Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Viimeisin katsomasi elokuva

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
fuusetsu
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 539
Lauteille: Maaliskuu 2005

Viimeisin katsomasi elokuva

#9241

Viesti fuusetsu »

Kari Aittomäki kirjoitti: marras 20, 2018, 02.49 Sitäpaitsi se lopetus jossa tää nuorisälli saa palkintonsa on rokimpi ku bondeista ykskään:
Ideahan tuossa lopetuksessa on se, että nainen ottaa palkintonsa. Bondeissa mies ottaa palkintonsa.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1412
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Viimeisin katsomasi elokuva

#9242

Viesti Kari Aittomäki »

Aijaa. Niin varmaan.

Kattelin tossa vähin odotuksin tuon Seventh son'in.
Ja yllättäen tykkäsin.
Ihan mukava satutarina, ei tosiaankaan mistään kohtaa omaperäinen tai yllätyksellinen tai yhtään mitään mutta jotenkin se vaan popitti.

Varmaan sen takia että kovanluokan näyttelijät oli rentoja ja pakottomia.
The Dude eli Jeff Bridges laitto Truegrit/Rooster-maneerit uusiokäyttöön sellaisinaan, se herkkäkasvoinen ruotsalaismimmi Alicia Vikander oli jo aika Laracroft ja Julianne Moorekaan ei paljoa jännitellyt.

Mörököllit ei ollu rasittavia ja matsit oli tarpeeks lyhkösiä.
Kameratyö oli mallikasta, värit satumetsäisiä ja kuljetus jouhevaa.

Ihan mukava bööleffa.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 444
Viestit: 93834
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Viimeisin katsomasi elokuva

#9243

Viesti Mika »

Huomasin eilen että tuo näkyi jollakin kanavalla. Heti alkoi kiinnostaa, joten vaihdoin kanavaa, mutten sitten googlaillut siitä sen enempää. Tuon perusteella aion katsoa leffan. Kiitos suosituksesta. :)
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 444
Viestit: 93834
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Viimeisin katsomasi elokuva

#9244

Viesti Mika »

Olipa poikkeuksellisen hyvä sunnuntai. Katsoimme Netflixiltä kaksi hyvää, yhden keskinkertaisen ja yhtä tylsää leffaa. Tämä viimeisin oli Coenin veljesten The Ballad Of Buster Scruggs. Aikamoista tappamishuumoria se oli ensimmäisen vajaan tunnin perusteella. Joku kriitikko kirjoitti tästä leffasta, että Coenin veljesten huonoinkin leffa on parempi kuin muiden parhaat leffat. Niinpä niin, niinpä niin... :D


Le Jeu (2018) (Nothing To Hide)

Elokuvassa pitkäaikaiset ystäväpariskunnat illallistavat. Joku keksii, että jokainen jättää puhelimensa ruokapöydälle, ja kun puhelimeen soitetaan tai siihen tulee viesti, se kuuntelevat tai lukevat kaikki. Aluksi hauska ajatus muuttuukin vähän synkemmäksi peliksi. Siihen on syynsä, miksi yksityisyydensuoja on niin tärkeä tekijä ihmiselämässä. Elokuvan loppu on jotenkin haikean inhimillinen.

Mistään murhaelokuvasta tai muusta ei ole kyse, vaan elokuva on varsin elämänmakuinen. Varsinkin minä tykkäsin kovasti.




Contratiempo (2016)

Mies herää hotellihuoneesta vieressään kuollut nainen. Siitä alkaa mysteeri, jossa juonikäänteet ovat maukkaita. Kovin pitkälle elokuvassa ei voi arvailla, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Minä tykkään tällaisista. Sellaista tietynlaista Agatha Christietä tässä oli.



ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1412
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Viimeisin katsomasi elokuva

#9245

Viesti Kari Aittomäki »

Kiintoisia leffoja, toi eka ei niin kiinnosta vaikka siinä taitavaa osaamista olikin.
Kaskun mulla on jotenki jääny nuo keski-iän kipupisteet tajuamatta.
Kiitos.

Katselin tossa tuon Independencedayn ku se kerta tuli.
Olin aluksi että hohhoijaa muttasitte se alko jutella. Niin se aina käy.
Jotenki se päivitystyyli pelitti, katselin ihan mielelläni ja turvallisin mielin. Kun oikeesti ei jänskättäny kun tiesi että kyllä ne ehtii ja hättiäiset ottaa osumaa.
Olihan siinä kunnianosoituksiakin, Aliensin kuningatar oliki vähä tymäkämpi lonkerobitch, sääli ettei kenestäkään nykytyypistä ole edes kiillottaan Ripleyn saappaita. Itseasiassa se yksi komistelija jonka broidi on vielä komistelevampi (Thor) oli oikeen jo ärsyttävä.
Niinku että koittasit nyt edes vähä vääntää naamaa stressaantuneekki. Ja se neekerivastaparinsa ja se pressantytär oli persoonattomia kuin pahvilautaset.

Hiukan pitkä oli, mutta jotenkin kivasti oli esitelty hahmojen vanhentuminen.
Olihan se ihan okei.
Kertakatselu riitti.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1412
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Viimeisin katsomasi elokuva

#9246

Viesti Kari Aittomäki »

Yritin katsoa yhtä nimeltämainitsematonta leffaa mutta ei lähteny.
Laitoin koneeseen tämän:
Kuva

Mukavasti meni tuokio.
Tästä on eräs Riku Immonen kirjoittanut aikamoisen messevästi:
John Rambo - modernin ajan miesten messias

80-luvulla, jolloin toimintaelokuvat kestivät minuutilleen tunti kolmekymmentä minuuttia, tehtiin loistavia toiminta-elokuvia. Pohjimmiltaan herkät, mutta kovakuoriset sankarit, joihin pohjimmiltaan herkät, mutta kovakuoriset katsojat saivat samaistua sankareidensa kostaessaan kaikki vääryydet kertaheitolla korkojen kera, puhuttelivat tunteita joista ei tarvinnut puhua. Tuo aika on kuitenkin mennyttä, koska tänä päivänä kova kuori pyritään rikkomaan ja jalustalle nostetaan rohkeasti pohjimmainen herkkyys. Nykyään hehkuvan raudan alasimella hakkaus, piilevä aggressiivisuus, tylyt puheet ja naisten seuran välttely ovat pelottavaa ja tuomittavaa miesrodun jälkeenjäänyttä sapelinkalistelua. Tämän päivän sankarit tulevat rohkeasti ulos kaapeistaan, itkevät julkisesti ja kulkevat tiukasti naistensa perässä.

Ja sitten tulee John Rambo ja sanoo: - FUCK THE WORLD!


Vietnam veteraanien katkera paluu

Dave Grossmanin mainio kirja On Killing kertoo seikkaperäisesti ja lippuja liehuttamatta, miksi Vietnam veteraanit kärsivät kaikista eniten post-traumaattisista oireyhtymistä sodan jälkeen. Julkinen pilkka, siviili- että veteraaniyhteisöjen tuen ulkopuolelle jääminen, palveluksen aikainen ryhmähengen vaillinainen muodostus ja kehittynyt tappajaksi valmentamisprosessi, tuhosi monen Vietnam-veteraanin elämän. David Morellin First Blood novelli kertoi katkeroituneesta veteraanista, joka veti vessanpöntöstä alas kaksi Medal of Honoria ja joutui aiheetta ajojahdin kohteeksi. Koska novellin päähahmo John Rambo ei ollut mikä tahansa päänsä viidakossa sekoittanut raiskaava hampunpolttaja, hän tappoi kansalliskaartin viikonloppusotureita kuin kärpäsiä. Siksi Rambo on aina ollut niin rakastettava. Hän on synnynnäinen sotilas, joka on kuitenkin inhimillinen ja kärsivä. Toisaalta hän on tehokas sodan tuote, jota ei voi pysäyttää.


"They drew the first blood" - John Rambo 1982 -

War is bad, mmmkay

Elokuvan alussa näytetään miten Burmassa oikeasti tapahtuva kansanmurha ei kiinnosta ketään. Tämänkaltaisia murhenäytelmiä tehtaillaan maailmassa kaiken aikaa, jotka eivät kiinnosta edes humanisteja. Ruandan ja entisen Jugoslavian hirmuteot eivät ole saaneet aikaan valtavaa elokuvien ja kirjojen armadaa. Tiibetistä nyt puhumattakaan. Nämä kansanmurhat eivät ole riittävän kauhistuttavia eikä niissä ole kuollut riittävästi tärkeitä ihmisiä, jotta ne olisivat ylittäneet sen riman, jonka jokaisen humanistin lempikansanmurha Holocaust asetti. Siksi onkin ironista, että juuri Rambo elokuva nostaa esiin tämän unohdetun ja edelleen käynnissä olevan tragedian. Ja erittäin herkulliseksi tilanteen elokuvassa tekee se, että elokuvan alussa näytetään todellisia kuvia Karen heimon kansanmurhasta, jonka päälle lämäistään helvetin iso JOHN RAMBO plakaati jumalattoman basson saattelemana. Silloin tietää, että maailmassa on vielä oikeutta ja hyviä toimintaelokuvia jäljellä.

Helvetti on koti

Elokuva ei maalaile monella värillä vaan tekee heti alkumetreillä selväksi pahisten sadistisuuden ja hyvisten naiviuden, jonka tasapainoksi tasapainoton sotakone on jälleen kerran noustava. Hetki jolloin Rambo tajuaa kohtalonsa takoessaan hehkuvaa miekkaa, on liikuttava. Hän on, se mikä hän on. Analogia on suorastaan nerokas. Etenkin, kun hän on sota.

Uusinta Ramboa on haukuttu liian väkivaltaiseksi. Väite on suorastaan naurettava. Jos tuon suustaan päästäneet kriitikot tutustuisivat edes kirjojen tai dokumenttien välityksellä oikeaan sotaan, he suorastaan vaatisivat tätä standardiksi (Barret kiväärin tehoa tosin liioiteltiin). Jos raskaan heittimen kranaatti putoaa viereen, ihmiset eivät hyppää ylöspäin savupilvessä, eikä 50 kaliberisella konekiväärillä rintaan ammuttu ihminen juokse käsi rinnassa viittä metriä ennen kuin hän kaatuu maahan. Sodassa ihmiset menevät kappaleiksi, aivonkappaleita lentää, ja veri liukastaa saappaanpohjat. Sota on helvetin raakaa touhua ja on aikakin näyttää sitä, ettei kukaan mitään muuta luulisi. Lisäksi näissä kohtauksissa saa nauraa ihan hulluna.


Pusikot heiluu ja tanner jytää

Rambo on tosimies ja tosimies puhuu vain silloin, kun hänellä on asiaa. Rambo analysoi viiltävän tiukasti, että toisten ihmisten elämät ovat arvokkaita ja toisten eivät. Juuri muuta Rambo ei sitten sanokaan, paitsi jylisee omassa päässään miten sota sykkii hänen veressään ja tappaminen sujuu tosta vaan. Todella jykevää läppää! Tässä kohtaa onkin elokuvan ainut seesteinen hetki, jolloin ohjaaja Stallone näyttää kolme nanosekuntia humanistien utopiaa, joka räjähtää neljännellä nanosekunnilla kappaleiksi. 50 kaliberinen konekivääri jylisee mahtavasti väkijoukkoon, pistimet tökkivät, raajat lentävät ja päitä leikellään kepinnokkaan. Karen heimon pakolaiset kuulemma itkivät teattereissa tässä kohtaa, mutta hurrasivat seuraavassa.

Rambo ei nimittäin katsele hyvällä, jos humanistimimmit on kusessa jossain Vietnam tyylisessä mestassa (Rambo laskee humanistimiehet myöskin humanistimimmeiksi.) Hän liittyy välittömästi itseään kehuvien palkkasotureiden joukkoon. Tilanne on katsojan kannalta todella kutkuttava, koska kaikki tietävät että Rambo on heittämällä porukan kovin äijä. Se materialisoituu näyttävästi, kun puupölkymäinen sotaratsu verestää ampumistaitojaan erästä murhaajaa nuolilla päähän kohtauksessa, jossa ex-SAS:n jätkillä menee kusi sukkaan. Tämä hetki on elokuvan yksi sykäyttävimmistä.

Äkki loppu, paras loppu

Koska jokainen Rambo elokuva päättyy mahtavaan ihmisten teurastukseen, ei tämäkään elokuva tee poikkeusta. Paitsi siinä, että tässä nähdään elokuvahistorian pontevin tulitaistelu. Aseettomuuteen ja rauhaan uskovat ihmistenhalaajat on jälleen kerran laitettu montun reunalle odottelemaan niskalaukausta ja silloin Rambon puoli metriä pitkä naama nousee taistelukentän ylle. Yleisö hurraa! Burmalaisen pää lentää reilulla kaarella, kun Rambo iskee kaulaan itsetakomallaan miekalla. Käteni lentää terävästi lippaan. Seuraavaksi Rambo suikaloi hytissä kyyhöttävän ihmisen miehittämällään raskaalla konekiväärillä, niin että veri, suolet, aivomassa ja kaikki muukin sonta lentää pitkin hyttiä, että soi. Yleisö räjähtää nauruun. Sen jälkeen ihmistenhalaajia teloittamassa olleet ja säikähtäneet burmalaiset alkavat tulittaa AK-47:llaan Ramboa, joka vastaa tuleen 12,7mm:llä Jumalten lahjalla vehje tanassa.

On vaikea kuvailla mitä tämän jälkeen tapahtuu, sillä räjähtelevien ihmistenkappaleiden, Rambon murhaavan tulen ja täydellä volyymillä tulevan TA-TA-TA-TA-TA-TA-TA äänivallin luoman orgastisen kaaoksen aikana ei osaa kuin hymyillä mielihyvästä ja aina toisinaan räjähtää mielipuoliseen nauruun. Tämä vastaa helposti kuuden puutarha hoidetun Johanna Tukiaisen yhtäaikaista rakastelua, jos Tukiainen olisi kaunis, hyvä vartaloinen ja älykäs. Toisaalta toisin kuin naiset, Rambo elokuvat eivät koskaan vanhene ja menetä vetovoimaansa. Siksi sotaporno on aina voittaja.

Kaikkea en paljasta, mutta sen paljastan, että ihmistenhalaajahipit oppivat lopussa hyvin tärkeän asian. Sen, että syyttömien ihmisten tappaminen loppuu tappamalla kaikki syylliset ihmiset. Miksi helvetissä näin yksinkertainen asia voi olla niin vaikeaa tajuta? Viimein Rambo seisoo verisen taistelukentän yläpuolella ja katsoo kuin Jumala henkiin jääneitä ihmispoloja. Heidän ilmeet kertovat, että pointti on tästä lähin ihan v*tun kirkkaana mielessä. Lauenneelta vaikuttava Rambo ihastelee vielä hyvin lyhyen hetken kättensä jälkiä ja katoaa sanaakaan sanomatta. Jäätävän tylyä. Nousen seisomaan ja taputan.

Mitä opin tästä elokuvasta:
- Puhu vähän, puhu asiaa
- Ihmiset eivät ole muuttuneet vanhoista ajoista
- Suutaan soittavat kovikset ovat tosiasiassa empiviä amatöörejä
- Satojen ihmisten tappaminen raskaalla konekiväärillä voittaa seksin
- Ahdistettuna tappaminen on helpompaa kuin hengittäminen
- Rambo ei koskaan tapa maansa puolesta. Hän tappaa itsensä puolesta.
- Elämä on tyhjää, mutta aina voi kuolla jonkin puolesta.
- Mies ei vanhene koskaan. Hän kerää vain lisää kokemuksia.
- Naiset hommaavat miehet kuseen.
- Ne ketkä ei tykkää tästä elokuvasta, ovat gay
Aikamoista.

Kuva
Atticora
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 1517
Lauteille: Heinäkuu 2013

Viimeisin katsomasi elokuva

#9247

Viesti Atticora »

Ei helkutti, tuo oli silkkaa neroutta. Reilu 6 tuntia, niin tulee tuntematon sotilas. Ehkä pitäis mennä nukkumaan.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 494
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Viimeisin katsomasi elokuva

#9248

Viesti Lasse Candé »

Loistavaa tekstiä Rambosta. :D
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 186
Viestit: 6423
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Viimeisin katsomasi elokuva

#9249

Viesti AlexMachine »

Cinema Paradiso tuli vihdoinkin Yle Areenalle.
Katselin sen läpi ja en ollenkaan ihmettele palkintojen määrää. Suosittelen lämpimästi.
https://areena.yle.fi/1-4437447
The beatings will continue until morale improves.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 494
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Viimeisin katsomasi elokuva

#9250

Viesti Lasse Candé »

Eilen tuli subilta hemmetin hyvä ruottalainen elokuva. Se oli jokin satavuotias joka hyppäsi ikkunasta ulos ja katosi tms. (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann)

Ruotsin papparaisversio Forrest Gumpista ja myös siitä elefanttilaulusta, missä norsuja tulee aina lisää mukaan remmiin. Nämä muistelun ja nykyhetken juonteet vuorottelivat todella luontevasti. Hyvää mustaa huumoria kuolemine päivineen, kuitenkin tavalla että peräti lapset nauravat setille. Ja visuaalinen ilme oli myös maailmanluokkaa, eikä sitä tyypillistä kämäistä pohjoismaisroskaa.

Lisäpongot siitä, että leffassa oli melko vastaavassa roolissa kuin Snatchissa se joka oli Snatchissa se silmälasipäinen wittumainen rosmopomo.

Vahva suositus. Ainakin neljä tähteä ja yllättyneisyys että naapurissa on onnistuttu tällaisessa.
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 41
Viestit: 2463
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

Viimeisin katsomasi elokuva

#9251

Viesti tapsaattori »

Kari Aittomäki kirjoitti: joulu 2, 2018, 02.37
Katselin tossa tuon Independencedayn ku se kerta tuli.
Olin aluksi että hohhoijaa muttasitte se alko jutella. Niin se aina käy.
Jotenki se päivitystyyli pelitti, katselin ihan mielelläni ja turvallisin mielin. Kun oikeesti ei jänskättäny kun tiesi että kyllä ne ehtii ja hättiäiset ottaa osumaa.
Olihan siinä kunnianosoituksiakin, Aliensin kuningatar oliki vähä tymäkämpi lonkerobitch, sääli ettei kenestäkään nykytyypistä ole edes kiillottaan Ripleyn saappaita. Itseasiassa se yksi komistelija jonka broidi on vielä komistelevampi (Thor) oli oikeen jo ärsyttävä.
Niinku että koittasit nyt edes vähä vääntää naamaa stressaantuneekki. Ja se neekerivastaparinsa ja se pressantytär oli persoonattomia kuin pahvilautaset.
mua alko närästää kun kuningatar alkoi riehua aavikolla. Myös alieneille viritetty ansa oli kovin yllätyksetön. Sillon 96 (?) homma oli tuore ja järisyttävä kokemus. Se oli silloin.

Huuliharppukostaja oli viimeisin. Ai että tykkään siitä rauhallisesta kuvauksesta ja vakaista kameroista. Kahvinjuontiakin voi kuvata minuutin pari, ei ollut pojat sergio leonella kiiru mihinkään.
Atticora
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 1517
Lauteille: Heinäkuu 2013

Viimeisin katsomasi elokuva

#9252

Viesti Atticora »

tapsaattori kirjoitti: joulu 10, 2018, 19.58 ei ollut pojat sergio leonella kiiru mihinkään.
Pennumpana, kun ei tajunnut taiteesta tai elämästä senkään vertaa, se oli vaan jostain syystä tosi hyvä elokuva.
Sitten myöhemmin iski tajuntaan, että tässähän ollaankin jonkun elämää suuremman äärellä. On edellisestä kerrasta vuosia, joten heitän stetsonista spoilerin vähän sinnepäin: Paskåkärpänen surisee, tappajan silmäkulma nykii, arokierijä kierii, paskåkärpänen surisee, ikkunaluukku uikuttaa, arokierijä kierii, paskåkärpänen surisee, silmäkulma nykii.. Ihan tajutonta, miten se rytmi hypnotisoi. Onhan tuota monet yrittäneet, mutta harva osaa.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1412
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Viimeisin katsomasi elokuva

#9253

Viesti Kari Aittomäki »

Huuliharppu on tosiaan ooppera. Mutta on se saatana aika pitkäävetelyä myös. Harppu hietikossa soi ja se soi ja se soi ja se soi ja se soi...
Myönnän huokeasti tykkäävänitykkääväni enemmän kahdesta edellisestä, kun ne on ikäänkuin viihteellisempiä.
Siellä kun on sitä huumoria ja pirunvirnettä miltei joka näyttämössä.

Ja silti huuliharppu soi kyllä komeasti, aivan hiljattain tajusin erään detaljin kun leffassa The American George Clooney tuodaan tontille hiukan hiljaisempana kuin tavallisesti.. ja sitte se tappaa Irina Bjärklindin! (oli niin hauska typo että enkorjaa. :D )
Tajusin miksi leffassa pelaa taustalla Huuliharppukostaja. Kaskun George on totuttu näkemään hyviksenä.. ja yhtäkkiä se onki kuolemankauppias.
Aivan samalla lailla kuin Harpussa, jossa sankarieetoksen kyllästämä Henry Fonda tappaa introssaan lapsen ja uhkuu sellasta pahuutta notta ristus.

Tajusin toisenkin Leonepastissin samasta americano-leffasta, George jauhaa purkkaa. Luulin passiivisesti aluks että se on viittaus siihen americcalaisuuteen purejenkki..
Mutta mitä luultavimmin se on viittaus ja kopattu keino Leonelta, joka laitto Klintin jauhaan sikaria. Jopa melko hauskasti.. kuka muu voisi siirtää tuimana sikarin suupielestä toiseen ilmankäsiä olematta lievänpässimäinen? Klintti on jämy, mutta ei niin jämy että se täysinliikkumaton naama kertoisi sen mitä Ohjaaja halusi. Deadpan kun on useimmiten vaan.. dead.
Niin ois käyny Georgellekin, siksi purkka. Luulisin tulkitsisin.

Jos kekä kykee ilmaisemaan ilmeettä niin Charles Bronson, Harmonica.
Kuva

Se ei tartte purkkaa eikä sikaria, saatana.
On se vaan mahtava leffa. Voi jeetina.
Vaikkei Harmonica osaa oikeesti yhtään soittaa.

Kattelin tossa ton auvoisin ajoin ihailemani Berliinin taivaan alla.
Olihan siinäki hitautta, rasittavissa määrin.
Mutta siinä on Berliini miltei sellasena ku minä muistan.
Ja Nick Cave.

Ja Enki Bilal otti siitä pirusti paukkuja. Ja moni muu.
Senleffan jälkeen tuntu että kuppi kahvia on parasta mitä on ja käsien hierominen on etuoikeus ja Ilo.
Tuntuu yhä, vaikka kahvi onki jääny.
Heh, silloin tuntu että tupakinpolttelu vois olla hyvä idea.
Puf-puf-köh.
Atticora
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 1517
Lauteille: Heinäkuu 2013

Viimeisin katsomasi elokuva

#9254

Viesti Atticora »

Arvasin, että kun vähän provosoi, sieltä tullaan briljeeraamaan. No leikki sikseen, noista tarinoista oppii. Leffassa kuin leffassa voi olla niin monia tulkintoja ja tasoja, joita ei ymmärrä.

Mortal Engines piti käydä vkl kattomassa teatterissa, kun arvelin pojankin tykkäävän. Ennakkoasetelma on siis, että loru sormusten herrasta-tiimi teki elokuvan, jossa tulevaisuudessa ihmiskunta on romahtanut, Euroopan aroilla kiitää vähän isompia ja pienempiä kaupunkeja telaketjujen päällä juonitellen ja syöden toisiaan. No, totesimme että oli ihan sysipaska. Näytteleminen ala-arvoista ja juonikuvio ja kohtaukset kopsittu star warseista. Kässäri oli huono. Kaikki potentiaali jäi käyttämättä. Paras anti oli ekat pari minuuttia kun Lontoo yrittää saalistaa jonkun pienemmän kylän kitaansa. Auttaa ymmärtämään kepulaisuutta. Olisi pitänyt lähteä siinä kohtaa.

Ton jälkeen sielunhuuhteluksi sitten Netflixistä (kertauksena) Polanskin Pianisti. Mukailee tositarinaa juutalaisen huippumuusikon seikkailuista Varsovassa, kun hitler alkaa jytäämään. Natsit on täysiä sikoja, juutalaiset vähän lampaita ja sikoja, mutta pianisti on pianisti. Aika raadollinen ja kaunis elokuva. Pidin myös ohjaajan ratkaisusta, että elukkamaista raiskaamista ei käytetty tehokeinona, vaan pysyttiin johdonmukaisesti sairaassa ja tunteettomassa väkivallassa. Epämukavan olon saa katsojalle Polanski tehtyä, suosittelen lämpimästi.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 494
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Viimeisin katsomasi elokuva

#9255

Viesti Lasse Candé »

Huuliharppukostaja on ihan omia suosikkejani kautta aikojen ja syitä on lukuisia. Harpun soitossa on kai haluttu katsojan yhdistävän ääneen joka harpusta tuli kauan sitten, että ikäänkuin ne ensimmäiset soitetut sävelet halutaan pitää mielessä ja tämä symbolisoi halua pitää koko soittotapahtuma mielessä. Sillä taiteellisella pointilla, että normaali ihminen ei omaa tuollaista jääräpäisyyttä tehdä kostosta elämänsä tarkoitusta. Ja sen siis on tarkoituskin olla kämäistä juuri tästä syystä, mutta myös yhteensopivaa Harmonican biisin kanssa. Säveliä synkästä menneisyydestä.

Vähän ehkä imago kärsisikin, jos meininki olisi tämän suuntaista :D





Tuosta harpun soittelusta päästään silti aasinsillalla hienoon piirteeseen leffassa, kuinka musiikkia käytetään paljolti hahmojen tunnareina ja alleviivaamaan teemoja. Tässä suhteessa leffassa varmaan kulmioituu kehitys jota on sittemmin jatkettu käytännössä kaikissa eeppisemmissä leffoissa. Oletan, ettei tätä ole edes rikkaana versiona keksitty tuossa leffassa, mutta pitäisin mahdollisena että jos haluaa leffakurssitasoisen esimerkin merkityksiä luovasta ja vahvistavasta elokuvamusiikista, ei tästä leffasta voine paljoa paremmaksi laittaa. Nättinä yksityiskohtana tästä, "hahmotunnari"-selitys jonka muistelisin lukeneeni jostain hieman vuotaa, koska sekä Harmonican että pahis-Frankin kohtauksissa soi sama leffan ns pääbiisi. Mitä merkityksiä se sitten luokaan. Kallistun tästä syystä enemmän teemojen suuntaan, jotka toki henkilöityvät suurissa määrin.





Täysin toisena kommenttina, tuli katsottua Bohemian Rhapsody ja oli kyllä hemmetin kova. Ihan niinkuin olisin hehkuttanut jotain muuta melko uutta bändi- tai julkkisleffaa ihan vastikään (muistaako joku tai onko hyvää suht tuoretta kandidaattia leffaksi?). Tämäkin ansaitsee hehkutusta ja aiemmin tylsänä pitämäni genre on varmaankin pelastettu. Näissä on tietenkin tärkeää musa ja se onnistutaan tässä pätkässä leipomaan todella hyvin sisään. Ja hahmot pidetään rikkaana sellaisella tavalla, että paradoksaalisesti itse Freddie loistaa tästä syystä vain entistä enemmän. Narratiivi tähdeksi syntyneestä punaisena lankana toimii täysin ja tulee esiin juuri oikeilla tavoin oikeina aikoina. En ole vielä ehtinyt lukea, onko pätkän faktuaalinen pohja mitä Social Networkin ja täysin paikkansa pitävän väliltä, mutta jos kyseessä on että sinänsä totuuspohjaa omaavia juttuja on vain vähän tarinallisesti ylitulkittu esim pelkästään valikoimalla lähteet, niin hieno homma.

Noiden leffojen paras mitta on kai siinä, miten näkee bändin niiden jälkeen ja jos on liekeissä, niin kai niitä tähtiä sitten pitää tulla rutkasti. En taida ihan viittä silti uskaltaa antaa, joten jätetään neljään.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 63 kurkkijaa