Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Nyt lukuvuorossa...
Valvoja: Valvoja
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 40
- Lauteille: Helmikuu 2010
- Paikkakunta: Oulu
Nyt lukuvuorossa...
Paljon on miehellä kyllä ansioluettelossa. Kuusumun Profeetan kautta mies on itselleni tuttu (ja tietenkin Rättö & Lehtisalo). Hienoja lyriikoita on kyllä laatinut levyille Täytynee pistää tuo Rätön kirja luettavien listalle. Huono homma vaan kun listalla alkaa olla jo satakunta kirjaa
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 63
- Viestit: 93914
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Nyt lukuvuorossa...
Mä en Rättöön ikinä sen paremmin Porissa tutustunut, vaikka meillä on paljon yhteisiä tuttuja, mutta Lehtisalon olen tuntenut jo ala-asteelta lähtien.
Jos kehutte tuota kirjaa Krabolan kanssa, luen sen. Arvosteluja odotellessa
Jos kehutte tuota kirjaa Krabolan kanssa, luen sen. Arvosteluja odotellessa
- Tohtori Krabola
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 65
- Viestit: 8116
- Lauteille: Huhtikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki, Finland
Nyt lukuvuorossa...
En sano vielä mitään, kun on kirja kesken.Mika kirjoitti: Mä en Rättöön ikinä sen paremmin Porissa tutustunut, vaikka meillä on paljon yhteisiä tuttuja, mutta Lehtisalon olen tuntenut jo ala-asteelta lähtien.
Jos kehutte tuota kirjaa Krabolan kanssa, luen sen. Arvosteluja odotellessa
Ehkä joillekin pienenä varoituksen sanana, kyseessä on nuortenkirja.
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
-
- Viestit tässä aiheessa: 31
-
- Viestit tässä aiheessa: 31
Nyt lukuvuorossa...
Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ompi nyt työn alla. Vähän hitaanpuoleista on kyllä mun eteneminen. Aloitin sen lukemisen jo kesällä ja vasta tänään pääsin aloittamaan Kaksi Tornia -osuuden. Onhan se ihan viihdyttävä ollut ja näin, mutta en kyllä ihan ymmärrä sitä kaikkea hypeä mitä se on saanut osakseen. Ehkä mulle sitten on vaan kehuttu sitä liikaa, kun se tuntuu oikeastaan hieman tylsältä. Kaikki lorut ja laulutkin olen tunnollisesti lukenut, vaikka mieluummin vain jatkaisi eteenpäin. Mutta koska ei oikein muitakaan varteenotettavia fantasiakirjoja ole toistaiseksi tullut vastaan ja olen periaatteen mi--- nainen, niin aion kyllä prkl lukea sen vielä loppuun. Ihan vaikka vaan yleissivistyksenkin takia.
Ennen LotRin aloittamista luin Idhunin Kronikoiden ekan osan. Alku vaikutti lupaavalta, mutta parin ekan luvun jälkeen lukeminen oli mun osalta lähinnä silmienpyörittelyä. Mutta pakko oli lukea loppuun kun oli kerran aloittanutkin. Jännä tarina muuttui juonipaljastusten myötä mielestäni todella siirappiseksi ja kliseiseksi. Arvasin kaikki tapahtumat yhtä lukuun ottamatta reilusti etukäteen (ja mähän siis yleensä olen todella huono arvaaja.) Yksi eniten häiritsevistä asioista olivat hahmojen nimet, jotka olivat jotenkin liian taviksia tuollaiseen miekkoja ja magiaa -tarinaan. Kamoon, joku Jack, Victoria, Alexander, Christian... Noistakin Alexanderilla ja Christianilla (*shiver*) oli alunperin varsin hienot nimet: Alsan ja Kirtash, mutta he sitten muuttivat ne kun halusivat sopeutua paremmin ihmisten maailmaan. Aaargh! Mutta joo, aikamoinen pettymys. Seuraavia osia en jaksa lukea. Luulen jo arvaavani miten koko tarina loppuu.
Ennen LotRin aloittamista luin Idhunin Kronikoiden ekan osan. Alku vaikutti lupaavalta, mutta parin ekan luvun jälkeen lukeminen oli mun osalta lähinnä silmienpyörittelyä. Mutta pakko oli lukea loppuun kun oli kerran aloittanutkin. Jännä tarina muuttui juonipaljastusten myötä mielestäni todella siirappiseksi ja kliseiseksi. Arvasin kaikki tapahtumat yhtä lukuun ottamatta reilusti etukäteen (ja mähän siis yleensä olen todella huono arvaaja.) Yksi eniten häiritsevistä asioista olivat hahmojen nimet, jotka olivat jotenkin liian taviksia tuollaiseen miekkoja ja magiaa -tarinaan. Kamoon, joku Jack, Victoria, Alexander, Christian... Noistakin Alexanderilla ja Christianilla (*shiver*) oli alunperin varsin hienot nimet: Alsan ja Kirtash, mutta he sitten muuttivat ne kun halusivat sopeutua paremmin ihmisten maailmaan. Aaargh! Mutta joo, aikamoinen pettymys. Seuraavia osia en jaksa lukea. Luulen jo arvaavani miten koko tarina loppuu.
- Kalle Koskinen
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 4217
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Iisalmi
Nyt lukuvuorossa...
Luepa Salvatoren Demonisota-trilogiaa... Itkuhan siinä meinasi päästä. Harvoin jätän kirjoja kesken, mutta pakko oli näin tehdä tuon kakkososan kohdalla. Kunnon köyhän miehen versiota Sormusten Herrasta jossa on kerrottu heräävän demonin, yksinäisen tulivuoren ja pienen huomaamattoman sekalaisen joukon pyrkimyksiä estää tämän demonin valtaan pääsy. Ja keijujen kouluttaman miekkamiehen alastoman aamutanssin liian yksityiskohtainen kuvaus alkaa ottaa päähän. Ja sama pätee missä tahansa taistelun kuvauksessakin, kertoo perkele mihin suuntaan pikkuvarpaatkin sojottaa.
Eli sarjan kakkososa jäi kesken kohtaan kun joku pappihahmo tuli kuvioihin mukaan ja hahmon nimi oli suunnilleen Frank Marlborough. Osasin vain kuvitella että kuinka Salvatore on saanut maksun etukäteen ja kuumeisesti hahmoille nimeä miettiessään alkanut vetämään röökiä. "Marlborough.... Marlborough.... Marlboroughin Frankkihän se siinä! Yeah! Päivän työ on nyt tehty!" Kirjan olisin heittänyt uuniin jonka äärellä sitä luin, mutta kyseinen kappale kuului Kuopion Kaupunginkirjastolle.
En tiedä miten sarja pääättyi, mutta ei ole häirinnyt pätkääkään.
Pitääpä aloittaa pikapuoliin taas Lovecraftin tuotannon lukemista. Iä!
Eli sarjan kakkososa jäi kesken kohtaan kun joku pappihahmo tuli kuvioihin mukaan ja hahmon nimi oli suunnilleen Frank Marlborough. Osasin vain kuvitella että kuinka Salvatore on saanut maksun etukäteen ja kuumeisesti hahmoille nimeä miettiessään alkanut vetämään röökiä. "Marlborough.... Marlborough.... Marlboroughin Frankkihän se siinä! Yeah! Päivän työ on nyt tehty!" Kirjan olisin heittänyt uuniin jonka äärellä sitä luin, mutta kyseinen kappale kuului Kuopion Kaupunginkirjastolle.
En tiedä miten sarja pääättyi, mutta ei ole häirinnyt pätkääkään.
Pitääpä aloittaa pikapuoliin taas Lovecraftin tuotannon lukemista. Iä!
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 3905
- Lauteille: Kesäkuu 2008
Nyt lukuvuorossa...
Ray Hunt Think Harmony With Horses: An In-Depth Study of Horse/Man Relationship
Kannatta lukea vaikkei hevoset kiinnostaisi tårta på tårta vertaa. Saattaa tarttua ajatus tai kaksi.
Kannatta lukea vaikkei hevoset kiinnostaisi tårta på tårta vertaa. Saattaa tarttua ajatus tai kaksi.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
- PDC
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 32
- Viestit: 3966
- Lauteille: Syyskuu 2008
- Paikkakunta: Kokkola
- Etulaji: Aikido
Nyt lukuvuorossa...
Justiin lopettelemassa Worl War Z:tä (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx ... 346617&r=1" onclick="window.open(this.href);return false;)
Eli kertomus zombie maailmansodasta, naturally. Seuraavaksi työn alle J.L. Bournen Day by Day Armageddon. Quottaan amazonisa käyttäjä Baron Vol Coolia jonka kuvaus sai ostamaan kirjan
8-)
Eli kertomus zombie maailmansodasta, naturally. Seuraavaksi työn alle J.L. Bournen Day by Day Armageddon. Quottaan amazonisa käyttäjä Baron Vol Coolia jonka kuvaus sai ostamaan kirjan
" onclick="window.open(this.href);return false;Let me get this off my chest: I'm a zombie "purist." I'd been looking for a good zombie novel that stayed faithful to George A. Romero's Dead Trilogy (Night of the Living Dead, Dawn of the Dead, Day of the Dead) for decades and decided they probably didn't exist (outside of the novelizations of NotLD and DotD).
[...]
Just when I'd given up hope of ever finding such a novel, I stumbled across Day By Day Armageddon by J.L. Bourne. Finally, an author who delivered just plain old-fashioned Romero zombies! I will note that there are some fast zombies later in the book but these are well-explained and used sparingly. Far from being distracting, these fast zombies actually add to the horror. Kudos to the author for satisfying fans of both fast and traditional zombies--not an easy thing to do!
8-)
- kollegiassessori
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 17
- Viestit: 2405
- Lauteille: Kesäkuu 2006
Nyt lukuvuorossa...
Jos Nietzsche innoittaa, kannattaa lukea Ben McIntyren Herrakansa viidakossa. Opus on käytännössä Nietzschen elämänkerta ja samalla selvitystä hänen suhteestaan natsismiin, esillä on myös Nietzschen siskon Elisabethin surhupaisa yritys perustaa Etelä-Amerikkaan arjalainen paratiisi. Kyllä maailma on hullu paikka. Mahtava kirja.Jaawa kirjoitti: Nietzsche löytyi taas uudestaan. On se, sanaa.
Mä en ole oikein Nietzschestä saanut kiinni. Zarathustran kerronta on pienelle pääkylleni kammottavan paksua, eikä äijä selvästikään tuntenut käsitettä "vaatimattomuus:" moinen mahtaileva kikkeli pystyssä vooksiminen on aina ollut etovaa. Ihmisiä kun me vaan ollaan, eikä kyseisen faktan tiedostamattomuus ole ikinä johtanut hyvään. Ehä jokin kaunis päivä rohkaisen mieleni ja yritän uudestaan tähystää viiksimiesten maailmaan. Voin sitten kertoa kaikille kuinka VÄÄRÄSSÄ he ovat.
Nyt mun huomiotani vievät tiiliskivet Robert Hughesin Fatal Shore ja Simon Sebag Montefioren Punaisen Tsaarin Hovissa. Ensimmäinen on Australian syntytarina alkaen vuodesta 1788 kun punatakit dumppaavat rosvonsa vieraalle maalle ja jälkimmäinen on selvitystä Stalinin elämäst äijän hallituskauden aikana. Hilpeää lukemista. Jälleen kerran.
"It's a good tonic, altruism. Nothing helps one put problems in perspective like allegiance to higher cause."
- bodyguard
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 142
- Viestit: 22944
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt lukuvuorossa...
Dennis Martinin Working with Warriors, kertoo old school Karateäijistä Briteissä (mm. Terry O'Neillistä).
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
-
- Viestit tässä aiheessa: 31
Nyt lukuvuorossa...
Njuu, kiitos vinkistä, saa nähä jos joskus katsastan.kollegiassessori kirjoitti: Mä en ole oikein Nietzschestä saanut kiinni. Zarathustran kerronta on pienelle pääkylleni kammottavan paksua, eikä äijä selvästikään tuntenut käsitettä "vaatimattomuus:" moinen mahtaileva kikkeli pystyssä vooksiminen on aina ollut etovaa. Ihmisiä kun me vaan ollaan, eikä kyseisen faktan tiedostamattomuus ole ikinä johtanut hyvään. Ehä jokin kaunis päivä rohkaisen mieleni ja yritän uudestaan tähystää viiksimiesten maailmaan. Voin sitten kertoa kaikille kuinka VÄÄRÄSSÄ he ovat.
Nietzsche avaa juttujaan Ecce Homossa. Ootko sitä tiiraillu? Ja onhan se helvetin raskasta ja vaikeaa, välillä paatosta. Mutta se on se avain; jos ei Nietzscheä lukiessaan ole nauranu ja nauranu kunnolla, ei oo tajunnu ollenkaa.
- Kalle Koskinen
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 4217
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Iisalmi
Nyt lukuvuorossa...
Nietzschen ja muiden filosofien kirjoja olisi ihan mielenkiintoista lukea, mutta olen päättänyt jo aikaa sitten olla tekemättä näin. Kaverillani meni asiat juurikin Nietzschen kohdalla niin että hän alkoi omaksua Nietzschen ajatuksia ominaan. Tokihan jos tuntee että omat ajatukset menevät samaan linjaan sellaisen kanssa joka on jo jalostanut ne ajatuksensa paljon pidemmälle, niin se on hyväksyttävää. Mutta kun aletaan puhua toisen lauseita täysin ominaan, niin se häiritsee minua.
Siksi päätinkin, että muodostan omat ajatukseni havannoimalla, muiden kanssa juttelemalla ja ajattelemalla. Luonnollisesti vaikutteita imetään tällöin kaikkialta, mutta toivottavasti tietyissä ajatuksissani olisi mahdollisimman paljon itseäni. Tietenkään en ole lähellekään niin korkealla tasolla kuin huippufilosofit, mutta enpähän ole myöskään kalpea kopio heistä.
Nyt on lukuvuorossa Ned Beaumontin kirja Kill-As-Catch-Can, joka on catchin katusovellutuksia. Vaikken catchia osaakaan muuta kuin sen verran, että olen twofingersiä päässyt kokeilemaan muutamia kertoja, niin kirja on antanut minulle silti hyviä vinkkejä. Tulipa erittäin hyvin mieleen semmoinen seikka, että pitää palata ihan puhtaasti perusasioihin ja lähteä sieltä työstämään omaa tekemistä uudestaan. Viikon päästä saankin kaverin kenen kanssa pääsen testailemaan muutamia juttuja. Kivakiva.
Siksi päätinkin, että muodostan omat ajatukseni havannoimalla, muiden kanssa juttelemalla ja ajattelemalla. Luonnollisesti vaikutteita imetään tällöin kaikkialta, mutta toivottavasti tietyissä ajatuksissani olisi mahdollisimman paljon itseäni. Tietenkään en ole lähellekään niin korkealla tasolla kuin huippufilosofit, mutta enpähän ole myöskään kalpea kopio heistä.
Nyt on lukuvuorossa Ned Beaumontin kirja Kill-As-Catch-Can, joka on catchin katusovellutuksia. Vaikken catchia osaakaan muuta kuin sen verran, että olen twofingersiä päässyt kokeilemaan muutamia kertoja, niin kirja on antanut minulle silti hyviä vinkkejä. Tulipa erittäin hyvin mieleen semmoinen seikka, että pitää palata ihan puhtaasti perusasioihin ja lähteä sieltä työstämään omaa tekemistä uudestaan. Viikon päästä saankin kaverin kenen kanssa pääsen testailemaan muutamia juttuja. Kivakiva.
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 267
- Lauteille: Heinäkuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt lukuvuorossa...
Thomas Rathsack : Jääkäri,
Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakssa.
(2010).
Asiallinen kirja (ollaan sivulla 146, 308 sivua) kertoo kirjoittajan pyrkimisestä ja kouluttautumisesta Tanskan Jaegerkorpset´in jäseneksi, pettymyksestä rauhanajan toimintaan, pestautumisesta siviilijärjestön palkkalistoilla miinanraivaajaksi maailman kriisipesäkkeisiin, sekä 11.09.2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeisestä uudelleen liittymisestä Tanskan eliittijoukkoihin, sekä sen jälkeisestä palveluksesta Afganistanissa ja Irakissa.
Hieman yllättäen luin kustantajan (Gummerus) tiedotteesta, että Tanskan puolustusministeriö olisi yrittänyt estää kirjan julkaisun. Eipä ainakaan vielä ole silmiini osunut mitään erityisiä julmuuksia tai esim. Mike Coburnin kirjan Soldier Five tapaista keissiä.
Tuossa Soldier Five kirjassahan Bravo-Kaksi-Nolla partiossa Irakin sodassa mukana ollut Coburn kertoo todellisen syyn siihen, mksi partio jätettiin noutamatta aavikolta helikopterilla, ja Englannin puolustusministeriöhän sai kirjan julkaisemista estettyä viitisen vuotta.
Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakssa.
(2010).
Asiallinen kirja (ollaan sivulla 146, 308 sivua) kertoo kirjoittajan pyrkimisestä ja kouluttautumisesta Tanskan Jaegerkorpset´in jäseneksi, pettymyksestä rauhanajan toimintaan, pestautumisesta siviilijärjestön palkkalistoilla miinanraivaajaksi maailman kriisipesäkkeisiin, sekä 11.09.2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeisestä uudelleen liittymisestä Tanskan eliittijoukkoihin, sekä sen jälkeisestä palveluksesta Afganistanissa ja Irakissa.
Hieman yllättäen luin kustantajan (Gummerus) tiedotteesta, että Tanskan puolustusministeriö olisi yrittänyt estää kirjan julkaisun. Eipä ainakaan vielä ole silmiini osunut mitään erityisiä julmuuksia tai esim. Mike Coburnin kirjan Soldier Five tapaista keissiä.
Tuossa Soldier Five kirjassahan Bravo-Kaksi-Nolla partiossa Irakin sodassa mukana ollut Coburn kertoo todellisen syyn siihen, mksi partio jätettiin noutamatta aavikolta helikopterilla, ja Englannin puolustusministeriöhän sai kirjan julkaisemista estettyä viitisen vuotta.
Nyt lukuvuorossa...
Jos tuntuu siltä, että olisi ollut parempi syntyä vaikkapa 1500-luvulle eränkäyntioikeuksista nauttimaan tai eräily, kansallisromantiikka sekä wanhan Suomen meininki muuten vain kiinnostavat, niin kannattaa etsiä käsiinsä tämä:
Isien työ: Veden ja maan viljaa, arkityön kauneutta. 3. uudistettu painos. Valokuvannut Eino Mäkinen. Helsinki: Otava, 1976 (13. painos 2005). ISBN 951-1-02499-X
Isien työ: Veden ja maan viljaa, arkityön kauneutta. 3. uudistettu painos. Valokuvannut Eino Mäkinen. Helsinki: Otava, 1976 (13. painos 2005). ISBN 951-1-02499-X
Ain't no one.
Nyt lukuvuorossa...
Suosittelen Hal Duncanin Vellumia. Se on vähän niinkuin American Gods ainakin lähtökohdiltaan, on jumalten taistelua ja sensellaista, mutta noin kymmenenteen potenssiin kohotettuna ja höystettynä reippaalla annoksella tajunnanlaajentimia...En tosin tiedä onko kysymys enää ajankohtainen, mutta voihan tästä olla hyötyä jollekin muulle, joka etsii samantapaista luettavaa.PDC kirjoitti: URBAANIA FANTASIAA
Nyt tarvis ehdotuksia. Justiin lopussa ja toinen luku kerta menossa Gaimanin American Gods kirjassa ja tuntuu palava tunne, että tarvii lisää yhtä mahtavaa tavaraa. Eli jotain urbaania fantasiaa; siis kirjoja jotka sijoittuvat urbaaneihin ympäristöihin.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 45 kurkkijaa