Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Mika kirjoitti:
Toki tuo vaikuttaa halvan itämaisen filosofian (kun tätä kyseistä herraa ei muutenkaan oikeasti älykkäissä piireissä [kuten minä ne määrittelen, joku muu saa aivan vapaasti olla eri mieltä] arvosteta) ensihuuman vaikutuksilta, jolloin kaiken lukemansa toistaminen joka tilanteessa on ikäänkuin sopivaa ja samassa hyvin valaisevaa - muka -
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Mika kirjoitti:
Toki tuo vaikuttaa halvan itämaisen filosofian (kun tätä kyseistä herraa ei muutenkaan oikeasti älykkäissä piireissä [kuten minä ne määrittelen, joku muu saa aivan vapaasti olla eri mieltä] arvosteta) ensihuuman vaikutuksilta, jolloin kaiken lukemansa toistaminen joka tilanteessa on ikäänkuin sopivaa ja samassa hyvin valaisevaa - muka -
Eikö tieteeseen perustuvat kommentit ole sitten lukemansa toistamista?
Tai jotain. :p
...mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.
Mika kirjoitti:Toki tuo vaikuttaa halvan itämaisen filosofian (kun tätä kyseistä herraa ei muutenkaan oikeasti älykkäissä piireissä [kuten minä ne määrittelen, joku muu saa aivan vapaasti olla eri mieltä] arvosteta) ensihuuman vaikutuksilta, jolloin kaiken lukemansa toistaminen joka tilanteessa on ikäänkuin sopivaa ja samassa hyvin valaisevaa - muka -
Eikö tieteeseen perustuvat kommentit ole sitten lukemansa toistamista?
Tai jotain. :p
Mietin ihan samaa tuota kirjoittaessani, varsinkin kun waimo alkoi toppuutella juttujani (ja kirjoittikin muuten asiasta tänne) tuohon tiettyyn tieteenalaan (ei taida tarvita mainita ) ensi kertoja tutustuessani.
Tohtori Krabola kirjoitti:
Yrität siis sanoa että olut pelasti elämäsi, vai?
Näin on! No, eikun ei eli siinä tilanteessa se tuntui hyvältä ajatukselta. Ikävä tapahtuma, mutta jälkeenpäin en voi olla näkemättä siinä varsin koomisia piirteitä. Innokas nuorimies ensimmäisen kerran naisen salaisuuksiin tutustumassa, minkä jälkeen suuri pettymys ja kaiken kukkuraksi ankara krapula Kaveritkin vähän varoittelivat tästä tuhmasta tytöstä.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
En siltikään ymmärrä miksi pitäisi tälle kyseiselle tyypille antaa anteeksi, kun hän ei sitä ole ansainnut.
Koska Jeesus kaukonäköisenä miehenä oli oikeassa.
Sehän se!
....... :p
Hyvä että tietoisuus leviää.
Siis ihan vakavissaan kyse on siis siitä, että pitää joko kostaa tai antaa anteeksi, sillä muuten jää negatiivisia tunteita pyörimään sisimpään ja se ei tunnu hyvältä.
Anteeksianto on muutenkin yllättävän jännittävä kokemus, tuntuu varsin hienolta.
Ja jos ihan vakavissaan mietit, että kuinka hyvältä se tuntuisi teloa se jätkä ja sitten maksaa sille oikeudessa korvauksia ja saada rikollinen status.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Ehkä seurustelusi oli muutenkin hiipumassa tai asia vain ei sitten ollut sinulle niin hirveän tärkeä.
Selvittämättömät kiistat ja vääryydet jäävät sitä sisintä kalvamaan eikä sille aina mitään voi, sitä on vaan elettävä sen tilanteen kanssa jossei sinne linnaan viitsi sentään mennä.
Mutta lähes kaikki asiat ovat puhumalla selvitettävissä tai ainakin lievennettävissä jos vain kummallakin on siihen halua. Ja silloin onkin se anteeksiannon paikka. Jos taas toinen ei osoita minkäänlaista katumusta tai halua edes perustella käyttäytymistään, ei hän anteeksiantoa ansaitse ja se on väärä signaali.
sokrates kirjoitti:
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Ehkä seurustelusi oli muutenkin hiipumassa tai asia vain ei sitten ollut sinulle niin hirveän tärkeä.
Selvittämättömät kiistat ja vääryydet jäävät sitä sisintä kalvamaan eikä sille aina mitään voi, sitä on vaan elettävä sen tilanteen kanssa jossei sinne linnaan viitsi sentään mennä.
Mutta lähes kaikki asiat ovat puhumalla selvitettävissä tai ainakin lievennettävissä jos vain kummallakin on siihen halua. Ja silloin onkin se anteeksiannon paikka. Jos taas toinen ei osoita minkäänlaista katumusta tai halua edes perustella käyttäytymistään, ei hän anteeksiantoa ansaitse ja se on väärä signaali.
Pahoitteli tilannetta ja osoitti katumustakin myöhemmin. Silti toimi epärehellisesti, mutta sitähän se rakkaus teettää. Elämä on sellaista kilpajuoksua, samallainen olen itsekin, jokseenkin en yhtä liero.
Mutta ihan näin sivuhuomautuksena minä olin kaksi vuotta täysin rikki sydänsurujen takia. Se on rakkaus sellaista että nautinto ja tuska aina vähän vuorottelee.
Joo siis kun ensimmäinen seurustelu kariutui niin sehän oli maailmanloppu . Se oli niin rankkaa aikaa, etten oikein viitsi edes lukea treenipäiväkirjaa siltä ajalta kun joskus noita vuosikymmeniä vanhoja selailee.
Mutta surua se oli eikä vihaa vaikka jossain vaiheessa kuvioon alkoi tulla sitä kolmattakin. Mutta tosiaan ei jotenkin enää juuri koskaan palaa mieleen paitsi juuri kun jotain vanhoja kalentereita selailee.
sokrates kirjoitti:
Joo siis kun ensimmäinen seurustelu kariutui niin sehän oli maailmanloppu . Se oli niin rankkaa aikaa, etten oikein viitsi edes lukea treenipäiväkirjaa siltä ajalta kun joskus noita vuosikymmeniä vanhoja selailee.
Mutta surua se oli eikä vihaa vaikka jossain vaiheessa kuvioon alkoi tulla sitä kolmattakin. Mutta tosiaan ei jotenkin enää juuri koskaan palaa mieleen paitsi juuri kun jotain vanhoja kalentereita selailee.
Ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja niin edelleen... oli minusta aika helppoja, koska ne oli minulla niin lyhyitä. Vasta tämä paljon myöhempi tapaus sai eka kerran sellaiset itsemurhafiilikset aikaan, koska olimme yhdessä kolme vuotta.
Onneksi nyt on taas pitkäaikainen ja parempi kuin kukaan muu. Ollaan nykyisen kanssa oltu nyt noin 1,5 vuotta ja paranee koko ajan.
) ensi kertoja tutustuessani. 
No, eikun ei eli siinä tilanteessa se tuntui hyvältä ajatukselta. Ikävä tapahtuma, mutta jälkeenpäin en voi olla näkemättä siinä varsin koomisia piirteitä. Innokas nuorimies ensimmäisen kerran naisen salaisuuksiin tutustumassa, minkä jälkeen suuri pettymys ja kaiken kukkuraksi ankara krapula 
Kaveritkin vähän varoittelivat tästä tuhmasta tytöstä.
. Se oli niin rankkaa aikaa, etten oikein viitsi edes lukea treenipäiväkirjaa siltä ajalta kun joskus noita vuosikymmeniä vanhoja selailee.
