Eli perinteisiä blendejä kohtuullisen halvassa hintaluokassa. Joku haukkuu talousviskeiksi, mutta nämä ovat sellaisia juomia, joista käsite "scotch" on tullut maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. J&B Rare sekoitettiin alunperin Amerikan markkinoita silmällä pitäen ja Dewar's White Label taitaa nykyään olla Jenkkilän myydyin (tai ainakin myydyimpiä) skottilainen. Snobi menettäisi jo näistä tiedoista mielenkiintonsa, mutta samoin kuin sveitsiläisten kellojen kanssa, skottien menestystuotteet ovat usein syntyneet usean valmistajan yhteistyöstä, eikä yhden talon "in-house"- tuotteena, mitä nykyajan nyrpistelijät tuntuvat kovasti hakevan molemmissa. Hylätään tällaisen asian yliarvostus ja jätetään se erittäin high end tuotteiden - siis sellaisten, joihin mulla ei ole varaa - vaatimukseksi.
Siis asiaan - hankin sellaisia kuuman ilmaston parvekeviskejä eli kun päivällä on jotain +38-39 astetta, niin iltatuulessa ja +25:ssa on mukava istahtaa parvekkeelle ja ottaa hieman jotain kevyttä ja hedelmäistä viskiä. Tällä toiminnalla ei ole siis tarkoituksena nuuhkia lasia ja tehdä muistiinpanoja juoman vivahteista. Laphroaigit, Lagavulinit ja muut savupommit jätetään sitten takkatulen, nuotion ym. ääreen; ilmastoihin, joissa kokoparta on mukava. Yksi suosikkiviskini (sellaiset 1,5- 2 x kalliimpi kuin J&B tai Dewar''s White Label) , JW Black Label on vielä sellainen blendi, joka kelpaa tähän trooppiseen tarkoitukseen, mutta Double Black on kenties jo liian savuinen.
Eli: pitkästä aikaa noita kahta ensinmainittua maisteltuani tulin siihen tulokseen, että Dewar's on valintani pelkältään ja J&B jäillä. Dewar'sin White Labelissa etenkin jälkimaku on erittäin miellyttävä, mutta tuo viski ei mielestäni kestä jäitä olleenkaan.
J&B on myös suuhunkäyvä perusviski pelkältäänkin, mitään yllätyksiä tai suuria vivahteita se ei tarjoa. Ja niin kuin mainittu, se on on-the-rocks- valinta noista kahdesta.
), .
) löytänyt niitä lähteitä.
