TV kertoi totuuden BJJ:stä.

[sivarinlötkö]

Ei Ronin tuossa määrittele sen tarkempaa aloituspistettä.

[Polvi]

Joo no on se hyvä tietää, että lukonkin voi tehdä nopeasti.. senkun käyttää vaan hyppy-jujia seuraavan kerran klo 04 snägärin jonossa riehuvaan häirikköön.

Voidaan siellä seuraavassa miitissä tehdä seuraava testi: mä lyön vaparin jotain halukasta päähän ja kyseinen tyyppi saa (yrittää) tehdä hyppyjujin (tai jonkun muun 1sek lukon mulle. Molemmista suorituksista otetaan aikaa ja katsotaan vahingot 1sek jälkeen. Apuna voidaan käyttää videoita.

[sivarinlötkö]

Haluatko nyt siis sparrata vai mitä?

[JanneM]

Ota sivari siitä vielä yks sparrihaaste ittelles, niin ei lopu tekeminen miitissä kesken. ;>

[Jarppa]

Voidaan siellä seuraavassa miitissä tehdä seuraava testi: mä lyön vaparin jotain halukasta päähän ja kyseinen tyyppi saa (yrittää) tehdä hyppyjujin (tai jonkun muun 1sek lukon mulle. Molemmista suorituksista otetaan aikaa ja katsotaan vahingot 1sek jälkeen. Apuna voidaan käyttää videoita.

Hmm, saako käyttää lyömällä tehtyä lukkoa? Varmasti jollekulle muullekin on käynyt niin, että vastustajan yrittäessä vasenta koukkua, lyöt samaan aikaan oikean suoran, joka ekana osuessaan liikuttaa kaveria niin, että koukku osuu suoraan kyynerniveleen. Ei edes kovaa, mutta tarpeeksi että tuntuu inhottavalta. Saman pystynee tekemään ihan tekniikkana, kevyen väistön kera. Tää on ehkä enemmän snagaritekniikka ku hyppyjuji

[Polvi]

Haluatko nyt siis sparrata vai mitä?

Niinkö mä sanoin?

Ei kun tehdään testi, että kuinka kauan lukottamiseen menee ja kauanko lyömiseen. Tilanne lähtee siitä, että molemmat seisovat metrin päässä toisistaan ja lukkoa/lyöntiä yrittävä tekee aloitteen, jonka jälkeen toinen saa vasta liikkua.

Tää juttu on sitten tosi vakavalla naamalla kirjoitettu..

EDIT:
Tosin kyllä toi nujuaminenkin kiinnostaa (siis jos saavun paikalle). Olisi hauska painia jonkun about vuoden verran jotain "paini-lajia" harrastaneen kanssa.

[tabitha]

Sivarinlötkö, jos sä vielä keräät noita haasteita, niin sä et ehdi miitissä muuta tehdäkään

OT: joo ja mä myös sparraan kaikkien kanssa ketkä suostuu, kiva kokeilla eri lajien harrastajia vastaan. Tosin saan sitten turpaan mutta siitä ei saa vetää johtopäätöstä aikidon paskuudesta, koska mä olen niin pieni, ja tyttö, ja vasta niin vähän aikaa treenannut

[sivarinlötkö]

En mä ole ketään haastanut!

Mä kyllä painin myös kenen kanssa vaan. Mieluummin tosin ei-painilajeja harrastaneiden kanssa, koska treeneissä saan aina niin paljon turpaan että masentaa.

[Panu Suominen]

Ja minusta kaikkissa lajeissa, jotka tähtäävät johonkin asiaan jota ei oikeasti voida kokeilla (esim. tappaako tällainen miekanviilto), homma pohjaa loppujen lopuksi siihen, että joku on noita joskus kokeillut tarpeeksi ja osaa opettaa mikä toimii ja mikä ei. Eli loppujen lopuksi luotetaan siihen, että "kyllä se toimii", jos ei satuttamatta muuten saa sitä jotakuta vakuutettua sen toimivuudesta.

Erona on se, ettei esim. miekalla harjoittelevat henkilöt harjoittele tappaakseen. Jos harjoittelisivat olisi taitoja *pakko* testata. Jos oikeasti joutuu luottamaan kamppailutaitoihinsa hengisäpysyäkseen, niin ei parane luottaa siihen, että "kyllä se toimii". Lisäksi kamppailutaidot on suunniteltu harjoiteltavaksi siten, että henki riippuu niistä. Eli liian paljon ei kannata laskea sellaisten keinojen varaan, joita ei ole itse testannut kun vaihtoehtojakin on. Suurinta osaa aseettomista tekniikoista pystyy testaamaan ilman suurempia henkilövahinkoja.

Toisekseen, treenaus oli kovaa ja suunnattu nimenomaan kestämään tällainen [haasteotteluiden] rasitus.[..]Treenaajat olivat enemmän jonkun MMA körmyn näköisiä kuin mitään tavan harrastajia.

Mitä hittoa varten ne tavan harrastajat sitten treenaavat, jos eivät pärjätäkseen kamppailutilanteessa (vähän lajista riippuen)?

On eri asia treenata kestääkseen "sparrissa" otettavat vahingot kuin treenata pärjätäkseen kamppailutilanteessa. Vaatii vähemmän treeniä pystyäkseen tuottamaan tehokkaasti vahinkoa kuin vahvistaakseen kehoa ottamaan vastaan samaa kamaa ystävällisemmässä muodossa. Onhan se luonnollista, että mitä körmympi, sitä kovempaa pystyy sparraamaan jotenkin turvallisesti.

Jos kerran pystyt tuottamaan tehokkaasti vahinkoa, niin mikä pakko sinun on sitä vahinkoa itse vastan ottaa? Ja jos kerran tällainen vahingontuottotaso saavutetaan helposti, niin mihin sitä muskelia tarvitaan niitä iskuja vastaanottamaan. Ei ymmärrä. Tietysti jos tavan riviharrastajat harjoittelivat jotakin hellppoja vastuksia vastaan puolustautumista, niin sitten tilanne on jotenkin ymmärrettävämäpi.

Ja minä kanssa painin ja pystymatsaan kenen kanssa vain, kunhan jonkinlaisista säännöistä sovitaan.

[tabitha]

Jos kerran pystyt tuottamaan tehokkaasti vahinkoa, niin mikä pakko sinun on sitä vahinkoa itse vastan ottaa?

Siksi että ne toiset treenaajat pääsee testaamaan vahingonaiheuttamista.

Mutta muuten olen Panun kanssa täysin samaa mieltä.

[Ronin]

Ei Ronin tuossa määrittele sen tarkempaa aloituspistettä.

Tarkoitin sitä kun kaksi (tai useampi) kundia seisoo vastatusten valmiina tappelemaan.

Like so:



Tuosta lyönti (tai potku tai muu isku) vs. tuosta juji tai RNC.

[Panu Suominen]

Jos kerran pystyt tuottamaan tehokkaasti vahinkoa, niin mikä pakko sinun on sitä vahinkoa itse vastan ottaa?

Siksi että ne toiset treenaajat pääsee testaamaan vahingonaiheuttamista.

Mahdollista, mutta eikös olisikin hyvä kun kaikki olisivat siinä kunnossa, että kaikkin voitaisiin "testata"?

Nyt kuitenkin puhuttiin aivan eri asiasta eli siitä, että miksi koulujen välisiin otteluihin osallistujien pitää osata ottaa vahinkoa enemmän vastaan kuin muiden treenareiden. (BTW Vitsi mikä keskustelun aihe)

[Polvi]

En mä ole ketään haastanut!

Mä kyllä painin myös kenen kanssa vaan. Mieluummin tosin ei-painilajeja harrastaneiden kanssa, koska treeneissä saan aina niin paljon turpaan että masentaa.

No mä en oo paininu selvin päin muuta ku pari kertaa intissä.

[Naked]

Ja minusta kaikkissa lajeissa, jotka tähtäävät johonkin asiaan jota ei oikeasti voida kokeilla (esim. tappaako tällainen miekanviilto), homma pohjaa loppujen lopuksi siihen, että joku on noita joskus kokeillut tarpeeksi ja osaa opettaa mikä toimii ja mikä ei. Eli loppujen lopuksi luotetaan siihen, että "kyllä se toimii", jos ei satuttamatta muuten saa sitä jotakuta vakuutettua sen toimivuudesta.

Erona on se, ettei esim. miekalla harjoittelevat henkilöt harjoittele tappaakseen. Jos harjoittelisivat olisi taitoja *pakko* testata. Jos oikeasti joutuu luottamaan kamppailutaitoihinsa hengisäpysyäkseen, niin ei parane luottaa siihen, että "kyllä se toimii". Lisäksi kamppailutaidot on suunniteltu harjoiteltavaksi siten, että henki riippuu niistä. Eli liian paljon ei kannata laskea sellaisten keinojen varaan, joita ei ole itse testannut kun vaihtoehtojakin on. Suurinta osaa aseettomista tekniikoista pystyy testaamaan ilman suurempia henkilövahinkoja.

Alkaa mennä aika kauas aiheesta ja hassuun suuntaan. Ensinnäkään kyse ei ollut siitä, mikä on paras tapa oppia taitoja, joista henki riippuu, vaan että millä perusteella opetetaan asioita, joita ei voi kokeilla. Jos haluaa tietää, mitä on *pakko* tehdä ja mitä ei, kannattaa varmaan katsoa niitä, jotka oikeasti joutuvat luottamaan kamppailutaitoihinsa hengissäpysyäkseen ja kysyä niiltä, miten he asiansa ovat hoitaneet.

Ja kysehän ei missään vaiheessa ollut, etteikö näitä voisi "testata" kesken jätettyinä tai lievempinä versioina treeneissä, että lähtevätkö ne - kyse oli edelleenkin siitä toistensa lajia ymmärtämättömien ihmisten kiistasta.

Toisekseen, treenaus oli kovaa ja suunnattu nimenomaan kestämään tällainen [haasteotteluiden] rasitus.[..]Treenaajat olivat enemmän jonkun MMA körmyn näköisiä kuin mitään tavan harrastajia.

Mitä hittoa varten ne tavan harrastajat sitten treenaavat, jos eivät pärjätäkseen kamppailutilanteessa (vähän lajista riippuen)?

On eri asia treenata kestääkseen "sparrissa" otettavat vahingot kuin treenata pärjätäkseen kamppailutilanteessa. Vaatii vähemmän treeniä pystyäkseen tuottamaan tehokkaasti vahinkoa kuin vahvistaakseen kehoa ottamaan vastaan samaa kamaa ystävällisemmässä muodossa. Onhan se luonnollista, että mitä körmympi, sitä kovempaa pystyy sparraamaan jotenkin turvallisesti.

Jos kerran pystyt tuottamaan tehokkaasti vahinkoa, niin mikä pakko sinun on sitä vahinkoa itse vastan ottaa? Ja jos kerran tällainen vahingontuottotaso saavutetaan helposti, niin mihin sitä muskelia tarvitaan niitä iskuja vastaanottamaan. Ei ymmärrä. Tietysti jos tavan riviharrastajat harjoittelivat jotakin hellppoja vastuksia vastaan puolustautumista, niin sitten tilanne on jotenkin ymmärrettävämäpi.

Sparritilanteissa on oletettavaa, että häviöitä tulee ja ne ovat niin yleisiä tapahtumia, että niistä toipuminen ei saa kestää liian kauaa. Niinsanotussa tositilanteessa jos häviää, niin se murtunut ranne lienee pienin niistä huolenaiheista. Myöskin nämä tilanteet ovat (toivottavasti) aika paljon harvinaisempia, joten se toipumisaika ei ole niin kriittinen tekijä.

Mutta tässäkin, kyse oli vain siitä, miksi aikoinaan tuollaisissa otteluissa voitiin ottaa aika kovaa ja loukkaantumisia oli suhteellisen vähän. (Ja itseasiassa monissa tällaisissa kouluvierailujen yhteydessä olevissa otteluissa oli vaikkapa lyöminen, potkiminen ja tahallinen tappaminen kiellettyjä.)

[Panu Suominen]

Alkaa mennä aika kauas aiheesta ja hassuun suuntaan. Ensinnäkään kyse ei ollut siitä, mikä on paras tapa oppia taitoja, joista henki riippuu, vaan että millä perusteella opetetaan asioita, joita ei voi kokeilla. Jos haluaa tietää, mitä on *pakko* tehdä ja mitä ei, kannattaa varmaan katsoa niitä, jotka oikeasti joutuvat luottamaan kamppailutaitoihinsa hengissäpysyäkseen ja kysyä niiltä, miten he asiansa ovat hoitaneet.

Nyt meni kyllä vähän ohi. No millä perusteella niitä testauskelvottomia taitoja sitten opetetaan? Eikö kuitenkin olisi parempi harjoitella semmoisia taitoja joiden tekniikat olisivat edes jollakin tapaa testattavissa?

Ja kysehän ei missään vaiheessa ollut, etteikö näitä voisi "testata" kesken jätettyinä tai lievempinä versioina treeneissä, että lähtevätkö ne - kyse oli edelleenkin siitä toistensa lajia ymmärtämättömien ihmisten kiistasta.

No kai sitä nyt kaikki tervellä järjellä varustetu ihmiset huomaavat olisiko se "lähtenyt" vai ei, jos ei niin "lähettää" sitten homman pari kertaa matkaan. Ei se minusta ole mitenkään lajista kiinni (jos laji edes etäisesti pohjautuu todellisuuteen), että ymmärtää mitä tapahtuu kun lyödään kunnolla kurkuun tai silmiin tai väännetään kättä väärään suuntaan jne.

Minä en rehellisesti sanoen usko siihen, että olisi jotakin todella vaarallisia tekniikoita joiden tehokkuutta eivät voi ymmärtää kuin vain lajia harjoitelleet, jos tekniikka tehdään kevyesti.

Sparritilanteissa on oletettavaa, että häviöitä tulee ja ne ovat niin yleisiä tapahtumia, että niistä toipuminen ei saa kestää liian kauaa. Niinsanotussa tositilanteessa jos häviää, niin se murtunut ranne lienee pienin niistä huolenaiheista.

My point excatly. Koska tositilantessa ei halua hävitä, niin on parempi olla mahdollisimman iso ja vahva sekä tietysti teknisesti hyvä. Joten en ymmärrä miksi vain näiden koulun välisten ottelijoiden piti olla körmyjä.

Myöskin nämä tilanteet ovat (toivottavasti) aika paljon harvinaisempia, joten se toipumisaika ei ole niin kriittinen tekijä.

Kuolemasta ei tarvitse toipua...

Mutta tässäkin, kyse oli vain siitä, miksi aikoinaan tuollaisissa otteluissa voitiin ottaa aika kovaa ja loukkaantumisia oli suhteellisen vähän. (Ja itseasiassa monissa tällaisissa kouluvierailujen yhteydessä olevissa otteluissa oli vaikkapa lyöminen, potkiminen ja tahallinen tappaminen kiellettyjä.)

Niin. Tämä nyt on taas tällaista asian vierestä keskustelua. Lähinnä minua vain ihmettyttää tuossa se, että miksi ne kaikki eivät pyrkineet tällaisiksi körmyiksi.. Mutta mitäpä tuolla on oikeasti väliä.