Meikä tykkää tanssia, sinkkuna bailasin ahkerasti, ja baari-ilta kävi joskus jopa treenistä kun tanssilattialla tuli bailattua se 4-5 tuntia, tai ainakin jatkuvasti liikkeessä. Seinäruusuna ei vaan ikinä saanut naista, joten usein tuli tanssittua selvinkin päin, kun ei ollut rahaa juoda. Nykyisen vaimonikin tapasin tanssilattian laidalla, kun hörpin vettä. Myönnettävä että rennompaa se on muutaman oluen jälkeen, ja korokkeelle meno yleensä vaati six-päkin nauttimisen pohjille.
Vain kerran muistan nähneeni itseni tanssimassa peilin kautta, ja kyllä se aika hirveeltä näytti. Nykyään tekisi mieli vetää vähintään kevyt känni että uskaltaa tanssimaan, tai sit vaimon on oltava mukana. Vai näyttääkö se hyvältä vai huonolta kun heiluu kuin vieteriukko kovassa tuulessa.
Mistähän lienee tanssioppi tullut, tanssikoulussa (vanhoja tansseja siis) olin 17 vuotiaana, ja muistaakseni yksi DJ kaveri näytti joskus jotain normaaleja liikkeitä joista aloittaa, ja sanoi että on tärkeää tanssia rennosti jotta jaksaa.
Viime kesänä veivasin vaimon kanssa tangoa jollain Topi Sorsakosken keikalla (jonne mut siis pakotettiin kuskiksi vaimolle ja sen siskolle), eikä haitannut ettei kumpikaan osannut askelia, mentiin vaan rytmin mukaan ympäri lavaa. Join yhden lonkeronpuolikkaan helpottaakseni jännitystä. Oli se vaan aika näky kun pistettiin vanhemman sukupolven seassa kahdestaan jalalla koreasti. Turha sitä on jännittää, luotan että tuokin olisi pysynyt salassa jos en sitä täällä ois sanonut.
Näkeehän noitakin liikkeitä, vaan edelleenkin ne soveltuvat lähinnä nopeaan musiikkiin. Ja kun yökerhoissa soitetaan sitä pahuksen hiphoppia aivan liikaa.
