Sotahistoriasta

[Pyjamasankari]

Entinen vihollinen palautti Vietnamin sotaveteraanille käden takaisin

Amerikkalainen lääkäri Sam Axelrad saapui Vietnamiin perin omituisten matkatavaroiden kanssa. Laukussa nimittäin oli ihmisen käden luut.

Käsi kuului pohjois-vietnamilaiselle sotilaalle, jonka käden lääkäri oli amputoinut - ja samalla pelastanut vastapuolella taistelleen miehen - vuonna 1966 Vietnamin sodassa.

Amerikkalaiset sotilaat ampuivat vietnamilaista Nguyen Quang Hungia sodan aikana tapahtuneessa väijytyksessä oikeaan käteen.

- Kun amerikkalaiset saivat minut kiinni, olin kuin kala leikkuulaudalla - he olisivat voineet joko tappaa tai säästä minut, Hung kertoo uutistoimisto AP:lle.

Hung tuotiin kuitenkin sotilassairaalaan, missä Axelrad totesi käden olevan kuoliossa. Lääkäri päätti amputoida käden säästääkseen miehen kuolemalta. Hung vietti sairaalassa ensin kuusi kuukautta toipumassa, minkä jälkeen vielä toisen puolen vuoden ajan auttaen amerikkalaisia sotilaslääkäreitä.

Käsi muistoksi hyvästä teosta

Axelrad, 74, kertoo, että amputoinnin jälkeen hänen kollegansa keittivät kädestä lihan irti ja kokosivat käden luut yhteen. Axelrad säilytti käden ja otti sen mukaansa lähtiessään takaisin kotimaahansa. Käsi jäi miehelle muistoksi hyvästä teosta, joka pelasti vihollisen puolella taistelleen miehen.

Axelrad kävi muutamia vuosia sitten läpi sodasta mukaan tuomia muistoja - lääkäri ei ollut aiemmin halunnut palata vuosikymmeniä kaapissa lojuneisiin sotamuistoihin. Tavaroiden joukossa oli myös ihmiskäden luut. Nyt hän kuitenkin päätti etsiä käden omistajan, vaikkei tiennyt olisiko tämä edes elossa.

Viime vuoden kesällä lääkäri matkusti Vietnamiin. Paikallinen toimittaja kirjoitti artikkelin käden omistajan etsinnästä. Hungin lankomies luki artikkelin, ja saattoi Vietnamin sodan veteraanit tapaamaan.

Viimein käsi takaisin omistajalle

Miehet kohtasivat viimeinen tänään, ensimmäinen heinäkuuta, miltei viisikymmentä vuotta amputaation jälkeen.

- Olen erittäin iloinen nähdessäni hänet sekä saadessani osan kehostani takaisin miltei puolen vuosisadan jälkeen, Hung, 73, sanoi uutistoimisto AP:lle.

- Käden luut ovat todiste osallistumisestani sotaan. Aion säilyttää sitä kodissani lasisessa vitriinissä, Hung sanoi.

Hung toivoo saavansa vihdoin veteraanieläkettä, sillä hänen armeija-aikansa sotilaspaperinsa ovat kadonneet.

"Päätös sodalle"

Vietnamin sodan asiantuntija John Ernst sanoo Fox Newsille, että hän tietää muutamia amerikkalaisia sotaveteraaneja, jotka ovat lähteneet Vietnamiin palauttamaan viholliselle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita saadakseen ikään kuin viimeisen lopetuksen sodalle.

Vietnamin sota käytiin vuosina 1955-1975. Sodassa kuoli arviolta 58 000 amerikkalaista sotilasta ja noin kolme miljoonaa vietnamilaista.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201307 ... 1_ul.shtml" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Tuo on aika erikoinen tarina.

Suomesta sitten taas kuuluu tällaista:

Marsalkka Mannerheimin merkittävät strategiset virheet jatkosodan loppuvaiheessa maksoivat tuhansien suomalaissotilaiden hengen. Näin arvioivat tutkijat tänään maanantaina esitettävässä MOT-ohjelmassa Marskin vaietut virheet. Mannerheimin sotilasstrategisten ratkaisujen ja päämajan toiminnan julkista arvostelua on vältelty vuosikymmeniä.

[Andy]

Kai se on ollut jo vuosikymmenet tiedossa, ettei Mannerheim ollut parhaimmillaan Kannaksen taisteluissa - eikä nyt mikään sotanero muutenkaan.

[nassesetä]

En vielä katsonut tuota, mutta kyllä itsekin muistelen lukeneeni noista marskin töppäyksistä. Se taisi olla niin, että kesän -44 suurhyökkäyksen aikaan Kannakselle oli ryhmitetty noin 75 000 sotilasta. Talvisodassa luku taisi taas olla noin 200 000. Linnoitustoiminnan pääpaino oli Itä-Karjalassa, koska Mannerheim itsepintaisesti uskoi, että sillä alueella voidaan käydä kauppaa tulevissa rauhanneuvotteluissa. Sinänsä asia hiukan kummastuttaa, koska marski käsittääkseni kuitenkin riittävän ajoissa tiedosti ettei Saksa tule voittamaan sotaa ja näin ollen voisi kuvitella, että hänellä olisi raksuttanut hiukan nopeammin, viimeistään silloin kun saatiin hälyttävää tiedustelutietoa puna-armeijan ryhmityksistä.
Voidaan ehkä ajatella, että Mannerheimilla oli strategista silmää kokonaisuuden kannalta siinä mielessä, että hän alusta lähtien ymmärsi ettei Saksan kanssa kannata liittoutua enempää kuin on välttämätöntä ja siksi esim. Leningradin piiritykseen ei osallistuttu. Lisäksi hän tiesi milloin on aika pelata kovilla panoksilla ja sai Rytin taivutelluksi uhkapeliin, joka pelasti Suomen.
Mutta yhtälailla tältä yli-ikäiseltä ratsuväkiupseerilta vaikutti puuttuvan taktista silmää ja ymmärrys salamasodan luonteesta, jonka suhteen puna-armeija oli kesällä -44 jo erittäin valmis kuolettavaan kenraaliharjoitukseen.

[DeusVult]

Kai se on ollut jo vuosikymmenet tiedossa, ettei Mannerheim ollut parhaimmillaan Kannaksen taisteluissa - eikä nyt mikään sotanero muutenkaan.

Lehdessä joku asiantuntija juuri tänään kommentoi, ettei tässä nyt ole kyse mistään uusista paljastuksista.

Ja tuleeko muuten mieleen yhtäkään sellaista sotapäällikköä, jonka tekemisistä ei halutessaan voisi löytää jotain kritisoitavaa? Huvittavaa kyllä yleensä ne tuntuvat olevan ne parhaiten menestyneet johtajat, jotka saavat jälkeenpäin suurimmat saavit p4skaa niskaansa... Jälkiviisaus on aina helppoa.

[Andy]

Julius Caesar. Hänellä tosin on se etu, että ainoa lähde hänen sotatoimiensa arvosteluun on hänen oma kertomuksensa tapahtumista.

[nassesetä]

Rommel. Ei hävinnyt oikeastaan kertaakaan sen johdosta, että olisi itse ryssinyt tilanteen.

[Alioppilas]

Oliver Cromwell voidaan laskea myös menestyksekkäimpien sotapäälliköiden joukkoon. Hänen johtamansa ratsuväen toiminta oli avainasemassa ensimmäisen sisällissodan ratkaisutaisteluissa, ja myöhemmin hän johti armeijaa, joka palautti sekä Irlannin että Skotlannin kuriin ja järjestykseen. New Model Army voitti hänen komennossaan kaikki käymänsä merkittävät taistelut. Cromwelliä on toki kritisoitu varsin voimakkaasti jälkikäteen, mutta ei siksi että hänen sotilaallisesta neroudestaan olisi jotain epäilyksiä, vaan siksi, että kampanjat varsinkin Irlannissa olivat sangen verisiä ja monella tavalla alkusysäyksiä kehitykselle, josta on vieläkin erityisesti Pohjois-Irlannissa saatu kärsiä.

Mitä Marskiin tulee, niin sotilaallisista virhearvioista on tosiaan puhuttu jo pitkään. Hänen henkilökeskeistä johtamistapaansa taas käy läpi erinomaisesti Lasse Laaksosen Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen.

[DeusVult]

Esim Rommelista löytyy ihan keltaisen vyön google-jutsulla hyvinkin kriittisiä mielipiteitä:

While Rommel was a great tactician, he probably was not that great a strategist. He was expressly ordered by Kesselring and by some Italian superiors not to cross into Egypt following the capture of Tobruk. Rommel ignored these orders and advanced into Egypt where he was soon facing a situation at El Alamien where his tactics of going around the flank wouldn't work. In that sense, Rommel set up his own defeat at El Alamein.

In addition, Rommel also mistakenly believed that the main Allied landings on D-Day would be at the Pas Du Calias, because the region would provide the best spot for Allied air cover. This largely left progress in the Normandy sector lacking and would help enable the Allies to win there. Rommel would be quick to realize that Normandy was the real landing zone, but the fact that he guessed wrong can not be denied. In fact, Rommel was not even at his HQ when the Allies attacked. He had gone back to Germany for either his wedding anniversery or his wife's birthday.

Rommel's reputation is largely based on Dr. Goebbels desire for an Aryan Hero exemplar of Nazi ideology and churchill's desire to divert attention from some of his poor decisions and to cover up British military ineptitude for the benefit of the Americans. Rommel was at best "average" when it comes to German commanders and his reputation has begun to be more objectively reassessed both inside and outside Germany. He was certainly not a military "great".

I cannot understand why all the so called Rommel experts never mention the fact that his success in the desert was due to him receiving British intel from two separate sources, and when this intel was denied him he had no further success.

http://historum.com/war-military-histor ... great.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Eikä tosiaan Cromwellkään kaikkien mieleen ollut, vaikka mitään varsinaista sotilaallista tyräystä ei nyt äkkiseltään äijän tililtä löytynytkään (jos ei syytöksiä kansanmurhasta nyt lasketa... ):

The Irish see him as a genocidal war criminal. So too do many royalists. The English see him as a hero.

He was responsible for the slaughters of thousands of men, women and children in Ireland in 1649-50, but he was also responsible for the deposing of King Charles I, an Absolute Monarch, allowing England to become a Constitutional Monarchy much earlier than, say, France, and so sparing a revolution similar to that which hit France in 1789.

http://forums.canadiancontent.net/histo ... cracy.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[Aihki]

Makedonian Aleksanteri selvisi aika hyvin sotilallisesti. Olen monestakin lähteestä lukenut, että sakasalaisista von Mansteinia pidetään parhaana taktikkona. Ei hänkään aina voittanut, mutta kokonaisuus on hyvä. Patton pärjäsi aika hyvin, vaikkakin hänen taistelunsa olivat aika suppealla aikavälillä.

Sota ja taistelut taitavat olla selllaista häslinkiä, että paraskaan suunnitelma ja johtaminen ei aina riitä.

[Andy]

Aleksanteri tosiaan voitti kaikki taistelunsa ja pidetään yleisesti nerona. Hän tosin otti isoja riskejä taistellessaan itse ratsuväen kärjessä. (Hän siis yleensä ratkaisi taistelut tekemällä ratsuväkirynnäkön vihollisen sivustaan kesken taistelun.) Tämä rohkaisi tietysti miehiä, mutta oli hyvin riskialtista ja hän haavoittui usein. Päällikön kaatuminen olisi tietysti vaikuttanut aika ikävästi moraaliin ja häntä arvostettaisiin varmaan huomattavasti vähemmän, jos hän olisi haavoittumisen sijaan kuollut tällaisessa ja vielä hävinnyt taistelun.

Mutta tietysti tulokset ratkaisevat.

[MikaM]

Aleksanterin "nerous" ilmeni kaiketi yksinkertaisuudessaan siinä, että hän ei noudattanut kaavoja, joita taistelussa tuolloin yleensä käytettiin, vaan käytti niitä hyväkseen?
Rommel tosiaan oli lähinnä uskalias ja yli-innokas. Niin innokas, että muu armeija, varsinkaan huolto, ei pysynyt perässä.

[Ile]

Entäs Norman Schwarzkopf?

[nassesetä]

Esim Rommelista löytyy ihan keltaisen vyön google-jutsulla hyvinkin kriittisiä mielipiteitä:

While Rommel was a great tactician, he probably was not that great a strategist. He was expressly ordered by Kesselring and by some Italian superiors not to cross into Egypt following the capture of Tobruk. Rommel ignored these orders and advanced into Egypt where he was soon facing a situation at El Alamien where his tactics of going around the flank wouldn't work. In that sense, Rommel set up his own defeat at El Alamein.

Toisaalta pitää muistaa, että Rommel tiesi että ainoa mahdollisuus voittoon Pohjois-Afrikassa oli nopea isku. Ajan pelaaminen sopi paremmin ylivoimaisille liittoutuneille. El Alameinin jälkeen Rommel myös ymmärtääkseni laati suunnitelmat Afrikasta vetäytymiselle, mutta Hitler ja italialaiset eivät suostuneet tähän. Jos Rommel olisi saanut päättää, suurin osa Afrika Korpista olisi pelastunut ennen antautumista Tunisiassa. Hitlerin ja italialaisten itsepäisyys oli yhtä tyhmää kuin jos Churchill olisi kieltänyt Dunqerquen evakuoinnin.

In addition, Rommel also mistakenly believed that the main Allied landings on D-Day would be at the Pas Du Calias, because the region would provide the best spot for Allied air cover. This largely left progress in the Normandy sector lacking and would help enable the Allies to win there. Rommel would be quick to realize that Normandy was the real landing zone, but the fact that he guessed wrong can not be denied. In fact, Rommel was not even at his HQ when the Allies attacked. He had gone back to Germany for either his wedding anniversery or his wife's birthday.

Hyvä sotapäällikkö osaa ennakoida, mutta ennustamista tuskin vaaditaan. Pas Du Calais oli luonnollisesti se paikka mihin iskua odotettiin, koska merimatka oli lyhin ja lisäksi se tarjosi nopeimman reitin suoraan Saksaan. Tämän vuoksi saksalaiset ihan oikein olivat linnoittaneet paikan vahvimmin ja tämän liittoutuneet tiesivät ja siksi päättivät iskeä vähemmän puolustettuun Normandiaan, vaikka sen seurauksena Saksaan pitäisikin mennä ns. kiertotietä.

Rommel oli myös ennakoinut mahdollisen iskun Normandiaan ja vain vähän ennen maihinnousua vahvisti puolustusta siellä. Hän tiesi, että liittoutuneiden ilmaylivoima tekisi panssaridivisioonien liikuttelun erittäin vaaralliseksi ja siksi vaati divisioonat lähelle rannikkoa, suoraan omaan komentoonsa, Hitler ei tähän suostunut. Rommel oli esittänyt ilmavoimien, merivoimien ja jalkaväen saattamista yhden komentorakenteen alle, jotta nopea ja tehokas reagointi maihinnousuun olisi mahdollinen. Lisäksi hän oli esittänyt Norjasta ja Italiasta vetäytymistä ja näiden joukkojen keskittämistä Pohjois-Ranskaan. Sanoi myös suorat sanat Hitlerin suosimasta festung puolustus strategiasta, jonka seurauksena kaikilla rintamilla liittoutuneet onnistuivat motittamaan parhaita divisioonia. Lopulta kävi juuri niin kuin hän oli varoittanut.
Maihinnousun tullessa Rommel oli Saksassa, mutta senkin reissun pääasiallinen tarkoitus oli ilmeisesti käydä puhumassa Hitlerille järkeä. Ajankohta reissulle oli myös sinänsä hyvin ajoitettu, koska säätiedotus lupasi viikoksi huonoa säätä, eikä kukaan järkevä toki tietoisesti lähde maihinnousemaan kun merellä on myrsky.

Tuo siis Antony Beevorin ja parin BBC dokkarin mukaan, joiden perusteella voi hyvin todeta Rommelin olleen sekä taktisilta että strategisilta kyvyiltään yksi kaikkien aikojen parhaista kenraaleista.

[Alioppilas]

Eikä tosiaan Cromwellkään kaikkien mieleen ollut, vaikka mitään varsinaista sotilaallista tyräystä ei nyt äkkiseltään äijän tililtä löytynytkään (jos ei syytöksiä kansanmurhasta nyt lasketa... ):

The Irish see him as a genocidal war criminal. So too do many royalists. The English see him as a hero.

He was responsible for the slaughters of thousands of men, women and children in Ireland in 1649-50, but he was also responsible for the deposing of King Charles I, an Absolute Monarch, allowing England to become a Constitutional Monarchy much earlier than, say, France, and so sparing a revolution similar to that which hit France in 1789.

http://forums.canadiancontent.net/histo ... cracy.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Cromwell on todellakin erittäin kiistelty hahmo, mutta kuten todettua, hänen sotilaallista kyvykkyyttään ei epäile kukaan.

Irlannin kapinahan oli syttynyt jo kymmenisen vuotta aiemmin kun Cromwell vihdoin lähti sitä tukahduttamaan. Se oli alkanut protestanttien joukkomurhilla ja vaikka niitä tietenkin liioiteltiin pamfleteissa, totuus ja taru sekoittuivat helposti kuten nykyajan internet-keskusteluissa. Rötös oli kuitenkin sen verran vakava, että irlantilaisille ei sisällissodan aikana juuri armoa annettu, itse asiassa se oli parlamentin asetuksella kielletty. Se antoi myös syyn kostotoimenpiteille, joita vuoden 1647 sotilaallinen retki jo harjoitti. Sen komentaja, kenraaliluutnantti Michael Jones, oli niin ikään hyvin lahjakas mutta kuoli valitettavasti kuumeeseen kesken sotaretkensä. Hänen toimintansa oli Cromwelliin verrattavissa - ja itse asiassa monen muunkin kolmen kuningaskunnan sotien komentajan. Cromwellin huonoon jälkimaineeseen tietyissä piireissä vaikutti hänen toimiensa lisäksi melkein yhtä paljon nousu lordiprotektoriksi ja Englannin tasavallan hallitsijaksi, mutta loppujen lopuksi hänen sotilaallisten operaatioidensa raakuus ei ollut mitenkään ihmeellistä aikakauden mittapuulla.

Yhtä kaikki, hänen kampanjansa olivat sangen verisiä, ja niiden aiheuttamilla kollektiivisilla muistoilla on ollut pitkäaikaista vaikutusta. Se ei toisaalta enää liity hänen sotilaallisiin kykyihinsä.