perheväkivallasta (siirretty skenaario keskustelusta)

[sivarinlötkö]

Kuinka ip-lajeissa tulisi ottaa kantaa perheväkivaltaan? Tulisiko perheväkivaltatilanteita simuloida, mitä mieltä olette?

Hyviä pointteja, hyviä kysymyksiä. Mitä perheväkivaltatilanteessa pitäisi edes tehdä? Onko se, että osaa oikeasti lähteä tilanteesta tärkempää kuin ns. tekniset taidot?

[tabitha]

Perheväkivalta on niin p*rseestä että ei kannata perustaa perhettä. Ei kannata mennä treffeille. Ei kannata hankkia poikaystävää.

(Tosin oon niin ruma ettei mun kanssa kukaan ikinä lähtiskään minnekään treffeille prkl)

[AriJ]

(Tosin oon niin ruma ettei mun kanssa kukaan ikinä lähtiskään minnekään treffeille prkl)

OT Kuinkas moni se kutsuikaan Tabbya söpöksi miittiraportoinnissa???? BTT

[AriJ]

Perheväkivalta on niin p*rseestä että ei kannata perustaa perhettä. Ei kannata mennä treffeille. Ei kannata hankkia poikaystävää.

Tässähän on kyse loppujen lopuksi vain... ööö... mikäs se termi nyt olikaan... se ei ollut de-eskalointi.... awareness! Jep. Älä valitse väärin (vääristä syistä)!!!! Ja tunnista onongelmatilanne ennen kuin se iskee päälle.

[VKA]

Kamppailulajit eivät ole ratkaisu perheväkivaltaan.
Ellei sitten ratkaisua haeta jotenkin sitä kautta, että saadaan itseluottamusta ja omanarvontuntoa sen verran, että uskalletaan lähteä irti suhteesta.

[Ronin]

Kamppailulajit eivät ole ratkaisu perheväkivaltaan.

Jep, unohdin tuon tyystin. Miehenä olin niin juuttunut ajattelemaan perheväkivaltaskenaariota vain ns. "känninen eno puutarhajuhlissa"-tilanteena.

[Andy]

Minulla on kaveri, jonka tyttöystävä kävi hänen kimppuunsa riidan yhteydessä. Kaveri on treenaillut kamppailulajeja, eikä ole ihan huonokaan, joten suurta vaaraa hänelle ei tuosta tullut ja suhde loppui siihen. Muija olikin ihan seko.

[Polvi]

Joo no mua on useampikin muija lyönyt.. pitäisköhän tästä vetää joku johtopäätös..

Ehkä kuitenkin isompi ongelma on naisten harrastama henkinen väkivalta, joka pahimmillaan tekee pienimuotoisesta turpaan saannista lasten leikkiä..

[sivarinlötkö]

Joo no mua on useampikin muija lyönyt.. pitäisköhän tästä vetää joku johtopäätös..

Ehkä kuitenkin isompi ongelma on naisten harrastama henkinen väkivalta, joka pahimmillaan tekee pienimuotoisesta turpaan saannista lasten leikkiä..

Been there, done that. Ex-tyttöystävä riehui sen verran että kahdesti jouduin hoitoa hakemaan. Ensimmäisellä kertaa riitti hammaslääkäri seuraavalla viikolla, toisella ensiapuun.

Ei kyllä mikään kamppailulaji olisi noihin tilanteisiin auttanut.

[Jussi Häkkinen]

Ei kyllä mikään kamppailulaji olisi noihin tilanteisiin auttanut.

Ei tietenkään. Lajidiskurssissa opitun soveltavan taidon + lisätiedon yhdistäminen ehkä olisi auttanut.

Ennaltaehkäisykin.

[Anni M.]

Kiitos vastauksista.
En ihan odottanut keskustelun lähtevän tähän suuntaan, mutta itsepähän tietenkin toin korostuneesti esiin sukupuolittuneen väkivallan.

Olen Ronin, kanssasi samaa mieltä siitä, että sukupuoli ei varmasti toimi ”suojaavana” elementtinä väkivaltaa vastaan, kuten esimerkissäsi osoitit. Mutta uskoisin meidän kaikkien kuitenkin tunnustavan sen tosiasian, että naisten ja miesten kokema väkivalta eroaa olosuhteiltaan merkittävästi toisistaan. Ainakin näin meidän on tutkimusten valossa annettu ymmärtää. Perheväkivalta, nimensä mukaisesti, ei kuitenkaan ole parisuhdeväkivaltaa eikä uhrin ja väkivallantekijöiden sukupuolta ole selkeästi asemoitu. Perheväkivaltatutkimus on alkanut lisääntyä Suomessa vasta 90-luvun lopulta alkaen. (!) Viime aikoina on alettu rahoittaa myös sellaisia tutkimuksia, joissa tutkitaan naisten aggressiivisuutta ja naisten väkivaltaisuutta perheissä. Tutkimusaloitteet saivat aikaan mittavan keskustelun tutkimuksen tarpeellisuudesta: ”miksi käyttää rahaa marginaali-ilmiön tutkimiseen, miksi taas syyllistetään naisia”. Naisten aggressiivisuus ja väkivaltainen käytös on edelleen tabu. Sen olemassa oloa ei haluttaisi tunnustaa, eikä etsiä syitä väkivaltaisen käytöksen lisääntymiseen. Sitä kuitenkin esiintyy, kuten tässäkin keskustelussa on jo käynyt ilmi.

Perheväkivalta on erittäin yleinen vaiettu aihe yhteiskunnassamme. Varmasti jokainen on törmännyt siihen jossain vaiheessa elämäänsä. Aihetta ei kuitenkaan käsitellä asiallisesti, parisuhdeväkivallalle jopa naureskellaan iltapäivälehdissä: ”Matti ja Mervi taas tukkanuottasilla”. Tosi hauskaa.

Kun perheväkivalta on ilmiönä niin yleinen ja kattava, miksi siihen ei otettaisi kantaa myös ip-lajeissa? Muutenhan se olisi tosiasioiden kieltämistä. Harkkojen ohessa voisi kertoilla faktoja esim. ”pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely myös yksityisellä paikalla, esim. kotona ovat yleisen syytteen alaisia rikoksia.” Tai ainakin ottaa asia yleisellä tasolla esiin ”Koska väkivallan käyttämisellä on tapana toistua, seuramme kehottaa jokaista henkilökohtaisissa suhteissa väkivaltaa kokeneita hakemaan apua asianmukaisilta viranomaisilta.” En todellakaan tarkoita kannan ottamisella sitä, että ip-lajeissa tulisi kannustaa lisäämään väkivaltaisuutta perheissä! Vaan nimenomaan koulutusta, tietoiskuja ja sellaista ilmapiiriä, joka selkeäsanaisesti tuomitsee väkivallan perheissä, aivan sama mitä sukupuolta väkivallantekijä tai uhri ovat.

Lisään vielä tähän, että on stereotyyppistä puhua ”naisten käyttämästä henkisestä väkivallasta”. Se on suoraan sanottuna sitkeästi elävää tårta på tårta. Naiset ja miehet saavat varmasti molemmat ihan yhtä suuren arvosanan tämän taidon alueelta. Lainaus :Mies käytti myös muunlaisia kontrollin keinoja, kuten nimittelyä, nöyryyttämistä (41 %), Lukekaa kokonaisuudessaan Minna Piispan Väkivallan puristuksissa http://www.om.fi/haaste/29085.htm" onclick="window.open(this.href);return false;. Piispan artikkelissa viitataan myös kohahduttaneeseen kyselytutkimukseen miesten naisille tekemästä väkivallasta (Usko, Toivo, Hakkaus. 1998), joka väitti että 40% suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa kokenut väkivaltaa. 93% perheväkivallasta kohdistuu naisiin ja joka toinen viikko nainen kuolee saamiinsa vammoihin. Lisäksi tutkimustulosten mukaan joka viides suomalainen nainen on joutunut uhkailun tai väkivallan kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Edellä mainitut luvut koskevat vain viranomaisille tulleita tapauksia. Tutkimuksen mukaan vain kolmasosa väkivaltaa kokeneista naisista on hakenut apua viranomaisilta tai auttamiseen erikoistuneilta tahoilta.

Toinen juttu mikä ärsyttää näiden stereotypioiden lisäksi on se, että perheväkivallan tuo yleensä esiin nainen, joka jotenkin automaattisesti leimataan uhriksi. Ajatellaan, että tuo ei muuten kirjoittaisi aiheesta jos sillä ei olisi omakohtaisia kokemuksia tai ajatellaan että nyt se kirjoittaa itsestään. Samoin miehet pelkäävät ottaa perheväkivallan keskustelunaiheeksi, sillä he kuvittelevat tulevansa leimatuksi.

Mulla ei ole mitään nyyhkytarinoita tai selviytymistarinoita kerrottavana. Joskus tuntuu siltä, että omakohtaiset väkivaltakokemukset antaisivat ip-lajin harrastajalle/ohjaajalle muka enemmän painoarvoa. Olen eri mieltä. En mä ainakaan haluaisi, että mun ohjaajallani tai harjoittelukumppanilla olisi suunnaton määrä väkivaltatilanteita taustallaan, koska tällöinhän se on epäonnistunut!

Voin ylpeänä sanoa, että elämäni on erittäin turvallista ja mä olen muutenkin enemmän sellainen ”make love not war” tyyppinen idealisti. Rakkaus on vaan niin paljon kivempaa Mun pointtini tässä oli tuoda lisää ajatuksia ip-lajeja harrastaville sen suhteen, millaista on todellinen väkivalta nykypäivän Suomessa. - millainen väkivalta, tutkimusten mukaan, on maassamme yleistä. Kun puhutaan realistisuudesta, tulisi varmasti ensin tunnustaa realiteetit.

Sossutanttailu riittää mulle tältä osin, mutta seuraan kyllä mielelläni muiden mielipiteiden vaihtoa.

[tabitha]

Jos poika/tyttökaveri hakkaa niin dumppaa se. Ei sitä tarvitse kattoa semminkin kuin parisuhdeväkivalta yleensä pahenee asteittain. Ei tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa eikä tarvitse mennä yhteen sellaisen ihmisen kanssa.

Pahempi juttu on jos oma isä/äiti pahoinpitelee (edes henkisesti). Siitä ei mitenkään pääse pakoon. Itse aika... öö... kiinnostavan lapsuuden kokeneena ihmettelen miksi jotkut vapaaehtoisesti pysyvät parisuhteessa joissa esiintyy väkivaltaa, antaen itseään satuttaa vielä aikuisenakin. En minä ainakaan rakastaisi ihmistä joka tekee minulle pahaa.

[sivarinlötkö]

Jos poika/tyttökaveri hakkaa niin dumppaa se. Ei sitä tarvitse kattoa semminkin kuin parisuhdeväkivalta yleensä pahenee asteittain. Ei tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa eikä tarvitse mennä yhteen sellaisen ihmisen kanssa.

Pahempi juttu on jos oma isä/äiti pahoinpitelee (edes henkisesti). Siitä ei mitenkään pääse pakoon. Itse aika... öö... kiinnostavan lapsuuden kokeneena ihmettelen miksi jotkut vapaaehtoisesti pysyvät parisuhteessa joissa esiintyy väkivaltaa, antaen itseään satuttaa vielä aikuisenakin. En minä ainakaan rakastaisi ihmistä joka tekee minulle pahaa.

Pääsee siitä perheestäkin pois. Lapsen ei vain odoteta tekevän yksinään sellaisia ratkaisuja.

Suurin osa ihmistenvälisestä väkivallasta on kuitenkin henkistä, ei fyysistä.

[tabitha]

Pääsee siitä perheestäkin pois. Lapsen ei vain odoteta tekevän yksinään sellaisia ratkaisuja.

Miten? Ei kyllä lapsi itse sieltä pääse. Aikuisen pitäisi päästä enkä tajua, miksi jotkut ottavat vastaan vuosikausien pahoinpitelyt eivätkä dumppaa sitä muijaa/jätkää.

[sivarinlötkö]

Pääsee siitä perheestäkin pois. Lapsen ei vain odoteta tekevän yksinään sellaisia ratkaisuja.

Miten? Ei kyllä lapsi itse sieltä pääse. Aikuisen pitäisi päästä enkä tajua, miksi jotkut ottavat vastaan vuosikausien pahoinpitelyt eivätkä dumppaa sitä muijaa/jätkää.

Esimerkiksi ottamalla yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin.