Semisti pyynnöstä kopioin tämän viestini yhdestä Lassen fb-seinällä käydystä keskustelusta tänne.
Konteksti on siis seuraava: Minulta kysyttiin, onko Mäntän Serlachiuksen museossa esillä olleet häpy-, kainalo- ym. karvoista tehdyt Noora Schroderuksen
työt "hyvää taidetta" alla olevalla saatteella:
Eiköhän kyse ole vain tietynlaisista arvomaailmoista ja minä pidän taideteoksista, joissa on suurempia sisäisiä symboleita ja merkityksiä kuin billudaideessa. Tai osaisitko aukaista näitä tämmöiselle maallikolle?
Vastasin seuraavasti:
Joittenkin "suurempien sisäisten symbolien ja merkitysten" (mitä ikinä ovatkaan) löytäminen jostain teoksesta on kyllä vähän erikoinen pyrkimys ja varsinkin arvottamisessa ongelmallinen idea.
Kun "pidän/en pidä" ja "hyvä/huono" on laadullisesti eri asioita. Toinen on puhtaasti subjektiivinen; toinen pyrkii yleistykseen, joka yrittää olla subjektista riippumaton. Sanoit itse _pitäväsi_ tietynlaisista teoksista. Noh, kuinka kunkin teoksen kohdalla pääset siihen lopputulemaan, että siinä joko on tai ei ole niitä symboleita ja merkityksiä? Analysoimalla.
Taidetta voi analysoida ja tarkastella kahdella ja vain kahdella tavalla, formaalisti ja kontekstuaalisesti. Formaali eli muodollinen tarkastelu kiinnittää huomiota vain muotoseikkoihin: kokoon, materiaaliin, aiheeseen, asetteluun, perspektiiviin ja tän tämmöisiin. Kontekstuaalinen tarkastelu taas katsoo, kuka teoksen on tehnyt ja missä vaiheessa uraansa, missä ajassa teos on tehty, mitkä ovat yhteiskunnalliset olosuhteet, millaisia muita teoksia sinä aikana tuotettiin ja mitä taiteilijan muut teokset käsittelevät. Näitä varten se lappunen on yleensä siinä seinässä teoksen vieressä.
Jos sä siis haluat löytää teoksista symboleja ja merkityksiä, niin teet lähtökohtaisesti aina kontekstuaalista analyysia teoksista. Yleensä taiteendissaajien parissa tää heittelee silleen kivan mielivaltaisesti, että isänmaallinen vanha taide on syvällistä ja merkityksellistä, mutta moderni taide ei koska siinä saa käyttää häpykarvoja. Huomaatko epäjohdonmukaisuuden? Ensimmäisessä arvotetaan kontekstuaalisilla seikoilla, jälkimmäisessä formaaleilla perehtymättä lainkaan kontekstiin.
Ainoa hyvä tapa miettiä sitten sitä, onko teos hyvä vai huono on kysyä itseltään, mikä on ollut tässä teoksessa tekijän taiteellinen pyrkimys (mitä hän on itse halunnut sanoa), ja miten hyvin siinä on onnistuttu. Silloin pääsee yli omista mielihaluistaan ja tykkäyksistään ja voi arvioida teosta SEN omista lähtökohdista käsin avoimin mielin.
Mites toi billudaide sitten, niin. Lainataas Serlachius-museon
omaa esittelyä: "Teoksessaan Karvainen kasvio Schroderus on käyttänyt materiaalina ihmisen kehon karvoja. Ajatuksena on ollut käyttää voimakkaita tunteita, kuten vastenmielisyyttä ja jopa inhoa herättävää materiaalia, joka näistä tunteista huolimatta on täysin luonnollista ja jonka tarkoitus on suojata ihmiskehon herkkiä alueita."
Perusfeminististä taidetta. Muakin vähän väsyttää tuommoinen karvakarvakarvojen käsittely. Joo, tehdään jostain tabusta ja vähän rumasta "luonnollista" siirtämällä se kasvioformaattiin ja muotoilemalla niistä karvoista fantasiakasveja. Yhtäkkiä huomaat tuijottavasi ihmiskarvoja kiinnostuksella ilman ällöreaktioita, gasp! Ei tuommoinen ole artistisella tasolla kyllä kovinkaan luovaa eikä shokeeraavaa, kliseetäkin se vähän lähentelee.
Mutta ihan kivan näköisiähän nuo rehut ovat, so what vaikka ovat tehty karvoista. Kyllä niitä silleen Voynichin käsikirjoituksen hengessä katselee. Tykkään - muotonsa vuoksi.
Myöhemmässä viestissä nostin esiin omasta mielestäni toisen tärkeän pointin, joka oli seuraava:
Milton Glaserilla, kuuluisalla graafikko-taiteilijalla oli hyvä ehdotus taiteen tarkoituksesta: taiteen päämäärä on ohjata ihmisiä herkkään tarkkanäköisyyteen. Glaser käytti sanaa "attentiveness", jota en itse osaa kääntää tuota paremmin. Hän itse sanoo myös, että kauneus on vain yksi keino suunnata tarkkaavaisuuttamme. Sen voi siis tehdä myös naurattaen, toiseuttaen tai hämmentäen. Sinulle nappaa parhaiten jonkinlainen kunnianhimoinen estetiikka, itse varmasti tiedät parhaiten mitä se sinulle merkitsee.
Glaserin haastattelu on YouTubessa ja se on ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa.
Linkki.
Siis oikeesti, kivisiä sadan kilon suklaakonvehteja, ja vielä tyyliin nimillä "Persikka", "Hasselpähkinä", "Samppanja"! Parasta taidetta ikinä! 
Ilmeisesti Salvador Dali oli erityisen tunnettu siitä, että hän ideoi mutta varsinaisen fyysisen työn tekivät muut. 