Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
fatman kirjoitti:Kyllä Randy Rhodes on silti aivan omassa luokassaan.
No, joo kyllä kitaristeista tappelemiseen pitäisi avata kokonaan uusi ketju, sen verta olisi sydämellä useammastakin kepittäjästä. Avaatko sinä vai minä?
Vaan kyllä Randy oli siitä omaperäisimmästä päästä tekniikaltaan. Silti joskus surettaa että hitto kun olisi päässyt nykyajan vermeillä vetämään. On kuitenkin tuo kitaran ja vahvareitten ja efektien tonevalikoima nykyisin vähän laajempi monellakin tasolla.
Toive kuultu.
Parhaista laulajista on oma ketjunsa täällä, mutta varsinaisista ( :p ) eli muista muusikoista voi keskustella tässä ketjussa - jopa rumpaleista ja basisteista.
Lataan ihan perustelematta listan, jonka aion keksiä kirjoittaessani. Varaan täyden oikeuden muuttaa sitä vaikka viiden minuutin kuluttua.
Ja tarkoitus ei siis tietenkään ole vain kirjoittaa listoja, vaan keskustella aiheesta. Aloitan nyt kuitenkin muutamalla nimellä, katsotaan mihin mennään.
1) Soolokitaristi - Yngwie Malmsteen
Ei tarvitse pitää tyylistä, mutta tekniikkaansa ja ahkeruutta on pakko arvostaa.
2) Komppikitaristi - Lemmy
Sanokaa mitä sanotte.
3) Basisti - Bela Fleck
Joo, vähän muutakin kuin vain basisti, mutta...
4) Rumpali - Neil Peart
Munaa ja taitoa. Kaunista.
Muiden instrumenttien taitajia voin miettiä myöhemmin.
fatman: Mistä tuo kummasta tuo Rhodes -väännös tulee? Kansivihkosessani lukee selvästi: "His full name is Randall William Rhoads". Ei ole eka kerta kun törmään tuohon.
Meinasin jo aloittaa Guitar Battle ketjun, mutta Mika olikin nopeempi vähän vastaavalla. Tänne mä sitten varmaan voinkin avautua näin pienissä olutpäissäni ja fiilistellessäni musiikin tahtiin ihan riittämiin
Lähdetään liikkeelle John Petruccista. Uskomaton kepittäjä! Ilo kuunnella ja katsella tuota soittoa. Seuraavassa vähän rauhallisempi, mutta ehkä myös tunteellisempi soolo. http://www.youtube.com/watch?v=Ci07ZeGVALE
"How can there be any logic in biological war?" --Megadeth
Mika kirjoitti:
1) Soolokitaristi - Yngwie Malmsteen
En koskaan oikeen oo kaverista pitänyt. Tai siis, soittaahan se "ihan hyvin", mutta siitä puuttuu se jokin...
Mieluummin sitten kuuntelee vaikka Steve Vaita. Siinä on kätevä kaveri!
"How can there be any logic in biological war?" --Megadeth
Samat sanat, minullekin on Steve Vai enemmän mieleen. Basisteista ehkä Jack Bruce. Kitaristeista myös Clapton ja Jimi Hendrix. Rumpaleista ekana tulee mieleen Ginger Baker.
Aijai, nyt on paha ketju!
Jimi Hendrix pitää laittaa ykköseksi, uudisti kuitenkin kokonaan kitaran soiton. Sähkökitara olisi jotain ihan muuta tänä päivänä ilman Jimiä.
Nykykitaristeista Richie Blackmore, Jimmy Page ja Steve Vai ovat meikän kolmen kärjessä päivästä riippumatta, ehkä.
Ynkkää en arvosta yhtään muuta kuin tekniikan osalta. Muusikkona aivan mitäänsanomaton, ei yhtään hyvää biisiä.
Stevie Ray Vaughan lämmittää aina mieltä. Texas Flood ja Pride and Joy räjäyttävät tajunnan. Sellaista tunnetta ja munaa kuulee tuskin koskaan. Ja mitä ajatella bändistä, jonka ensimmäinen demo painetaan suoraan levyksi? (Siis SRV & Double Trouble).
Viimeksi muokannut Mouhi, syys 29, 2006, 22.14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"The medicine for my suffering I had within me from the very beginning." Bruce Lee Treenipäiväkirja
Shorinji-ryu Renshinkan Karate-do
Mouhi kirjoitti:
Stevie Ray Vaughan lämmittää aina mieltä. Texas Flood ja Pride and Joy räjäyttävät tajunnan. Sellaista tunnetta ja munaa kuulee tuskin koskaan. Ja mitä ajatella bändistä, jonka ensimmäinen demo painetaan suoraan levyksi? (Siis SRV & Double Trouble).
Omistan ainoastaan The Essentialin, mutta täytyy sanoa, että loistava on!! Jopa Jimi-coveri on tuossa tosi onnistunut!
"How can there be any logic in biological war?" --Megadeth
On hänellä sitä hyviä biisejä, mm. Jeff Scott Soton laulamana. Kolme ekaa levyä ovat hyviä, varsinkin ne biisit, joissa lauletaan. http://www.darkelucidation.com/yngwie_m" onclick="window.open(this.href);return false; ... graphy.php
Joo, itsekin arvostan lähinnä teoreettisessa mielessä, mutta toisaalta, kyllä se virtuoosimaisuus joskus saa oikein silmät seisomaan päässä. Ja kovia tekniikkakepittäjiä ovat nuo pari muutakin mainittua, mutta heitäkään en itse ihan sydämellä diggaile. Itse lasken Ynkän, Vain, Satrianin ja pari muuta ihan samaan kastiin: todella, todella teknisiä mutta munattomia. Vähän kuin henkilö, joka osaa jonkin liikesarjan niin upeasti, että tuomarit tukehtuvat shamppanjaansa, mutta kun pitäisi käyttää liikesarjaa ja sen juttuja lyömiseen, murtuu ranne.
No, ei toki, arvostan kyllä noita teknikoita.
G3, kaikissa kokoonpanoissaan, on minun mielestäni myöskin vähemmän kuin osiensa summa, mutta tietenkin tämä on odotettavissa, sillä kyseessä ei ole varsinainen bändi, vaan tekniikkakepittäjien yhteinen tapaaminen. " onclick="window.open(this.href);return false; " onclick="window.open(this.href);return false;
Manu Koivisto oli muuten eturivissa Porin Jazzeilla, kun SRV veivasi.
Frank Marino on mun kaikkien aikojen suosikki sekä kitaristina että biisien tekijänä. Maailman paras bändi, jos olisi pakko nimetä, on Frank Marino & Mahogany Rush. Taifuuni ainakin tietää bändin. Kolisee ja kovaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Marino" onclick="window.open(this.href);return false; http://www.mahoganyrush.com/" onclick="window.open(this.href);return false;
Kovia rokrok-rumpaleita ovat Philthy, häntä esikuvanaan pitänyt Twist Twist sekä Tommy Lee. Kaksi viimeksi mainittua nähty keikalla: toimii!
Basisteista on pakko nostaa eturiviin Les Claypool. Nähty lepakossa tasan 11 vuotta sitten, nimipäivänä (kaverini Mikon, nimipäivä hänelläkin, ja Mikon serkun kanssa), eli 29.9.1995. Tiukkaa. 8)
Minä vastaan Nuno Bettencourt. Mahtavaa tavaraa tulee edelleen ja hienosti toimii koko yhtye. Aika vähän hyvälaatuista (ja uudempaa) materiaalia saatavana netitse.