Potkulaisten lemmikit

[Paappa]

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/siia75/109905/" onclick="window.open(this.href);return false;

Minulla on koira, rottweiler

Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen.
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin.
Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!?
Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti.
Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin.
Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani.
Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa.
Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana.
Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Rottweilerit ovat kovia syömään.
Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.
Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan rottweilerin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa.
Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein:
Rottweilerit ovat loistavia johtajia.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista.
Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.

[Mika]

Ei säätänä, parasta aikoihin...

[Kristian Hyvärinen]

[bodyguard]

Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja Seppo Turunen tahtoo, että lemmikkieläimistä on luovuttava pitkällä tähtäimellä kokonaan. Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti puhui Ylen Ajankohtaisen ykkösen haastattelussa lauantaina.

Turusen mukaan lemmikkiharrastus on markkinoiden luoma muoti-ilmiö, jota voi verrata anoreksiaan.

"Lemmikkieläimet ovat liiketoimintaa, minkä takia niiden määrään on ollut vaikea saada muutosta. Me olemme ajautuneet tilanteeseen. Vähän samalla tavalla kuin ajaudutaan muoti-ilmiöihin, jotka johtavat siihen, että ihmiset laihduttavat itseään liiaksi."

Haastattelussa Turunen jakoi lemmikkieläimistä aiheutuvat ongelmat eläinsuojelullisiin ja ekologisiin ongelmiin. Lemmikkieläinten pito aiheuttaa eläinsuojelullisia ongelmia. Ekologisilla ongelmilla Turunen viittasi esimerkiksi villieläinten pyhttp://www.hs.fi/kotimaa/Korkeasaaren+ex-johta ... entitydyst" onclick="window.open(this.href);return false;ämiseen luonnosta sekä lemmikkieläinten ruuan tuotannon aiheuttamiin rasitteisiin.

Turusen mukaan erityisesti kaupunkilaiset ovat vieraantuneet luonnosta, eikä rakkaus lemmikkiä kohtaan lisää luonnon arvostamista.

"Lemmikin etu menee aina luonnonvaraisen eläimen edun edelle. Jos Suomessa susi tappaa koiran, susi saa aina tuomion, vaikka Suomessa jokaista sutta kohti on noin 4000 koiraa", Turunen toteaa.

Suomen Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Turunen haluaisi entistä tiukempia rajoituksia lemmikkivalikoimaan. Lisäksi hän haluaisi koirien ja kissojen omistajille pakollisen pätevyyskortin, jonka hankkiminen sisältäisi lemmikin pitämiseen liittyvää koulutusta.

http://www.hs.fi/kotimaa/Korkeasaaren e ... #kommentit" onclick="window.open(this.href);return false;

[nipsuli]

Lisäksi hän haluaisi koirien ja kissojen omistajille pakollisen pätevyyskortin, jonka hankkiminen sisältäisi lemmikin pitämiseen liittyvää koulutusta.

Tämän kyllä allekirjoitan, mutta lemmikeistä täysin luopuminen ei mielestäni kyllä ole kovin hyvä idea. Miten käy niiden yksinäisten ihmisten, joille se lemmikki on ainoa ystävä ja tärkein asia elämässä?

[n0k]

Täysi juntti koko äijä. Vertaa lemmikkien omistamista anoreksiaan ja bulimiaan.

Vähän sama kuin vertaisin auton ostoa HIV tartuntaan. Koska molemmat ovat itse hankittuja, käyvät kalliiksi ja saattavat viedä hengen... Juntti mikä juntti.

Tuo pätevyyskortti voisi olla ihan pätevä koirien kanssa. Kissojen kanssa sitä nyt ei vaan mielestäni tarvita.

[MtJ]

Ei muuta kun lemmikkejä margariinitehtaalle, tekevät siellä rasvaa niistä. "Ennen katti pantiin multaan, nyt pannaan suvikultaan"

[Poista käyttäjä 1747]

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/siia75/109905/" onclick="window.open(this.href);return false;

Minulla on koira, rottweiler
...

Rottweilerit ovat parhautta. Suurisydämisiä veijareita joiden hienoin piirre on ehdottomasti rodulle tyypillinen dominointi.

Appivanhempien edesmennyt rotikka oli hyvä esimerkki. Molemmat ovat maatilalla varttuneita ja ovat, ainakin omasta mielestään, ns. kokeneita koiranomistajia. Ei meinaan ollut epäselvää kuka johti sitä huushollia. Yhtenä yönä prinsessa herätti isännän murisemalla ja haukkumalla.

Appiukko nousi ylös ja kävi miehekkäästi tarkastamassa ettei kukaan ollut viemässä autoa. Ei ollut ei, mutta sänkypaikka oli kyllä mennyttä. Raukka yritti ängetä takaisin sängylle mutta hampaat nähtyään meni suosiolla sohvalle nukkumaan. Toinen hauska tapaus oli kun vein sille tuoreen halkaistun naudan reisiluun (koiralle, en anopille).

Prinsessa riehaantui totaalisesti ja meni preciousin kanssa uudelle sohvalle. Appivanhemmat yrittivät turhaan saada sitä siirtymään ja ottaa siltä luun pois. Jotenkin kävi appiukkoa sääliksi kun se yritti viimeisenä oljenkortena tarjota prinsessalle sen omia bratwursteja (lempiruoka) ja totesi että "peli on menetetty”…

[MtJ]

Mä en ole pitänyt noita rotikoita ja muita oikein mihinkään kelpaavina, ovat kalliita haaskaksikin... Jos oikein provoisimaan ruvetaan rotujen välistä väittelyä

Mutta siis, mulla on sille koiralle se käyttöarvo yksi olennainen juttu. Suomenpystykorva on se koira, jonka kanssa pystyy tarvittaessa olemaan kaksi päivää metsässä ilman lisäruokaa, se etsii itse ruokansa pusikosta.

[Poista käyttäjä 1747]

Mä en ole pitänyt noita rotikoita ja muita oikein mihinkään kelpaavina, ovat kalliita haaskaksikin... Jos oikein provoisimaan ruvetaan rotujen välistä väittelyä

Mutta siis, mulla on sille koiralle se käyttöarvo yksi olennainen juttu. Suomenpystykorva on se koira, jonka kanssa pystyy tarvittaessa olemaan kaksi päivää metsässä ilman lisäruokaa, se etsii itse ruokansa pusikosta.

Pystykorvat ovat hienoja eläimiä, vähän niin kuin karhukoira, mutta puolikas…

Mä vaan tykkään jukuripäisistä roduista. Jotenkin se miellyttämishaluinen noutaja edusta jotakuinkin kaikkea sitä, mistä en tykkää…

[MtJ]

Pystykorvat on siitä hyviä kyllä, että tarvittaessa voi pistää vaikka sen hirven perään tai karhun. Haittapuolena mainittakoon se, että viimeksi eilen tappelin molempien kanssa ja vieläkin on puremapatit vasemmassa kädessä, kun nuorempi herra päätti sitten koittaa, että kumpi on kovempi. Lopputuloksena se olen edelleen minä, aika kovan tappelun jälkeen tosin. Emäntää ja lapsia jo vähän kauhisti, kun koira rähisee melkein yhtä kovaa kuin isäntä Tuli meille sitten sopu kumminkin ja nuori herra nuoli sitten leukaa ja minä olin ylvästä laumanjohtajaa. Noita ei parane päästää kunkuksi ikinä, kun siinä on sitten tekemistä metällä, jos toinen on päättänyt, että se on muuten MINÄ joka syö tästä metsosta ekana.

Laikan kanssa voisi ruveta käymään aika kipeään se tappelu, viime syksynä olin metsällä itälaikan kanssa ja mietin, että siinä on perhana selätettävää isommallekin ukolle, jos meinaa sen saada pysymään alistuneena. Kuitenkin sekin narttulaika painoi sen 25+ kiloa ja häijyn näköiset hampaat, mitä tutkailin, kun ensin kysyin luvan.

[Poista käyttäjä 1747]

Koiraa ei ikinä ikinä pitäisi päästää niskan päälle…ja noi metsästyskoirat ovat vielä oma lukunsa. Nimimerkillä karhukoiran kanssa iso hurtta statuksen selvittänyt...

[MtJ]

Suomenajokoiraakin kattelin, että aika ronski otus, pirskutti kun sen kanssa joutuu painimaan ja koira ottaa tosissaan, niin siinä on kanssa käsiluut vaarassa...

[Eelo]

Tuli pystykorvista mieleen tutustuminen tyttöystävän koiraan. Tyttöystävällä on porukoillaan norjanharmaa (itseasiassa 2, mut toinen on wanha ja lepposa) ja kyseinen yksilö on melko pippurinen. Ensimmäiset 6-12kk kun kävin kyläilemässä koira aina pysäytti mut haukulla ja ilmoitti mun paikan talossa muille, piti myös aina turvallisen etäisyyden. Itse olen vakaassa uskossa, että se vain odotti ihmistä ampumaan mua (olen sellaisessa ymmärryksessä, että näin haukkumalla ne hirveäkin metsästää).

Myöhemmin kun olin oman aikani riehunut koiran kanssa ja muutamat kiusalliset hetket yksin ollut sen kanssa hurtta taisi tajuta, että ei kukaan mua ammukkaan. Tän jälkeen kyseinen elukka korkeintaan köllähtää ja pyytää rapsuttamaan/leikkimään nähdessään mut (ja on muutenkin kaikkein paras!). Aina mietin, että mitäköhän olisi käynyt jos koira olisi osannut ampua. On muuten älyttömän kivaa juosta citykanien perässä koiran kanssa, vaikka ei me ikinä mitään saadakkaan kiinni. Voi kun en olisi allerginen ja astmaatikko

[MtJ]

Kyllähän nuo mettäkoirat tosiaan pitää etäisyyttä saaliiseen haukkuessaan (useimmiten), joten onneksi olkoon, olet ollut sille hirvikoiralle potentiaalinen paisti