Mmm, unet. Parhaat nään aina päivisin, siis jos otan pitkät päikkärit tai unirytmi on väärinpäin, en tiedä miksi, mutta niin vain on. Yleensä unet ihan 10+ luokkaa, ei oo tylsää ikinä. Tappelu-unia vähän väliä, en kyllä ikinä ole tuota kokenut että olisi raajat jotenkin painavat tms, yleensä hakkaan päin näköä niitä muita ihan kympillä
nojaa...
Yksi aika kiva jäi mieleen, oisko tästä nyt kuukaus pari.
Pelailin siihen aikaan normaalia enemmän shakkia joten se kai vaikutti. Oltiin ensin shakkilaudalla kaikki, niitä nappuloita, peli siinä meni jonkin aikaa ja tajusin että olin melkolailla tappiolla. Noh, luovuttaahan ei voi joten suoritin tyylikkään taktisen vetäytymisen. Tässä kohtaa hengähdimme hiukan ja totesin olevani keskellä vihreitä kumpuileva kukkuloita, seurassani melko hemaisevan näköinen kuningatar, joku pirullinen piispa ja muutama rivisotilas seipäineen kaikkineen. Itse olin täysin pikimustassa haarniskassa aivan hiilenmustan panssaroidun hevosen selässä, kädessä aivan armottoman kokoinen miekka. Sanoin sille söpölle kuningattarelle ja sen kavereille että jatkaisivat matkaa laakson verran että pidättelisin vihollisia sen aikaa. No ne ratsastivat sitten eteenpäin ja itse käännyin vihollisia kohti. Olin yksin ja vastassa oli suunnilleen 200 miehen neliömuodostelma, peitset tanassa. Ratsastin täyttä laukkaa muodostelman läpi ja huidoin päitä ja raajoja irti sotilailta, jotka eivät edes kääntäneet katsettaan minua kohti, vaan marssivat täydellissä muodostelmassa kuningatarta kohti. Pian koko sakki makasi palasina aivan upean vihreän laakson pohjalla ja jostain soi säkkipillimusiikki ja semmoiset hienot rätisevät rummut. Laskeuduin ratsailta ja otin esiin yhdysvaltain (
) lipun ja maalasin sen päälle tappamieni sotilaiden verellä, käyttäen suurta sivellintä joka oli tehty ketunhännästä.
Kutakuinkin silloin heräsin