Viimeisin katsomasi elokuva

[Kerkko]

Katson joskus tarkoituksella eturivistä leffoja tuolla - koska elokuva "upottaa sisäänsä" ja on vielä katsottavissa hyvin, eli liian edessä ei olla.

Ylipäätään katson leffat mielellään teatterin keskeltä tai jopa hieman etupuoliskosta. Piippuhyllyltä kun tulee jotakuinkin sama olo kuin kotitelkusta vilkuilisi. Tahdon valkokankaani suurena!

Ihan samoilla linjoilla! Keskirivien keskimmäiset paikat ovat ne mitä tavoittelen. Eturivejä oon kyllä vältellyt, koska joskus muinaisina aikoina siellä sai niskansa kipeäksi, ja arvet ovat syvät. Hyvä kuitenkin kuulla tuo näkemys, etteivät ole liian lähellä. En ihan ymmärrä sitä ylimpien rivien suosiota. Ehkä ne ovat RBSD-harrastajille, minimoidaan takaa tulevien hyökkäysten mahdollisuus, jotta voi keskittyä paremmin leffaan.

[Poista käyttäjä 3276]

Tän takana on 'a wall of text', liittyen aiempaan arvostelukeskusteluun, lupaan että on vähintään toiseksviimenen viesti liittyen tähän aiheeseen, sitte voin minäkin palata täysin topikkiin. Anteeksi kaikille joita ärsyttää tämä koko juttu

paljastus:

Unfinished business. Tuli tarvetta tarkentaa, kun luin nuo viestit uudemman kerran. Epärehellistä on se, että heittää nollan perusteluitta jollekin yleisesti täysin nollasta poikkeavalle asialle, minkään muun jutun kohdalla sitä ei pidetä järkevänä touhuna, mutta yhtäkkiä leffat on ihan ok vaan lytätä ilman sen kummempia. Se ei ole rehellinen tapa arvostella asioita, koska se ei ole arvostelua ensinkään, vaan tyhjän mielipiteen esittämistä.

Nyt, mä oon sanonu ennenkin ja sanon taas, mä en missään vaiheessa ole tarkottanu että kritisoida ei saisi tai lytätä ei saisi, mutta jos sen tekee, niin ois järkevämpi tehä jotain muuta ku vaan suorittaa hyökkäys vailla substanssia. Vois vaikka heittää pari tarkempaa lausetta siitä, miten ja miks leffa oli huono, minkä ois voinu tehä paremmin tai minkä ois toivonu olevan toisin. Mä näkisin että mitä rajummin oma mielipide eroaa leffan maineesta, sitä rakentavammin sitä vois kritisoida.

Muutoin koko juttu jää tyhjäksi, siitä saa irti juurikin vain Mikan mainitsemat tutut jotka tietää täsmälleen minkälainen maku arvostelijalla on, tosin tuo kuuluu enempi kaveripiirin tekstareihin ku satojen tuntemattomien luettavaksi. Sanoessa jonkin asian olevan "mitäänsanomaton" "ontto" "olematon" tai ettei siinä "tapahdu mitään", jää sanoma varsin kryptiseksi, eikä siitä kukaan hyödy mitään koska kyse on täydestä nollaviestistä. Tuo on lisää sitä settiä mitä nyt vaan paremman termin puutteessa kutsuin epärehelliseksi, se antaa kuvan leffasta joka totaalisessa yksityiskohdattomuudessaan ei voi mitenkään edes puolia totuudesta.

Ja jos jollekkin nyt oikeasti on mun motiivit epäselviä, niin mä tartun tähän asiaan vain siksi, että oon omalta osaltani melko utilitaristinen, kun mä näen jotain mistä ei oo kellekkään hyötyä ja sen vois esittää paljon paremmin, niin ehdotan että jospa asiaan vois tehä jotain muutosta, että eiks se ois järkevämpää näin. Edes hieman reilummin arvostella, rakentavammin, eikä vaa jättää ääripääarvotusta kentälle ku torttuja hanurista. Tehä se silleen että siitä hyötyy mahdollisimman moni, jos oikeasti väittää tekevänsä sitä siitä syystä että muut vois ottaa osviittaa arvostelustaan.

IMDB:llä on hyvä systeemi, sielä arvostelun kirjoittajan viestiä voi klikkaamalla määrittää "hyödylliseksi" tai "hyödyttömäksi", mä aattelin pitkälti tuohon tyyliin ku katon ihmisten arvosteluja, oli ne miten lyhyitä tai pitkiä hyvänsä, positiivisia tai negatiivisia, sillä ei oo väliä minkälaisia ne muutoin on, jos niistä on saatavissa edes vähän analyysiä sen arvosanan lisäksi, se on aina thumbs up. Mutta jos niistä ei saa mitään rehellistä (tai olkoot parempi termi vaikka "realistista", jos tuo rehellisyys nyt Mikaa niin kismittää) kuvaa leffasta, niin totta helvetissä se on thumbs down.

Jokanen osaa päässään referoida oman mielipiteensä perusteluineen, kiteyttää sanomansa ja arvioida omaa ulosantiaan. Siten saadaan maksimaalinen hyöty kaikille, simppeliä. Toisin ku vessanseinäkirjotteluun rinnastettavasta tyylistä, jossa annettu arvosana eroaa ysikytprosenttisesti IMDB:n keskiarvosta ja perässä lukee että "huono käsikirjotus, juoni olematon, siinä ei tapahdu mitään, dialogit onttoja". Jos aikoo olla täysin eri mieltä kuin about kaikki muut, niin enempi infoa ois yksinkertasesti realistisempaa arvostelemista. Ei ole väliä onko juttu toisinpäin, että yleisesti vihatulle, nolla palkintoehdokuutta niittäneelle, kaikkien kriitikoiden haukkumalle, 2/10 leffalle antaa täysin eriävän arvosanan 9,5/10 ja perustelee juttunsa ympäripyöreyksillä kuten "hyvä käsikirjotus, juoni massiivinen, siinä tapahtuu vaikka mitä, dialogit tuhteja." Vai hä?

Jos nyt oikeasti pystytte olla mun kanssa täysin eri mieltä asiasta, ja meinaatte että mä oon täysin väärässä, niin okei, mä voin pysyvästi jättää tämän koko jutun tähän. Mika sano jo että tää ei oo muuttunu eikä muutu, joten tää olkoon viimeinen yritykseni vaikuttaa asiaan. Enkä yritä vaikuttaa siten, että huonoja arvosanoja ei saa antaa, tai lyttäämistä ei saa tehä, vaan nimenomaan jos meinaa tehä rankkaa pesäeroa yleiseen arvoon, niin miksi ihmeessä jättää antamatta sitte hyviä syitä kuunnella sua? Ku eihän muuten arvosanalla oo mitään uskottavuutta, ei ole mitään syytä edes olettaa että arvosana on realistinen.

Vielä parit lisädisclaimerit, BG, mä tartuin jo valmiiksi tähän ajatukseen uudestaan, Mikan viestiin The Descendantsista ennenkö olin nähny koko leffaa, mä en reagoi tässä mihinkään tiettyjen elokuvien tiettyihin arvosanoihin, vaan tää sattu tulemaan parin perättäisen, rakentavuudeltaan nollan viestin myötä esiin, ja toiseksi, ne nyt vaan sattu olemaan Mikan, ne ois voinu olla kenen tahansa, sillä ei ole väliä. Ne ois voinu myös yltiönegatiivisuuden sijasta olla yltiöpositiivisia "10/10 hyvälol" arvosteluja jostain Twilighteista, jolloin reaktioni ois ollu sama.

[Mika]

Tuli katsottua Columbus Circle. Pitkästä aikaa ihan hyvä pätkä. Arvosanaksi antaisin 7/10.

Tämän viestin innoittamana katselimme eilen tämän leffan. Trillerit ovat aina olleet suosikkejani, joten tämä oli mukavaa vaihtelua pariin aiempaan katsomaani leffaan verrattuna. Ikävästi silti tässä vähän langettiin siihen samaan ansaan, joka vaivaa monia muitakin trillereitä: aika loppuu kesken. En oikeasti tiedä, onko kyse juuri tuosta, mutta jotenkin tuntuu että se 90 minuuttia on niin kovin pyhä aikaraami. Tässä(kin) elokuvassa se näkyi siten, että juoni alkoi purkautua melkoisella vauhdilla elokuvan loppua kohden. Kun samassa henkilöiden rakentelu on jäänyt vähäiseksi, jää katsojalle lopulta hieman tyhjä olo. Loppuminuuteilla eräs kohtaus jäi hieman vaivaamaan. Mainitsen siitä alla.

paljastus:

Miksi ne poliisisedät muka antoivat oikean Justine Watersin vain poistua paikalta? Jotenkaan tuo ei kuulosta realistiselta.

---

Jaawan piilotetun viestin luin. Ymmärrän hänen kantansa mutta olen siitä eri mieltä. Jos ei ole sanottavaa, turha sitä on yrittää väkisin keksiä. Tyhjä on tyhjää ja sillä sipuli, oli kyseessä elokuva, musiikki tai vaikka taideteos. Jos sellaiset arvostelut eivät kiinnosta, ne kannattanee sivuuttaa samoin tein.

[mronkain]

Kukaan John Carteria nähnyt vielä? Lapsuuteni sankari ja pakkohan tuo on mennä katsomaan, vaikka varmaan harmittaako jälkikäteen, mutta toisaalta olen nähnyt sen edellisen version, jossa Dejah Thorisina oli TRACI LORDS! Sen jälkeen kestän melkein mitä vain. Ja tämä oli siis täysi-ikäinen Traci Lords, joten se oli ihan mainstream-kamaa siis, vaikka alkuperäisissä kirjoissa aika lailla ilkosiltaan seikkailtiinkin.

- Marko

[Kari Aittomäki]

Mä vuokrasin nyt ton Konepyssysaarnaajan..
Mutten ole sillä tuulella. Huomenna sitte.

KoskisKalle, ei se että leffat on viihdettä tarkoita muuta kuin sen että ne sitä on.
Viihtymiskeinoja on moniaita eikä niitten arvottaminen ole mielekästä.
Viihdyttäytyä vai vaikka taide-elementeistä tai taitavasta elokuvakielen hallinnasta, tarinasta itsessään, värimaailamasta, näyttelijätyöstä..
Lista on loputon.

Koko vastakkaisasettelu viihde/taide on minusta vähä outo.
Viihdettä se on oopperakin vaikkakin sysip'skaa sellasta. Ulvottua kömpelöä teatteria überkallilla estradilla, katsomot täynnä tyylittömästi tyylikkyyteen kurottavia tärkeilijöitä toisilleen tärkyilymässä.

Joka mielipide on, vaikkakin totta, paljasta p'skaa ja syvältä.
Subjektiivisten negaatioitten jakelu totuuksina on ikävää lukea ja herättää pientä halveksuntaa kirjoittajaa kohtaan.
Koska teksti usein on epäinformatiivista ku fan, so ei anna lukijalle yhtikäsmittää suhteessa katottuun leffaan.

Esimerkkejä ei tartte etsiä.
No, minpäs nyt katoin leffan josta ehdottomasti en tykänny.
Herrat Herzog ja Lynch löi kierokallonsa yhteen ja koitti tehdä Ahistusta kreikkalaiseen tyyliin.
My Son, My Son, What Have Ye Done.

Erittäin moitteetonta leffaa jossa miekka roikkuu miltei putoamaisillaan niinku aivan koko ajan, roolit miehitetty osaavalla väellä ja tarinakin kulkee källisti. Sellanen ahdistuneen sairauden tuntu on läsnä koko ajan.
Joka sinänsä keinona on nerokas, joskin hankalaa katella.
Värimaailmaki on ahistavan räikeän suttusen iloton, onnistuneesti sitä.
Taitavaa draamaa ja leffakerrontaa.

Silti, kun mikään ei yllätä.
Kaikki jutut on ennakoitavissa ja osaa näyttelijöistä selvästi ottaa päästä.
Michael Shannonin pahaenteinen ruttuilu on vähä maneerista mutta osuvaa, hän ON levottomuutta herättävä näky.
Dafoe on osuva valinta ymmälläolevana samaistumiskohteena, hyvin samankaltaisesti vähä jäljessä kuin Tommy LeeJ NCFOM:issa.

Piilotajunnan pimeitä sokkeloita koetaan paarustaa mutta.. kovin on väkinäistä.
Ei nää kreikkalaistraakialaiset tarinnat oikeen ikinä leffaksi kunnolla taitu.
Tää taitaa olla paras tulkinta aiheesta:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Leffa joka poiki Sopranoeksen.

Mika, olen yllättynyt!
Bruggejuttu on miellyttävä kepeily rankasta aiheesta ja jopa sukua Fearloathille.
Molemmissa on samaa harhailun tuntua, kun sällit hoipparoivat elonsa vaelluksen keskitiessä synkässä maastossa, tieltä oikealta poikenneena.
Eli viittaus on tietysti Jumalaiseen Näytelmään ja Dante Alighieriin.
Viihdettä sekin, erittäinkin viihdyttävää.
Sääli etten osaa italiaa.

Molemmissa leffoissa harhaillaan aika surrealistisissa tunnelmissa, jotka tosin toteutetaan eri kerrontakeinoin.
Bruggen unenomaisuus tulee tabujen rikkomisesta ja viittauksista keskiaikabakkanaaliuksiin, FL:n lepakot lentää katsojan tajunnassa.
Molempia keventää raaka ja hienostunut huumori.
Molemmissa on mestarismiehet näyttelemässä ja selvästi viihtyvät he.

Hyviä leffoja.

[Vanhakankea]

Kukaan John Carteria nähnyt vielä? Lapsuuteni sankari ja pakkohan tuo on mennä katsomaan, vaikka varmaan harmittaako jälkikäteen, mutta toisaalta olen nähnyt sen edellisen version, jossa Dejah Thorisina oli TRACI LORDS! Sen jälkeen kestän melkein mitä vain. Ja tämä oli siis täysi-ikäinen Traci Lords, joten se oli ihan mainstream-kamaa siis, vaikka alkuperäisissä kirjoissa aika lailla ilkosiltaan seikkailtiinkin.

- Marko

Väittävät elokuvan olen Disney kaikkien aikojen floppi, pitäähän se katsoa mutta ei taida olla lähelläkään sitä fantasiamaailmaa joka omassa päässä syntyi Carterin seikkailujen lukemisen jälkeen.

[Kuhmu]

Kukaan John Carteria nähnyt vielä? Lapsuuteni sankari ja pakkohan tuo on mennä katsomaan, vaikka varmaan harmittaako jälkikäteen, mutta toisaalta olen nähnyt sen edellisen version, jossa Dejah Thorisina oli TRACI LORDS! Sen jälkeen kestän melkein mitä vain. Ja tämä oli siis täysi-ikäinen Traci Lords, joten se oli ihan mainstream-kamaa siis, vaikka alkuperäisissä kirjoissa aika lailla ilkosiltaan seikkailtiinkin.

- Marko

Väittävät elokuvan olen Disney kaikkien aikojen floppi, pitäähän se katsoa mutta ei taida olla lähelläkään sitä fantasiamaailmaa joka omassa päässä syntyi Carterin seikkailujen lukemisen jälkeen.

Tuskin pääsee juu ei sitä fantasiamaailmaa, eikä niitä fiilinkejä. Mutta pääseepä toteamaan, että oma loota toteytti tuonkin paremmin. no, mielellä ei ole elokuvan rajoitteita

[Kataja]

Kukaan John Carteria nähnyt vielä? Lapsuuteni sankari ja pakkohan tuo on mennä katsomaan, vaikka varmaan harmittaako jälkikäteen, mutta toisaalta olen nähnyt sen edellisen version, jossa Dejah Thorisina oli TRACI LORDS! Sen jälkeen kestän melkein mitä vain. Ja tämä oli siis täysi-ikäinen Traci Lords, joten se oli ihan mainstream-kamaa siis, vaikka alkuperäisissä kirjoissa aika lailla ilkosiltaan seikkailtiinkin.

- Marko

Vaikka tuota John Carteria on osassa arvosteluissa haukuttu, niin minun mielestä oli ihan OK pätkä. Kirjat on kyllä luettu ja vaikka lukemisesta yli 20 vuotta aikaa, niin sanon silti että elokuva hengeltään pystyi tavoittamaan kirjojen tunnelman. Sellaista reipasta mutkatonta seikkailumeininkiä. Näyttelijät ei nyt ihan karisman huippuja olleet, mutta minun mielestäni tuollaisissa leffoissa se ei ole välttämätöntä.

Lisäksi miellytti, koska tuo on käytännössä yli 12 v teinien leffa pääkohderyhmältään, ettei siihen oltu laitettu leffa-sadismia, jota yllättävän paljon tungetaan noihin US tekeleisiin nykyään.

Sääli ettei tuo pätkä ole ainakaan vielä hirveän hyvin menestynyt ja hinta 250 milj. dollaria, ettei välttämättä toista osaa tuosta tule. Mielellään senkin kyllä katselisi.

[Kari Aittomäki]

Pikku tauon jälkeen taas leffoi.

Towerheist läksi matkaan, huomena varmaan Warrior.
Molemmat oli tullu.

Ben Stiller on tälläkertaa vaan näyttelijä ja karismansa kantaa hyvin.
Hän vetelee jopa säästeliäästi ja eleettömästi, joka on hyvä.
No ei hän mikään Viggo ole mutta ei ole TH:ikaan mikään Eastern Promises.

Tässä mennään Oceansien jäljillä ja New York hehkuu niinkuin NY vain voi. Komedia-kosketukseella, koska Oceansien viileyttä ei kannata vähineväin haastaa.
Sanotaanko että muutama osuma, varmaa kaarta ja miellyttävää kertomatapaa ja visuaalisuutta. Nätti leffa.
Hyvää viihdettä ja Eddie Murphy alkaa saada uurteiden myötä katu-uskottavuutta... maneerinsa vähä ovat vielä..
Vanha kunnon Ferris eli Matt Broderick ei ole enää kortteliin coolein skidi vaan eiliisen mies. Kiva kun sai töitä, suoriutu ihan hyvästi.

Mukavasti aikuistunu Tea Leoni oli lievä'sti lumpahtava FBI-kiho, veti mukavasti yli jodiefoster-maneereita. Ja niitä muita.
Ilahdus oli Miikkali Pena, se latino joka tekee varsin mukavia sivuosia..
Niin tässäkin, monta kertaa vie kohtauksia staroita. Varmuutta on tullut.
Ben Affleck ei oikeen viittiny..
Jutskan pääpahaa ökyrikasta välistävetäjää esitti takuumies Alan Alda, suoritus vertautu suoraan Insidemanin vastaavaan hahmoon. Jonka Christopher Plummer veti sellasella hyväntahtoisuuteen käärityllä hyytävyydellä että tukka seiso päässä.
Towerheistin konna ei samoihin sfääreihin nouse mutta onhan leffakin kepeä.

Tarina on ikäänkuin kostoryöstö-juttuja sellaisenaan varma, vähä viiksetti se heikostipeitetty ylenkatse duunareita kohtaan.
No, kermat kertomassa juttuja ja tulos ei ole ruisleipäinen vaan marenkinen.
Niinku Tower Heist.
En hanki omaks.

[L.K.]

Salt

Kaikkien töröhuulien äidin eli Angelina Jolien tähdittämä action-pläjäys tuli katseltua tässä viikolla.

Leffa oli juoneltaan aika perushuttua vaikka vähän oli "yllättävääkin" juonenkäännettä.
Teknisesti hienosti tehtyä, oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hyviä sivuosanäyttelijöitäkin mukana ja eihän tän parissa pitkästymään päässyt.
Kuitenkin pari juttua häiritsi ihan sikanaan, siis oli niin epärealistisia juttuja vaikkei nyt
toki realismia varmaan muutenkaan oltu liikoja haettu. Siltikin leffassa jossa tiettyjen
asioiden suhteen yritetään kaiketi pyrkiä jonkin sortin realismiin niin tuommoiset
aikamoiset lapsuudet kyllä pilaa tunnelmaa vaikka kuinka katselisi action-lasit päällä.

Kokonaisuutena kuitenkin ihan kelpo pätkä, paljon turhempiakin tullut nähtyä ja voi tätä
ihan suositellakin jos tykkää toiminnasta jossa on vähä yritetty rakentaa erilaista juontakin.
Lisäksi onhan Angelina vieläkin aika kissa.

Arvosana 8+.

[Kari Aittomäki]

Warrior.

Aika.. sanotaanko nyt riskitön valssaus.
Enemmän hyvää kuin suoranaisesti huonoa, mutta ku kässäri on kunnianhimoton niin ei se juuri kevättä eteenpäin vie.
Miljöökuvaus mukavaa, kerronta-tapa teknisesti moitteetonta vaikkakin paikoin laahavaista.
Matsit ihan kelvollisia paitsi se tuomarityön kuvaus.. Ei toki noin.

Kameraki heilu senverran että pääosien vetelijät näytti lähes tekijämiehiltä..
Nauratti se venalaisottelijan esilletuonti, kuka ois uskonu Rocky IV:n aikoihin että mustienmiesten valta murtuu ja sen tekee venäläiset jätit.
Niinku oikeesti.
Eli siitäki kohtaa tosielämä voitti leffat.

Warrior ei ole merkkitapaus mutta hyvä mieli tulee kun katsoo vapaaottelun asemaa.
Ja niin, näyttelijät.
Joel Edgerton korkeine poskipäineen tekee aina hyvää jälkeä, niin nytkin.
Mutta järkyttävän hyvä kohta ja kautta linjan vahvaa työtä.

Nolte on aina hyvä... en kyllä koskaa n ole tykännyt hänen töheltämistavastaan. Siis kun pitää olla dramaattisesti sekasin.
Jäykkyydessä on hänen vahvuutensa.
Ja tässä hän oli välillä aidosti koskettava, yksinäinen vanha mies.

Tom Hardya olen kehunut ennenkin, jätkä muuntautumiskyky on uskomaton.
Nytkin se maleksi ja jurnutti aivan erinäkösenä kuin edellisissään, kerto sanattomasti että helvetissä on käyty eikä kokonaan palattu. Aika onnistunut hahmokin.

Kyllä mä tään ostan.
Sitte joskus vitosella.

[Takakäsi]

Nälkäpeli

Melko tylsä ja ennalta arvattava, ihmettelenkin suurta suosiota. No oli ehkä suunnattu hieman nuoremmille.



Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja

Hieno todenmakuinen elokuva, hyvillä näyttelijöillä.

[Lasse Candé]

Vähän jo vanha keskustelu, mutta pakko kommentoida..
Tuolta Jaawan paljastuksesta:

Epärehellistä on se, että heittää nollan perusteluitta jollekin yleisesti täysin nollasta poikkeavalle asialle, minkään muun jutun kohdalla sitä ei pidetä järkevänä touhuna, mutta yhtäkkiä leffat on ihan ok vaan lytätä ilman sen kummempia. Se ei ole rehellinen tapa arvostella asioita, koska se ei ole arvostelua ensinkään, vaan tyhjän mielipiteen esittämistä.

Nyt, mä oon sanonu ennenkin ja sanon taas, mä en missään vaiheessa ole tarkottanu että kritisoida ei saisi tai lytätä ei saisi, mutta jos sen tekee, niin ois järkevämpi tehä jotain muuta ku vaan suorittaa hyökkäys vailla substanssia. Vois vaikka heittää pari tarkempaa lausetta siitä, miten ja miks leffa oli huono, minkä ois voinu tehä paremmin tai minkä ois toivonu olevan toisin. Mä näkisin että mitä rajummin oma mielipide eroaa leffan maineesta, sitä rakentavammin sitä vois kritisoida.

Mä olen melkolailla eri mieltä tuosta ettei leffoja saisi arvottaa vailla perusteluja. Ensinnäkin muistuttaisin että ihmisillä on kyky ajatella, joten mikään mitä tähän ketjuun kirjoitetaan ei ole missään mielessä kovin vaarallista.
Joskus leffasta ei voi oikein sanoa muuta kuin että se on täyttä kuraa. Jos leffasta pystyy osoittamaan jotain minkä olisi voinut tehdä paremmin, täytyy muistaa että ei me olla taiteilijoita. Me ollaan arvostelijoita ja lukijoita. Meidän tehtävä on pääasiallisesti kertoa kuinka kolahti eikä kuinka leffoja tehdään. Mielestäni on monesti kunnioittavampaa sanoa että leffa oli täysin baska kuin alkaa sorkkia sitä miten leffa olisi kuulunut tehdä. Tässä on sellainen kielenkäyttöjuttu, että kaikki ymmärtää jos joku haukkuu leffaa kovinkin absoluuttiseen sävyyn, että se on tarkoitettu subjektiiviseksi esitykseksi, sanamuodoista huolimatta. Joskus jopa kannanotoksi.

Kyse ei ole aina elokuvista niin paljon kuin profiloitumisista suhteessa elokuviin. Erittäin hyvä tapa jakaa tietynsuuntaista informaatiota leffasta. Kaikki ei siitä tykkää, kuten ei kaikki tykkää kaikista leffoistakaan. Puheenvuorojen meressä me löydetään elokuvia.

[Lasse Candé]

George Harrison - Living in the Material World


Aivan perkuleen hyvä dokkari. Suosittelen kaikille joita kiinnostaa Beatles, George Harrison, rock, luomisen tuska, kyseinen aikakausi, henkisemmät asiat, hyvin väsätyt dokkarit, hyvät leffat tai muuten vain istahtaa alas ja viettää laatuaikaa. Siis yksi noista riittää.

Pätkässä ei ole mitään kertojaääntä vaan tulee vain musaa ja haastatteluja jne jne, siten että kuva maalautuu todella miellyttävällä tavalla. Dokkarit ovat yleensä vähän pitkästyttäviä, mutta tässä on rytmittämistä mietitty huolella. Välillä jopa hieman erikoisia ratkaisuja rikkomaan dokkareiden tyypillisesti hieman töksähtelevää ja siten uuvuttavaa rytmiä.

Pätkä on kahdessa osassa. Ensimmäinen keskittyy Beatles-aikaan ja toinen aikaan sen jälkeen. Lähestymiskulmaksi on valittu Harrisonin matka sisimpäänsä. Aika hemmetin hyvin vain yhdistelemällä jengin sanomisia Scorsese kasaa tämän kokonaisuuden. Ja hemmetin matalalla profiililla, luottaen siihen että mitään ei tarvitse paisutella. Että tarina on jo sellaisenaan mielenkiintoinen. Ja siinä ympärillä sitten rock-meininkejä. Katsojan ei tarvitse mitenkään erityisesti edes piitata henkisistä jutuista. Se vain on se selkäranka tuossa.


Aivan mestarillista työtä. Älkää antako sanojen hämätä. Kyseessä on siis ihan perusdokkari, mutta vain niin hemmetin hyvä perusveto. Korkeimman tason mestarillisuus on juuri hyvän tason perusveto. Vähän asiassa kuin asiassa.

[Lasileuka]

Onhan se nyt sivistymätöntä jos ei Beatlesista diggaa.