Viimeisin katsomasi elokuva

[tapsaattori]

Phantom, joka asuu pääkalloluolassa ja pukee kalsarit trikoiden päälle, on edelleen mulle se alkuperäinen the supersankari. Nämä Loganit jää vähän happaman makuisiksi yrmistelijöiksi. Liian vihaisia.

Viimeksi katsoin Toy Storyn ja hyvähän se oli. Lelunrikkoja sai mitä tilasi. Nokkelat ja hauskat vuorosanat.

[Kari Aittomäki]

Totta, Mustis on viileistä viilein. Lyö vaan oikealla kädellä ja juo maitoa roistokapakoissa.

Alioppilas, en menis nyt ihan niin pitkälle että marvelit on scheissea enimmin.. Niistä tykkää aika moni kuitenkin, minä en saa jutusta kiinni mutta aikas moni saa.
Ja jep, Logan on koskettava hahmo, väkivallan merkitsemä. Kaikissahan niissä marvel-hahmoissa on tragiikan kosketusta.

Katar, se everstihahmon jäykistely johtu siitä että tuo RIchard Crenna soitettiin töihin tuntien varoitusajalla (kun Kirk Douglas diivaili vamonos tiehensä), hänellä ei vielä tuossa ensikohtauksessa ole mitään käryä hahmosta tai tarinasta. Tuli suoraan koneesta kameroitten eteen.
Kirjassa Trautman on uskottavammin kapteeni.

Tuosta Teaslen ja Rambon suhteesta..
Kirja käyttää erinomaisen osaavasti kahden päähenkilön kerrontatekniikkaa, vie lukijan hyvin lähelle molempia hahmoja, joista kumpainenkaan ei ole kovinkaan miellyttävä eikä missään tapauksessa hyvä jätkä.
Poliisipäällikkö Teasle on kovaa vauhtia änkyröityvä vaikealuonteinen jonka elämä on tyhjiössä. Kaskun vaimo on justiin nostanut kytkintä ja työ on melkoisen tasasta tylsyyttä. Asiaa ei alleviivata mutta Koreansodan urheudestaan palkittu combatmariini selkeästi kaipaa voimakkaan toiminnan hetkiään.
Jonka toiminnanhaluisen pitkästymisen hän naamioi velvollisuudentunteeksi.
Kaupunkiin kävelevä Rambo taasen on totaalisen nyrjähtänyt, hampparoi päämäärättömästi ja yrittää pitää sotaa poissa mielestään. Hänenkin elämässään on vain tyhjyyttä vaikka kulkurius onkin eräänlaista ylellisyyttä.

Veteraanit kohtaavat toisensa ja paljon ei tarvita kun ilmiriita on pystyssä. Vaikka molemmat muka yrittävät toppuutellakin itseään, mutta niin hienosti Morrell kirjoittaa että on aivan selvää että yhteenotto on väistämätön.
Rambo näkee Teaslen rinnassa American Legioonan eli sotaveteraani-merkin, mutta ei ylpeyksissään kerro omasta Korkeasta kunniamerkistään, sota-taustastaan. Teasle hiukan aavistelee mutta kiehuu senverta omissa liemissään ettei ota sällistä selvää.
Rambo jopa tunnistaa ja kommentoi Teaslen toimiston seinällä roikkuvan Navycross-mitalin ja kommentoikin (taisit löylyttää niitä pahemman kerran Koreassa..)
Teasle ei nappaa vihjeeseen vaan jatkaa muka-neutraalia linjaansa, tunnistaa Rambon ampuhaava-arvet mutta ei vaivaudu ottamaan selvää.
Eikä Rambo ylpeyksissään käy selittelemään uppailuaan mitenkään.

Tapahtumille luodaan pohjat aivan mestarillisesti ja lopulta väistämätön tapahtuu, Rambo tappaa poliisin ja karkaa metsiin, Teasle haukkana perään.
Nii-in, Rambo tappaa. Ei aivan tunnonvaivoitta mutta koko ajan taas mukautuen.
- Minä alan taas tottua tappamiseen.

Teasle saa kaipaamaansa toimintaa ja leffasta poiketen hän sopeutuu tilanteeseen, muistaa oppimansa ja pääsee ainoana possestaan karkuun hirvittävää, koulutettua tappajaa.
Molemmat osapuolet heittäytyvät taisteluun niin suurella fanaattisuudella että ikeniä vihloo.
Jopa oman viirupäisyytensä täysin tajuten.
Mutta sota on heidät omakseen leimannut;
"In times of peace, the warlike man attacks himself."
- Nietsche.

Ja niin he totisesti tekevät, suurajojahdin alkaessa molemmat ovat loukkaantuneita ja uuvuksissa mutta käyköön miten käyneekin.
Lopulta he kohtaavat taas, tällä kertaa kaupungissa ja Teasle on jo valmis. Molemmat haavoittuvat kuolettavasti mutta jatkavat vain, lopussa hoippuen toisiaan kohti jo rakastavasti, kohti Hyvää Kuolemaa.
Aikamoinen tarina.

Tätä ei ole leffassa edes tavoitella, tarinajaottelu on selkeä protagonisti/antagonisti-linjaus.
Teasle on kusipää ja Rambo suurisilmäinen tuupittu. Mestaritaistelija joka ei tahtois tappaa.
Asetelma on tuttu martialarts-leffoista jossa öykkäri saa täristä hyvän tovin ennenkuin rokkänroll alkaa.
Tarinankaari on napattu länkkäreistä, Shanen hahmo miltei näkyy.

Sivujuonteena, Clintti palautti tämän kerronnankaareen ytimeensä Armottomassa, kun William Munny inisee ja vinkuu ja kertoo olevansa muuttunut mies, ottaa pataansa ja kärsii ja ähkää..
Kunnes tulee aika heittää verukkeet syrjään ja palata siksi mikä hän oikeasti on. Vaistotappaja.

First blood on merkittävä kirja ja merkittävä leffa.
Leffan paras pointti lienee aikaansasidottu kädenojennus tuolloin vielä nuorille Vietnaminrepimille.
Rambo ei kuole. Kenties edessä on vielä jotain odottamisen arvoista.

No, ainakaan niitä jatko-osia ei sellasiksi voi laskea.
Poislukien se viimeinen.

[AlexMachine]

Viimeisin Rambo tulee nähtävästi ensi vuonna. Kuvaukset alkavat nyt syksyllä.
Ohjaajana Adrian Geunberg joka on ollut apuohjaajana mm Edge of darkness ja Apocalypto leffoissa sekä ohjannut Get the gringo.
Sly käsikirjoittanut.

[Lasse Candé]

Jumaleissön, mikä vastaus! Kiitoksia!

[magamies]

Ei ole viimeisin katsomani mutta kun supersankareistakin oli puhe niin Kick Ass 2 melko hulvaton ja väkivaltainen elokuva, kovaa toimintaa ja taidetta!
Muista kamppailuelokuvista Jason Stathamin elokuvat melko hyvää toimintaa, Stathamilla on kamppailutaustaa ja se näkyy, viimeksi katsoin hänen Killer Elite elokuvan ja toisen jonka nimeä en nyt muista oli ihan ok leffa.

[Kari Aittomäki]

Statham myllyttää orgastisesti, hänhän on tosiaan treenimiehiä ja entisenä maajoukkuetason uimahyppääjänä osaa tosiaan käyttää kroppaansa.

Killer Elite ei ole paskempi ensinkään, rujoa vauhtia, mukavankauden autoja ja De Nirokin tuntuu nauttivan roolistaan.
Oisko se toinen katsomasi leffa Parker? Tuli melko just töllöstä.


Kova ammattikonna ryöstää markkinat ja kokee oharin, selviää ja lähtee vaatimaan takas omiaan.
Jennifer Lopez jeesaa.

Kovaksikeitetty ja ns. realistinen kaikkineen.
Ainakin siten että Parker ottaa myös osumaa ja on romuna. Mutta ammattilainen hoitaa homman.
Lopezin mutsi kommentoi Parkeria tilannettakimittävälle tyttärelleen puoliääneen "this is a real man."

Ja onhan se.
Parker on kirjailija Donald E. Westlaken luoma hahmo, tiukka ammattirikollinen. Ne kirjat ovat fantastisia, melkein yhtä fantastisia kuin saman kirjoittajan kevyemmän otteen Dortmunder-tarinat.
Westlaken tekniikkaan kuului kirjoittaa useilla eri tyyleillä ja erinimisenä, hän siis rajasi persoonallisuutensa eri puolet työssään konkreettisesti.
Parker-tarinat hän kirjoitti ja julkaisi nimellä Richard Stark.

Leffa löytyy tuubista moitteettomalla äänentoistolla ja on katseltava, minua vaivaa se että hahmo ei ole niinkään luunkova Parker vaan lihallinen Statham.

Parker-nimellä luistelen omaan epätykästykseeni eli nimekkäitten näyttelijöitten käyttämiseen hienon tarinahahmon lihaksituomiseen.
Kirkuvin esimerkki on Yksi yli Käenpesän, Jack Nicholson lataa kovin mutta hän ei ole Randle McMurphy.
Uhrilampaat ja Gladiaattori toimivat niin hyvin juurikin koska pääosan esittäjä ei ole eturiviä vaan vahvanvahva ammattilainen.

JOS tuosta Firstbloodista tehtäisiin kirjanmukainen versio, haluaisin nähdä Rambona jonkun tämäntapaisen sällin:



Oikean ikäinen ja tuossa olemuksessa ja katseessa on jotain tiheää pimeyttä, jotain karaistunutta kamaluutta.
Jos joku ei tiedä niin tuo sälli on ammattimainen kullankaivaja, iästään huolimatta osaava työnjohtaja. Etunimensä on Parker.
Sukunimensä on Schnabel, ja poskipäistä voi päätellä että inkkarivertakin löytyy.
Melko rambo kombo, eller hur?

[Lasse Candé]

Äijä vetäisi Jake Nymanmaisella aasinsillalla.

Jennifer Lopez on kyllä aikamme suurimpia tähtiä. Shades of Blue -sarja vissiin viimeisteltiin telkussa just ja jotenkin kanavamme vitonen ja kutonen vissiin päätti oudosti lopettaa sarjan näyttämisen kesken kaiken. Tai muuta epäselvää mikä ei guuglaamalla selviä. En wittu haluaisi kiroilla, mutta mitä witun saattanan helvvettiä!?!? Kokonaisuudessaan kolme kautta ja näytetään näistä kaksi lähes reaaliajassa eikä kolmannesta mitään tiedotusta!!!???

On muuten katsomisen arvoinen sarja, mutta jos takaisin raiteille, niin Lopez on kyllä ihan älytön näyttelijä.

En muuten tiedä miten paljon kauniilta ja valovoimaisilta esiintyjiltä lähtee näyttely itsestään? Osaako joku sanoa? Lopezia en ole tonkinut, mutta onko hän vahvasti koulutettu näyttelijä vai enemmän muusikko? Enivei, molemmissa ihan kurko, jos se musiikki uppoaa. Näyttelynsä pelkkää timanttia. Kuka tahansa ei vedä niitä senkaltaisten vahvojen naisten rooleja mitä hän vetää, olkoonkin niin että osa niistä on melko naurettavasti kirjoitettuja passkoja.

Amatööriteatteriin liittyen kysyin skeneen jokseenkin vihkiytyneeltä mimmiltäni yhdestä että onko tämä nainen jotenkin kovempi konkari näyttelyssä, niin eipä ollut, vaan musiikkimaailman tekijä ja esiintyjä.

Pornonäyttelijä Jenna Jameson, joka on melko valovoimainen, osaa sopivilla tehtävillä näytellä jopa melko hyvin... Siis ihan niitä juonikohtia.

Vaatii toki näyttelijän esim vetää sitä settiä mitä ne päälliköt veti Frendeissä. Melkoisella skaalalla valovoimaa, erilaisia tunteita ja saattanallista fysiikkaa.

Ja nyt jumaleissön, onko toi Parker
1. Hyvä leffa ja
2. Täydellisenä tuubissa?

Eli pistetäänkö rullaamaan?


(Hitusen kännissä kirjoittelen, mutta allekirjoitan viestini huomenna sanasta sanaan hymyillen. Eli sisältö siis oikeastaan vakavaa asiaa. l0l.)

[Kari Aittomäki]

Käsittääkseni Lopez on vaan multilahjakkuus, Oikea Nainen. Se latinolämpö kuulemma sulattaa kenet tahansa.

Vahvan naisen viehätysvoima on aina jotenkin valtaisan ruokaisaa, tollanen muija kykee antamaan Elämälle tarkoituksen.
Niinkuin vaikka juuri Parkerissa, hahmolleen kirjoitettu kimitystä yli ärsytysrajan, mutta Jennifer vie homman kotipesään, on Nainen.
Vaikkei Miestä saakaan, vaikka saakin kunnioituksensa ja kivan palkinnon.
Ohjaajalta kiva pokkaus naiseuden suuntaan, ei se sugardaddy ole se varsinainen maali ensinkään.

JennaJ on juu osaavasti kameran edessä ja jotenkin kovin.. suloinen. Se ammattilaiskovuus ei ole kilpi vaan vain osa olemaa, hän on kuka on.
Tulee etsimättä mieleen Sarah Young, jonka olen livenä tavannut.
Oli mukava ja mutkaton pornoammattilainen, ja aivan oikeasti.. hemmetin kuuma! Se oikeasti osasi ja viitsi lämmittää ja hehkua siinä keskiössään.
Jotku vaan on.

Parker on.. jäntevä ja energinen. Erittäin katseltava, vaikka Nick Nolte on epämiellyttävän huonokuntoinen..
Looginen juoni ja näyttelijtä lataa, Michael Chiklis pääroistona tykittää aivan täysiä.
Tuubiversio on hyvälaatuinen, anna palaa.

[Lasse Candé]

Toksia!
Näillä mennään!

[magamies]

Statham myllyttää orgastisesti, hänhän on tosiaan treenimiehiä ja entisenä maajoukkuetason uimahyppääjänä osaa tosiaan käyttää kroppaansa.

Killer Elite ei ole paskempi ensinkään, rujoa vauhtia, mukavankauden autoja ja De Nirokin tuntuu nauttivan roolistaan.
Oisko se toinen katsomasi leffa Parker? Tuli melko just töllöstä.


Kova ammattikonna ryöstää markkinat ja kokee oharin, selviää ja lähtee vaatimaan takas omiaan.
Jennifer Lopez jeesaa.

Kovaksikeitetty ja ns. realistinen kaikkineen.
Ainakin siten että Parker ottaa myös osumaa ja on romuna. Mutta ammattilainen hoitaa homman.
Lopezin mutsi kommentoi Parkeria tilannettakimittävälle tyttärelleen puoliääneen "this is a real man."

Ja onhan se.
Parker on kirjailija Donald E. Westlaken luoma hahmo, tiukka ammattirikollinen. Ne kirjat ovat fantastisia, melkein yhtä fantastisia kuin saman kirjoittajan kevyemmän otteen Dortmunder-tarinat.
Westlaken tekniikkaan kuului kirjoittaa useilla eri tyyleillä ja erinimisenä, hän siis rajasi persoonallisuutensa eri puolet työssään konkreettisesti.
Parker-tarinat hän kirjoitti ja julkaisi nimellä Richard Stark.

Leffa löytyy tuubista moitteettomalla äänentoistolla ja on katseltava, minua vaivaa se että hahmo ei ole niinkään luunkova Parker vaan lihallinen Statham.

Parker-nimellä luistelen omaan epätykästykseeni eli nimekkäitten näyttelijöitten käyttämiseen hienon tarinahahmon lihaksituomiseen.
Kirkuvin esimerkki on Yksi yli Käenpesän, Jack Nicholson lataa kovin mutta hän ei ole Randle McMurphy.
Uhrilampaat ja Gladiaattori toimivat niin hyvin juurikin koska pääosan esittäjä ei ole eturiviä vaan vahvanvahva ammattilainen.

JOS tuosta Firstbloodista tehtäisiin kirjanmukainen versio, haluaisin nähdä Rambona jonkun tämäntapaisen sällin:



Oikean ikäinen ja tuossa olemuksessa ja katseessa on jotain tiheää pimeyttä, jotain karaistunutta kamaluutta.
Jos joku ei tiedä niin tuo sälli on ammattimainen kullankaivaja, iästään huolimatta osaava työnjohtaja. Etunimensä on Parker.
Sukunimensä on Schnabel, ja poskipäistä voi päätellä että inkkarivertakin löytyy.
Melko rambo kombo, eller hur?

Jep, Parker se oli en eilen muutaman oluen jälkeen nimeä muistanut, olen myöskin aikoinaan kirjatkin lukenut ja oli hyvä leffa, nämä Stathamin leffat jossa toimii autokuriirina ovat myös hyviä ja toiminnallisia.

[Kari Aittomäki]

Kattelin tossa tuon Tim Burtonin version Apinoitten planeetasta.
Muistin sen huonompana kuin sen nyt koin olevan.
Aika tiheätunnelmainen hölkkä, vaikka jotenkin välittyi tunnelma että laatunäyttelijöitä lievästi hävetti sinkoilla illistellen ympäriinsä apinapuvuissa.

No Mark Wahlberg eli Markymark ei todellakaan ole mikään Charlton Heston mutta ei hän nyt paskempikaan ole.
Hiukan edelleen häiritsi se samankaltaisuus apina-armeijan ja samoihin aikoihin teatterissa pyörineen Sormusherran örkkilaumojen välillä.
Mutta se nyt on pientä.

Olihan tuo parintunnin ajanviete kyllä, koska TIm Burton nyt vaan on aika kähy leffaleipuri.
Ja hienosti Helena Bonham Carter sai ilmeikkyyttä naamarin läpi välitettyä, Tim Roth vähä heikommin mutta roolihahmonsa olikin niin kiukkumikkoinen.

Jee.

[Kari Aittomäki]

Kattelin taasen taas tuon Jackie Brownin.
On se mahtava. Tarantino.. voi hemmetti kun se ois lähteny tollepolulle ja jättäny sen poppikulttuurin vähemmälle.
JB on mahtava.. ja melko hiljattain täälä tarpeeksi juteltu.

Tällä kertaa kekkasin fantastisen valonkäytön, kun varjo läikähtää Jackien kasvojen yli joka kerta kun rajanylityspäätös tapahtuu.
Kunnon leffakieltä.

Kuten sanonut olen, leffat eivät ole kerttakäyttöisiä.
Tosiaankaan.

[Lasse Candé]

Todella hyvä huomio. Itse katsoin sen sijaan jonkun kommuunikomedian missä Jennifer Aniston ja se hemmetin hyvä tavallinen jätkä, joka vetää ihan älytöntä komediaa pelkällä tavallisuudellaan. Varsinkin alussa sai nauraa. Parille todella typerälle jutulle nauroin yksin ääneen lähemmäs minuutin.

Mutta tuo JB-huomio valoista on tosiaankin hyvä. Muistan jotakin tuollaista ihan ulkomuistista, varmaan koska on pelittänyt yhdessä sen loistavan näyttelyn kanssa, missä keskustelun painopiste taisi viime kerralla sijaita.

Kattoo nyt, jos tuon vilkuilisi kotona, kun mulla taitaa olla se.

[Ile]

Tuli sunnuntaina lusittua tän vuoden leffateatterikäynti. Viime vuonna oli Tuntematon, nyt sitten Jasper.

Lainaan vapaasti ja muistinvaraisesti Hesarin kriitikkoa, joka oli about sitä mieltä, että Spike Lee ei hyödynnä tarinan tarjoamia mahdollisuuksia elokuvallisiin hienouksiin vaan tykkää ensisijaisesti julistaa ja osaakin juuri sen homman.

Tuon voinee allekirjoittaa.

Johtuisko siitä, että mediassa käydään tällä hetkellä niin paljon sitä "potkussa kiellettyä" keskustelua sekä Trump-keskustelua, että jopa tällaista suvakkia pikkuisen kyllästytti sen klaanijengin urpoudella mässäily.

Jasper istui joukkoon, teki mun mielestä ihan kelpo työn. Ei mitään valittamista ainakaan tossa Spike Lee-kontekstissa, joka sietää jopa pientä karikatyyrimaisuutta hahmoilta.

[katar]

Mä vähän hassusti katsoin Guardians of the Galaxy 2:en tässä, en ole siis nähnyt ekaa ollenkaan. Mutta tykkäsin, oli räiskettä ja ryminää ja yleispahista useasti esittänyt Michael Rooker oli hyvä hyviksenä, vaikka ensin muuta näyttikin. Ja näytti ihan erilaiselta, kun oli sininen naama. Vähän piti kelaa, et kuka se on.
Sit katselin uudestaan Eragonin; poika löytää kiven, joka onkin lohikäärmeen muna. Harmi, että sarjan toista osaa ei ikinä tullutkaan, ilmeisesti tuotti liian vähän. John Malkovich pahiksena meni vähän hukkaan, leffaminuutit herralla oli aika vähissä. Mutta ihan jees pätkä. 8+. Plussa lohikäärmeen äänestä, joka oli iki-ihana Rachel Weisz.