Kokeiltiin että oisko tässä ollu aineksia kaveriporukan moninpeliksi. Ei ollut kun ei se toiminut. Eikä ollut aineksia myöskään yksinpeliksi. Mä vieläpä tykkään fantasiapeleistä, mutta tää ei nyt kolahtanut ollenkaan. Käyttöliittymä - lähinnä kameran liikuttamisen osalta - tuntui kankealta ja vaikealta, eikä siihen tottunut ollenkaan sen ehkä 4-5 tunnin aikana jonka pelaamiseen uhrasin.
Tunnelma jäi todella latteaksi: peli tuntuu jotenkin todella lautapelimäiseltä, tosin sillä erotuksella että lautepeleissäkin on yleensä vahvempi immersio. Nykystandardien mukaan heikko grafiikka ei ainakaan auttanyt tässä.
Pelimaailma on epäuskottava: vähän matkan päässä kotikylästä on suo täynnä jotain älyllisiä mutta vihamielisiä käärmeolioita, lähistöllä on hautausmaa täynnä vihaisia luurankoja jne. Kukaan ei tiedä miksi. Tuntuu absurdilta että joku oikeasti voisi elää tällaisessa maailmassa, jossa hirviöt syövät sinut heti jos erehdyt 200 metriä väärään suuntaan kotiovelta, eikä kukaan edes pidä sitä mitenkään tavattomana.
Kaiken kaikkiaan tuntui että peli on kehitetty etupäässä jonkinlaiseksi roolipelialustaksi tai developer tooliksi tee-se-itse-miehille. Taistelusäännöt ja excelit on olemassa, jonkinlaiset maastotkin, mutta se "oletusseikkailu" on lyöty nopeasti siihen päälle ikäänkuin vain esimerkin vuoksi, eikä siitä ole yritettykään saada tarinankerronnallisesti mitenkään erityisen kiinnostavaa. Ei jatkoon.
Jos haluaa tietokoneella fantsuropettaa kolmannessa persoonassa, homman nimi on Dragon Age: Origins tai Drakensang: River of Time. Viimeksi mainittu oli ainakin allekirjoittaneelle täysin nevahööd, mutta painii itse asiassa Dragon Agen kanssa samassa sarjassa (joskaan ei ole näistä kahdesta välttämättä se parempi). Jos et usko niin kokeile ja ylläty. Iso plussa tulee suht´ järkevän näköisinä ja kokoisina koko pelin pysyvistä aseista ja haarniskoista - kolmiteräisiin ja kaksihaaraisiin Adamantium Dragonscale Planetmetal whatever taikamiekkoihin ei sorruta kuin vasta ehkä pelin ihan loppupuolella.
Alien Swarm:
Loistava ilmaispeli Steamista! Ylhäältäpäin kuvatta räiskintää, jossa 1-4 pelaajaa eli avaruusmariinia tai mitä lie vyöryttää teräväkyntisten avaruuspetojen valtaamaa tukikohtaa. Valittavana on toistakymmentä eri asetta, perusrynkystä raidepyssyyn ja liekinheittimeen ja niin eespäin. Pelaaminen on yksinkertaista mutta viihdyttävää, ja armoton (mutta säädettävä) vaikeustaso edellyttää ihan oikeaa ryhmätyötä. Sooloilijat syödään nopeammin kuin ehtivät kissaa san... Itse kokeilin aluksi hieman varauksella, koskapa "spacemarines vs aliens" ei teemana ole ihan se oma huippusuosikki, mutta yllätyin positiivisesti. Peli on hulvaton eikä vaadi ajallista satsaamista juuri sen enempää kuin turhaa aivotyöskentelyäkään.
Silent Hunter 5:
Nyt löytyi peli vahvalla tunnelmalla.
Vuonna 2010 julkaistu U-boot simulaattori puhuttelee vuoren varmasti kaikkia jotka vä-hän-kään kokevat mielihalua istua hiiren hiljaa p4skanhajuisessa rautaputkessa, kuunnellen sydän kurkussa vedenpaineessa rutisevaa runkoa ja yläpuolella kaartelevan hävittäjälaivan moottoreita.Uutuutena tässä - verrattuna aiempiin osiin - pelaajan pitää oikeasti juosta sukellusveneessä edestakaisin ja antaa käskyjä miehistölle. Jos haluat torniin, sinne on oikeasti kiivettävä, ja jos haluat räplätä radioa, sinne pitää juosta ihan konreettisesti. Enää ei teleporttailla asemalta toiselle silmänräpäyksessä tai anneta käskyjä telepaattisesti.
Grafiikka on levottoman hieno, vesi roiskuu kameraan aidon näköisesti, sää efektit näyttävät oikeilta, vesi on läpikuultavaa, räjähdykset hienoja, vaikea keksiä moitittavaa.
Kampanja on ilmeisesti jollain tavalla dynaaminen, mutta en ole pelannut vielä niin paljon että tietäisin. Vaikeusaste eli realismi on vapaasti määriteltävissä, helpoimmillaan osoitetaan kohdetta ja ammutaan, vaikeimmillaan tihrustetaan laivaa huonosta kulmasta keikkuvan ja märän periskoopin läpi, tunnistuskirjaa samalla selaten ja aseupseerille kohteen etäisyyttä ja nopeutta arvuutellen. Periaatteessa siis niin noobit kuin monitorinsa edessä partaa kasvattavat kotikipparit löytävät itselleen sopivan haasteen, mutta pelin jyrkähkö oppimiskäyrä huokuttelee lähinnä luultavasti näitä jälkimmäisiä tai sellaiseksi haluavia.
En ole aikaisemmin pelannut yhtäkään sukellusvenesimulaattoria, poislukien Silent Service joskus C64:llä josta en pienenä tajunnut mitään eikä siinä varmaan paljoa tajuttavaa ollutkaan, ja jotain sukellussimua näin kaverin luona vähän joskus ysärillä. Ostin Steamista Silent Hunter 3:n kokeeksi vitosella pari päivää sitten, kun halusin nähdä miten mielenkiintoisen pelin voi mahdollisesta saada aikaiseksi jostain sukellusveneistä... kikkailin grafiikat jotenkin siedettäviksi (vakiona ainoastaan 1024x768 reso, ei laajakuvatukea, ei anti-aliasingia) ja luovin ulos venehallista pimenevässä syysillassa '39. Pieni U-boot kapitän sisälläni vakuuttui meiningistä heti, ja päätin sijoittaa tähän uusimpaan SH versioon. En ole ainakaan vielä katunut.
[youtube][/youtube]
