Jos sitä apina kiipeäisi välillä puustaan alas yhden viestin verran.
Ei nettisolvailua pidä vakavasti ottaa missään nimessä ja paljon jätän kertomatta asioita, koska niitä ei vain yksinkertaisesti tarvitse / kannata kertoilla... Mitäs ne teille kuuluvat niinsanotusti? Samaisen asian takia en ole kertonut myöskään tuon polkupyörän toimimattomuutta ja sitä asiaa, että se veitsi ei ole henkiriepuna mukana. Vaikka pitkälti pohdinkin mielelläni asioita niin siitäkin huolimatta en mielelläni kerro liian tarkasti ja aivan kaikkia juttuja vaikkakin ne toisinaan vaikuttaisivatkin dramaattisesti tarinan kulkuun. En mielelläni kerro niin tarkkoja kuvauksia, että se toinen osapuoli itsensä niistä voi tunnistaa.
Se on se ensimmäinen kriteeri. Toinen on sitten se, että yleensä liikkuessa "hämärän rajamailla" porukat eivät tajua sitä mielenlaatua.
Tällä kertaa ajattelin antaa mennä vähän sovittujen rajojen ulkopuolelle tarinan ja hetihän siitä jotkut pääsi itkahtamaan, että miten olen terän hivelijä, joka kohta puukottaa viattoman lenkkeilijän.
Mielelläni puhun väkivallasta, uhkailusta ja sensemmoisesta... hyvin mielelläni avaisin sitäkin puolta maailmasta vähäsen. Ei se tarkoita, että jatkuvasti kulkisi paranoidian tasolla varautuneena, koska... Alkaa jo tuntumaan, että toistan itseäni välillä, mutta sellaista se on, kun porukka vain ei ymmärrä tai eivät halua ymmärtää.
Kaikkia riskejä vastaan ei vain pysty varustautumaan. Tiettyjä ennakkovalmisteluita voi toki tehdä, mutta vaikka miten kokoajan kulkisitkin varautuneena kädet ylhäällä suojauksessa niin siltikin riskitekijöitä on niin paljon, ettei kaikkea vain voi huomata. Paljon järkevämpi on tehdä sitä mitä itse teen kännikuskina, kun kavereita on tullut pelasteltua (en ole pahoinpidellyt, mutta irroitellut vieraita heppuja rinnuksista ja mennyt väliin kyllä.) Mä vain yksinkertaisesti kävelen mukana ja katson mihin tilanteet menevät. Ei se ole mitään skitsahtelua ja hetkessä toimintaan räjähtämistä vaan nimenomaan sitä, että kävelen mukana, hörpin vähän cocacolaa baarin puolella ja annan kavereiden juhlia ja pitää hauskaa. Mikäli joku omista kavereistani alkaa ketuttamaan jotakin ulkopuolista seuruetta jutuillaan niin siinä vaiheessa, kun toinen seurue tai yksi henkilö niistä on tarpeeksi vaivautunut ja viittä vaille päälle käymässä niin haen vain sen oman kaverini niskasta pitäen takaisin omaan pöytään.
Ei siinä jatkuvasti etsi tilannetta vaan sitä on viihteellä pitämässä itsekin hauskaa vaikkakin alkoholittomasti. (Voiko näin tehdä? Hauskaa ilman alkoholia?
)
Se on enemmänkin sitä, että lukee ihmisiä ja tilanteita vaikkakin niitä ei jatkuvasti tietoisesti etsi. Kyllä minäkin dyykkarina havaitsen helpommin maahan heitetyt pullot, missä roskikset sijaitsevat, onko niissä lukkoja ja sen semmoista mihin tavan tallaajat tuskinpa kiinnittävät mitään huomiota.
En ole koskaan lähtenyt peloissani kadulle tai ajatellut, että nyt joku voi käydä päälle ja antanut sen ajatuksen vaikuttaa toimintaani tai reitteihini. Jos on vähän vilkkaampi ilta niin ennakkovalmistelut ovat ne, että vedän hiukset pienelle sökerölle niskaan, josta niihin ei päästä tarttumaan. Öiseen aikaan se veitsi riippuu jokatapauksessa mukana vaikka kauppoihin, kylille ja baareihin se ei mukana kuljekaan. Se on nimenomaan työkalu mikäli roskiksen sisäpuolella vaikkapa näen jonkin tuotteen, joka on tässä tapauksessa leikkitraktori, jonka pyörä on sotkeutunut muovipussiin. Se veitsi on tuon muovipussin leikkamiseen.
Ei missään nimessä sitävarten mukana, että voisin joutua käyttämään sitä (silloinhan se kulkisi myös kaupungilla mukana eikö totta?).
Ne ennakkovalmistelut sitä katua ajatellen olivat siinä, että käytän vaatteita jotka eivät rajoita liikkumistani automaattisesti joka päivä sekä ennen uloslähtöä ne hiuksien laitot vähän paremmin sökerölle kuin tavallisesti.
Pointti on lähinnä siinä, että mikäli veitsi roikkuu siten vyössä, että sen esille ottamiseen tarvitaan kaksi kättä ja jotakin tapahtuu niin se olisi erittäin turhauttavaa tietää, että nyt meinaa oma henki lähteä, mutta enpäs saa sitä työkalua esille, jolla pystyisin senverran vahinkoa tekemään, että pääsen tilanteesta itsekin hengissä pois. Eli se irtoaa varmuuden varalta vyöstä ja putoaa taskuun. Ei ole missään vaiheessa kämmenenpohjassa puristettuna tai lähdössä liikkeelle, koska yleisesti ottaen en edes usko, että veistä voisi tarvita edes viimeisenä hätänä. Jos puhutaan luotiasevaarasta niin veitsi ei välttämättä paljon auta mikäli etäisyydet ovat liian pitkiä ja mikäli puhutaan lähietäisyyden erittäin vaarallisesta tilanteesta niin se veitsi voi auttaa minimaalisen verran vain... yleisesti ottaen niissä tilanteissa pärjää loistavasti nyrkeinkin ja niin olen tähän saakka tehnyt. Ei ole ollut tarvetta muulle vaikka henkeäkin on yritetty ottaa.
Mulla oli yläasteella veitsi mukana henkiriepuna, jossa mua itseänikin yritettiin toisinaan veitsellä tökkiä. Ei se oma veitsi koskaan esille tullut. Ei ollut tarvetta, koska pärjäsin ilmankin. Vaikka miten yrittäisin painottaa sitä, että varustautuminen ja varautuminen ovat eri asioita kuin se, että olisi jatkuvasti peloissaan ja tarkkailisi vaaroja niin se ei näytä mahtuvan nuppiin mitenkäänpäin. Vaikkakin sanon, että se veitsi voi olla mukana ja vaihtaa vähän paikkaakin ilman, että olisin harkitsemassakaan sen käyttöä niin sitäkään ei nähtävästi haluta lukea, koska se ei mahdu lukijan nuppiin.
Mutta noh... Eksyin taas "filosofisoinnin" puolelle. Huomatkaapas kaikki, että "Tositilanteet" ketju on taas auennut ja jutun spekulointia siellä pystyy jatkamaan.
Mutta oman kantani olen tehnyt selväksi jo ja tuosta vakavasti ottamisesta nettisolvailuissa sanon, että ei se nyt ihan niinkään ole, että täällä oltaisiin herneydytty tulisesti. Mä vain olen epäsosiaalinen sälli, joka on viimeaikoina kirjoittanut enemmän nettiin kuin olisi ollut tarpeen. Tämä arvailu, että olisinko tuikannut vahingossa kaveriani tai miten kilipää olenkaan ei ole suututtanut minua, koska en anna näin yleisesti ottaen pashkankaan arvoa edes päin naamaa sanotulle arvostelulle enää nykyisin.... Se tosin auttoi mua vähentämään nettikertoiluani, koska yksinkertaisesti mulla ei ole mitään syytä kertoilla tarinoita, kokemuksia ja muita juttuja joista joku voisi vaikkapa ottaa jotakin itselleenkin mikäli niistä tulee aina tommonen saakelin rähjääminen silkkipöksysälleillä päällensä.
Sen sijaan olen historiaani ja sitä todellakin täysin pimeätä puolta valoittanut yksityisviestein ja sähköpostein paljon enemmän kuin mitä olen koskaan kertonut kenellekään...
Vähän jopa liu'uten sinne liivijengiläisten pahoinpitely ja tappomentaliteetin puolelle. Kyllä mä tiedän mitä se epäreilu peli on, jossa ei pelkästään omaa henkeä uhata vaan kaikkea mikä on sulle tärkeätä.
Solvaamisia ja haukkumisia ei pitäisi koskaan ottaa vakavasti, koska näin suorapuheisena ihmisenä he, jotka solvaavat eivät kuulu siihen piiriin, että heidän sanoilleen antaisin kunnioitusta tai arvoa. Jos arvostankin tyyppiä niin se on nopein tapa hylätä meikän ystävyys alkaamalla haukkumaan, arvostelemaan ja solvaamaan, koska sellaisia sällejä en vain vierelläni tai lähellä katso.(Ja taas on turha ajatella, että kun mulle toteaa vain "onpas sulla rumat housut" että ottaisin siitä itseeni ja sanoisin toiselle, että "näkemiin"... Kyllä nyt puhutaan vähän suuremmasta solvauksesta. Venyn paljon asioissa, mutta kun raja tulee vastaan niin se on ehdoton.)
Teen kyllä heti selväksi etten ala sellaiseen naurettavaan vihanpitoonkaan, koska siinä menee vain aikaa ja hermot. Jos toinen alkaa siihen selän takana puhumiseen ja haukkumiseen niin teen sen selväksi ettei se kannata piste.
Netissä jätän sellaiset omaan arvoonsa, koska asialle ei oikeasti aina voi mitään, että porukka juoksee mollaamassa ja arvostelemassa.
Nettisolvaamista ja arvostelua tehdään niin paljon, koska kuka tahansa pystyy lukemaan melkein mitä tahansa, mikä normaalisti pysyisi vain siinä pienen porukan piirissä, jossa mitä ilmeisemmin kyseiset asiat hyväksyttäisiin. Täällä kun sitten sulatusuunissa on afrikkalaista, suomalaista, skiniä, hopparia ja politiikon alkua niin näkemykset ja maailmankuvatkin ovat niin erilaisia, että varmasti sinulle normaali kommentointi on toiselle se punainen vaate... Tietenkin vielä netissä se solvaaminen on niin paljon helpompaa kuin tuolla kadulla.
Siksipähän sitä niin paljon harrastetaan, koska siinä on se oma terveys turvattuna 99% ajasta.
Noh... Toivottavasti tämä nyt ei nosta mitään suurta mylläkkää (tai eksytä nyt liikaa ohi aiheen eli nettisolvailun), mutta mun puolestani mikäli tässä oli sitä jotakin punaista vaatetta liittyen tuonne tositilanneketjussa kirjoitettuun tapaukseen niin jatkakaa toki siellä.
Itse jatkan taas sivustaseurailua ja jos jollakulla on oikeasti mulle jotakin asiaa niin yksityisviestin voi aina laittaa... Se on tosin sitten eri asia, että vastaanko mitään.
Edit: S_L hyvää puhetta. Aina kannattaa epäillä toista niin pitkään kun toista ei tunne. Tänään myönsin, että itsekin jätän kertomatta miksi tappeluun on ajauduttu, miten pitkään sitä on yritetty välttää, missä se on tapahtunut ja mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, koska haluan kertoa tilanteen, mutta en halua, että toinen osapuoli tunnistaa kirjoitustani siihen tapahtumaan, jossa on itse mukana ollut, koska silloin hän pystyisi lukemaan muitakin kirjoituksiani ja yhdistelemään niitä kenties muihinkin tapahtumiin sekä minun naamaani.
Tämä saattaisi tehdä kuopan minun turvallisuuteeni jatkossa. Sankaritarinointiin en silti halua syyllistyä tai leuhkimiseen... Toisaalta voin luvata, että mitään ylimääräistä en tarinointiini ole lisännyt vaikkakin PALJON olen pois jättänyt. Näistä voin kertoilla sitten heille, jotka kasvotusten näen, koska netissä sillä ei ole mitään painoarvoa vaan olen edelleen se valehtelija.
Tämän lisäksi eri ihmiset kokevat ja näkevät tilanteen eri valossa ja kertovat omalta kantiltaan... mihin on itse kiinnittänyt huomiota, mitä on itselle tapahtunut jne. Se on tietyntyyppistä putkinäköä, että itse lyö toista nyrkillä ja katsoo, että tuo toinenkin on vielä kohti tulemassa eikä huomaa yhtään mitään miten kaveri pärjää... Näin syntyy tilanteesta jo kaksi erilaista kertomusta, jotka ovat kummallekin totista totta.
