Viimeisin katsomasi elokuva

[iledius]

Korjasin viimeyönä aukon sivistyksessä ja katsoin ensi kerran The Blues Brothersin. Ihan helvetin hyvä . Musikaalit eivät yleensä minuun uppoa, mutta tämä oli yksi niistä (mielestäni) harvoista loistavista. Eipä muuta.

"E-excuse me, uh, I don't think there's anything wrong with the action on this piano..."

[youtube][/youtube]

[Janne Oksanen]

Mystic River

Tunnetaan suomeksi nimellä Menneisyyden ote. Etsin jotain leffaa katsottavaksi ja sitten päädyin selaamaan listaa 2000-luvun parhaista pätkistä. Sieltä kohtuullisen kärkipäästä löytyi tämä, mikä itseltäni oli mennyt totaalisesti ohi. Sean Penn, Kevin Bacon, Laurence Fisburne, ... koviä äijiä rooleissa ja Clint Eastwood ohjaamassa. Tykkäsin kovasti.

http://www.imdb.com/title/tt0327056/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Dojon Jäykin]

Korjasin viimeyönä aukon sivistyksessä ja katsoin ensi kerran The Blues Brothersin. Ihan helvetin hyvä . Musikaalit eivät yleensä minuun uppoa, mutta tämä oli yksi niistä (mielestäni) harvoista loistavista. Eipä muuta.

Ei varsinaisesti musikaali, mutta Milos Formanin Mozart on ihan katsottava.

[Jorge]

Korjasin viimeyönä aukon sivistyksessä ja katsoin ensi kerran The Blues Brothersin. Ihan helvetin hyvä . Musikaalit eivät yleensä minuun uppoa, mutta tämä oli yksi niistä (mielestäni) harvoista loistavista. Eipä muuta.

"E-excuse me, uh, I don't think there's anything wrong with the action on this piano..."

[youtube][/youtube]

Taitaa Blues Brothers olla yksi ensimmäisistä isolla kankaalla näkemistäni elokuvista. Ensimmäinen oli jokin karhu- aiheinen pätkä Tampereen Kinopalatsissa -79 tai -80 ja sitten varmaan E.T., Blues Brothers, Sotaleikit (War Games) ja Eddie Murphyn Vaihtokaupat (Trading Places). Vaihtokaupat oli positiivinen juttu, kun se oli saanut jopa jälki-Kekkoslovakian sensuurissa ikärajan S, mutta siinä näytettiin tissejä, mikä tietysti oli nassikoille kova juttu.

En ole edes harkinnut katsovani Blues Brothers 2000:a. Ei pysty vain kertakaikkiaan pilaamaan tuon aidon ja alkuperäisen jättämää muistijälkeä.

[Lasse Candé]

Mua kiinnostaisi Jorge mikä tuo Karhuaiheinen leffa on ollut. Mulla on jokin lapsuudenmuisto jostain Karhuleffasta. Taisi olla mullakin ensimmäinen mitä olen kankaalta katsonut. Siinä oli ainakin jokin muistelukohtaus hassuissa väreissä tms. Karhun näkökulmasta siis. Olikohan sama ja osaisiko joku sanoa mikä tämä on ollut? Olin niin niin nuori etten muista jutusta juuri mitään.

[Lasse Candé]

Katselin pari päivää sitten annukka-ketjun Alioppilaan kanssa käymäni lyhyen keskustelun innoittamana Euro Tripin. Ei helvata miten hauska se parhaimmillaan on. Ei kyllä toimi toista kerta ihan nopeasti perään lähellekään yhtä hyvin kuin ensimmäisellä. Joka tapauksessa tälle liftauskohdalle nauroin kunnolla. Elikkäs porukan pitäisi päästä liftaamalla Berliiniin ja sitten tulee rekkakuski jolta tiedustelevat onko menossa sinne ja on kielimuuria...

" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]

[Mika]

Vaikka sanot tyhjälle huoneelle, että rakastat sitä tarkoittaen siellä asunutta, sanot sen myös itsellesi. Se lohduttaa. Tai skeptisesti ja realistisesti ajatellen et sano sitä kuin itsellesi, mutta se lohduttaa kuitenkin. Kynttilän kasvava lepattava liekki, peilistä näkyvät kasvot ovat ennemminkin toiveita kuin yhteenottoja sieltä jostain, mutta kauniita ajatuksia ja oikein käytettynä voimaa antavia. Bardon rakennamme kaikki itse lopulta. Ja joskus se sattuma vain vaikuttaa kohtalolta vaikka onkin sattumaa.

Jumangegga kun on kauniisti sanottu!!

[Tyrsky]

Eikös tuo Karhuaihenen leffa kulje ihan nimellä Karhu? Ainakin muistan maikkarilta joskus katsoneeni karhuaiheisen leffan jossa pentu syö sieniä ja maailmasta tulee hassun värinen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhu_(elokuva)

[Paappa]

On se loistava leffa.
Michael Mann on kyllä jätkä.

On. Sellaista puhutaan että Mann harkitsisi historiallisen elokuvan tekemistä. Leffa perustuisi Bernard Cornwellin kirjaan "Agincourt" ja huipentuisi tuohon satavuotisen sodan taisteluun.

[riku]

Bound odottelee edelleen vuoroaan. Sen sijaan tuli katsottua Jonesin perhe (The Joneses) ja A-Team. Joo hieman erikoinen yhdistelmä, sitä se vapaa viikonloppu teettää.

Jonesin perhe on menestyvän oloinen, nelihenkinen perusperhe, joka muuttaa uuteen lähiöön, tai siltä näyttää: perhe on markkinoinnin ammattilaisia, joiden tarkoitus on lisätä alueella tiettyjen tuotteiden myyntiä verkostoitumalla ja markkinoimalla tuttavapiirilleen uusinta kodinelektroniikkaa, urheiluvälineitä, autoja... Ja elokuva on sitten sen kuvausta, kuinka tämä onnistuu. Eli media-, markkinointi- ja yhteiskuntakritiikkiä, melko tavalla samassa hengessä kuin mitä Gervaisin tähdittämässä Valehtelemisen sietämättömässä keveydessäkin. Ja melko tavalla sama ongelma on tässäkin elokuvassa kuin Gervaisin pätkässä: mahtava, ajatuksia herättävä idea, jota on lähdetty toteuttamaan vallan tasokkaasti - ja sitten lisätään loppuun sokeria. Silti hyvinkin katsomisen arvoinen elokuva, mikäli ajattelu ei pelota. Demi Moore ja David Duchovny pääosissa - Taavetin tähti taitaa olla taas nousussa, tuossa olikin pitkä tauko X-Fileitten jälkeen että miestä ei juuri nähnyt missään (no olihan hän siinä Kalifornia-elokuvassa, ja pikku pätkiä siellä ja täällä, mutta nyt miespääosassa). Lisäksi enimmältään teeveestä tuttu Amber Heard vetää loistavan roolin nartuhtavana teinityttönä.

A-Team... no. Odotukset eivät keskittyneet juonen tai tarinankerronnan puolelle, ja näin ollen en pahemmin pettynyt. Vajaa parituntinen hervotonta - ja melkoisen aivotonta - mäiskintää, räjähdyksiä ja kaahailuita. Taitaa olla ohjaajan seitsemäs elokuva, ja näyttäisi olevan tarkoitettu Hollywoodin lounaslipuksi: varman päälle, konventioita kunnioittaen, liikaa taiteellisuutta välttäen tehty rymistely. Nopeasti katsottu, nopeasti unohdettu; aito aivot asentoon off-leffa. Bradley Cooper taitaa olla kanssa näitä vahvasti pinnalla olevia nykytähtiä, joskin voisi hieman katsoa, mihin elokuviin itsensä tunkee - tässä ihan paikallaan, mutta on kyllä kaveri ehtinyt olla melkoisissa kuraprojekteissakin mukana. Liam Neeson ei ole minun nähden vetänyt yhtään huonoa roolia, vaikka on ehtinyt kyllä huonoihin elokuviinkin. Patrick Wilson kelvollinen pahiksena - kiva kontrasti Watchmen-rooliinsa.

Riku Ylönen

[Anapiros]

SHERLOCK HOLMES (2010).
Kari tuolla aikaisemmin kirjoittikin tästä elokuvasta, joten omalta osaltani totean vain, että ;
Erittäinkin viihdyttävä elokuva, ja näyttelijät aivan huippuvedossa, vaan ehkäpä hieman hyytyi ensimmäisen tunnin jälkeen.

Koskapa moni uusi elokuva maistuu allekirjoittaneen mielestä jotenkin turhan muoviselta (esim. tuon Holmesin loppu), piti katsoa boxista tuo neloselta tullut
ONCE UPON A TIME IN THE WEST (1968), missä ei tietokoneella ole taustoja tehtailtu.
Ja onhan se yksi kaikkien aikojen elokuvista. Aivan käsittämätön on se lataus, mikä tässä elokuvassa vallitsee, vaikka kamera viipyilee minuuttitolkulla pelkästään cowboyn hikisen naaman ympärillä pörräävässä kärpäsessä.
Eli tässä elokuvassa ei ole kiire minnekään, silti siinä ei ole yhtään kuollutta hetkeä.
Kuvaus ja musiikki kertakaikkisen hienoja, samoin kuin osiinsa hyvin sopivat Claudia Cardinale, Charles Bronson, sekä aivan uskomattoman hyytävän Frankin tekevä Henry Fonda.
Kyllä tämä elokuva menee meikäläisen kaikkien aikojen top-5.seen, että kolina käy.

[tohtorismies]

Katselin pari päivää sitten annukka-ketjun Alioppilaan kanssa käymäni lyhyen keskustelun innoittamana Euro Tripin. Ei helvata miten hauska se parhaimmillaan on. Ei kyllä toimi toista kerta ihan nopeasti perään lähellekään yhtä hyvin kuin ensimmäisellä. Joka tapauksessa tälle liftauskohdalle nauroin kunnolla. Elikkäs porukan pitäisi päästä liftaamalla Berliiniin ja sitten tulee rekkakuski jolta tiedustelevat onko menossa sinne ja on kielimuuria...

" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]

Tuo on hauska isolla h:lla.


Tässä kohtauksessa ei naurata se seksuaalinen suuntautuminen vaan se miekkonen.. Ne ilmeet ja eleet.. " onclick="window.open(this.href);return false;

[Kari Aittomäki]

Nii..
Huuliharppukostaja ei ole oikeestaan enään leffa vaan teh Ikoni.
Juurikin se alku..kohtaus tai siis se miltei liikkumattoman kuvan ja äänen jukstapositio.
Se on vertaansa vailla.
Ne hahmot joilla selkeästi on jykevät tarinat takanaan, se odotus..
Huomattavaa on musiikin puuttuminen, vaikka näennäistä sekin lie.
En tiedä on Maestre Morricone äänisuunnittelun takana, mutta sen alkukohtauksen äänien mailma on musiikkia ihan sinällään.

Ja sitte esitellään Harmonica, joka niittaa nejätkät ja tarina alkaa.
Onceupon on Leonen länkkäreistä vähiten viihdyttävä ja rankasti ladatuin.
Vaatii kyllä omanlaisensa päivän taakkeen.

Jajuu, Sherlock vähä hyytyy puolivälin jälkeen kun se efektirymistely alkaa.
Eipä väliä, nautittavuus on otettava sieltä mistä se on kaivettavissa.
Vaikkavaan siitä kun se mimmi esittelee alastonta selkäänsä.
Gabba-gabba hey!

Blues Brothersin osaan ulkoa, tottakai.
Mä olen ollu paarissa kun Samppa ampu BB:n tykillä kankaalle ja paarintäysi asiaatuntevia lausu vuorosanoja kuorossa.
Tosin paremmat tärinät tuli vastaavassa tilassa kun leffana oli Kummelin Kultakuume.
- Kaapissa on vaarallinen natsi!

Tätähuumoria ei voi tajuta kuinse joka on tutustunut Leea Klemolan Kokkola-trilogiaan ja tajunnu että se mimmi on kaistapää eikä tajua Kokkolasta mittää!

Tänään kattelin Bourne iskee n:o 3.
Tehokasta.
Nuo annetut klipit kattelen kohta, kiitsota.

[ka1]

Tänään palasin Mestaruussarjaan, huvitti katella hitaas-ti Collateral...

Kiitos hienosta arvostelusta.
Collateral on kyllä hyvä elokuva. Verrattuna muihin Mannin leffoihin jotenkin pieni ja intiimi, mutta äärimmäisen tehokkaaksi ja toimivaksi viilattu paketti. Ja kapunkikuvauksessa Mann on vaan paras. Mut jännä juttu, mun mielestä De Niron Neil Heatissa on selkeästi Cruisen Vincentiä inhimillisempi hahmo. Tiukasti periaatteissaan pitäytyvä ja päämääriään kohti kulkeva, mutta inhimillinen niin paljon kuin kykenee kuitenkin, kun taas Vincentissä se inhimillisyys, kuten sanoit, ainoastaan välillä pilkahtelee. Se jätkä pitää maskia päällä koko ajan. Todella pelottavan kylmä ammattilainen.
Toisaalta Heattihan myös henkilöitä laajemmin seuraava ja siten syvemmälle henkilöihin porautuva elokuva kuin Collateral, mielestäni. Yksi kantava teema on hahmojen sisäiset ristiriidat ja duunin/todellisuuden asettamat esteet unelmien tielle... Jos ne unelmat edes ovat todellisia.

Vincent Hanna: So then, if you spot me coming around that corner... you just gonna walk out on this woman? Not say good bye?
Neil McCauley: That's the discipline.
Vincent Hanna: That's pretty vacant, you know.
Neil McCauley: Yeah, it is what it is. It's that or we both better go do something else, pal.
Vincent Hanna: I don't know how to do anything else.
Neil McCauley: Neither do I.
Vincent Hanna: I don't much want to either.
Neil McCauley: Neither do I.

Hyvin klassisia juttuja, mutta toteutettu paremmin kuin missään muualla.
Tulevista projekteista, olisihan se mielenkiintoista nähdä Mannin sukeltavan keskiajan kuvaukseen, jo pelkästään realististen taistelukohtausten takia. Itte kyllä silti toivoisin Mannin pysyvän näissä kaupungeissaan. Tai no, voihan olla että ne on jo vähän loppuun kaluttu, Heatiakin on aika vaikea ylittää... top 5 kamaa.


Huuliharppukostajaa taas voi varmaan tituulerata kaikkien aikojen elokuvaksi. Se on vaan joka tasolla... semmoinen. Tosiaankin nimenomaan ikoni, Elokuvan määritelmä. Ulkoisesti tietysti selkeästi, mutta myös sisällöllisesti. Ehkä lopulta se kaikkein klassisin ja pelkistetyin tarina.
Erittäin mielenkiintoinen seikka on, että Morricone sävelsi musiikin ennen elkouvan kuvauksia, ja musiikki soi kuvauspaikoilla ja oikeastaan koko elokuva sovitettiin siihen. Väkivaltaooppera siis kirjaimellisesti.
Siihen alotuskohtaukseen ne kokeili kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta mitään ei saatu oikein toimimaan. Sitten muistaakseni jonkun teatteriesityksen inspiroimana Morricone sai idean, että "musiikki" koostuisi vain ympäristön äänimaailmasta.
Mä oon sitä mieltä, että musiikki ja äänet on tosiaan 50% elokuvasta, ja kun tarkastelen omia suosikkejani, musiikki on aina poikkeuksellisen vahva tekijä näissä elokuvissa.
Tuossa kattelin Huuliharppukostajan kun se teeveestä tuli, ja tuli taas huomattua hauskasti ne lukemattomat yhtäläisyydet Raid tv-sarjaan, kuten täällä ollaankin joskus Lasse Candén kanssa juteltu. Molemmat teokset mahtuvat kyllä ehottomasti sinne top viitoseen Heatin seuraksi... ja siinähän se alkaa sitten ollakin.

[SammyB]

Eilen tuli katsottua Léon.
Näin sen viimeksi liian monta vuotta sitten ja sehän oli vaan parempi kuin mitä muistin.
Melkein itkin parissa kohtaa (no joo, sunnuntaillakin saattaa olla osuutta asiaan) :p

Luc Besson
Gary Oldman
Jean Reno
(Okei, voidaan kiistellä siitä, että jospa Oldman oli osittain jopa loistavampi, kuin Reno, mutta Reno ansaitsee aina yhden ylimääräisen peukun)
Ja myös Natalie Portman on tehnyt huonompiakin suorituksia.