Matkailu

[katar]

Eviva Espanja kutsuu taas, 4.9. lähdetään, lennot on Madridiin, onko kellään hyviä vinkkejä hotellin/hostalin suhteen? Suihku, wc huoneessa mieluusti, kohtuu hinnalla kun saisi niin hyvä olisi. Ei ökyhotelleja, kun ei ole rahaa moisiin. Ja mitäs siellä kannattaa nähdä? Ravintoloita, nähtävyyksiä, yms....??? Vinkkejä otetaan vastaan...

[Dojon Jäykin]

Ittellä ei nyt tuo autolla Espanjaan toteudu, eli lennetään Malagaan ja vuokra-autoilua viikko, häät Rhondassa.

Jos pystyy niin valitsee hotellin ilmastoinnilla ja niin ettei se toimi vain 12-24 välillä.
Eli just silloin kun siellä huoneessa ei liiemmälti olla.
Justiinsa pari tuntia sitten sain tämmöistä raporttia Barcelonassa käynneeltä.

[Disturbed]

Me ollaan autolla juuri matkalla Espanjaan, vielä tää päivä Ruotsissa hommia hoitelemassa, sitten Tanskan, Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan läpi sinne Espanjaan. Malagaan mennään muutamaksi päiväksi, sitten takaisin.

Tuo Caminito Del Rey kiinnostais joskus käydä. Harmi kun ei ilmeisesti(?) niin helposti enää pääse tuonne yksin harhailemaan vaan pitää bookata kierroksia ym. Maksaa paljon rahaa eikä rauhassa saa olla. Tympäisee.

Mutta osaisiko joku vähän suositella jotain Espanjasta? Ei välttämättä ravintoloita tai rantoja, vaan luontoa, nähtävyyksiä, kivoja kaupunkeja/kyliä... Luonto kiinnostaa, pitää joskus käydä tuolla Sierra Nevadassa mm. Joku vuoristokylä vois olla siisti käydä katsomaan ja jos joskus uskaltaa niin Leonista Espanjaan, Santiagon reittiä pitkin kävellen (tais olla n. 320km tuo Leonista alkava reitti)

Nyt ei ole paljoa aikaa mutta tulee palattua Espanjaan n. syyskuusta.

[Ile]

Ittellä ei nyt tuo autolla Espanjaan toteudu, eli lennetään Malagaan ja vuokra-autoilua viikko, häät Rhondassa.

Rhonda on upea, toivottavasti yöpaikkanne on jossain rotkon reunalla... hyvä fiilis tuijotella lämpimässä yössä drinkkilasi kädessä autojen valoja maantiellä alhaalla laaksossa.

[Dojon Jäykin]

Tai Rondahan se on. Tulee aina vaan päähän Beach Boysien ¨...help me Rhonda, help, help, me Rhonda...¨ Ja ihan kuilun partaalla yövytään.

Toivottavasti tuolla olisi vähän viileämpi kun on kuitenkin vähän korkeammalla. Ja juuri eilen selvisi, että sulhasen (häihin siis mennään), isä(puoli?) on eräs herra Antonio Duran Fernandez.

Ainakin tuomarihommia tehnyt 90-luvun lopulla.

Häihin on pukeutumisohjeena ¨valkoinen¨. Eihän ne nyt niin lapsellisia ole että...? Emmä kyllä gitä pakkaa mukaan... Mä en tätä muijan isosiskon mannerespanjan tyttären piiriä ole tavannut enkä mitään siitä tiedä , vasta viime helmikuussa Kanarialla toisen tyttären ja poikansa tapasin ensi kertaa. Nyt tämä toinen tytär menossa siis naimisiin hepun kanssa joka on ollut ja jatkossakin vielä kai menee tuonne Afganistaniin armeijan leivissä.

[katar]

Me käytiin viime reissulla Rondassa. Jos vähänkään korkeat paikat hirvittää, niin bussimatkalla tulee sitten kylmä hiki. Itse istuin ikkunan puolella ja jossain vaiheessa huomasin, miten kymmenien metrien pudotus on siitä ikkunasta parikytä senttiä sivuun... Tuli semmonen "äiti apua"-olotila. Mutta perillä odotti kaunis Ronda. Mentiin matkatoimiston varaamana sinne, bussikyyti ees taas, ei ollut kallis, en nyt hintaa muista. Ja kaupunki on kaunis, pittoreski suorastaan. Näkymät alas on mageet. Ei oltu yötä, että autojen valot maantiellä jäi kokematta, ehkä toiste? En panis hanttiin. Junalla pääsee myös, Malagasta käsittääkseni suoraan, Renfe kuskaa. Luulisi siinäkin olevan maisemat kohdillaan tuolla junamatkalla.

[Paappa]

Päivää.

Kävin vaimon kanssa heinäkuussa Irlannissa. Idea oli se, että matkanjärjestäjä kuljetti matkatavarat aina uuteen yöpymispaikkaan ja me kävelimme maastossa välimatkat päivävarustuksella. Olemme tehneet viime kesänä vastaavan matkan Englantiin Cotswoldin alueelle ja kokemukset olivat hyviä.

Valitsimme "helpon" vaihtoehdon jossa päivittäinen kävely oli alle 20 km riippuen maastosta. Matkanjärjestäjä (Hill Walks) oli suunnitellut reitit niin, että matka oli jonkin verran lyhyempi jos reitti sisälsi paljon nousuja. Kartat ja reittikuvaukset sekä muun informaation saimme hyvissä ajoin etukäteen. Raskaampi vaihtoehto olisi ollut 20-30 km päivässä mikä maaston huomioon ottaen olisi ollut meille vähän liikaa.

Kerryn alue jossa liikuimme oli kumpuilevaa, joukossa oli muutamia isojakin nousuja. Sää oli irlantilaiseksi hyvä, vain yhtenä päivänä satoi enemmän, muuten sateet olivat satunnaisia.

Infoa oli paljon, mutta se oli koottu hieman sekavasti. Vaimo teki ison työn kun kokosi eri lähteistä aikataulut ja päiväohjelman. Tästä sekavuudesta tälle matkanjärjestäjälle miinusta, Cotswoldissa saimme selkeän ja hyvän koosteen eri majoituksista ja päivän ohjelmasta sekä ehdotukset ruokapaikoista. Siellä välimatkat olivat maksimissaan 22 km päivässä.

Tämän tapainen matkailu on ollut antoisaa, suosittelen lämpimästi. Hakusanoilla "walking tours" ja kohde niin löytyy informaatiota.

Tuntuu että jäimme tähän koukkuun. Uskon että tämän tapaisia matkoja tulee tehtyä tulevaisuudessakin.

[Dojon Jäykin]

Rondasta palattu, hääpari sai toisensa ja telenovela (jatkuu) voi alkaa...
Aika koskettavaa oli kun morsmaikun sairas isä (joka on siis vaimokkeen isosiskon exä) oli Gran Canarialta lennätetty yllätyksenä paikalle.
Yleinen luulo oli ettei ole lentokunnossa, odottaa toista sydänleikkausta. Itse en ole aikaisemmin tavannut eikä tyttärentyttärensäkään vuosiin.

Hiekkaa taas työnsi yläilmoihin Afrikasta ja parina päivänä jäi hautomaan lämpöä neljäänkymmeneen. Toinen näistä hääpäivä, ensimmäisenä kävimme Osunassa ja Cordobassa. Tyttärellä, siis omalla, jalat turposivat pahannäköisesti hääjuhlien aikana ja piti lopettaa meidän osalta kesken kun ei vielä tiedetty varmasti mistä johtuu. Olisi voinnut olla joku bakteerikin. No, muija painoi paniikkisummeria ja kyllähän se tyttö piti oikeastikin saada hotellille.
En kerennyt juurikaan juttelemaan tuon sulhasen isän kanssa, osasi kyllä enklantia paremmin kuin useimmat muut. Nähtiin kyllä pariin muuhunkiin otteeseen, mutta aina oli tilanne semmoinen ettei ihan asiaan päästy. Ilmeisesti sekaantunut karate dojoon Cadizissa. Ja innostunut asiastaan. Ja tykkäsi kiusata paikallisia vähäpoikia... Mitäs antoivat peukkujaan. Cadiz muuten on ihan kivan oloinen 122 000 asukkaan kaupunki siellä lounaiskulmalla. Ajettiin sitä kautta Malagaan kotiin päin lähtiessä. On myöskin kaupunki josta saa etsimällä etsiä ruokapaikkaa siesta aikaan...

Muutama kuva:

Picasso museo Malagassa. Vaimoke näihin aina raahaa ja olihan se näköisensä.
Mä tietenkin ostin myymälästä mukin kotiin että pääsen sanoitta näyttämään sivistykseni.


Näkymä hotellin parvekkeelta.


Näkymä laaksosta hotellille.


Ravintola Casa Ortegan kattoterassin drinkkibaarista alas Plaza de Socoro aukiolle.

Tyttö sekoitteli katolla korkeintaan keskinkertaisia drinkkejä, mutta ravintolan jälkiruokapuoli oli aivan mahtavaa, lämpimät heittelehti hyväksyttävästä erinomaisiin. Tarjoilija myös rehellisesti suositteli vaihtamaan tilauksen kun tiesi jonkun olevan tuoretta. Ei kylän halvin paikka, mutta ei kalleinkaan.

Rondan härkätaisteluareena joka lienee maailman suurin läpimitaltaan, 61m (ei väkimäärältään).
Rondasta pitkälti katsotaan nykyaikasen härkätaistelun alkaneen ja täytyy sanoa että kerran voisi käydä aistimassa kaiken sen tunnelman. Jotenkin siitä voi saada aavistuksen kun tuolla talsii, ensin ajattelin etten edes käy. Museo ja varsinkin ase- ja puvusto yms. -näyttely oli myöskin mielenkiintoinen.


Yksi ¨valkoisiksi kyliksi¨ kutsutuista.... nooh, valkoisista kylistä. Täällä oli oikein maukkaita konditoria tuotteita myyvä leipomo. Siinä vaan oli ¨kassalla¨ semmoinen n. 90-vuotias kuivakka daami jolle matematiikka ei ollut vahvinta lajia. Kolmesta kynästäkään ei oikein jälkeä tuottanut kuin yksi ja se ei meinannut ikinä sattua käteen kun alkoi ynnäilemään uudelleen ja uudelleen. Lopulta otti sitten laskimen esille ja loppusummaksi taisi tulla 6000€ jonka olisi myös mielellään vastaanottanut. Minä satuin juuri tässä vaiheessa sisään ja luulin olevani kohta konditorian pitäjä Espanjalaisessa pikkukylässä...


Hääseuruetta. Kuvaajakin näkyy ovelan sumeasti.

[Dojon Jäykin]

Ai niin! Samalla lennolla Malagasta Helsinkiin oli naisten ameriikkalaisen jalkapallon EM-tittelin voittanut joukkue ja eräs viisinkertainen Stanley-cup voittaja... Sattumaako? Joku kysyisi...

[Dojon Jäykin]

Muutama kuva lisää.
Kuvat on otettu pääsääntöisesti Nokia Lumia 830:llä jos jotain kiinnostaa.
Oli kamerakin mukana, Canon Ixus 1100 HS, mutta akku oli huonossa ladingissa
ja en lähtöhässäkässä löytänyt laturia ja lopulta en muistanut enää etsiäkään.


Hotel Parador de Ronda





Miksi nämä eivät tule enää pystyssä?


Parador de Ronda sisäänkäynti


Focuksen ilmastointi oli kovilla...

Epsanjassa ei taida saada edes vettä hörpätä pullosta ajaessa.
Mää vaan kuvia nappailin kun jotain mielenkiintoista näin. Aika anarkisti.

[Jussi Häkkinen]

Jussi mihin ravintoloihin meinaat mennä ja pistä pientä kommenttia paikoista, kiitos.

Kaikki kaupungin neljä Michelin-paikkaa (Costes, Borkonyha, Tanti ja Onyx) ovat listalla & varattuna. Hotellin aamiainen on myös yhdessä näistä (toisessa toimipisteessä sitten yhden illan ilta-ateria). Toki noiden lisäksi on ateriointilistalla muutama muukin paikka, joita kehutaan mutta joilla ei (vielä) ole tähtiä. Varmuuden vuoksi on myös jokunen krapulaburgerpaikka huntattuna.

Laitan kommenttia ravintoloista toki.

Nyt niitä kommentteja Budapestista (jos nämä ovat väärällä alueella, uskon moderoinnin siirtävän). Olipa reissu!

Huomiona: Joimme koko matkan ajan pelkästään paikallisia viinejä.

- Hotellissamme oli Costesin (Unkarin ensimmäinen Michelin-ravintola) sivupiste Costes Downtown. Söimme paikassa kahdesti (illallisen ja lounaan). Taso oli kerrassaan erinomainen, fiilis rento ja tila upea. Mainitsemisen arvoista on, että 15 euron lounaassa (sis. 1 kaato kuohuviiniä) oli viimeistelytaso samaa ultragourmetia kuin illallisellakin. Erinomainen paikka, korkeimmat suositukseni. Myös aamiaiset olivat jokaisena päivän loistavia. Paikan leivälle erikoismaininta - upeaa, samoin kuin voit.

- Ensimmäiseksi ravintolaksi valitsimme ystävämme vinkistä "Good standard" -maininnan Michelinin oppaassa saaneen Csalogány 26:n. Ruoan tasoa on helppo luonnehtia nimenomaan oppaan sanoilla. Tiesimme tämän jälkeen matkan tulevan olemaan ruoan osalta hyvin korkealaatuinen. Ravintola on erittäin hyvä viinin ja ruoan parituksessa.
Moitteen sana: Tahti oli aivan liian nopea. 4 ruokalajia ja keittiön tervehdykset olivat ohi reilussa tunnissa. Viinien (ei mitään lasten kaatoja) pudotessa samaan tahtiin oli tuloksena liian nopea humala. Annoskoko reiluhko (jos käyn uudelleen, pyydän pienemmät annokset), laatu korkea, nopeus liian kova.

- Michelin-tähditetty Tanti kärsii jonkinasteisesta tähtiähkystä. Ruoan taso oli kohtalainen - ei missään nimessä huono, mutta ei väräyttänyt erityisesti fiiliksiäkään. Myöhemmin kuulin, että ravintolan henkilökunnasta oli suuri osa kaikonnut tähden tuoman lisäryysiksen takia, eikä taso ollut enää lähelläkään entistä.
Taso: Kohtuullinen (Michelin-ravintolaksi jopa heikko). En suosittele.

- Sivuillaan ja mainonnassaan itsensä hyvinkin korkealle linjaava Onyx tarjosi yllätyksettömän mutta korkeatasoisen menun. Olisin kaivannut paljon enemmän paikallista tatsia - nyt setin Unkari-twisti oli sangen kevyt ja maut tavallisia yhden tähden ravintolan varmoja vetoja. Valitettavasti joudun pitämään ravintolaa tylsänä. Kuudessa annoksessa kaksi erittäin epäonnistunutta viiniparitusta.

- Borkonyha, suomeksi Viinikeittiö, oli saanut tähtensä kuuleman mukaan täytenä yllätyksenä. Positiivisesti keittiö ei nähtävästi ollut muuttanut meininkiään tähden saamisen jälkeen ja oli tyytyväinen yhteen tähteen. Ruoan ja viinin paritukset olivat uskomattomia, tyyli viiniorientoitunutta fine diningiä ja kaikki toimi täydellisesti. Tunnelma oli erittäin hyvä. Mikäli on aikaa/rahaa poimia vain kaksi laaturavintolaa matkalla, on Borkonyha hyvä valinta toiseksi näistä. Lämpimät suositteluni!

- Costes siirtyi perjantai-illan kuumuuslähtöisen superuupumuksen takia sunnuntaille - ja hyvä niin. Borkonyha sai näin lauantaina ansaitsemansa huomion. Jos aikaa on vain yhdelle loistoravintolalle/reissu, Budapestissa Costes on se yksi.
Ravintola tavoittelee vahvasti toista tähteään ja se näkyy kaikessa. Ruoan laatu on uskomatonta ja jatkuvasti kolmen tähden ravintoloiden tasoa (kahden ja kolmen tähden ravintoloiden ero on usein lähinnä filosofinen). Etenemistahti on täydellinen, ruokien sopivuus toisiinsa uskomaton, amuse bouchet oivaltavia ja viiniparituksissa ei paremmin ole mahdollista osua. Olimme jatkuvasti yllättyneitä, hämmästyneitä ja taivaassa. Omalla kohdallani Costes pesi mennen tullen Alain Ducassen kolmen tähden Le Meuricen, eikä kihlattukaan mitään vikaa löytänyt (tosin totesi, että jatkossa tulee aina pyytämään kaikissa ravintoloissa annokset pienimmän koon mukaan).
Loistava ravintola. Ei parannettavaa. Täydet suositukseni.

Muita kommentteja:

- Kaupungissa on hillitön hipsterbuumi. Tästä seuraa suhteellisen HC-ehdottomien gourmettyyppisten hampurilais-, hot dog-, alkuperäiskahvi- ja whatnot-paikkojen paljous. Jos kahvihammasta kolottaa, on Espresso Embassy erinomainen paikka.

- Four Seasons Gresham Palacen baari on toistaiseksi paras kokemani. Art Deco -teema, erinomaiset omat drinkit ja todella laadukkaat klassikot sekä ylipäätään anakronistinen tunnelma. Suosittelen vähintään irtotakkia, koska James Bond -fiilis iskee väkisinkin. Sinkkumiehille sitten läheinen Bacardin yökerho BOB on erittäin suositeltava, sillä paikallinen kantturakanta on sangen hyvin jalostettua (ja puvuille lämpenevää). Niille, jotka tuovat oman leidinsä mukanaan, on tarjolla itsetunnon rakettimaista nousua.

- Elokuun lopussa on perkeleen kuuma. 35ºC helle on huomattavasti polttavampi ja näännyttävämpi kuin sama lämpö esim. Firenzessä - oletan tämän johtuvan Tonavan tuomasta lisäkosteudesta (joka aina lisää helvettiysastetta). Urheilujuomat ovat tarpeen, koska vesi ei imeydy nätisti. Varjossa kulkeminen ja 50+ -kertoimen aurinkovoide ovat välttämättömiä.

Tällaista rapsettia tällä kertaa. Toivottavasti oli odotetunlaista @MikkeM?

[Aihki]

Oltuani Unkarissa muutaman kerran viininmaistajaisissa niin voi kyllä sitäkin suositella Jussin viinikommenttien lisäksi. Varautukaa siihen, että viini virtaa ...

Viinimaanahan Unkari on vanha ja nuori, neukkuaika katkaisi laatuviinien perinteen isoksi osaksi ja vain muutamalla seudulla saatiin perinne säilytettyä. Muualla ollaan opeteltu uudestaan. Jäjet näkyvät jopa maisemassa. Matran etelärinteillä näkyy edelleenkin vanhan viininviljelyn rajat metsärakenteessa ja vanhoilta rinnealueilta löytyy muutamasta paikasta vanhoja huonosti voivia köynnöksiä. Nykyinen viljely tapahtuu tasaisemmalla alueella koneiden käytön takia.

[Jussi Häkkinen]

Oltuani Unkarissa muutaman kerran viininmaistajaisissa niin voi kyllä sitäkin suositella Jussin viinikommenttien lisäksi. Varautukaa siihen, että viini virtaa ...

Totta on. Eräs reissun mukavista piirteistä oli DiVino -viinibaarin järjestämä nuorten viinintuottajien festivaali, jonne mentäessä ostettiin lasi 800 forintilla (n. 2,5€) ja sen jälkeen viiniä kupongeilla laseittain (tai pulloittain) kojuista. Mukava kaato maksoi 500 forintista (n. 1,60€) ylöspäin ja viinien laadussa ei todellakaan ollut valittamista. Sääli, että tuotanto menee toistaiseksi pääosin Unkarin sisäiseen myyntiin - etenkin Furmint oli rypäleenä upea tuttavuus.

[MikkeM]

Kiitokset, täytyy vielä tutustua ravintolan sivuihin ja makustella juttu uudestaan.

[Dojon Jäykin]

Eikös siihen kolmanteen tähteen vaadita maisema?
Ruoka voi pysyä samana.