Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

On ilmoja pidellyt...

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 6229
Lauteille: Joulukuu 2010

On ilmoja pidellyt...

#331

Viesti Aihki »

Jos haluaa katsella maapallon säätä:
https://earth.nullschool.net

Vasemman alakulman "earth" napista löytyy optioita esitettävälle asialle. Tuota tuuliesitystä voi joskus unohtua katselemaan pitkäänkin.
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 54
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

On ilmoja pidellyt...

#332

Viesti MtJ »

Kävelin tässä yhtenä huhtikuun yönä tänä vuonna, noin kello 23 jälkeen Päijänteen jäitä pitkin tutun puron rantaan. Siitä on jo puolenkymmentä vuotta, kun viimeksi olen kävellyt siihen. Vielä oli lapsuuden onkipaikka siinä, sama kaislainen mätäs puronsuussa. Siinä oli vielä jäljet, jotka kertoivat jonkun pienen pojan yksin istuneen kesäpäivänä ongella vuodesta toiseen samalla paikalla. 150 metrin päästä kajasti uuden talon valot, joku outo siellä asui. Kuuntelin Päijänteen lakeutta, jossa tuuli hiljaa hengitti. Taivaankansi oli kirkas, Rampsin kärjen takana läikehti haaleita revontulia. Odotin jotain tapahtuvaksi, sellaista, jonka muut olivat jo aikaa sitten unohtaneet. Maailma oli ajanut tiedot unohduksiin kaikilta muilta, jotka vielä asiasta tiesivät.


Seisoin hiljaisuudessa, sulassa näkyi telkän vaalea siipipeili, siitä kajastui vielä valo, samoin laineista jotka se jätti uidessaan keväisessä vedessä yölläkin. Telkkä nousi jäälle ääneti, näkyi vain sulava liike, kun se nousi jään reunalle jääden siihen paikalleen. Se oli häiriintynyt tulostani, vaikka koetin kävellä hiljaa Taipaleenpohjan kestävämpiä jäitä myöten. Jäin paikalleni, haavi kädessä, ämpäri maassa vieressäni. Puron vesi oli vielä sameahkoa, virtaus oli kova. Vielä ei ollut aika, kello oli vasta puoli kaksitoista. Odottaisin puoli yhteen yöllä vähintään paikallani.

Tältä paikalta, yli kaksi vuosikymmentä sitten, nostimme käsin kuoreita vedestä. Saimme niitä käsilläkin toista ämpärillistä. Silloin odotus palkittiin, kuoreen kutu oli voimakas. Meillä oli silloin apuna vanhus, joka oli elämänsä ajan, melkein 80 vuotta, seurannut kuoreen kutua joka kevät. Tiesimme tasan tarkkaan, milloin kutu alkoi nousta ylös puroa pitkin. Meitä oli kolme, kaksi nuorukaista ja setäni, jotka alkoivat haavita ja käsillä nostaa kuoretta ämpäreihin ja saaviin. Määrä oli huomattava, tarjosimme sitä ilmaiseksi kaikkiin lähitaloihin kylällä. Pieni määrä koirille, loput ihmisten ravinnoksi. Söimme viikonloput pelkkää kuoretta joka ikinen päivä. Oli mahtava tunne, kun ensin puro oli täysin tyhjä, hiekkapohja loisti vaaleana lampun valossa. Sitten kun vähän ajan päästä katsoi, pohja oli hävinnyt näkyvistä niin, ettei edes rannassa näkynyt muuta, kuin kaloja. Ilmiö on lähes mystinen, kalaa on niin valtavasti ja se lähtee liikkeelle, kun veden lämpötila on tarpeeksi korkealla ja valoa riittää. Lipposimme tuolloin yöt kuoretta lähes poikkeuksetta ja päivisin kävimme hauen kudulla atraimen kanssa. Hauen lyöminen kudulta oli kiellettyä tuolloin, mutta saimme sillä vaihtelua kuoreensyöntiin.

Aikoinaan koko aamuyö oli kiihkeää pyyntiä, suurimmat kertahaavin pyyhkäisyllä saadut painomäärät olivat yli 3 kiloa. Aiemmin rantaan meni jopa hevostie, jota kautta koko kylä kävi hakemassa kuoretta itselleen. 1990-luvulla meitä oli jäljellä 3. Nyt paikalla seisoin minä yksin, katsoen taivaan kantta, kuin taikuutta. Revontulia, linnunrataa, satunnaisia lentokoneiden lamppuja. Täydellistä hiljaisuutta, jonka kerran tunnissa rikkoi yöllinen kaukainen auton ääni.

Hiljaisuus ympärillä oli kuin minut menneisyyteen kuljettava hyvä henki. Valon heijastuessa sulapaikasta ja paikoin jäälakeudelta tunsin taas olevani nuorukainen Päijänteen rannalla. Tuntui hämmentävältä katsoa vanhaa isän kotipaikkaa tähtien valossa. Tuonne ei olisi nyt mitään asiaa lämmittelemään. Koivikko takanani ritisi hiljaa, pakkanen kiristyi hieman, sen kuitenkin jäädessä muutamaan asteeseen. Väläytin aina välillä taskulamppua, sammuttaen sen taas. Ei vieläkään kuoreita. Oli kulunut jo yli puolenyön. Telkkä ei enää liikkunut, se oli varmasti laittanut pään siiven alle ja alkanut nukkua. Itseäni alkoi myös väsyttää, välillä sytytin lampun vain siksi, että piristyisin vähän. Nojatessani haavin varteen paikallani monet kymmenet ajatukset liikkuivat ajassa ja paikassa edestakaisin. Tiesin, että jo 1930-luvulla tästä paikasta oli niin väkevä muisto, että siitä oli kirjoitettu kirjaan. Vanhempi sukulaisena oli sen jopa julkaissutkin. Kun sain käsikirjoituksen postissa, olin lähes hämmentynyt, niin identtisiä muistot olivat. Silti ne kertoivat 70 vuotta vanhoista tapahtumista samalla paikalla. Olin kuin samaa mieltä hänen kanssaan kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta, luonnosta ja kaikesta. Hän kirjoitti puron vieressä olevasta Keinumäestä, minä kirjoitan verkkoon nyt puronsuusta. Matkaa on vain 150 metrin verran välissä, mutta aikaa jo 80 vuotta muistoista.

Vanhempien sukulaisten menneet virheet ja ratkaisut olivat johtaneet siihen, että seisoin nyt sukuni mailla vieraana, hiljaisessa yössä ja katsoin tähtiä, joita olin jo pienenä katsellut kiikareilla rintamamiestalon ikkunasta ja toivonut, että ehkä joskus istun saman keittiön ääressä omistajana. Edes osaomistajana. Niin ei käynyt, olin vieraana sillä maalla ja en ollut toivottu nuoruuden aikaiseen paratiisiini. Vuosikymmenten muistot pyyhkäistiin rahan voimalla pois ja samalla itseni juurettomaksi. Tarinat jäivät, mutta muistista on lohtua vain siihen asti, kun valehtelee itselleen, että paikalla voi vielä käydä. Sillä mikään ei oikeasti ollut enää samoin. Kaikki silloin eläneet olivat kuolleet tai hävinneet, seisoin yksin viimeisenä jäljellä. En luovuttanut tyhmyyttäni, vieläkään, yli kahden vuosikymmenen takaiset tapahtumat palasivat taas keväällä mieleen.

Kun kello löi jo kaksi yöllä, totesin, ettei kuore vielä nouse. Päätin kävellä puron rantoja pitkin tielle ja sitä pitkin autolle. Noustessani Riihimäkeä ylös, Riihikallion viertä, muistin miten pienenä olin laskenut siitä pulkalla. Ja vähän isompana aina ponnistelin syksyllä sen päälle haulikko kädessä, jänisjahtiin tai kanalintujahtiin. Ja muistan senkin kerran, kun kauan sitten nukuin humalassa kesällä yhden männyn alla koko yön, heräten siitä pirteänä jatkamaan juhannuksen viettoa. Eivät olleet sentään soittaneet poliisia perään, tunsivat kai sen verran hyvin minut, juhlijatkin jotka paikalla olivat. Setä oli tokaissut hätäilijöille, että kyllä se mies osaa kotiansa, koska ei se sieltä pääse poistumaan jos se metsään menee. Poliisille soittelut jäivät, ei se ollut minulle ensimmäinen yö taivasalla. Ja setä sen tiesi jos kuka, itsekin siellä yöpuun alla öitään nukkunut metsäläinen.

Kun pääsin autolleni, muistin, että vastarinteessä kasvaa keväällä sinivuokkoja paljon. Keräsimme niitä pienenä ja veimme keittiön pöydälle maitolasiin. Siitä on niin kauan, yli 35 vuotta. Puoli ihmisikää. Silti muistin yksityiskohdat ja jokaisen sinivuokkopensaan sijainninin. Muistin siirtolohkareet, vanhat eräpolut, Riihikallion kohdat, mistä pääsi sen huipulle. Muistin suon silmät, muistin supursun tuoksun syksyisessä pakkasaamussa. Muistin puolukat, miltä ne maistuivat keväisestä pälvestä syötynä. Muistin ensimmäisen kettuni, jonka ammuin ratastien kalliolta. Muistin ensimmäisen metsoni, jonka ammuin Riihikallion takaa isosta haavasta. Muistin ihan kaiken ympärillä olevasta metsästä. Löin auton oven kiinni ja ajoin pois, kotiin. Lähes sata kilometriä suuntaansa. Kuvittelin lähtiessä, että olisin käynyt Heinolassa kahvilla tai vaikkapa Kuortissa. En enää käytyäni pysähtynyt mihinkään, en tuntenut siihen mitään tarvetta.

Koko ajomatkan olin hiljaa. Kävi taas vähän turhan lähellä kaikki se murhe, jonka silloin 21 vuotta sitten tunsin, kun paikka myytiin. Kävin nukkumaan osaamatta päättää, pitäisikö minun jatkaa itselleni valehtelua siitä, että voin vielä käydä paikalla katsomassa lapsuuteni maisemaa. Näin koko yön unta kuolleista ihmisistä, jotka puhuivat kanssani. Joiden kanssa olin elänyt joskus. He kaikki olivat poissa nyt. Vielä he kuitenkin juttelivat minulle muistoissani, vielä oli leivinuuni lämmin tultaessa kuoreen pyynnistä aamuyöllä neljältä. Ja vielä oli muistoissa lattialla patja, jossa nukuin kamarissa. Vielä nousi aurinko nostaen autereen Päijänteen jääkannesta väreilemään. Ja vieläkin hilisivät jäät hiljaa rantaa vasten, kun jää puikkoontui ja alkoi murtua tuulen voimasta, jättäen miljoonia jääpuikkoja kellumaan rantaveteen. Mutta minä en sitä kuunnellut, olin poissa, kaukana kotoani. Ja vuodet kuluvat haudaten viimeisenkin muiston alleen, jättäen itseni taas seisomaan sinne puron rantaan, vaikka en enää paikalle pääsekään, kun vanhenen. Silti tähtitaivas ja revontulet Rampsin takana jatkaa samanlaisena kuin ne näin. Olen suurella todennäköisyydellä viimeinen, joka paikasta jotakin oikeaa tietää ja sellaiseksi jään. Mielikuva ja ajatus siitä ei ole lohduttava, eikä surullinen. Se on vain henkilökohtainen arpi, joita jokaisella on. Mutta tämä on minun.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 97
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

On ilmoja pidellyt...

#333

Viesti Mika »

Äijä on edelleen melkoinen piilorunoilija. :coool:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 54
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

On ilmoja pidellyt...

#334

Viesti MtJ »

Eipä se jutun kirjoitus vaikeaa ole, etenkään kun paikalla kävin pari viikkoa sitten, kirkkaana kevätyönä... Jäät vähän mietitytti, mutta muistin pimeässäkin ulkoa virtapaikat, ne on paremmin syöpyneet mieleen kuin oma nimipäivä ;)
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 97
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

On ilmoja pidellyt...

#335

Viesti Mika »

Kerrankin tähän ketjuun voi kirjoittaa hyvällä mielellä. :)

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.zc2FwyU

Ainakin minulle tämä parina viime vuonna yleistynyt sateisuus on ollut vastenmielistä käsiteltävää. Pakkaset ja metriset lumikinokset vielä kestää, mutta se jatkuva pilvisyys ja pimeys on rankkaa. Nyt siis näyttää vihdoinkin paremmalta!
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 27
Viestit: 6423
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

On ilmoja pidellyt...

#336

Viesti AlexMachine »

Lumen kestää, pimeys on syvältä samoin kylmä. Sateista olen ollut kiitollinen - > tai oikeammin Astma. Katuja on siivottu ahkerasti kun on satanut ja samalla sade on huuhdellut ison osan katupölyistä pois.
The beatings will continue until morale improves.
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 54
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

On ilmoja pidellyt...

#337

Viesti MtJ »

Mä en jaksa sitä tässä, kun jatkuvasti sataa. Kattelin paikallisia tilastoja, niin viime keväästä lähtien on ollut 1 hellepäivä. Ja loput jotain muuta, etupäässä sadetta. Viime syksy oli sateisin 50 vuoteen. En jaksa enää, alkaa käyrä nousta vaikka miten tietää, ettei koko ajan voi sataa. Loppuis jo (ja tänäänhän täällä paistaakin aurinko).
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Pyrkele
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 1999
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Rovaniemi
Etulaji: Tai shin mun
Sivulajit: Pena
Takalajit: Mave

On ilmoja pidellyt...

#338

Viesti Pyrkele »

Menipä eilen täälä helleraja rikki.
Johan tässä eletäänki melkein toukokuun puoliväliä
"Homoläppä on parasta. Ja tissit"
-Pyry Parviainen; Kulttuurivaikuttaja ja älykkö.

Meidät löytää myös instasta https://www.instagram.com/taishinmun/
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 97
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

On ilmoja pidellyt...

#339

Viesti Mika »

Taisipa olla lämpimin äitienpäivä mittaushistoriassa. Tänään mittari kipuaa 30 asteeseen.

https://yle.fi/uutiset/3-10202818

On tätä odotettukin (kolme vuotta)! :)
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 32
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

On ilmoja pidellyt...

#340

Viesti Kari Aittomäki »

Perkeleen helle, vaikkei tässä rannikolla ihan ähkyintä olekaan.

Eniten viiksettää satamattomuus.. Kuiva kevät.
Hyvinä vuosina lehdet odottaa puhkeamistaan ja ensimmäisen lämpimän sateen aikana voi oikeenmiltei nähdä kun ne hennot lehdenalut tulevat esiin silmuista.
Mustavetisen joen rannassa.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 32
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

On ilmoja pidellyt...

#341

Viesti Kari Aittomäki »

Ei helevettiläinen tätä korvennusta...
Kuvake
Fubarbarian
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 1332
Lauteille: Lokakuu 2007

On ilmoja pidellyt...

#342

Viesti Fubarbarian »

No nyt v*ttu riittää jo! Saatanan saatana mitä passkakeliä ollu jo muutama päivä putkeen, ei tällaista v*tullista hellettä kestä kukaan. Tätä pääse kunnolla minnekään karkuunkaan ja kun menee illalla nukkumaan on sisälläkin about se 28 astetta lämmintä. Nyt siellä sääkontrollissa jotain rotia ja termostaattia vähän pienemmälle, tänk juu veri meni.
A suspicious mind is a healthy mind
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 97
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

On ilmoja pidellyt...

#343

Viesti Mika »

On kyllä ollut jo tähän asti heittämällä kaikkien aikojen kesä. Siinä kun trooppiset yöt ovat Suomessa erittäin harvinaisia edes kerran vuodessa, nyt tällä viikolla niitä on luvassa ilmeisesti useampia. :DD

https://yle.fi/uutiset/3-10305598

Nyt on hyvä olla. :-8
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
katar
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 2037
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Thainyrkkeily
Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily

On ilmoja pidellyt...

#344

Viesti katar »

Niin ei sais muka valittaa, kun on lämmin, kun "kohta tulee talvi ja sitten valitetaan, kun on kylmä", mutta kun yölläkin on sisällä se 24 astetta ja hiki virtaa eikä meinaa saada nukuttua yöllä, niin vähän viileämpää edes yöksi, kiitos. Ja on tää yhtä helvettiä käkkiä tekokuitukuteet (liivi polyesteri-villasekoitetta, housut samoin ja paita polyesteriä :eviL :eviL :eviL ), niin ei paljoa naurata tää helle. Tässä on aulassa nyt 27,6 astetta :o :eviL . Että lämmintä riittää...
Frankly my dear, I don`t give a damn.
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 27
Viestit: 6423
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

On ilmoja pidellyt...

#345

Viesti AlexMachine »

Kelpaa minulle. Joka ilta uimassa meressä ja viilentämässä kroppaa ennen nukkumaan menoa. Kirjan kanssa terassilla auringossa, GT (vain yksi) kädessä töiden jälkeen. Palella ehtii ne muut 11 kuukautta vuodessa.
The beatings will continue until morale improves.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Jiu-Jitsu ja 79 kurkkijaa