sen muijalle viestiä jne. Paras oli kyllä kun se sanoi et jos sä et ois sä enkä mä ois mä niin oltas jo lyöty toisiamme.

Hauskaa oli vielä se, että se heppu tuns mut. Miun ja tän tytön historiahan on siis se,et ollaan näytelty samassa teatterissa 3 vuotta, yhdessäkään roolissa ei edes ole ollut mitään intiimiä, eikä olla sen koommin vapaillakaan pyöritty yhdessä. Ja jeppe tietää sen ihan hyvin.

Se vaan lähti niin vauhdilla ja aggrella siihen, jos poke ois nähnyt niin varmaan ois menny juttusille tms. Se oli mikä nosti omaakin epäilystä, kun ei sillä ollut kun 1 tai 2 olutta naamarissa, eli käytännössä "selvä" oli hän.

Herkullinen hetki vaan. Tiedä sit kokiko se egonsa pienentyvän vai mikä, mut aika hiljasena poikana lähti pois. Ensin oli ite mahdollisella turpaanvetomentaliteetilla mukana, sai näpäyksen ja pakitti tilanteeseen missä rupesi jo tarjoilemaan savukkeita tms. Ja ikää on hänellä se n. 22v, itsehän olen edelleen vielä ihanassa 19v iässä.

Tilanteena vaan jotenkin herkullinen. Kyllä lämpes se heppu vähästä

[Mika]

OK, kaveri tuntee itsensa epavarmaksi. Sinansa tietysti vahan surullista.

Vaikka en tilanteessa ollutkaan, kokemusteni mukaan tuollainen kaveri pelkaa tappelua sen verran, ettei ikina lyo kuin korkeintaan pakon edessa ja sittenkin vasta takaisin. Minun kay kaveria hieman saaliksi. Mutta en tunne hanta enka tieda tilannetta, joten arvailen vain.