Jasse kirjoitti:
Mielenkiintoinen projekti sinulla. Muutama kysymys alkuun:
Miksi haluat oppia kamppailutaitoja? IP, kuntoilu, kisailu, "henkinen kehitys, tms?
Miksi juuri JKD? Miksi ilman opettajaa?
Mistä opuksista haet tietosi? Tao of JKD?
Otin tähän viereeni nyt kirjat "Bruce Lee's fighting method" (oranssi) ja "Tao of JKD".
Ensiksi mainitussa teoksessa Bruce ja Dan esittävät mahdoillisia tekniikoita/taktiikoita hyökkäyksiin katuolosuhteissa. Brucen vakiovastaus lähes jokaiseen hyökkäykseen näyttäisi olevan sivupotku (sokuto). Napakat lyönnit ja "likaiset temput" ovat myös käytössä. "JKD-asentoa" en näe juuri missään kuvassa.
Tao of JKD kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea syvällisesti. Vaikuttaa kiinnostavalta. Kuvissa näkyy paljon "perus-nyrkkeilyä" ja paini, judo, chats, jujutsu otteita on seitsemän sivun verran. Joitain kuvia "JKD-asennosta" ja trappingistä, sekä tikku-ukkoja joilla havainollistetaan taktiikkaa. Kirjan teksti vaikuttaa käsittelevän juuri treeni/taistelu filosofiaa, periaatteita ja taktiikkaa. Ei niinkään tekniikkaa.
Luulen että Bruse olisi tyytyväine jos näkisi nykypäivän tilanteen taistelulajeissa. Ainakin RBSD lajeissa ja kamppailu-urheilussa imetään vaikutteita joka puolelta ja kehitetään persoonallista tapaa selviytyä tilanteista. Varmasti monissa muissakin lajeissa.
Käsittääkseni Bruse myös oli fyysiikkaharjoittelun suuri kannattaja ja ymmärsi että kunnosta, voimasta ja notkeudesta on hyötyä taistelussa ja elämässä.
Jos suurin halusi on seurata Bruse jalanjälkiä ilman välikäsiä niin treenaa tuntikausia päivittäin. Ime kirjoista kaikki tieto fyysisestä ja psyykkisestä valmennuksesta ja kaikista mahdollisista kamppailulajeista. Eri lajien opettajien yksityistunnit ei olisi pahitteeksi. Mutta on niitä helpompiakin tapoja oppia taistelemaan...
Mä haluun oppia JKD:ta sen vuoks että se yhistää näitä mun aiempia kamppailutaitokokemuksia. Mä kisailen itteni kans ja samalla kehitän ittelleni toimivaa taktiikkaa ja lähestymistä hätävarjelutilanteisiin. JKD:ssä on vastauksia moniin niihin askarruttaviin kysymyksiin mitä olen kamppailutaitojen kohalla kohannu. Ensinnäkin ei ole aukotonta tekniikkaa olemassakaan ja toiseks oma kehittyminen on hienoo nähä fyysisesti ku henkisestikki. Kirjoina on Hajnasrin Jeet Kune Do ja Brucen Tao of Jeet Kune Do.
JKD:ssä on hienoo noi yksinkertaset liikkeet, ei tarvi mitään kiemuroita osata vaan tyyli on hyvin suoraviivasta.
---------------
No mennäänpä jälleen asiaan ja jatkan tästä aiheesta. Liikkumisen jälkeen tulee aseet mitä JKD:ssä käytetään (Bruce puhuu Toolseista, en tiiä miten suomentais). Aivan peruslyönti eteen laittaa ajattelemaan miten sitä käytetään. Lyönti on vertikaalinen ja napakka ja sen voi muuntaa tilanteeseen sopivaksi, aivan kuten muutamassa kuvassa Tao of JKD:ssa näytetään. Lyönnissä on hämäävyyttä verrattuna horisontaaliseen lyöntiin joka on huomattavasti tutumpi. Se lähtee hektisesti, ennalta-arvaamatta. Mulle tuli sellanen olo aluks, että eihän tästä saa aikaseks mitään ku tää muistuttaa vasenkätisen meininkiä. Lyönnissä on painoa, mitä terävämmin sen tekee ja voima lähtee alhaalta niinku sähköisku (vrt. one inch punch). Lisäksi siitä on helppo jatkaa moneen suuntaan erilaisilla comboilla kuten koukut tai sivupotkut. Lyönti pitää osata myös pysäyttää oikean ajoituksen, hämäyksen, vartalonlikkeiden yms. kautta. Se menee kohteen läpi mutta ei pääty vaan jatkuu sen mukaan mitä opponentti tekee taktiikassaan. Hyökkäystä ei voi koskaan ennalta arvaamattomissa tilanteissa suunnitella. Siksi pelkkä etukäden lyönti ei riitä vaan pitää pystyä tekemään paljon muutakin. Tämä muutakin tarkottaa tässä yhteyessä, sitä että ei pidä mennä suoraan päin opponenttia vaan rikkoa hänen kokonaisuus astumalla esim. sivuun tai tehä jotain odottamatonta (broken rhythm). Lyönnin aikana pitää huolehtia suojaamisesta. Tämä suojaava hyökkäys on kaiken a ja o. Voit toisin sanoen hyökätä ja sinulla on shakin tavoin mahollisuus päästä avoimeen paikkaan, josta jatkaa mikäli tilanne vaatii sen.
Lyönnin ajoitus on tärkeetä ja vastaa kysymyksiin milloin kannattaa hyökätä, mitä asioita opponentissa on seurattava ei pelkästään virheitä. Tilanne on joka kerta erilainen ja siihen vaikuttavat seikat ovat aavistettavissa. Aavistaminen on kuin ylimääränen aisti, jota lyönnissä tarvii. Se on myös taloudellista ajatellen tilanteen jatkoa silmällä pitäen. Jos vedät itsesi piippuun heti alussa niin jatko voi olla vaikeaa. Lyönnin taloudellisuus antaa voimia. Se on lyhyempi kuin muissa kamppailumuodoissa ja siinä yhdistyvät ennen kaikkea tekniikka, ajoitus ja taktiikka. Lyönnin liike-energia tulee liikkeen mukana ja se voiaan tehä lähes pakottamatta. Lyöntiä ennen ei tarvitse kerätä hulluna energiaa ja sisua yms. jotta siitä tulis toimiva ja räjähtävä vaan se vain tapahtuu hehe. Ei ole lyöntiä nyrkistä eikä lyöjää, on vain lyönti joka tapahtuu. Tän ymmärtäminen vei hetkisen ja visualisoin tilannetta päässäni. En nyt muista ulkoa kuinka Bruce tätä perusteli ja filosofoi. Harvoin oon törmänny tämänkaltasiin analyyseihin mitä Bruce on miettiny lyönnin kohalla. Siinä on niin monta osa-aluetta, että niiden kaikkien tajuaminen ei tapahdu hetkessä. Näitä seikkoja ei voi enää miettiä lyönnin aikana vaan ne pitää tulla ns. selkäytimestä. Nonii jatketaan harjotuksia...
