Olin myös kiinnostunut tuos Shooterista mutta ku siinä on tuo Ryan Phillipiipari..
Sokeripoika. Sen manerismi ylittää ärsytyskynnyksen ja on vieny leffakokemia kohdallani alappäin.
Kovan jätkän esittäjän tulis hallita se manerismi hiukan muutenkin kuin koulutuksen kautta.
Jos nyt laitetaan.. tai siis on häväistys lausua tätä nimeä edes saman sateenvarjon alla.. Lee Marvin kameran eteen niin vaikka se vaan pieraisisi niin nää ryanit ja muut..
No, lausetta on varmaan turha täydentää.
Rrrrrasittaa suunnattomasti nää likasiksi meikatut nätitpojat vahvistettuine parransänkineen.. ärg.
Markymark on sentään oikeesti tuhma poika kai.
Kiitoksia muuten ka1:lle Anthony Bourdain - kirjoituksesta Keskuudestamme poistuneet-ketjussa:
ka1 kirjoitti:
Tämä on kyllä julkkisten lähdöistä harmillisimpia.
Tajusin, että suhtautumiseni ruokaan kumpuaa todennäköisesti aika merkittävissä määrin Bourdainin ohjelmista. Ohjelmat eivät kuitenkaan olleet vain erinomaisia ruokaohjelmia, vaan ylipäätään ylittämättöntä televisiota. Kohdemaita käsiteltiin laajasti. Tyylissä lainattiin vahvasti elokuvien puolelta; Bourdain oli cinefiili. Tästä esimerkkinä tuorein jakso Hong Kongissa, joka on Christopher Doylen kuvaama kunnianosoitus Wong Kar-Waille. Ilmeisesti viimeiseksi jääneessä Berliini-jaksossa esiintyy mm. Jim Jarmusch. Musiikilla oli aina niin ikään vahva rooli. Keskeisintä oli lopulta kuitenkin ruokaan liittyvän ennakkoluulottomuuden, avoimuuden ja intohimon heijastuminen ihmisiin ja elämään ylipäätään. Toki taustalla myös häilyi etsijöille ja ajattelijoille tyypillisiä varjoja.
Olen nyt säännöllisine epäsäännöllisesti katsellut tuota aiemmin ohittaamaani ja sehän on kerrassaan!
Olen jättänyt nämä kokit väliin kun ne kikkailee mässyllä liikaa ja on aika elitistisiä..
Bourdainissa on, oli sellasta samaa kuin Armanissa, ihmisyys edellä kohti ihmisiä.
Ne safkat on enimmin konstailemattomia ja esilletuonti tosiaan ennakkoluulotonta ja mutkatonta.
Enemmän on kyse.. jotenkin inhimillisyydestä. Siitä kummasta voodoosta minkä parhaat kapakat osaa esilletuoda.
Hahmotetaan vierasmaita kapakka/ruokakulttuurin kautta.
Hieno ide, hieno hahmokin, newyorker maailmalla. Konstailematta ja kikkailematta.
Kiitos vinkistä.
Kai tää menee läpi sarjana vaikkei fiktiota olekaan?