Viimeisin katsomasi elokuva

[Kari Aittomäki]

Pitihän se taas katsoa, kaikkien aikojen toimintaleffa T2.

Hiukan on aika pureskellut efektejä mutta itte tarina ja esilletuonti on edelleen ylittämätöntä.
Hahmot on aivan mahtavia, mä nautin edelleen siitä ettei uusi termunaattori räpyttele ampuessaan ja että dynaaminen kolmikko muodostaa toimintayksikön heti aloitusheitosta.

Cameron on mestari ja T2 on kaikkien aikojen jaetulla ykkössijalla kakkososia paremmuusjärjestykseen asetellessa.
Toinen ykkössija menee Aliensille, sekin Cameronin ohjaus. Mm.

[MikaM]

Kirjat, niitä on melkoisen paljon. Dumas kirjoitti jatkoa vieden muskettisoturinsa hautaan asti.
Mulla on hyllyssä kaikki.
Tuo on tosiaan paras leffaversio, itse tykkään myös Rautanaamiosta.

En ole vieläkään katsonut Jokeria, odotan parempia aikoja.
Olen melko varma että J Phoenix vie maanisuuden vielä Gyllenhaaliakin pitemmälle. Eli odotan kovasti kyllä.

Tänään ei ollut leffapäivä.

Kannattaa katkaista odotus. Jos ja kun, miellyit Phoenixiin Gladiaattorissa, tämä suoritus on se potenssiin xx. Etkös sä kommentoinut sen loppua jo, vai kuka se oli?

[Kari Aittomäki]

Odotuksen syy on monisäikeinen.
Kaikki ajallaan.

Nyt kun olen sulatellut, olen tajunnut taasen kuinka kamala terminaattori se metalliolio onkaan.
Siinämissä Arska pökkelöi ja oppii palasissa, T-1000 on sulava ja muka-sosiaalinen ja kerrassaan kamala puukko-Mack.

Tunnistiko kaikki varmasti sen sijaisäidin, sama mimmi joka näytteli Aliensissa kivikovaa chicanasolttua? Jenette Goldstein.

Ei näitä taida enää kukaan katella kun nää on niin wanhoja.
Kumma juttu.

[Jani Rantalainen]

Krull (1983).

Täytyy tunnustaa että pidän näistä 80-luvun scifi- ja fantasialeffoista vaikka niihin on ehkä ajan hammas iskenyt.

Juonesta: Prinssi Colwyn lähtee pelastamaan morsiantaan Lyssaa jonka on kaapannut olento jota kutsutaan vain Pedoksi. Peto aikoo tehdä Lyssasta kuningattarensa. Matkalla Pedon linnakkeeseen Colwyn kerää kaikenkarvaisen joukkion johon kuuluu muunmuassa kömpelö velho, maantierosvoja ja kyklooppi.

Robbie Coltranesta ja Liam Neesonista tuli kuuluisia. Muut näyttelijät ovat suhteellisen tuntemattomia ainakin nyky-yleisölle. Musiikista vastaa James Horner ja elokuvan on ohjannut Peter Yates.

[Jani Rantalainen]

Nyt kun on pienessä flunssassa niin on aikaa lukea kirjoja ja katsoa elokuvia.

Joka tapauksessa katsoin taas elokuvan nimeltä Remo Williams: The Adventure Begins (1985) joka perustuu Richard Sapirin ja Warren Murphyn pokkareihin.

Leffa ei ole ehkä kovinkaan tunnettu mutta sillä on oma vankka faniryhmänsä etenkin lukijoiden keskuudessa.

Lyhyesti juonesta: Remo Williams on entinen poliisi jonka kuolema lavastettiin ja hän sai uuden nimen ja hänestä koulutettiin valtion salamurhaaja mystisen Korealaisen Chiunin ohjauksessa joka on Sinanju-nimisen taistelutaidon suurmestari.

Tähän loppuun vielä. Craig Safanin mahtipontinen musiikki on omiaan tässä leffassa.

[Kari Aittomäki]

"Minä olen Shiva, Kuolema, Tuhoaja, Sinanjun mestarin luoma Yön Tiikeri. Kuka on se koira joka uskaltaa haastaa minut taistoon."

"Judo, karate, krava maga.. ne ovat vain varjoja. Sinanju on aurinko."

Ja jokainenhan tässä vaiheessa tietää että nimet on muutettu syyllisten suojelemiseksi ja sinanju on oikeesti kaspin ja Korea meinaa Hankasalmea.

Mulla on Remoja ja Surmaajia sekä tuo leffa VHS-kirjastossa.
Se oli nautittava katseltava kyllä, Fred Wardin iso ikkuna.

[Kyynikko]

Remo-pokkarit oli ihan mahtavia. Kaikki kadonnu tietty.

[Jani Rantalainen]

Niitä löytää vielä joistain divareista. Minulla on 12 Remo pokkaria.

Tänään katsoin Chuck Norriksen ensimmäisen pääosaleffan nimeltä Breaker! Breaker!

Dawes on rekkakuski joka lähtee etsimään veljeään joka on kadonnut erään pikkukaupungin lähettyvillä. Käy ilmi että tämän pikkukaupungin pormestarilla on ollut tekemistä asian kanssa.

Olen nähnyt tämän leffan monia kertoja ja se on mielestäni ihan ok rekkakuskitaistelutaitomacho toimintaa.

[Kari Aittomäki]

En muuten ole Breakeria katellut!
En ikinä saanu oikeen Chucknorrikseen tykästystä rakennettua, enimmin sentakia että ne on syvältä ne leffat.
Leffaintoilja kun olin jo muksuna.
Niin mahtava juttu kuin kamppailumetodit onkin, leffat on kirkkaasti maailman kamalimpia.

Remot ilmesty alunperin nimellä Surmaaja, ne suomennukset oli hyvin meheviä.. tuli mieleen että olikohan kääntäjä sama tyyppi joka käänsi Mike Hammer kirjoja.
- Hakkasin pikkumiehen päätä lattiaan kunnes enää ei kuulunut kopinaa vaan tympeää lussahtelua, ja hänen takaraivostaan roiskui märkyyttä päälleni.

Seki hahmo on jäänyt kunnolla leffoissa hyödyntämättä.

Yritin katsoa Muurahaismiehen.
Kesken jäi, ei noita perkele voi katella.

[Jani Rantalainen]

Minäkin katsoin vähän aikaa Antmania mutta nukahdin kesken elokuvan. En ole oikein koskaan ollut supersankarielokuvien fani.

Laitoin pyörimään John Carpenterin kasariklassikon Big Trouble in Little China. En ala juonta selostamaan koska veikkaan että Jack Burtonin sekoilut ovat jo tuttuja tämän ketjun lukijoille.

Joka tapauksessa tämä leffa taistelukohtauksineen ja efekteineen ei jätä kylmäksi.

[MikaM]

Rekkaleffa? Katso Convoy.

[Jani Rantalainen]

Tuo Convoy vaikuttaa oikeasti hyvältä leffalta. Harmi että en ole vielä nähnyt sitä mutta se asia pitää korjata.

Eilen katsoin jälleen yhden kasariklassikon nimeltä The Golden Child jonka pääosissa ovat Eddie Murphy pääsankarina, Charles Dance pääpahiksena ja Charlotte Lewis kuvankauniina sidekickinä.

Elokuvan alussa Sardo Numspa ja pahikset kaappaavat Tiibetistä lapsen jonka kohtalona on pelastaa maailma joten salaperäinen kaunotar nimeltä Kee Nang ottaa yhteyttä Chandler Jarrelliin joka etsii kadonneita lapsia ja kultaisen lapsen etsintä alkaa. Tosin Jarrell on alussa vastahakoinen.

Elokuva on vähän samantyylinen kuin Big Trouble in Little China ja molemmissa on joitain samoja näyttelijöitä. Jos ette ole nähneet niin suosittelen jos pidätte mystiikasta, komediasta ja toiminnasta.

[Kari Aittomäki]

Edelleen se kestää katsomista ja potkii, sata vahtaamiskertaa myöhemmin.
Oma pää vaan ei miltei kestä.

[Jani Rantalainen]

All righty! Myöhästyneenä syntymäpäivälahjana sain leffan jota olen odottanut jo pitkään. Rambo: Last Blood. Katsoin sen tänä aamuna.

John Rambo viettää eläkepäiviään kotitilallaan Arizonassa ja enempää juonta paljastamatta sanon että elokuva muuttuu loppua kohden veriseksi kostoretkeksi.

Mielestäni Last Blood on ehkä verisin ja myös surullisin kaikista Rambo-leffoista.

Nyt pidän vähän aikaa taukoa leffojen katselusta ja arvostelusta ja keskityn kirjan lukemiseen.

[Kari Aittomäki]

Äläpidä pitkää taukoa.

Tänään, eilen tuli First blood.
Olihan se pakko kattoa, on se perkeleenmoinen aina vaan ja yhä.
Rambo on kuin joku metsädemoni joka aineellistuu aina jonnekkin ja ruhjoo pälliseriffejä hiukan.

Tällä kertaa otin kaiken irki niistä Trautmanin ja Teaslen dialogeista.
Crenna ja Dennehy on laatuveikkoja jotka saa sen mehevän tekstin kyllä elämään. Hieno ratkaisu kun päähemmo eli Rambo ei juuri puhu.
Josta asiasta onkin jo juteltu.

Nyt tykkäsin jopa siitä lopun itkupotkuilusta.
Kun se hahmo ei vaan enään kestä kun ei ole niinku mitään enään. Tulee olo että ehkä vankila antais taukoa ja rakennnuspalikoita.

Ja heti perään tuli toinen lempijuttuni Master and Commander.
Mestarileffa jossa pääkaksikko vie leffaa oikeestaan paremmin kuin missään muulloin.
Russell Crowe on kuin tammi ja Paul Bettany kuin paju.
Mahtavia hahmoja laiva mukaanlukien, aivan kuningaskohtauksia ja silkkaa harmoniaa enimmin, mylläkät sopivasti boostaa.
Täydellinen leffa.

Onkohan tää joku rekressio että tykkään katella telkun leffatarjonnasta samoja juttuja jotka on ollu hyllyssä jo iätajat?