Kasvatus

[Lasse Candé]

Kävin siellä Altassa toissakesänä minne tuo imatralainen Viivi matkasi isänsä kanssa. Kaupunki täysin passka paikka, mutta on aika päällikköä maisemaa siellä päin. Skibotn, eli Yykeänperä, on vasta alkua.

[Mika]

Oletteko muuten koskaan lukeneet Raisa Cacciatoren tekstejä?



http://www.talentia.fi/files/3121/AGGRE ... yt_PDF.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[MikaelF]

Raisa oli itseasiassa puhumassa meidän (Suomen Ortpedisen Manuaalisen Terapian Yhdistyksen ja Suomen Manuaalisen Lääketieteen Yhdistyksen) syysopintopäivillä Tamperetalolla viime la. Oli todella hyvä esitys -aiheena oli mm lapsipotilaan kohtaaminen mutta tuli siinä kasvatusta myös - lasten ja aikuisten

[Mika]

Niinhän sitä sanotaan, että arvokkainta mitä vanhempi voi lapselleen antaa, on aika.

– Mutta lapset nauttisivat hyvin paljon puuhastelusta kotona, kiireettömästä vuorovaikutuksesta. Jos ei ole mihinkään muuhun aikaa kuin puuhasteluun ja kiireettömään vuorovaikutukseen, niin suosittelisin mieluummin sitä kuin niitä hienoja harrastuksia, koska se yhteisyys vanhempien kanssa on kaikkein tärkeintä lapselle.

[Mika]

Varmaan jokainen Potkun lapsellinen tietää, kuinka tärkeitä isovanhemmat voivat kasvatuksessa ja taakan jakamisessa olla. Marja Hintikka kirjoittaa aiheesta ja siitä, kuinka raskasta lapsiarki on hänelle ollut, koska sitä eivät ole isovanhemmat olleet helpottamassa.

Nyt uskallan jo tunnustaa: olin välillä niin uupunut, että luulin romahtavani. Siinä tilanteessa mikään ei olisi tuntunut paremmalta kuin rauhoittavia sanoja lausuva mummo tai vaari, joka olisi tuonut ruokaa ja ottanut lapset hetkeksi syliinsä. Todennut, että kaikki järjestyy. Kammottavassa väsymyksessäni en kuitenkaan osannut pyytää apua keneltäkään, vaikka olisin sitä kipeästi tarvinnut. Oma vikani, siis.

[MikaM]

Kateellisena on noita kuunnellut. Ekan pojan kanssa oli hiukan apua, sitten muutimme ulkomaille, jona aikana isä lähti. Kaksi vuotta siitä, kun muutimme takasin, lähti äiti. Muutama vuosi lisää ja lähti appiukko ja kolme kuukautta sen perään anoppi. Ja mä olen vasta 47. Eipä ole juuri ketään, jolle harrastusten tiimoilta möisi vessapaperia, ei. Se, mikä eniten harmittaa, on, että pojilla ei ole isoäiti tai -isä hetkiä ollenkaan. Hatarien muistikuvien varassa mennään.

[Mika]

Olettepa aikaisin menettäneet vanhempanne...

Onko pojilla sitten isosetiä, -enoja tai -tätejä, jotka tarjoavat sitä vanhemman ihmisen seuraa ja hoivaa?

[Mika]

Komennatteko lapsianne jäähylle?

Ulkopuolelle sulkeminen on lapsen näkökulmasta täysin katastrofaalista, ja sillä pelkästään vahvistetaan haitallista käyttäytymistä, Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta arvioi Ylen aamu-tv:ssä.

Tulla jätetyksi joukon ulkopuolelle, rauhoittumistarkoituksessa, vahvistaa lapsen taistelutahtoa tai tarvetta paeta.

– Biologisesta näkökulmasta [ulkopuolelle jääminen] merkitsee hengenvaaraa. Sillä tavalla vahvistetaan lapsen haitallista käyttäytymistä. Se on pelkästään pahasta. Siksi jyrkkä ei ryhmästä poistamiselle, Sajaniemi sanoo.

[Ile]

Kevyehkö artikkeli mutta toi Engeström on aika skarppi kaveri.

Ylen juttu

San Franciscon ympäristö elää ja hengittää teknologian tahtiin. Täällä kohtaavat maailman parhaat koodarit, sitkeimmät start-up -yrittäjät ja it-visionäärit. He täyttävät kännykkämme sovelluksilla ja koukuttavat meidät peleillään.

Mutta omille lapsilleen he haluavat tarjota jotain aivan muuta.

– Piilaaksossa on eliitti, joka haluaa kasvattaa lapsiaan etäällä teknologiasta, Jyri Engeström kertoo.
....

Nyt kovia sanoja teknologialaakson lasten kasvatuksessa ovat luonto ja tietokoneeton opetus. Kyky olla läsnä todellisessa maailmassa on taito, jota arvostetaan entistä enemmän.

Trendi näkyy jopa rekrytoinneissa. Piilaaksossa on ohjelmointiosaamista on niin paljon, että työnhakijoiden on erottauduttava muilla tavoilla.

– Piilaakson työmarkkinoilla vahvoilla ovat nyt sellaiset hakijat, jotka ovat opiskelleet esimerkiksi humanistisia aineita tai taiteita kuten musiikkia, kertoo Engeström.

[Lasse Candé]

Tuosta jäähystä on kirjoiteltu vastaavia nyt viime aikoina. En tosin muista olisiko ollut sama henkilö. Niinhän nuo yleensä menevät.

Yhdet kaverini ovat ainakin käyttäneet, jos olen ymmärtänyt oikein. Lähestymistapansa kasvatukseen on paljossa hyvinkin rationaalinen.

Itseäni pohdituttaakin että
1) Miten vahvalla pohjalla nuo jutut ovat ja onko asiasta minkään näköistä konsensusta?
2) Miten noita tilanteita tulisi hoitaa?

Kysytääs vielä, eikös se ole niin että tuota jäähyä on suositeltu viime vuosikymmenet ties missä? Mikä olisi sellainen vahvin lähde, eli mihin moinen suositus sitten on perustunut?


Noin muuten näen kyllä myös melkoisen suuren eron päiväkotiympäristön ja kotiympäristön välillä. Itsereflektoinnilla pohdittuna päiväkotijäähy olisi ollut melko hirveä rangaistus ja kotijäähy sellainen että ei siinä mitään. Joskus heitettiin luokasta ulos pari kertaa eikä siinäkään kyllä mitään.

[MtJ]

Ihmettelenpä neljän lapsen isänä, että mikähän keino se mahtaisi olla, jolla törttöilystä saadaan kakru paitsi a) lopettamaan toimintansa, myös b) olemaan toistamatta sitä haitallista toimintaa keskeyttämisen jälkeen. Jos siis myös jäähy on kieltolistalla.

edit: vaikka miten keskustelet "rakentavasti", on tuollaiselta alta 7-vuotiaalta parhaimmillaankin vastaus jotain siihen suuntaan, että "saanko pelata pleikkarilla kohta". Ei kakrut jaksa kuunnella mitään pitkiä perusteluja, vaikka ne olisi järkeviäkin. Ne poimii sanan sieltä, toisen täältä.

Jäähy on perusteellinen keskeytys sille törttöilylle ja samalla myös huomautus, että tätä voi olla tulossa lisää, jos et ala pelaamaan sääntöjen mukaan.

[Mika]

Kuuntelin tuon 12-minuuttisen. Haastateltava mainitsi, että yhteys noissa tilanteissa on tärkeää. Eli esimerkiksi sanoo vaikka lapselle, että noin ei saa tehdä, koska se-ja-se pahoittaa siitä mielensä.

Nuohan niitä yleisimpiä tilanteita ovat. Ne rajummat ja vaarallisemmat tilanteet ovat harvinaisempia, eikä tuossa käsittääkseni ohjeistettu niiden varalle.

[Lasse Candé]

Huhhuh, mikä tiivistelmä Yleltä tuosta keskustelusta. Jäähyä käsitteli vain viimeinen parikyt sekuntia kun videon kokonaismitta on 12:16.

Ja konteksti siis nimenomaan vaikuttaa olevan päiväkotiympäristö. Kaiken kaikkiaan hyvää settiä kyllä videolla. Ei kyllä tarvittaisi kovin kummoista kirjoittajaa siihen että tiivistäisi keskustelun silleen ihan hitusen paremmalla tavalla.

Haastattelija sanoi että idea tulee jostain "super nanny":sta.

[Kerkko]

Jäähyä on kritisoitu viime vuosina paljon ja monilta eri tahoilta. Esim. tuon Mikan linkittämän jutun perässä on muita asiaa käsitteleviä uutisia. Perusteet ovat ihan hyvät. Arestista ei välttämättä opi mitään rakentavaa. Moniko todella miettii siellä, että tulipa tehtyä tyhmästi? Ennemmin tulee haudottua kostoa. Parempi olisi käydä tilanne läpi aikuisen kanssa ja selvittää miksi on tehty mitä on tehty, millainen olo siitä kellekin tulee jne. Yksin lapsi ei tällaiseen käsittelyyn kykene.

Se, miksi arestia on joskus kannatettu johtuu varmaan siitä, että on annettu vaihtoehto vielä vahingollisemmalle ruumiilliselle kuritukselle.

Ongelma on se, että aina ei aikuisella ole mahdollisuutta alkaa pitkän kaavan kautta käymään tilannetta läpi. Itsekin tulee tehtyä niin, että jos ei pystytä leikkimään keskenään, niin leikitään eri huoneissa. Ihan puhdasta arestia en ole jaellut, se tuntuu vähän järjettömältä tappelulta. Saa nähdä kauheasti vaivaa, että saa kersan pysymään jäähyllä. Sillä vaivalla homman hoitaa rakentavamminkin.

Jos meillä lapsi lyö siskoaan, pyrin toimimaan jotakuinkin seuraavasti. Ensin menen väliin ja lopetan toiminnan. Sitten lohdutan selkäänsä saanutta. Ajattelisin, että tällöin lyöjä ei opi saavansa heti huomiota väärällä toiminnalla, vaan huomio tulee toiselle. Tämän jälkeen käydään hommaa läpi ja koitetaan saada anteeksipyyntöä aikaan. Jos hommaan on itsellä aikaa, tämä menee yleensä ihan hyvin. Tosin strategia pitää vähän valita tilanteen mukaan. 7- ja 3-vuotiaat vaativat vähän erilaista lähestymistapaa.

Tänään oli tilanne, kun kolmevuotias kävi useampaan kertaan lyömässä siskojaan. Lyhyet kiellot eivät auttaneet mitään, eikä myöskään toiseen huoneeseen siirtäminen. Sen jälkeen kun tilanteesta päästiin kunnolla puhumaan, on ollut aivan siivosti.

edit: vaikka miten keskustelet "rakentavasti", on tuollaiselta alta 7-vuotiaalta parhaimmillaankin vastaus jotain siihen suuntaan, että "saanko pelata pleikkarilla kohta". Ei kakrut jaksa kuunnella mitään pitkiä perusteluja, vaikka ne olisi järkeviäkin. Ne poimii sanan sieltä, toisen täältä.

Mulla ei ole lainkaan tällaista kokemusta. Riippuu varmaan aika paljon siitä millainen lapsi.

[Lasse Candé]

Hyvä viesti Kerkolta!