Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Kari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 29, 2022, 04.19
Mutta kun tuo toimintamalli on ainoa joka varmasti toimii.
Eihän ole, etkä pysty esittämään mitään faktaa väitteesi tueksi. Ei ole lainkaan sanottua, etteikö MikaM:n kommentti tuohon olisi totta. Lisäksi Jaawa on kirjoittanut jo kaksi tosi hyvää viestiä aiheesta, ja vaikkei niissä ole ihan yksityiskohtaisia ratkaisumalleja esitelty - kenelläkään ei ole pomminvarmaa ratkaisua koulukiusaamisongelmaan - niistä saa osviittaa eri suuntiin.
Sellainen romanttinen soturifantasiointi, jossa ongelmat ratkaistaan väkivallalla, on ihan hyvää viihdettä tyyliin Conan Kimmerialainen. "Ihmiset ei niiq tajuu, et pitää lyödä ja kovaa ja ekana, koska ihmiset on niin vieraantuneita todellisuudesta ja elämän pimeästä puolesta."
Onko tuo nyt kuinka tarpeellista tuo ivailu?
En suinkaan ole ottanut esimerkkejäni tarinnoista vaan kokemistani ja näkemistäni.
Mitähän todisteita, faktaa oikeen kaipaat? Jotain tutkimustuloksia?
Kuinka todennäköisenä pidät tutkimuksen toteutusta jossa vertaillaan fyysisen palautetteen ja torumisen tuloksellisia eroja?
Vai mitä olet vailla?
Ymmärrän toki että opettajainhuoneessa ja asiaakoskevilla seminaareilla painotetaan ennaltaehkäisyä ja arvojen asettamista ja ties mitä hyvää ja kaunista, olisin niiiin iloinen jos kuspäät saisi puhumalla ruotuun.
Muttaku se ei mene niin.
Nyt tulee tarina kiusaajasta ja kiusattavasta.
Pitkästyin taaskerran ovella, jouduin juttelemaan erään vanhan luokkakaverini kanssa. Teemu, oltiin samalla luokalla niin peruskoulussa kuin lukiossakin.
Peruskoulussa häntä kiusattiin, ei valtavasti mutta kuitenkin. Lähinnä sanallisesti, puolirennosti.
Lukiossa Teemu jykevöityi ja kävi jopa karatea kiekumassa jonkin aikaa.
Oli tuonailtana aika hyvä esimerkki osamaksuvolvo-miehestä, kaikki palikat oli kohdallaan, vaimon valitsemat vaatteet ja kynnetkin hoidetut.
Viiksistä puhumattakaan.
Käytös oli tutusti puolihaastavaa mutta niinkuin miltei aina, hyvin kokematonta ja kömpelöä. Erittäin ohitettavissa.
Mutta kas, ohitse raahusti eräs Jarkko, yksi Teemun aktiivikiusaajista.
Jarkko oli tuolloin jo miltei puliukko, likainen ja kenkä vain toisessa jalassaan. Ränni oli siis päällä.
Asiaa ei helpottanut että hän on hyvin tumma sekä iholtaan että tukaltaan, inhoaminen on hyvin helppoa. Hajuhaitatkin oli melkoisia.
Hän tunnisti vanhan uhrinsa ja alkoi välittömästi kaivamaan muististaan vanhoja kliseitä. Koki jotenkin hakea valta-asemaa selkeästi hyvinpärjäävään Teemuun nähden.
Tapahtuma sai aika surullisia piirteitä, Teemu mm koetti saada minut mukiloimaan repaletta ja muuta sellasta..
Tarinan tarkoitus on osoittaa että kiusaustapahtuma on senverta syvälle uppoava koukku ettei sitä silittelemällä pois oteta.
Teemulle ois kentie s ollu terapeuttisinta mossauttaa puliveivaria otsaluuhun.
Mutta eihän syväehdollistuneesta niin reippaaseen toimintaan ollut.
Kari Aittomäki kirjoitti: ↑kesä 1, 2022, 05.28
Ymmärrän toki että opettajainhuoneessa ja asiaakoskevilla seminaareilla painotetaan ennaltaehkäisyä ja arvojen asettamista ja ties mitä hyvää ja kaunista, olisin niiiin iloinen jos kuspäät saisi puhumalla ruotuun.
Muttaku se ei mene niin.
Ei, kun kyllä se menee just niin. Vielä oikeammin se kuitenkin menee niin, että ilman sitä työtä ei tarvitse olla erityisen kusipää kiusatakseen melko rankastikin, koska nuoret eivät aina ihan tajua kaikkea, ellei sitä ole opetettu. Tiedän tämän nuoruuden kavereista, joiden toiminnan suurta ongelmallisuutta en edes itsekään ymmärtänyt, koska tuollaista ennaltaehkäisevää työtä ei tuolloin tehty ja kiusaamista ei luultavasti vielä edes ymmärretty kentällä ryhmän mekanismina. Ainakaan yhtä laajasti kuin nyt.
En ota tässä kantaa yksittäistapauksiin. Tästä ketjusta voi muistaakseni lukea kuinka kiusaaminen on omalle kohdalle sattuneena lopetettu. Jos silloin olisi ennaltaehkäisty yhtä tehokkaasti kuin nyt, ei jokaista noista tarinoista varmaankaan tarvitsisi lukea. Osa pitäisi. Mutta on myös niitä useammin kertomattomia tarinoita, joissa on noustu väkivaltaiseen vastarintaan, se on kenties epäonnistunut tai kulminoitunut ja tilanne on vain pahentunut. Ja niitä, joissa ei aseet tuollaiseen vastarintaan riitä, eikä sellaista auttajaa ole. En pidä laajamittaisen väkivaltaratkomisen oddseja kiusaamisen vähentämisessä kovinkaan korkeina, verrattuna ennaltaehkäisevään työhön ja muihin käytössä oleviin menetelmiin.
Kari Aittomäki kirjoitti: ↑kesä 1, 2022, 05.28
Ymmärrän toki että opettajainhuoneessa ja asiaakoskevilla seminaareilla painotetaan ennaltaehkäisyä ja arvojen asettamista ja ties mitä hyvää ja kaunista, olisin niiiin iloinen jos kuspäät saisi puhumalla ruotuun.
Muttaku se ei mene niin.
Ei, kun kyllä se menee just niin.
Oisko noin, onko näyttöä että miten hyvällä prosentilla toimii, verrattuna siihen toiseen konstiin?
Sanoisin että "väkivalta lopettaa v*ttuilun" , olisi hyvä lisä keinovalikoimaan myös, jos vaikka puhe ei tehoa tai ei ole tarpeeksi hyviä puhujia. Vaikka olisikin teoreettisesti mahdollista että puhumalla, ennallaehkäisemällä jne. voitaisiin kiusaaminen lopettaa, niin ei se sitä tarkoita että se tapa olisi ihan aina toteutettavissa. Tällöin sitten jäädään levitteleen käsiä kun mitään ei kerran voida tehdä. Tästä kyseisestä tapauksesta minulla ei ole riittävästi tietoa, voipi olla tai sitten ei...
– Lukutaitoinen ihminen ymmärtää, että jos kaksi asiaa on samassa virkkeessä, se ei tarkoita sitä, että ne rinnastetaan keskenään.
Tässä on kaksi eri tarkastelun skaalaa, lyhyellä aikavälillä ja pitkällä. Lisäksi nämä tarkastelut ei ota toisiinsa kantaa.
Väkivalta on lyhyen aikavälin ratkaisu joka todella toimii, samalla tavalla kuin pikavipit toimii retuperällä olevan talouden elvyttämiseen, eli jokunen harva pystyy oikeasti ponnahtaa siitä parempaan tulevaisuuteen, useampi pitkällä aikavälillä joutuu vain huonompaan tilanteeseen.
Ennaltaehkäisy ei ota kantaa just nyt tänään tapahtuviin keisseihin, se on myöhäistä. Niihin tarvitaan tietysti kaikki mahdolliset kommunikointihommat, ja jos mikään ei toimi, niin ymmärrettävästi väkivalta löytyy sieltä ihmiselukan rumasta työkalupakista - joka normaalisti on maton alla.
Tämä ei ole jokotai, eikä tämä myöskään ole ollenkaan järkevä paikka ihmisten yrittää tarkastella omien tunteiden ja reaktioiden avaimenreiästä. Koko kuvaa pitää katsoa, ja ite pragmaattisesti sanoisin, että meillä ei ole kaikkia keinoja vielä käytössä, ja vaikka toistaiseksi lyhyen listan päässä olevan nyrkkimylly on huono ratkaisu, niin se on parempi riski ottaa, kuin vuosia sivusta seuraaminen ja ihmisen varmempi tuhoutuminen. Just nyt tänään mennään vielä huonolla paketilla, tarvii kehittää uusia keinoja ja lisätä sitä listan pituutta.
Pitää tiedostaa myös minkälainen ite on, minkälaisessa kuplassa elää, me kamppailijathan ollaan keskimäärin kestäviä tämmösten juttujen suhteen, monet meistä hakeutuu näihin juttuihin just tämän takia, että elämä ei oo reilua ja maailmassa on varjopaikkoja. Murskaava valtaosa ihmisistä ei halua olla tekemisissä meidän kuplan kanssa, sekin pitää hyväksyä. Emmä halua että iloitaan siitä, että väkivallalla saatiin meidän kuplaan yks kamppailijasankari lisää, ja ulkopuolelle jäi hajonneina ihmisinä muutama traumatisoitunu kiusaaja ja kiusattu. Me ollaan tämän aiheen kanssa tekemisissä sen todellisuuden kanssa, että minkälaista paikkaa me voitas rakentaa, lisää pahoinvointia vai vähemmän. Tämä pitää kohdata, vaikka se onkin siististi cool romantisoida turpiinvetoa, ohan se pirun kivaa, emmä treenaisi jossei se ois, mutta on muitakin kenkiä ja polkuja, kaikilla ei ehkä tarvi olla niin paha mieli ku mulla.
@Jorge, sitten kun vuoden lopussa (toivottavasti) taas koostat listaa vuoden parhaista viesteistä, tuossa yllä olisi yksi kova ehdokas siihen kokoelmaan.
OT: Noita ketjujahan voi kuka tahansa availla kesken vuoden, kun tarvetta ilmenee. Esimerkiksi minä muistelisin avanneeni ainakin yhden, ellen useampiakin näin, juuri jotta ei pääse unohtumaan.
Joo joo maailmasta tulee parempi kun puhutaan riittävästi.
Se pitää jopa paikkansa.
Mutta mitäs sanotte sille itkusilmäiselle pikkupojalle joka tulee pyytämään apua kun ei uskalla hakea pyöräänsä koulun telineestä?
Kun opettajat vaan toruu ja kiusaajat naurelee vaan.
Juu, tiedän että tässä puhuu mun raivokas suojeluviettini... oon joskus funtsaillu että taidan olla enemmän elukka kuin olento.
Mutta onko tollasten paskiaisten kohtaamisessa muuta keinoa kuin toiminta?
Tulee vaikutelma että te fariseukset ette puhu niille kiusattaville/kiusaajille vaan toisillenne.
Tuo nöösiäinen jätti sittemmin fillarinsa pihalleni. Vanhempansa paheksuivat sitäkin koska uskovat marimekkoon.
Kiinnostava fakta on se, että fariseukset olivat oikeasti hyvin lähellä Jeesusta, vaikka heistä onkin tehty Jeesuksen vihollisia. Se taasen johtui heidän teennäisyydestään, mikä ymmärrettävästi kismitti Jeesusta.
Jaawa on kokenut kovia koulukiusattuna, kuten hän on kertonut. Lasse on opettaja ja minä olen entinen (peruskoulun) opettaja. Meillä kolmella on aika paljon kokemusta kiusaamisesta, ja Lassella ja minulla on sitä kokemusta ihan niiden kiusattujen ja kiusaavien lapsien kanssa toimimisesta ja sellaisten tilanteiden selvittämisestä. Meitä kolmea yhdistää se, että näemme kiusaamisen isona ja monimutkaisena ilmiönä, johon ei ole yksinkertaista ratkaisua. Varmaa on kuitenkin se, että väkivalta ei se ratkaisu ole. Ja tämän puolesta puhuvat tutkimuksetkin. Jos taasen pitää kysyä, miten tuollaista voi tutkia, on hyvä perehtyä tieteelliseen menetelmään ja sitten vaikka alan tutkimuksista julkaistuihin teksteihin, joista yhteen linkitän alla.
Mä sanoin jo, että sillon kun ei oo muita vaihtoehtoja, niin varmaan itsekin löisin. Mutta me puhutaan nyt käytännössä lasten kasvatuksesta, lyöminen ei voi olla ensimmäinen työkalu listalla.
Pysähdytään hetkeksi miettimään, että mitkä asiat tuossa itkuisen fillaripojan tilanteessa on pielessä, oisko vika niissä eikä väkivallan vähyydessä? Oisko siinä skipattu nyt kaikki mahdolliset työkalut, kun tilanteeseen ei oo ottimia? Neuvottomat opettajat ei tee mitään, neuvottomat vanhemmat ei tee mitään, tai jopa pahempi: syyttävät, toruvat ja arvostelevat, lisäävät nuorten mieliin vääristymää tilanteesta. Tuo kaikki pitää korjata, pureutua sinne missä se vika on, vika on työkalujen vähyydessä ja laadussa.
Mitä jos otetaan hommaan konkretiaa? Mua ei kiinnosta jauhaa tästä samasta lähtöruudusta, samasta kaikuvasta retoriikasta.
Otetaan vaikka semmonen käytäntö kouluihin, että opetetaan lapsille kiusaamisesta, näytetään miten aikuisetkin joskus on toisilleen ilkeitä, esitellään useampi eri syy, kateus, pelko, väärät oletukset, ymmärtämättömyys, tiedon vähyys, inho, erilaisuus, kilpailu. Näytellään vaikka opettajien toimesta luokan edessä, minkälaisia tunteita meillä syntyy toisistamme, joista syntyy minkälaisia ajatuksia, joista syntyy minkälaista käytöstä. Paketoidaan homma lapsille ymmärrettäväksi ja virtaviivaiseksi.
Annetaan lapsille ajatus kiusaamisen syntymisestä ja sen huomioimisesta, lupa ilmoittaa kiusaamisesta jos semmosta näkee. Pois käsitteet että ois muka väärin vasikoida. Syötetään niille ajatus siitä, että ihmisistä pitää välittää, ja ihmisiä pitää ymmärtää, kaveri ei anna kaverin kiusata eikä joutua kiusatuksi. Samat opit tottakai pitää viedä opettajille ja vanhemmille.
Kiusaamistilanteessa poliisikuulustelun sijasta kutsua keskustelemaan asiasta nuorisopsykologin läsnäollessa tai jonku vastaavan ammattilaisen, jonka tehtävänä ei oo saarnata vuorelta, vaan ammattimaisen terävästi kertoa näille aikuisille miten kiusaaminen toimii, ja arvioida mistä tässä keississä on kyse, miten tämä on normaalia, ei maailmaloppu, ja miten voitais kulkea yhdessä eteenpäin. Tämä on varmasti se vaikein rasti, etenkin jos syyt kiusaamiselle löytyy kotoa ja ovat arkoja tai lähes mahdottomia ulkopuolisten yrittää koskea tai avata. Tähän en heti nyt osaa miettiä ratkaisua, koska en oo kouluttautunu tuolle alalle. Mutta ammattilaisilla on tähän keinoja aivan varmasti, jos ymmärtää oikeasti mitä ja miksi tapahtuu, ymmärtää myös miten parhaiten vaikuttaa asiaan.
Siinä nyt jotain pientä ajatusta alkuun, varmasti tätä on jo tehty ja tämmöstä kehitetään ympäri Suomen, ammattilaisten toimesta, eikä meidän fariseusten.
Mutta pointti on, että opettamisesta ja kasvattamisesta tässä on kyse. Ihan samaten kuin treenisalissa. Sä opetat juttuja niille oppilaille, sä kasvatat niitä pärjäämään toistensa ja muidenkin kanssa. Et sä oo vaan hiljaa ja lyö niitä, harva niistä sisäistää mitä sä oikeasti yrität tehdä. Sä kehität menetelmääs, jolla pilkot niiden ihmisyyttä paloiksi, ja jolla järjestelmällisesti korjailet mitä pitää korjata.
Miks tätä tän kummemmin pitäis katella? Miks pitäs omaksua neuvottomuus itseensä, uskotella itselleen, että emmä osaa tehdä muutaku lyödä tätä ongelmaa? Tottakai me osataan, ja tottakai kouluissa tehdään jo paljon - ei läheskään tarpeeksi - mutta kehitys kehittyy. Tarvitaan ihmisiä jotka välittää, ei ihmisiä jotka luovuttaa. Kaikki pitkään jatkuva rankka kiusaaminen johtuu ihmisistä jotka on luovuttanu.
