Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Matkailu
Valvoja: Valvoja
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 39
- Viestit: 6443
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
- fudo
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 916
- Lauteille: Elokuu 2010
- Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Matkailu
Lisää arkisia Glasgow-suosituksia: Aasia-fuusiosta ammentava Bar Soba (Merchant Cityssä) ja Renfield Streetillä sijaitseva pizzeria Mozza. Sobassa tosin pilasivat hyvän oluen sotkemalla siihen kysymättä limeä. Pizzarintamalla tuntuu olevan kaupungissa kova kilpailu, jossa ei pärjää ilman puulämmitteistä uunia.
空手に先手なし
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 91
- Viestit: 93960
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Matkailu
Joululomalla kävimme Vietnamissa. Aluksi vietimme yön Dohassa, josta jatkolento Saigoniin lähti vasta seuraavana iltana. Qatar Airwayshan maksaa majoitukset, jos siirtymäaika on muistaakseni alle 48 tuntia. Qatar Airways on muutenkin ihan huippuluokan tekijä: koneet ovat uusia tai uudehkoja, henkilökunta on ystävällistä ja puhuu hyvää englantia, sekä kaikkia juomia saa niin paljon kuin haluaa.
Koneessa oli yksi ihan Jussi Häkkisen näköinen ja oloinen savolainen. Se seurue istui takanamme ja vieressämme, joten juttelin siinä äijien kanssa. Tämä yksi vastikään eläkkeelle jäänyt kaveri tokaisi vähän allapäin "Prkl, tuli eilen kännipäissään ostettua hevonen..."
Käytimme päivän hyväksemme ja tutustuimme Dohaan. Islamilaisen taiteen museo oli päräyttävä kokemus. Meillä oli vain 45 minuuttia aikaa tutkia museota, mutta pari tuntia olisi oikeasti vierähtänyt. Doha on esimerkki siitä, mitä voi saada aikaan, kun rahaa on rajattomasti. Oppaamme - tietenkin vierastyöläinen, kun eivät paikalliset tee suorittavan tason töitä - kertoi että qatarilaisille kaikki peruspalvelut ovat ilmaisia, ja jopa opinnot ulkomailla maksetaan valtion kassasta. On se öljy jännä.
Kadut olivat siistimpiä kuin missään koskaan, mutta kun pääkaduilta poikkesi korttelinkin verran syrjään, alkoi näyttää normaalimmalta.
Qatarissa on kai yksi viinakauppa jossakin noin 50 kilometrin päässä Dohasta, ja siellä asioidakseen pitää olla erikseen kortti, joka oikeuttaa ostamaan alkoholia. Hotelleista silti saa alkoholia. Kun saavuimme hotellille joskus puoli kolmen aikaan yöllä, mietin iltakaliaa. Huonepalvelusta kerrottiin yhden olutpullon maksavan 38 euroa. Jätin väliin.
Saigon oli aika erikoinen kokemus. Liikenne siellä on todella kaoottista, mutta se silti toimii. Se perustuu vahvimman lakiin. Suojateitä tai varsinkin sellaisia, joissa on liikennevalot, on todella harvassa. Kadun ylittäminen osoittautui extreme-lajiksi. Kun nyt lomalle lähdimme rentoutumaan, pelkästään tämä vain aiheutti stressiä. Lisäksi majoituimme paikassa, jonka edestä kulki suhteellisen vilkas katu. Emme saaneet nukuttua kovinkaan paljoa sen neljän päivän aikana. Alunperinkään emme olleet kovin kiinnostuneita Saigonista, joten varasimme sieltä majapaikan vain neljäksi yöksi. Parasta Saigonissa oli 0,34 euroa maksanut oluttuoppi lähibaarissa sekä mahdollisuus päästä kahdelle eri pilatessalille treenaamaan (toinen italialainen, toinen ruotsalainen). Mutta pitihän se tuokin 10 miljoonan ihmisen metropoli nähdä.
Phu Quoc on nouseva kohde. Saarelle voi nykyään lentää suoraan Suomestakin tilauslennoilla. Vaikka olimme saaren ns. ydinkeskustassa eli Duong Dongilla, oli meno aika paljon rauhallisempaa kuin Saigonissa. Silti saari muistutti hyvin paljon monia saarikohteita Aasiassa: paljon turisteja, joista suurin osa on venäläisiä. Venäläiset ja mannerkiinalaiset keskiluokkaiset turistit Aasiassa ovat niitä, joita haluan ehdottomasti välttää. Kokemuksemme heistä ovat olleet raskaan kielteisiä.
Lähestyin yhtä matkatoimistoa, kun mietimme saariseikkailua. Koska emme olleet venäläisiä, ei onnistunut. Ymmärrän syyt, vaikkei se nuori jätkä osannutkaan niitä kertoa niitä kysyessäni. Mutta tuo siis kertoo jo osaltaan, millaisia monet rantalomakohteet Aasiassa ovat.
Vähän pääsimme kiertämään saarta. Aivan valtava määrä rakennusprojekteja siellä on kesken. Saari on varmasti esim. viiden vuoden päästä aivan erinäköinen. Phu Quoc on osapuilleen Phuketin kokoinen, joten valitettavasti emme nähneet saaresta kuin osan, lähinnä länttä ja etelää.
Yksi iso ero Thaimaahan olivat vapaana kulkevat koirat. Thaimaassa niitä kusipäitä saa välillä pelätä, ja esimerkiksi [mention]pertsa[/mention] joutui loppukesästä sairaalaan Thaimaassa, kun kulkukoira puri häntä. Phu Quocilla on oma koirarotunsa, jota pidetään älykkäänä lajina. Niitä tai enemmänkin niiden hybridejä näkyi katukuvassa, mutta ne olivat erittäin ystävällisiä veikkosia. Tosin ne taisivat kaikki olla lemmikkejä, vaikka vapaina kulkivatkin. Se on tietysti ihan ratkaiseva ero.
Phu Quocilta jatkoimme Hoi Aniin. [mention]Veepee[/mention]n kanssa kun kesällä juttelin tästä matkasta, hän suositteli Da Nangin aluetta koko lomaksi. Tätä lukemamme tuki, joten siksi jätimme tämän keski-Vietnamin viimeiseksi. Olihan se aika erilainen maailma. Siellä raha näkyi, ihmiset puhuivat englantia ja kaikki oli siistimpää. Viihdyimme. An Bangin ranta on ansaitusti yksi maailman kehutuimpia.
Viiden elementin vuoret oli huikea kokemus. Kiipesimme kaikki mahdolliset reitit. Kävi kyllä treenistä. Tykkäsimme kovasti myös Ba Na Hillsistä ihan jo pelkästään niiden näkymien vuoksi. Se kaapelirata on upea osoitus siitä, mihin kaikkeen insinöörit pystyvät.
Vietnamista sanotaan, että ihmiset siellä ovat ystävällisiä. Kyllä. Ihmiset Thaimaassakin ovat ystävällisiä, mutta Vietnamissa se ystävällisyys näkyi vielä paremmin. Vietnamista sanotaan myös, että ruoka siellä on hyvää. Niin on. Thaimaassa olen monet kerrat kasvissyöjänä kärsinyt nälkää, mutta Vietnamissa sain syödäkseni. Myös se, että vietnamilaiset meidän kokemustemme mukaan puhuvat keskimäärin paljon parempaa englantia kuin thait, tietysti auttoi. Banh xeo oli taivaallista, ja sen syöminen käärimisineen oli taas yksi mielenkiintoinen kulttuurikokemus.
Tämä oli hyvä loma. Pitkästä aikaa myös matkasimme vain kaksin, mikä tietenkin vaikutti sangen paljon. Kiitos, Vietnam!
Koneessa oli yksi ihan Jussi Häkkisen näköinen ja oloinen savolainen. Se seurue istui takanamme ja vieressämme, joten juttelin siinä äijien kanssa. Tämä yksi vastikään eläkkeelle jäänyt kaveri tokaisi vähän allapäin "Prkl, tuli eilen kännipäissään ostettua hevonen..."
Käytimme päivän hyväksemme ja tutustuimme Dohaan. Islamilaisen taiteen museo oli päräyttävä kokemus. Meillä oli vain 45 minuuttia aikaa tutkia museota, mutta pari tuntia olisi oikeasti vierähtänyt. Doha on esimerkki siitä, mitä voi saada aikaan, kun rahaa on rajattomasti. Oppaamme - tietenkin vierastyöläinen, kun eivät paikalliset tee suorittavan tason töitä - kertoi että qatarilaisille kaikki peruspalvelut ovat ilmaisia, ja jopa opinnot ulkomailla maksetaan valtion kassasta. On se öljy jännä.
Kadut olivat siistimpiä kuin missään koskaan, mutta kun pääkaduilta poikkesi korttelinkin verran syrjään, alkoi näyttää normaalimmalta.
Qatarissa on kai yksi viinakauppa jossakin noin 50 kilometrin päässä Dohasta, ja siellä asioidakseen pitää olla erikseen kortti, joka oikeuttaa ostamaan alkoholia. Hotelleista silti saa alkoholia. Kun saavuimme hotellille joskus puoli kolmen aikaan yöllä, mietin iltakaliaa. Huonepalvelusta kerrottiin yhden olutpullon maksavan 38 euroa. Jätin väliin.
Saigon oli aika erikoinen kokemus. Liikenne siellä on todella kaoottista, mutta se silti toimii. Se perustuu vahvimman lakiin. Suojateitä tai varsinkin sellaisia, joissa on liikennevalot, on todella harvassa. Kadun ylittäminen osoittautui extreme-lajiksi. Kun nyt lomalle lähdimme rentoutumaan, pelkästään tämä vain aiheutti stressiä. Lisäksi majoituimme paikassa, jonka edestä kulki suhteellisen vilkas katu. Emme saaneet nukuttua kovinkaan paljoa sen neljän päivän aikana. Alunperinkään emme olleet kovin kiinnostuneita Saigonista, joten varasimme sieltä majapaikan vain neljäksi yöksi. Parasta Saigonissa oli 0,34 euroa maksanut oluttuoppi lähibaarissa sekä mahdollisuus päästä kahdelle eri pilatessalille treenaamaan (toinen italialainen, toinen ruotsalainen). Mutta pitihän se tuokin 10 miljoonan ihmisen metropoli nähdä.
Phu Quoc on nouseva kohde. Saarelle voi nykyään lentää suoraan Suomestakin tilauslennoilla. Vaikka olimme saaren ns. ydinkeskustassa eli Duong Dongilla, oli meno aika paljon rauhallisempaa kuin Saigonissa. Silti saari muistutti hyvin paljon monia saarikohteita Aasiassa: paljon turisteja, joista suurin osa on venäläisiä. Venäläiset ja mannerkiinalaiset keskiluokkaiset turistit Aasiassa ovat niitä, joita haluan ehdottomasti välttää. Kokemuksemme heistä ovat olleet raskaan kielteisiä.
Lähestyin yhtä matkatoimistoa, kun mietimme saariseikkailua. Koska emme olleet venäläisiä, ei onnistunut. Ymmärrän syyt, vaikkei se nuori jätkä osannutkaan niitä kertoa niitä kysyessäni. Mutta tuo siis kertoo jo osaltaan, millaisia monet rantalomakohteet Aasiassa ovat.
Vähän pääsimme kiertämään saarta. Aivan valtava määrä rakennusprojekteja siellä on kesken. Saari on varmasti esim. viiden vuoden päästä aivan erinäköinen. Phu Quoc on osapuilleen Phuketin kokoinen, joten valitettavasti emme nähneet saaresta kuin osan, lähinnä länttä ja etelää.
Yksi iso ero Thaimaahan olivat vapaana kulkevat koirat. Thaimaassa niitä kusipäitä saa välillä pelätä, ja esimerkiksi [mention]pertsa[/mention] joutui loppukesästä sairaalaan Thaimaassa, kun kulkukoira puri häntä. Phu Quocilla on oma koirarotunsa, jota pidetään älykkäänä lajina. Niitä tai enemmänkin niiden hybridejä näkyi katukuvassa, mutta ne olivat erittäin ystävällisiä veikkosia. Tosin ne taisivat kaikki olla lemmikkejä, vaikka vapaina kulkivatkin. Se on tietysti ihan ratkaiseva ero.
Phu Quocilta jatkoimme Hoi Aniin. [mention]Veepee[/mention]n kanssa kun kesällä juttelin tästä matkasta, hän suositteli Da Nangin aluetta koko lomaksi. Tätä lukemamme tuki, joten siksi jätimme tämän keski-Vietnamin viimeiseksi. Olihan se aika erilainen maailma. Siellä raha näkyi, ihmiset puhuivat englantia ja kaikki oli siistimpää. Viihdyimme. An Bangin ranta on ansaitusti yksi maailman kehutuimpia.
Viiden elementin vuoret oli huikea kokemus. Kiipesimme kaikki mahdolliset reitit. Kävi kyllä treenistä. Tykkäsimme kovasti myös Ba Na Hillsistä ihan jo pelkästään niiden näkymien vuoksi. Se kaapelirata on upea osoitus siitä, mihin kaikkeen insinöörit pystyvät.
Vietnamista sanotaan, että ihmiset siellä ovat ystävällisiä. Kyllä. Ihmiset Thaimaassakin ovat ystävällisiä, mutta Vietnamissa se ystävällisyys näkyi vielä paremmin. Vietnamista sanotaan myös, että ruoka siellä on hyvää. Niin on. Thaimaassa olen monet kerrat kasvissyöjänä kärsinyt nälkää, mutta Vietnamissa sain syödäkseni. Myös se, että vietnamilaiset meidän kokemustemme mukaan puhuvat keskimäärin paljon parempaa englantia kuin thait, tietysti auttoi. Banh xeo oli taivaallista, ja sen syöminen käärimisineen oli taas yksi mielenkiintoinen kulttuurikokemus.
Tämä oli hyvä loma. Pitkästä aikaa myös matkasimme vain kaksin, mikä tietenkin vaikutti sangen paljon. Kiitos, Vietnam!
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 91
- Viestit: 93960
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Matkailu
Yhtä asiaa olen ihmetellyt lukemattomat kerrat.
Kun matkaamme jonnekin, opettelemme aina muutamat perusfraasit paikallisella kielellä. Näitä ovat hyvää päivää, kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä maksaa, olen kasvissyöjä ja niin edelleen. Näitä on vain kourallinen. Lienee ihan jokaiselle täysin selvää, että paikalliset arvostavat kun turistit edes yrittävät puhua heille heidän omaa kielu]tään.
Olen matkustellut jonkin verran. Viimeisin matkamme Vietnamiin oli tämän osalta samanlainen kuin muutkin. Kuulimme yhden turistin sanovan paikallisella kielellä hyvää päivää, joskin hän sanoi sen vain puoliksi oikein. Havaitsimme kuitenkin satoja tällaisia kommunikaatiotilanteita tuonkin matkan aikana.
Miksi mitä ilmeisimmin niin harvat turistit vaivautuvat opettelemaan matkasanastoa paikallisella kielellä? Minä en siis oikeasti ymmärrä tätä.
Kun matkaamme jonnekin, opettelemme aina muutamat perusfraasit paikallisella kielellä. Näitä ovat hyvää päivää, kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä maksaa, olen kasvissyöjä ja niin edelleen. Näitä on vain kourallinen. Lienee ihan jokaiselle täysin selvää, että paikalliset arvostavat kun turistit edes yrittävät puhua heille heidän omaa kielu]tään.
Olen matkustellut jonkin verran. Viimeisin matkamme Vietnamiin oli tämän osalta samanlainen kuin muutkin. Kuulimme yhden turistin sanovan paikallisella kielellä hyvää päivää, joskin hän sanoi sen vain puoliksi oikein. Havaitsimme kuitenkin satoja tällaisia kommunikaatiotilanteita tuonkin matkan aikana.
Miksi mitä ilmeisimmin niin harvat turistit vaivautuvat opettelemaan matkasanastoa paikallisella kielellä? Minä en siis oikeasti ymmärrä tätä.
Matkailu
No sekin hieman riippuu siitä, kuinka tyylikkäästi asian hoitaa. Jos yrittää kovasti esitellä paikallisen kielen taitoaan (vaikka sitä ei osaa) ja toisen osapuolen kanssa olisi yhteinenkin kieli, ei se välttämättä ole ainoastaan hyvää mieltä herättävä tilanne.
Olen myös todistanut useita kertoja Hongkongissa, kun joku on opiskellut muutamia mandariinkinkiinan fraaseja ja huutelee jengille jotain "ni hao ma"- juttuja, kun kerran Kiinassa ollaan - tajuamatta, että suurin osa porukkaa puhuu äidinkielenään kantoninkiinaa ja - henkilöstä riippuen- suhde mandariinin puhumiseen voi olla jopa ongelmallinen. Puhumattakaan nyt siitä, että se turisti ei oikeasti osaa. Eli pelleksikin voi tulla liikaa yrittäessään.
Olen ollut myös tilanteessa, jossa melko merkittävässä asemassa oleva suomalainen halusi esitellä (varsin hyvää, ellei jopa täydellistä) mandariinintaitoaan Hongkongissa - hongkongilainen keskustelukumppani oli myös täysin mandariinintaitoinen, mutta katsoi hieman säälivästi ja vastasi aina englanniksi, koska seurueessa oli myös ihmisiä, jotka eivät olleet mandariinintaitoisia. Ja kun oli selvää, että ko. henkilö halusi vain brassailla kielitaidolllaan....
eli summa summarum - kielitaito on aina hyväksi, kuten on myös tilannetaju
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 91
- Viestit: 93960
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Matkailu
Noinhan se tietysti on, mutta minun kirjoissani siihen matkasanaston opettelemiseen kuuluu osana myös kulttuuriin perehtyminen. Nuo mainitsemasi esimerkit voisi kääntää vaikka Balttiaan niin, että puhuisi siellä venäjää. Kyllä sillä siellä voi saada asiansa toimitettua, mutta ei se ole lainkaan sama kuin jos yrittäisi puhua paikallista kieltä.
Jos paikallinen vastaa englannilla, siitä sekunnista se muodostuu yhteiseksi kieleksi. Joka tapauksessa niin käy, jos turisti ei osaa paikallista kieltä muutamaa fraasia enempää. Jos englanti ei onnistu, kommunikointia voi yrittää jatkaa vaikka jollakin puhelimen kääntäjäsovelluksella.
Eli en vieläkään tajua. Paikallisen kielen käyttäminen on osoitus kunnioituksesta. Nuo mainitsemasi esimerkit ovat jotakin muuta, mutta noissa lienee ollut kyse muista kuin arkipäiväisistä turistikohtaamisista.
Suomi on muuten ainoa maa, jossa olen havainnut eroja suhtautumiseen siinä, että ulkomaalainen yrittää sanoa jotakin paikallisella kielellä. Ensin häntä korjataan, ja sitten hänelle yritetään opettaa hauskoja sanoja kuten yökyöpeli ja hääyöäijä. Varmaan motivoi moinen yrittämään toistekin...
Jos paikallinen vastaa englannilla, siitä sekunnista se muodostuu yhteiseksi kieleksi. Joka tapauksessa niin käy, jos turisti ei osaa paikallista kieltä muutamaa fraasia enempää. Jos englanti ei onnistu, kommunikointia voi yrittää jatkaa vaikka jollakin puhelimen kääntäjäsovelluksella.
Eli en vieläkään tajua. Paikallisen kielen käyttäminen on osoitus kunnioituksesta. Nuo mainitsemasi esimerkit ovat jotakin muuta, mutta noissa lienee ollut kyse muista kuin arkipäiväisistä turistikohtaamisista.
Suomi on muuten ainoa maa, jossa olen havainnut eroja suhtautumiseen siinä, että ulkomaalainen yrittää sanoa jotakin paikallisella kielellä. Ensin häntä korjataan, ja sitten hänelle yritetään opettaa hauskoja sanoja kuten yökyöpeli ja hääyöäijä. Varmaan motivoi moinen yrittämään toistekin...
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 16107
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Matkailu
Jep.
Kunhan vaan menee ja yrittää kommunikoida niin kyllä se väylä aina löytyy.
Mä olen itte sulattanut monenmonet kohtaamiset kuuntelemalla ja sekoittamalla kuulemiani sanoja/sanontoja aktiiviseen keskusteluun,
Toimii jopa aksenteissa.
Ja kyllä, suomalaisilla raakatapaisilla mölleillä on hassunhauskana tapana "opettaa" typeryyksiä.
En silti tuomitse, voitin eka karatemaikkani olemalla tässäsuhteessa korrekti.
Tarina:
Olin kolmetoistias ja touhasin jotain tuola Äijän ja Enoni korjaamolla, joka oli sellanen sosiaalinenkin keskus.. siellä tehtiin kauppaa kaikennäköstä, parkkiintuneet ihmiset maleksi ja harrasti sosiaalista hierontaa. Kerho. Viinavetoinen sellanen, roistoliiteri.
Siellä näin suolatuulenhuuhtoman ja taitavan merisällin heittävän puukkoja millintarkasti, näin pussihousumustalaisen lyövän piiskalla viinapullosta kaulan poikki..
Tämä japanialainen insinööri kävi siellä myös jotain hakemassa ja oli ystävällinen ja kontaktia ottava.
Ja tämä urpolauma "opetti" hänelle fraasin "minä nain sinua."
Naisille sanottavaksi, hekko hee.
Juoksin perään ja kerroin viittomakielellä että älä.
Näki mut sittemmin treenaamassa (sielä takana oli tanko ja muuta rautaa), tapailemassa potkuja ja tuli itte jutulle ja PADAM!
Salama löi.
Sain ekakontaktini karateen.
Korrektius kannattaa.
Kunhan vaan menee ja yrittää kommunikoida niin kyllä se väylä aina löytyy.
Mä olen itte sulattanut monenmonet kohtaamiset kuuntelemalla ja sekoittamalla kuulemiani sanoja/sanontoja aktiiviseen keskusteluun,
Toimii jopa aksenteissa.
Ja kyllä, suomalaisilla raakatapaisilla mölleillä on hassunhauskana tapana "opettaa" typeryyksiä.
En silti tuomitse, voitin eka karatemaikkani olemalla tässäsuhteessa korrekti.
Tarina:
Olin kolmetoistias ja touhasin jotain tuola Äijän ja Enoni korjaamolla, joka oli sellanen sosiaalinenkin keskus.. siellä tehtiin kauppaa kaikennäköstä, parkkiintuneet ihmiset maleksi ja harrasti sosiaalista hierontaa. Kerho. Viinavetoinen sellanen, roistoliiteri.
Siellä näin suolatuulenhuuhtoman ja taitavan merisällin heittävän puukkoja millintarkasti, näin pussihousumustalaisen lyövän piiskalla viinapullosta kaulan poikki..
Tämä japanialainen insinööri kävi siellä myös jotain hakemassa ja oli ystävällinen ja kontaktia ottava.
Ja tämä urpolauma "opetti" hänelle fraasin "minä nain sinua."
Naisille sanottavaksi, hekko hee.
Juoksin perään ja kerroin viittomakielellä että älä.
Näki mut sittemmin treenaamassa (sielä takana oli tanko ja muuta rautaa), tapailemassa potkuja ja tuli itte jutulle ja PADAM!
Salama löi.
Sain ekakontaktini karateen.
Korrektius kannattaa.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 26
- Viestit: 2049
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Suuri kysymysketju
Kun lähtee lomalle kesäkuun 14. päivänä, niin kannattaako lennot ostaa nyt vai vasta viime metreillä? Onko kokemusta siitä, että ostaa lennot viime tinkaan, onko halvempaa/kalliimpaa; onko vaarana jäädän kotomaahan...? Comments, please...
Frankly my dear, I don`t give a damn.
- fudo
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 916
- Lauteille: Elokuu 2010
- Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Matkailu
Kyllähän niitä halpoja lentoja saa vaikka lähtöä edeltävänä iltana. Mutta niitä ei saa välttämättä sinne, minne haluaisi mennä... Eli jos on toiveissa matkustaa vaikkapa Pariisiin, viime hetken halvat lennot Havannaan eivät välttämättä suuresti ilahduta.
Suosittelen ostamaan lennot heti, kun kohde ja ajankohta ovat selvillä.
Suosittelen ostamaan lennot heti, kun kohde ja ajankohta ovat selvillä.
空手に先手なし
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 108 kurkkijaa