Älkää katsoko. Tässä elokuvassa ei ole mitään hyvää. Juoni on tavattoman tylsä, näyttelijät ovat erittäin amatöörimäisiä, eikä ohjauskaan yllätä.
Elokuva kertoo Itä-Timorin tilanteesta 1975, jolloin Portugali keräsi tavaransa ja poistui. Sitten alkoikin tapahtua ihan huolella.
Elokuvassa on jännitystä rakenneltu hyvin. Samoin ihmisten väliset suhteet ja ajatukset tuollaisessa kaoottisessa tilanteessa on esitetty tempaavasti. Elokuvassa tulee esille myös se, kuinka likaista ja ihmishengistä välinpitämätöntä kansainvälinen politiikka voi olla. Elokuvahan perustuu tositapahtumiin.
Elokuvan loppumetreillä Nuorikko vuodatti kyyneliä, ja kyllä siinä itselläkin oli pala kurkussa sen kaiken epäinhimillisyyden takia. Oli pakko katsoa Simpsoneita tämän jälkeen ennen nukkumaanmenoa.
No niin, tässähän oli sitten erittäin elämänmakuinen ja iloinen elokuva. Näyttelijöistä voisi heti kärkeen mainita Judi Denchin, Tom Wilkinsonin ja Bill Nighyn. Kaikkihan heidät jo tuntevatkin.
Tässä on Finnkinon esittely elokuvasta:
Tuohan kuulostaa tylsältä, mutta oikeasti elokuva oli parhaita näkemiäni. Ja minä jos kuka olen hyvin kriittinen (en kylläkään omasta tahdostani). Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta kyllä tämä tekele minua puhutteli sekä tuotti katselunautintoa.Elokuvien Rakastunut Shakespeare ja Kapteeni Corellin mandoliini ohjaajan John Maddenin uusi hurmaava elokuva brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja "ei niin kalliiseen" Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
Vaikka uudessa ympäristössä ei ole sitä luvattua hohtoa, he mukautuvat – elämänkokemuksellaan – yllättävään tilanteeseen ja löytävät jälleen elämänkipinän. Jopa rakkaus on vielä mahdollista, kunhan he ovat valmiita luopumaan menneistä.
Elokuvan tähtikaarti on brittinäyttelijöiden aatelia.