Kari Aittomäki kirjoitti: ↑maalis 2, 2019, 03.04
Ovathan he hyvämaineisia mutta kyllä he ovat vellinkeittäjiä näitten veikkojen rinnalla:
Italialaissotien aikana enemmänkin pahamaineisia ja pelättyjä raakalaisia.
Onhan noilla uljas historia palkkasotilaina ja henkivartioina. Ranskan kuningasta suojellut sveitsiläiskaarti taisteli komeasti to teh death vallankumouksen aikana kuten myös roman ryöstön aikana. Ainoat henkiin jääneet oli osasto joka juoksutti pyhää isää passetto di borgo pitkin castel saint angelon turvaan. Sen lisäksi että he oppivat siviilissä tuiki tarpeellista taitoa tappaa hilparilla, niin he myös vannovat puolustavansa Kirkkoa ja Pyhää Isää….haarniskassa, hilparirivistön edessä käsi 500v vanhan sotalipun päällä. Cool as fak!
Vielä kun ymmärtäisivät haastaa Musashin hengessä koryu kouluja joukkotappeluun...
Ryöstelystä sen verran että on ryöstelyä ja ryöstelyä. Petrin mainitsema 3 päivän ryöstelyoikeus oli normi luontaisetu ja yksilökohtainen bonus esim. kaupunkien valloitusten yhteydessä. Se oli osittain myös välttämättömyys koska komentajat menettivät usein hallinnan omista miehistä sinä vaiheessa kun vihollisen linjat ja muurit murtuivat. Esim. Ciudad Rodigo piirityksessä britit ja portugalilaiset olivat vapauttamassa ranskalaisten miehittämää espanjalaista kaupunkia. Sillä ei ollut kuitenkaan merkitystä. Muistaakseni upseeristolta meni toista päivää ennen kuin he saivat miehensä kuriin ja muurien ulkopuolelle. Se myös synnytti legendan jonka mukaan heidän komentajansa, sittemmin Wellingtonin herttuana tunnettu irkku, kutsui heitä ilmaisulla scum of the earth. Ja ko. heebo poikkesi aikalaisistaan mm. sillä että pyrki pitämään miehistöstä huolta.
Wellington oli myös ensimmäisiä, jotka ymmärsivät, että on edullisempaa ostaa paikallisilta tarvikkeita ja saada goodwillin myötä tiedustelutietoa kuin sitoa isoja osastoja ryöstelemään tarvikkeita ja teloa vihamielisiä natiiveja. Ranskalaiset puolestaan tuhlasivat ylivoimaansa perinteisellä tavalla. Niihin aikoihin Euroopassa oli yleisenä käytäntönä että armeijat elättävät pääsääntöisesti itsensä, eikä sillä ollut maan matosten kannalta suurtakaan merkitystä oliko raamatullinen heinäsirkkaparvi oma vai vihollinen. Eli sotiminen edellytti jo oletusarvoisesti systemaattista ryöstämistä joka alkoi usein jo kotirintamalla uusien verojen muodossa. Jopa kaikkien aikojen rosvo orkesteri, mongolit, olivat sen verran kurinalaisia että rankaisivat elävältä keittämisellä luvattomasta ryöstelystä.
Värväystavasta riippuen sotilaille myös maksettiin yleensä jonkinasteista palkkaa poislukien häädön uhalla pakotetut maaorjat, nostoväki tms. Monilla pien- ja suurtilallisilla oli myös eriasteisia osallistumis- tai varusteluvelvoitteita. Palkkasotilaista pystyttiin luopumaan kun tarve tai rahat loppuivat mutta se ei estänyt kyseisiä yrittäjiä ansaitsemasta. Italialaissotien aikainen Roman hävitys johtui pitkälti palkanmaksun katkeamisesta. Landsknehtit saattoivat palkanmaksun lisäksi myös tienata ylimääräistä mielivaltaisilla suojelu- ja tietullimaksuilla. Ei noita oikeasti erottanut rosvojoukoista ja mafiameiningistä muu kuin uniformu.
Sitten oli joukkoja joille ryöstösaalis oli de facto ainoa tulolähde. Esim. kaapparilaivat olivat käytännössä merirosvoja jotka vaan antoivat kruunulle osuuden ja jättivät omat kauppalaivat rauhaan. Ne jopa miehittivät hetkellisesti satamia. Ottomaaneilla puolestaan oli akinji nimisiä kevyitä ratsujoukkoja jotka eivät saaneet palkkaa mutta saivat ryöstellä vapaasti. Koska he eivät varsinaisesti kuuluneet vakinaiseen armeijaan, niin heitä ei myöskään sitoneet normisäännöt, aselevot tms. ja saivat vapaasti terrorisoida rajaseutua myös rauhan aikana. Muuten ne toimivat kuten normi kevyt ratsuväki: olivat etenevän armeijan edellä kulkeva screeni joka lähetti tiedustelutietoa taakse ja pakokauhua ja pakolaisia eteenpäin. Idea on pakottaa vihollinen levittäytymään ja estää keskittämästä joukkojaan. Tämän takia Ivana Julmakin lähetti aikoinaan jään yli virosta tataareja hävittämää nykyistä pk seutua.
Akinjit olivat jo omana aikana arvostettuja, romantisoituja ja vauraita joukkoja joihin oli kova pyrky. Etupäässä ainoastaan Turkmenit ja tietyt tataariheimot kelpasivat. Niitä varsinaisia scoutteja kutsuttiin vapaasti käännettynä hulluiksi. Akinjikäytäntö lakkasi kun ottomaanivaltakunta ei enää laajentunut. Tilalle tuli lähinnä roskajoukosta koottu jalkaväkeä joita kutsuttiin bashi bozokeiksi (käännettynä päävialliset). Tulivat lähinnä tunnetuiksi siviilien teurastamisesta ottomaani valtakunnan romahtaessa.
Eikä tuo siviiliväestön ahdistelu ja ryöstäminen ole menneen talven lumia Geneven sopimuksista huolimatta. Venäläisten sikailujen lisäksi, myös liittoutuneet ryöstelivät ja raiskasivat saksalaisten lisäksi myös liittolaisia ww2 aikana.
Sota on fubaria.
edit:tod.näk legendaa mutta kaikkien rosvojen äidin väitetään lausuneen seuraavan:
“The greatest happiness is to vanquish your enemies, to chase them before you, to rob them of their wealth, to see those dear to them bathed in tears, to clasp to your bosom their wives and daughters.”
Genghis Khan